Viikko kuvina

Tämä viikko on viuhunut ohi ja lujaa! Mutta tässä vähän kaappauksia ihan satunnaisessa järjestyksessä, koska iPhone-läppäri -yhdistelmä on vähän vaikea. Ja äiti on vähän väsynyt.

Isä, poika ja koira. Ja äitin neule. Ja puklurätti.

Äiti, poika ja koira. Ja puklurätti.

Jörö kaipaili vähän huomiota.

Tänään käytiin Simoniemessä Lions Clubimme kanssa. Paikka on lankakahvila Bööki ja aivan iki-ihana paikka! Minähän olen käsityöihminen ja siellä olisi ollut vaikka ja mitä. Hillitsin itseni, kunnes saan seuraavat tuet, hihhih! Sitten lähden tuhlaamaan! Sain todella hyvän inspiksen eräästä piposta ja henkilökunta lupasi auttaa minut alkuun, jos tulen joskus kaikessa rauhassa juomaan teetä ja syömään palan kakkua samalla. Niin mahtavaa, sopii tämän paikan fiilikseen niin mainiosti! Suosittelen ihan todella, löytyy aivan päätien varresta kyllä.

Minulle tarttui siis (tähän mennessä) mukaan vain kaksi bambupuhdistuslappua, joita on tarkoitus käyttää useamman kerran kuin vain yhdesti. Olen ihastunut tällaiseen kaikenlaiseen ei-kertakäyttöiseen muutenkin! Aiheesta lisää tulossa!

Lankaa ja kangasta, kuvassa etualalla heijastinlanka

Villalankojen testailua

Käsitöitä oli kaikenlaisia - polkuhinnoin!

Iltaa ollaan usein vietetty koirapuistossa. Vielä kun muistaisin ottaa näitä hetkiä varten tuon oikean järkkärin mukaan, niin olisi jotain parempaa näytettävää!

Auringonlasku Ruutin rannassa

Quote of the week

Viime viikonloppuna oli täälläkin venetsialaiset ja meidän porukan äidit lähtivät kaikki liikenteeseen! Meitä oli liikkeellä monta äitiä ja isillä oli lauantaina vahtivastuu. Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että minä en kaipaa omaa aikaa tuossa varsinaisessa muodossa. En saa iloa irti baari-illasta. Latasin akkujani viime perjantain kahvilareissulla paljon enemmän tunnissa kuin baarikeikalla neljässä. Ja se seuraava aamu + lastenhoito. Nou-nou. Seukki kerralla lähden kylpylään!

Juhlahumua!

ootd. Toppi H&M, kengät Nizzasta, liivi KappAhl, legginsit Zara.

Kaikista ihaninta kuluvalla viikolla on ollut jotenkin sellainen levollisuus! Ehkä tämä tästä, kyllä minä selviän. Surusilmä on hoksannut, että lapsi ottaa kontaktia kyllä, kun hän ottaa sitä lapseen ja tästä on syntynyt vuorovaikutussuhde, jota on ihana alun hankaluuksien jälkeen seurata! Sydän hyrisee onnesta, kun isä ja poika leikkivät. Ja esimerkiksi viime viikonlopun ansiosta O ei enää syö yöllä kuin kahdesti, mikä on niin mahtavaa! Eka herätys tulee vasta kolmelta yöllä ja toinen kuudelta, seuraava yhdeksältä tai kymmeneltä. Äiti on aika innoissaan. Tämä siis siksi, että isä otti ensimmäisen yöherätyksen valvottavakseen ja syötön hoitaaksen, kun äiti oli juhlimassa. Juhlimiseksi ei kyllä sikäli voi aivan täysin kutsua, että väsymys painoi ja alkoholia ei juuri tehnyt mieli, eli aika kiltisti olin! Mutta ennenkin olen juhlinut jopa ilman alkoholia, joten ehkä on aika alkaa taas nauttia siitä tunteesta, että seuraavana päivänä ei jyskytä päässä. Itse asiassa ajatus ei haittaa minua yhtään! Aika aikaa kutakin; minä olen saanut juhlia jo aika paljon tähän ikään mennessä ja nyt juhlat ovat erilaisia kaikin puolin - ja hyvä niin.