Savage Garden - Crash 'n' Burn
Minun teiniaikani lempibändi teki mahtavia kappaleita, joista tämä on ehkä minulle se kaikkein rohkaisevin:
"Let me be the one you call,
if you jump, I'll break your fall,
lift you up and fly away with you into the night.
If you need to fall apart,
I can mend a broken heart,
If you need to crash, then crash 'n' burn,
you're not alone.
'Cause there's always been heartache and pain
and when it's over you'll breathe again."
11. toukokuuta 2011
10. toukokuuta 2011
Day 02 - your least favorite song
En voi sietää tätä kappaletta. Mielestäni silti jotenkin perustelee, että on jotenkin oikein pettää. Tai siis sillä tavoin, että voi minua raukka, kun nyt olen pettänyt ja tunnen syyllisyyttä. Olen ehkä tajunnut kappaleen väärin, mutta vaikka sen tajuaisin oikeinkin, en pitäisi siitä yhtään enempää. Ärsyttävä ränkytys, tylsä melodia, huonot sanat. Periaatteessa Lauralla on ihan kaunis ääni, mutta ei kovin originelli. Inhottaa kyllä postata tällaisia negatiivisia juttuja...
p.s. Löysin unelmieni hääkengät! (Ai miten niin mua ei ole edes kosittu :D?!) I don't need a diamond ring, just get me some really pretty shoes!
9. toukokuuta 2011
30 days of music
Päätinpä siirtyä taas postauksissa kesän kunniaksi tavoitteeseen 1 postaus per päivä. Tämä blogeissa levinneen haasteen muodossa. 30 Days of music!
1 #
1 #
Day 01 - your favorite song Junnu Vainio – Vanhoja poikia viiksekkäitä
Rakastan Junnu Vainiota. En tiedä miksi, mutta tähän olisi voinut laittaa myöskin esimerkiksi Yksinäisen Saarnipuun. Tämä kappale on kuitenkin ollut niitä ensimmäisiä elämässäni, jonka opin ulkoa, hoilasin ja hoilasin. En voi kuunnella tätä kappaletta ilman kylmiä väreitä enkä voi kuvitella, että kyllästyisin tähän ikinä. There. I said it.
p.s. -7kg joulusta!
18. huhtikuuta 2011
Ensin tästä eilisen tuloksesta..
Postaan Helsingin ihanasta reissusta vielä myöhemmin, kun kameralla on kivoja kuvia kivoista ostoksista. Mutta mutta.. Mihin hiivattiin tämä maa on menossa? Mun jopa parhaat kaveritkin jotkut innoissaan hehkuttavat äänestäneensä tätä Perussuomalaisten muutosvoimaa kannattaen. Siis mitä te äänestätte? Markkaa takaisin? EU:sta pois? (80% suomalaisista on muuten tyytyväisiä EU:hun) Vai kenties muukalaisvihan ja aborttikiellon puolesta? En voi sanoa muuta kuin että kansa sai edustajat, jotka kansa ansaitsee. Toivon, että tämä kausi antaa Persuille mahdollisuuden todistaa kansalle, kuinka yksinkertaistetut puheet eivät välttämättä tuo yksinkertaistettua politiikkaa ja jos tuovatkin, se ei välttämättä ole hyvä asia. Toivon siis persujen mahalaskua. Muistan edelleen liian elävästi ensimmäisen persujen julkkisedustajan vinkeet, muistatteko te? Onneksi kyseinen sairaslomilla suurimman osan kaudestaan viettänyt edustaja ei jäänyt sen enempää loisimaan yhteiskunnan rahoilla, kun heitti lusikkansa nurkkaan (tämähän on siis vain provosointia, loisiminen kun on persuille niin hengen asia, vai miten on, Tony Halmeen äänestäjät?).
Oma ehdokkaani ei siis Lapin vaalipiiristä mennyt läpi, pahoitteluni Ulla Karvo. Toisaalta harmittelen myös entisen luokkakaverini Katri Kulmunin (kesk) hieman vajaaksi jäänyttä äänisaldoa, sillä tuollainen nuori olisi ollut eduskunnalle varmasti hyväksi :). Joo, kyllä mie kannatin Kokoomusta, mutta en koe, että oikeistolaisuus menisi Kokoomuksella niin äärilaitoihin kuin Persuilla. Kokoomuksen vaaliohjelmassa ei kuitenkaan ole se, että potkitaan mamut takaisin kotiinsa. Tällä hetkellä toivon, että hallituksessa olisivat sitten demarit ja kokoomus, mutta kaipa nuo persut on pakko sinne tulosten perusteella päästää. Lisäksi tiedän, että moni mieltää Kokoomuksen eriarvoistajana. Toki kyseessä on porvaripuolue, mutta silti mielestäni arvopohja on kohdallaan ja esim. Stubb on esiintynyt mediassa edukseen. Minulle jäi myös muutostoivomuksen lisäksi sellainen kuva, että Kokoomus on kansan mielestä kuitenkin tehnyt jotain oikein, jos se voittaa vaalit edellishallituksen jäljiltä, kun taas Keskusta jäi tappiolle juuri vaalirahasotkujen takia (myös Maria Tiura tippui, mikä on minusta aivan oikein).
Eniten minua huolestuttaa näissä vaaleissa tämä nouseva muukalaisviha, jossa en halua ainakaan omien lapsieni kasvavan. Entä jos opettaisimme lapset siihen, että kaikki ovat ansainneet avun? Omaa yläasteen opettajaani lainaten (taksvärkkipäivän pep-talk): Koskaan ei saa olla omat asiat niin hyvin, että ei ole varaa auttaa muita. (BTW, Portugali on auttanut meitä Talvisodan jaloissa, ei näin mittavasti, mutta anyway). Toki hyysäämme mamuja enemmän kuin omia kansalaisiamme, mutta toisaalta suomalaiset osaavat vielä käyttää systeemiä hyväkseen enemmän. Ja miksihän ne mamut ovat ISS:än töissä? Siksi, että heitä voi siellä KUSETTAA. Ei kukaan suomalainen enää lähde niin huonoilla palkoilla (ja myös usein noissa firmoissa on mukana muutakin laittomuutta palkanmaksuissa) töihin. Pakolaisena tulleet ihmiset tekevät näitä töitä, joihin muut eivät suostu. (Toki se madaltaa alan palkkoja, että he hyväksyvät alhaisen palkan.) Eurohan on jo laskussa tuloksen ansiosta. Tämäkin minua suututtaa: persut ovat vedonneet "kansan syviin riveihin" eli niihin, jotka äänestävät enemmän fiilis- kuin tietopohjalta. Tältä minusta ainakin tuntuu. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä Portugalin tukipaketista luopuminen tarkoittaisi käytännössä, mutta euroalueen talouden romahtaminen olisi meille kohtalokasta olemme sitten mukana Emussa tai emme. Kuinka moni on oikeasti haluamassa markan takaisin? Kuinka moni kuunteli, kun persut julistivat nykytaiteen tukemisen turhaksi ja vain kansallisaatetta tukevien taidemuotojen olevan tuettavissa? Natsi-Saksassahan poltettiin vääränlainen taide - sellainen, joka kuvasti muita kuin natsien ihanteita. Ja tuolloinkin suurin osa saksalaisista seisoi natsipopulismin takana hurmiossa. Harmittaa myös se, että Päivi Räsäsen homovihaan kansa reagoi, Soinin kommentteihin asiasta ei (ja huom. Soini ei edes yritä perustella suurta osaa näistä mielipiteistään mitenkään). Eikö teistä ole mitään epäilyttävää siinä, että ihminen, joka haluaa eroon EU:sta on silti täysin valmis ottamaan vastaan MEP:in pestin, kun palkkakin on niin kiva?
Lopuksi haluan sanoa, että sallin täällä asiallisen kommentoinnin, mutta estän blogini kommentoinnin, jos mielipiteet ilmaisevat selkeästi muukalaisvihaa, rasismia tai asiattomia sanakäänteitä.
Ja loppukevennys: Näin Lindexissä:
Short SHIT :DD (joo sori, nukuin viime yönä 4 tuntia :DD)
Oma ehdokkaani ei siis Lapin vaalipiiristä mennyt läpi, pahoitteluni Ulla Karvo. Toisaalta harmittelen myös entisen luokkakaverini Katri Kulmunin (kesk) hieman vajaaksi jäänyttä äänisaldoa, sillä tuollainen nuori olisi ollut eduskunnalle varmasti hyväksi :). Joo, kyllä mie kannatin Kokoomusta, mutta en koe, että oikeistolaisuus menisi Kokoomuksella niin äärilaitoihin kuin Persuilla. Kokoomuksen vaaliohjelmassa ei kuitenkaan ole se, että potkitaan mamut takaisin kotiinsa. Tällä hetkellä toivon, että hallituksessa olisivat sitten demarit ja kokoomus, mutta kaipa nuo persut on pakko sinne tulosten perusteella päästää. Lisäksi tiedän, että moni mieltää Kokoomuksen eriarvoistajana. Toki kyseessä on porvaripuolue, mutta silti mielestäni arvopohja on kohdallaan ja esim. Stubb on esiintynyt mediassa edukseen. Minulle jäi myös muutostoivomuksen lisäksi sellainen kuva, että Kokoomus on kansan mielestä kuitenkin tehnyt jotain oikein, jos se voittaa vaalit edellishallituksen jäljiltä, kun taas Keskusta jäi tappiolle juuri vaalirahasotkujen takia (myös Maria Tiura tippui, mikä on minusta aivan oikein).
Eniten minua huolestuttaa näissä vaaleissa tämä nouseva muukalaisviha, jossa en halua ainakaan omien lapsieni kasvavan. Entä jos opettaisimme lapset siihen, että kaikki ovat ansainneet avun? Omaa yläasteen opettajaani lainaten (taksvärkkipäivän pep-talk): Koskaan ei saa olla omat asiat niin hyvin, että ei ole varaa auttaa muita. (BTW, Portugali on auttanut meitä Talvisodan jaloissa, ei näin mittavasti, mutta anyway). Toki hyysäämme mamuja enemmän kuin omia kansalaisiamme, mutta toisaalta suomalaiset osaavat vielä käyttää systeemiä hyväkseen enemmän. Ja miksihän ne mamut ovat ISS:än töissä? Siksi, että heitä voi siellä KUSETTAA. Ei kukaan suomalainen enää lähde niin huonoilla palkoilla (ja myös usein noissa firmoissa on mukana muutakin laittomuutta palkanmaksuissa) töihin. Pakolaisena tulleet ihmiset tekevät näitä töitä, joihin muut eivät suostu. (Toki se madaltaa alan palkkoja, että he hyväksyvät alhaisen palkan.) Eurohan on jo laskussa tuloksen ansiosta. Tämäkin minua suututtaa: persut ovat vedonneet "kansan syviin riveihin" eli niihin, jotka äänestävät enemmän fiilis- kuin tietopohjalta. Tältä minusta ainakin tuntuu. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä Portugalin tukipaketista luopuminen tarkoittaisi käytännössä, mutta euroalueen talouden romahtaminen olisi meille kohtalokasta olemme sitten mukana Emussa tai emme. Kuinka moni on oikeasti haluamassa markan takaisin? Kuinka moni kuunteli, kun persut julistivat nykytaiteen tukemisen turhaksi ja vain kansallisaatetta tukevien taidemuotojen olevan tuettavissa? Natsi-Saksassahan poltettiin vääränlainen taide - sellainen, joka kuvasti muita kuin natsien ihanteita. Ja tuolloinkin suurin osa saksalaisista seisoi natsipopulismin takana hurmiossa. Harmittaa myös se, että Päivi Räsäsen homovihaan kansa reagoi, Soinin kommentteihin asiasta ei (ja huom. Soini ei edes yritä perustella suurta osaa näistä mielipiteistään mitenkään). Eikö teistä ole mitään epäilyttävää siinä, että ihminen, joka haluaa eroon EU:sta on silti täysin valmis ottamaan vastaan MEP:in pestin, kun palkkakin on niin kiva?
Lopuksi haluan sanoa, että sallin täällä asiallisen kommentoinnin, mutta estän blogini kommentoinnin, jos mielipiteet ilmaisevat selkeästi muukalaisvihaa, rasismia tai asiattomia sanakäänteitä.
Ja loppukevennys: Näin Lindexissä:
Short SHIT :DD (joo sori, nukuin viime yönä 4 tuntia :DD)
13. huhtikuuta 2011
The Rut
Tällä hetkellä kaikki on oikeasti muuten hyvin, mutta painonpudotus ei etene. Toisaalta, onneksi se ei ole ottanut takapakkiakaan, sehän olisi kamalaa. Ja tiedän, mistä ongelmat johtuvat: en vain ole jaksanut pariin viikkoon yrittää niin paljon. Tämä viikko on alkanut hankalasti, koska en ole vielä tottunut töiden vaatimaan hyvin aikaiseen rytmiin ja siksi olenkin ollut ihan sippi. Eilen kauppareissulla olin niin väsynyt, että tuntui kuin henki ei kulkisi kunnolla. Olen silti onnellinen, että opeharjoitteluni on nyt virallisesti suoritettu ja nyt vaihdoin ympyröitä taas tähän melko vakituiseksi käyneeseen kesätyöpaikkaani jo näin huhtikuun puolella.
Olen päättänyt Helsingin jälkeen ottaa eteeni uuden haasteen: shoppailukiellon. Tarkoituksena olisi olla pääsiäisestä vappuun säästökuurilla sekä talouden tasapainottamiseksi että ostosten järkeistämisen takia. Haluaisin pari ekaa tiliä visusti talteen ja lisäksi olemme Housboyn kanssa sijoittamassa Nizzan matkaan. Tällä hetkellä lennot sinne maksaisivat Norwegianin kautta yhteensä vain noin 440e (tähän siis kuuluu liittymälennot Helsinkiin täältä pohjoisesta). Itse haluaisin edelleen eniten uuden Lontoon matkan, mutta toisaalta Nizzassa yhdistyisi halpamatkan edullisuus, rantaloma ja kaupunkiloma. Viikkoon saisi mahtumaan paljon nähtävää, tehtävää ja toisaalta lomailua ja löhöilyä. Lisäksi Etelä-Ranskan väestö on mielestäni keskimäärin paljon sydämellisempää ja mukavampaa kuin esim. Pariisin seudun ihmiset. Ja minähän puhun sujuvaa ranskaa, joten siitäkään ei ole kyse kanssakäymisessä.
Muissa aiheissa tuli vielä mieleen, että on ollut ihanaa huomata, että hiihtokelien hävetessä juoksu on alkanut minulta sujumaan. Jalkavaivat ovat väistyneet ja minä olen oppinut juoksemaan järkevästi. Etukäteenhän pelkäsin siksikin hiihtokauden loppumista, että välikauden aikana ei juuri voi rullaluistella pyöräteillä lojuvan märän ja soran takia. Nyt siis pystyinkin juoksemaan ja varmaan kymppikin kohta taittuisi. Tuntuu matkana pitkältä, mutta sunnuntaina Housuboyn kanssa taittui vahingossa 7,5 km. Nyt olen sitten antanut itselleni luvan rahallisesti jo satsata urheiluun ja on todella mukavaa treenata kivoissa urheiluvaatteissa eikä vain jättiteepaidoissa.
Ja torstaina on vuorossa Helsinkiin lähtö, jesjesjes! Me ajamme täältä Lapista yötä myöten siskoni, Housuboyn ja Rokkarin kanssa. Perjantaina menen hävittämään sitten rahani ja illalla Semmareiden klubikeikalle Virgin Oiliin (ah, ihanuutta!). Lauantaina ohjelmassa on HipHopin SM-kisat Barona-Areenalla. Odotan kuin kuuta nousevaa kahden nuoremman siskoni taidonnäytteitä! Illalla mennäänkin sitten jonnekin syömään Helsingin Serkun kanssa ja sunnuntaina nään kotimatkalla Jääprinsessan. Voi ihanuuksien ihanuus! Rankka viikonloppu edessä, mutta toisaalta pääsiäisen aikana voi taas rentoutua.
p.s. Haudon mielessäni blogiini arvontaa, sillä olen bloggaillut jo 4 vuotta! En vain oikein osaa keksiä palkintoja. Onko mielestänne itse tehty myssy kiva? Sellaisen ainakin osaan tehdä nätisti. Toki palkintoja täytyisi keksiä useampia :)
Olen päättänyt Helsingin jälkeen ottaa eteeni uuden haasteen: shoppailukiellon. Tarkoituksena olisi olla pääsiäisestä vappuun säästökuurilla sekä talouden tasapainottamiseksi että ostosten järkeistämisen takia. Haluaisin pari ekaa tiliä visusti talteen ja lisäksi olemme Housboyn kanssa sijoittamassa Nizzan matkaan. Tällä hetkellä lennot sinne maksaisivat Norwegianin kautta yhteensä vain noin 440e (tähän siis kuuluu liittymälennot Helsinkiin täältä pohjoisesta). Itse haluaisin edelleen eniten uuden Lontoon matkan, mutta toisaalta Nizzassa yhdistyisi halpamatkan edullisuus, rantaloma ja kaupunkiloma. Viikkoon saisi mahtumaan paljon nähtävää, tehtävää ja toisaalta lomailua ja löhöilyä. Lisäksi Etelä-Ranskan väestö on mielestäni keskimäärin paljon sydämellisempää ja mukavampaa kuin esim. Pariisin seudun ihmiset. Ja minähän puhun sujuvaa ranskaa, joten siitäkään ei ole kyse kanssakäymisessä.
Muissa aiheissa tuli vielä mieleen, että on ollut ihanaa huomata, että hiihtokelien hävetessä juoksu on alkanut minulta sujumaan. Jalkavaivat ovat väistyneet ja minä olen oppinut juoksemaan järkevästi. Etukäteenhän pelkäsin siksikin hiihtokauden loppumista, että välikauden aikana ei juuri voi rullaluistella pyöräteillä lojuvan märän ja soran takia. Nyt siis pystyinkin juoksemaan ja varmaan kymppikin kohta taittuisi. Tuntuu matkana pitkältä, mutta sunnuntaina Housuboyn kanssa taittui vahingossa 7,5 km. Nyt olen sitten antanut itselleni luvan rahallisesti jo satsata urheiluun ja on todella mukavaa treenata kivoissa urheiluvaatteissa eikä vain jättiteepaidoissa.
Ja torstaina on vuorossa Helsinkiin lähtö, jesjesjes! Me ajamme täältä Lapista yötä myöten siskoni, Housuboyn ja Rokkarin kanssa. Perjantaina menen hävittämään sitten rahani ja illalla Semmareiden klubikeikalle Virgin Oiliin (ah, ihanuutta!). Lauantaina ohjelmassa on HipHopin SM-kisat Barona-Areenalla. Odotan kuin kuuta nousevaa kahden nuoremman siskoni taidonnäytteitä! Illalla mennäänkin sitten jonnekin syömään Helsingin Serkun kanssa ja sunnuntaina nään kotimatkalla Jääprinsessan. Voi ihanuuksien ihanuus! Rankka viikonloppu edessä, mutta toisaalta pääsiäisen aikana voi taas rentoutua.
p.s. Haudon mielessäni blogiini arvontaa, sillä olen bloggaillut jo 4 vuotta! En vain oikein osaa keksiä palkintoja. Onko mielestänne itse tehty myssy kiva? Sellaisen ainakin osaan tehdä nätisti. Toki palkintoja täytyisi keksiä useampia :)
30. maaliskuuta 2011
Scream if you wanna go faster
New me! Ihanaa, kun kilot karisee! Saatan kohta pystyä ostaan rintsikat ihan halvemmistakin liikkeistä, M-koon hame näyttää tosi kivalta ja tähän siis törmäsin eilen pienellä ex tempore -shoppausreissulla. Helsinkiä ootan silti kuin kuuta nousevaa. Tää hame on siis Vero Modasta ja tuo iki-ihana tuubihuivi, josta en raski ikinä varmaan luopua, on Ginasta (toki joudun siitä luopumaan varmaan jo puolen vuoden päästä, kun se on osasina tuosta yleisestä laadun tasosta päätellen..)
Nyt, kun minulla on taas lupa ostaa pienempää kokoa, olen ostanut sitä jonkin verran. Toisaalta, olen niin innostunut uusista muodoista, että taidan jatkaa vielä valitsemallani tiellä - tavoitteeni on siis alun perinkin ollut päästä takaisin S-kokoon. Minulla on taipumus keskivartalolihavuuteen, joka on tunnetusti se kaikista vaarallisin tyyppi, joten nyt kun tämä on vielä kivaa, niin täysillä mennään :)
Olen jaksanut opetusharjoittelun ja elämänrytmini mukana vain ja ainoastaan liikunnan avulla. Pohjoisen Tyttö on ollut minulle korvaamaton tuki sekä liikunnassa että auskultoinnissa. Elämä maistuu tällä hetkellä mahtavalle! Olen saanut uutta puhtia elämääni, koska en enää nuku päikkäreitä ja telkkarinkin olen jättänyt kiinni paljon useammin. Aamu starttaa kaurapuurolla ja mehukeitolla ja päivärytmi on säännöllinen. En myöskään kuku yömyöhään. Ulkoilu on mahtavaa hiihtosuksilla, mutta pelkään hieman lumien sulamista, sillä juoksija minä en ole.
Viikonloppuna meillä oli ilo käydä Apulannan keikalla. Siinä sitten Toni Wirtanen tuli kysyneeksi, kuka yleisöstä on ollut ainakin puolet elämästään fani, ja pakkohan se oli myöntää - kauhunsekaisin tuntein. Olen siis jo 24!! Synttärit meni pari viikkoa sitten ja niitä juhlittiin Jennin keikalla. Ensi vuodeksi mietimme jo täyttä häkää viiskymppisiä Parhaan Ystävän kanssa (Lontoon reissu on mainittu! Ihanuutta ajatuskin!!) Paras Ystäväni sai kuitenkin paremmat bileet Apiksen keikalla, sillä herrat soittivat lähes kahden tunnin keikan. Toivon samaa myös Semmareiden klubikeikalta Virgin Oilissa parin viikon päästä.
Moni on kysynyt, mitä nyt teen eri tavalla, kun olen alkanut saada tuloksia laihdutuksella. Yksinkertaisesti liikun enemmän ja syön vähemmän roskaa. Kyllästyin olemaan ikuinen laihduttaja lopullisesti, kun ystäväni Muotibloggaajan kanssa käymämme keskustelu meni näin:
Muotibloggari: "Mun kaveri meni naimisiin Kemin Lumilinnassa. Se oli siistiä. Kaikilla vaan oli jotku kelkkahaalrit päällä, mutta oli tosi niiden näköset häät."
Minä (vilkaisten Housuboyta): "No hyi, mikä junttien riemuvoitto jokku kelkkahaalarit! Me ainaki mennään naimisiin jossain Balilla, missä kukaan ei tosiaan tarvi muuta ko bikinit päälleen korkeintaan, eikä tarvi palella!"
Muotibloggari: "No sitten sun pittää olla kymmenen vuotta laiharilla ennen sitä!"
Tajusin heti, että ystäväni tarkoitti enemmänkin ikuisuusprojektiani kuin sitä, että pitäisi minua valtavana. En tosiaankaan suuttunut vaan sisuunnuin itselleni. Lisäksi tajusin, että valitin painostani aivan liikaa ja tein aivan liian vähän. En minä ollut mikään olosuhteiden uhri, olin itseni uhri. Olikin kaksi vaihtoehtoa: lopeta valitus tai tee asialle jotain. Ja koska tiesin, etten voi olla onnellinen siinä koossa, piti alkaa tosissaan tehdä jotain. Simple as that.
Ja sitten vielä: huomenna pidän viimeisin auskultointituntini ja jännitän sitä ihan hirveästi, koska olen kasannut itselleni paineet maailmanhistorian upeimman tunnin pitämisestä. Olen niin perfektionisti kyllä, että käytän varmaan kaikki kesälomanikin opettajana kerätäkseni mahtavia ideoita tunnilleni! Wish me luck!
Ihanaa loppuviikkoa toivottelee,
Sho(e)paholic
9. maaliskuuta 2011
Eikä elämä koskaan jatka siitä, mihin se viimeksi jäi
Shoppailukieltoni on pitänyt paria poikkeusta lukuunottamatta: olen sortunut vain yhteen iki-ihanaan "huppariin", jossa elän tällä hetkellä. Noh, siitähän ei ole nyt kuvaa, koska jätin kameran Ouluun, kun lähdin hiihtolomaksi töihin kotipaikkakunnalle. Mutta, huppari oli kokoa S ja meni mulle tosi hyvin ja näyttää tosi kivalta, joten kunhan mahdun kokoon S kerran, niin eihän se silloin haittaa? Olen joka tapauksessa nyt pudottanut 5 kg. Aika kivuttomasti tämä menee!
Kaikista paras neuvoni nyt kaikille on se, että JUURI MISTÄÄN EI TARVI LUOPUA - älkää miettikö olevanne dieetillä, vaan syövänne normaalisti. Itse tarkkailen vain ruokarytmiäni: syön säännöllisen usein ja kerralla vähän vähemmän (olen aina ollut tosi pikkuruokainen). Pidän repussa/ laukussa mukana hätävaraomppuja ja banaaneja verensokerin laskemisen ja pikkunälän torjumiseksi. Liikuntaa olen lisännyt ihan huimasti, mutta tuloksia saisi aikaan vähemmälläkin. Innostuimme Äidin kanssa hiihtämään viikonlopun mahtikeleissä 25km, mikä on minulle todella hyvin. Pidimme hyvän kuntoliikuntavauhdin yllä ja varmasti rasvaa paloi siinäkin :) Tämän alkuviikon olen ollut kipeänä - siksipä ehdin blogianikin päivittelemään Finrexin-kuppi kädessä. Liikuntakärpänen on kyllä vienyt mennessään, sillä tällä hetkellä kiukuttaa niin vietävästi istua sisällä ja kitua tän flunssan kourissa ilman liikuntaa. Aion tosin vielä käydä illalla ihan pienen happihypyn lähikaupassa, koska päänsärkyyn saattaa auttaa tuollainen ja kuumetta ei enää ole onneksi.
Muihin asioihin: kun oma elämä alkaa kaikin puolin nyt pudota oikeisiin uomiinsa, eli opetusharjoittelusta saanut nyt loistavan välipalautteen, töitä saa tehdä, kunto nousee kohisten ja paino tippuu pikku hiljaa saaden olon henkisesti positiivisemmaksi ja fyysisesti energisemmäksi ja kevyemmäksi, niin muualla elämässä tapahtuu ikäviä asioita. En juuri saa täällä muiden asioita levitellä, joten sanonpa vain, että hyvinkin lähipiirissä tapahtuu useammalla taholla parisuhteiden päättymistä, jotka riipivät minunkin sydäntäni. Kun voisi vain jakaa ystäviensä tuskasta osankaan, mutta eihän sitä voi kantaa toisen puolesta.Olen ihan hirveää murehtijatyyppiä: kuvittelen aina, että siskoilleni tapahtuu jotain baari-illan tuoksinnassa. Märehdin aina kaikki maailman asiat etukäteen ja menetän yöunetkin usein niiden takia - enkä voi asialle mitään. Yritän aina hengitellä, ajatella positiivisesti ja käskeä itseäni lopettamaan, mutta ei. Jonakin päivänä kuolen vatsahaavoihin :D
Tässä kaiken kiireen keskellä olemme haaveilleet Housuboyn kanssa matkasta. Totesin juuri kuitenkin työhommista kuultuani, että tarjottu työsopimus onkin aiempaa pidempi ja lomailen seuraavan kerran ehkä jouluna tai syyslomalla. Syysloma kelpaisi meille kummallekin ja nyt kai Luleåsta alkaa lentää halpalentoyhtiö, joka olisi lähinnä meitä ja lentäisi todella edullisesti vaikka mihin. Ja tämä shoppailuaddikti haaveilee Nizzasta - ei mikään muodin mekka, mutta aurinkoa kaipaa nyt tämä hipiä tällaisen värjöttelytalven jäljiltä. Olisi niin ihana tehdä iltalenkit rantabulevardilla "köyhien" paatteja ihaillen.
Heitän teille tähän loppuun vielä haasteen! Olen nyt itse ollut joulusta asti shoppailukiellossa, mikä on pätenyt kaikkeen uuteen vaatteeseen, joka ei ole kokoa S/ 36. En siis saa ostaa, ennen kuin laihdun. Olen kuitenkin huomannut, että tämä kielto on järkeistänyt omaa shoppailuanikin todella paljon. Mietin joka kerta vähintään vartin, voinko ostaa, tarvinko, ja minkä kanssa pitäisin. Toistaiseksi olen ostanut joulun jälkeen vain sukkahousut (nylonit, pakollinen ostos), kaulakorun ja hupparin. Nyt ennen lämpimintä kevättä ehdotankin, että itse kukainenkin pitäisi tätä shoppaustaukoa ja vaatekaappien kevätremonttia.
Säännöt:
-älä tee heräteostoksia! Mikäli jokin vaate on mielestäsi IHANA, laita se varaukseen ja hae vasta seuraavana päivänä, jos se todella todella jää vaivaamaan. Muussa tapauksessa älä osta.
- Käytä rahaasi vain välttämättömiin vaatehankintoihin (sukkahousut, jokin rikkimennyt vaate, joka on korvattava)
- aseta itsellesi tavoite, johon asti säästät (mulla se on 15.4. Helsingin viikonloppu), jolloin saat luvan kanssa lähteä sitten törsäämään kunnon shoppailupäiväksi säästämiäsi roposia (mua ainakin motivoi tämä eniten)
- mieti samalla todella, onko olosi parempi/ huonompi/ samanlainen, jos ostat enemmän tai vähemmän tavaraa kuin ennen
Ihanaa loppuviikkoa kaikille! :)
Kaikista paras neuvoni nyt kaikille on se, että JUURI MISTÄÄN EI TARVI LUOPUA - älkää miettikö olevanne dieetillä, vaan syövänne normaalisti. Itse tarkkailen vain ruokarytmiäni: syön säännöllisen usein ja kerralla vähän vähemmän (olen aina ollut tosi pikkuruokainen). Pidän repussa/ laukussa mukana hätävaraomppuja ja banaaneja verensokerin laskemisen ja pikkunälän torjumiseksi. Liikuntaa olen lisännyt ihan huimasti, mutta tuloksia saisi aikaan vähemmälläkin. Innostuimme Äidin kanssa hiihtämään viikonlopun mahtikeleissä 25km, mikä on minulle todella hyvin. Pidimme hyvän kuntoliikuntavauhdin yllä ja varmasti rasvaa paloi siinäkin :) Tämän alkuviikon olen ollut kipeänä - siksipä ehdin blogianikin päivittelemään Finrexin-kuppi kädessä. Liikuntakärpänen on kyllä vienyt mennessään, sillä tällä hetkellä kiukuttaa niin vietävästi istua sisällä ja kitua tän flunssan kourissa ilman liikuntaa. Aion tosin vielä käydä illalla ihan pienen happihypyn lähikaupassa, koska päänsärkyyn saattaa auttaa tuollainen ja kuumetta ei enää ole onneksi.
Muihin asioihin: kun oma elämä alkaa kaikin puolin nyt pudota oikeisiin uomiinsa, eli opetusharjoittelusta saanut nyt loistavan välipalautteen, töitä saa tehdä, kunto nousee kohisten ja paino tippuu pikku hiljaa saaden olon henkisesti positiivisemmaksi ja fyysisesti energisemmäksi ja kevyemmäksi, niin muualla elämässä tapahtuu ikäviä asioita. En juuri saa täällä muiden asioita levitellä, joten sanonpa vain, että hyvinkin lähipiirissä tapahtuu useammalla taholla parisuhteiden päättymistä, jotka riipivät minunkin sydäntäni. Kun voisi vain jakaa ystäviensä tuskasta osankaan, mutta eihän sitä voi kantaa toisen puolesta.Olen ihan hirveää murehtijatyyppiä: kuvittelen aina, että siskoilleni tapahtuu jotain baari-illan tuoksinnassa. Märehdin aina kaikki maailman asiat etukäteen ja menetän yöunetkin usein niiden takia - enkä voi asialle mitään. Yritän aina hengitellä, ajatella positiivisesti ja käskeä itseäni lopettamaan, mutta ei. Jonakin päivänä kuolen vatsahaavoihin :D
Tässä kaiken kiireen keskellä olemme haaveilleet Housuboyn kanssa matkasta. Totesin juuri kuitenkin työhommista kuultuani, että tarjottu työsopimus onkin aiempaa pidempi ja lomailen seuraavan kerran ehkä jouluna tai syyslomalla. Syysloma kelpaisi meille kummallekin ja nyt kai Luleåsta alkaa lentää halpalentoyhtiö, joka olisi lähinnä meitä ja lentäisi todella edullisesti vaikka mihin. Ja tämä shoppailuaddikti haaveilee Nizzasta - ei mikään muodin mekka, mutta aurinkoa kaipaa nyt tämä hipiä tällaisen värjöttelytalven jäljiltä. Olisi niin ihana tehdä iltalenkit rantabulevardilla "köyhien" paatteja ihaillen.
Heitän teille tähän loppuun vielä haasteen! Olen nyt itse ollut joulusta asti shoppailukiellossa, mikä on pätenyt kaikkeen uuteen vaatteeseen, joka ei ole kokoa S/ 36. En siis saa ostaa, ennen kuin laihdun. Olen kuitenkin huomannut, että tämä kielto on järkeistänyt omaa shoppailuanikin todella paljon. Mietin joka kerta vähintään vartin, voinko ostaa, tarvinko, ja minkä kanssa pitäisin. Toistaiseksi olen ostanut joulun jälkeen vain sukkahousut (nylonit, pakollinen ostos), kaulakorun ja hupparin. Nyt ennen lämpimintä kevättä ehdotankin, että itse kukainenkin pitäisi tätä shoppaustaukoa ja vaatekaappien kevätremonttia.
Säännöt:
-älä tee heräteostoksia! Mikäli jokin vaate on mielestäsi IHANA, laita se varaukseen ja hae vasta seuraavana päivänä, jos se todella todella jää vaivaamaan. Muussa tapauksessa älä osta.
- Käytä rahaasi vain välttämättömiin vaatehankintoihin (sukkahousut, jokin rikkimennyt vaate, joka on korvattava)
- aseta itsellesi tavoite, johon asti säästät (mulla se on 15.4. Helsingin viikonloppu), jolloin saat luvan kanssa lähteä sitten törsäämään kunnon shoppailupäiväksi säästämiäsi roposia (mua ainakin motivoi tämä eniten)
- mieti samalla todella, onko olosi parempi/ huonompi/ samanlainen, jos ostat enemmän tai vähemmän tavaraa kuin ennen
Ihanaa loppuviikkoa kaikille! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)