Kesä on ohi

Tänään päättyy sitten (huom! teksti ajastettu!) klo 12 aikaan tämäkin kesäni. Minun kesäni päättyy aina siihen, kun kesätyöni tehtaalla loppuvat. Surusilmä aikoo hakea minut ruokatunnin aikoihin ja sitten menemme tekemään jotain kivaa.

Viime viikonloppuna juhlimme perjantaina pienen työporukkamme muiden lomittajien kanssa kesän päättymistä käymällä Tornion kiinalaisessa ravintolassa. Golden Flower on ollut lempiravintolani lukiosta lähtien. En yleensä edes pidä kiinalaisesta ruoasta ihan hirveän paljon, mutta rakastan tätä paikkaa! Ruoka on aina vaan niiiiiin hyvää! Sisustus uusittiin reilu vuosi sitten ja se on kerrassaan ihana. Ruoka ei taaskaan meitä pettänyt, vaan söimme urheasti kaikki suihimme vilkkaan keskustelun säestämänä. Meillä oli taas jälleen kerran erittäin hyvä tiimi kesätöissä kasassa. Olen tosin hieman ikävöinyt aikaisempaa yhteisöllisyyttämme, jossa kaikki saman osaston kesälomittajat olivat hyvää pataa keskenään, tänä kesänä se ei valitettavasti enää ollut mahdollista.

Koska meillä oli myös tarkoitus juhlistaa pitkän kaavan mukaan, olimme varanneet pöydän myös Pannukakkutalosta, joka tuli ihan hiljattain Tornioon. Olen käynyt kyseisessä ravintolassa jo kerran Oulussa, ja siellä rakastuin aivan täysin. Minun lempparini on edelleen valkosuklaa-mansikka -pannari. Pannukakuthan eivät ole itse asiassa kuten normaalit pannukakut Suomessa, vaan pikemminkin paksumpia lättyjä. Älysin ottaa tällä kertaa lasten koon, sillä aikuisten koot ovat valtavia. Söin mansikkaa ja vaniljajäätelöä sisältävän pannarin. Olen erittäin tyytyväinen Pannukakkutalon tarjontaan, mutta mielestäni itse palvelu voisi olla kivempaakin. Olen hieman ihmeissäni, että nimenomaan asiakaspalvelutyöhön etutiskille asiakkaita vastaanottamaan on valittu juuri se henkilö, jolle asiakkaiden vastaanottaminen on kaikista hankalinta. Muut tarjoilijat olivat huippumukavia, mutta tämä yksi henkilö ei kyllä viettänyt ilmeisesti parasta päiväänsä. Tässä vaiheessa kannattaa varmaan mainita, että olen itse tehnyt töitä hymy suussa klo 4.30 aamuyöstä sekä perjantaisin eronneiden ja karanneiden grillimyyjänä  kuin lauantain älyttömässä baariryysiksessä valittamatta asiakkaille kertaakaan. Eli kyllä, minun on helppo sanoa. En oikein suvaitse sitä, että huono päivä puretaan ystävällisiinkin asiakkaisiin.

Pannari oli kuitenkin tosi hyvää ja meidän keskustelu soljui siinä lomassa. Puhuimme melko paljon syvällisiäkin ja on mukava jälleen huomata, että on saanut seuraansa hyviä tyyppejä, joiden kanssa tulee loistavasti toimeen.

Viikonloppumme meni loistavassa seurassa Venetsialaisia juhlien. Surusilmän kotiin saapui seuraksemme pari hänen ystäväänsä. Ilta loppui meidän osaltamme varsin lyhyeen, mutta oli silti todella mukava. Juhlimme lisäksi samalla Surusilmän vakinaistamista, jonka mukana palkankorotuskin alkaa jo kohta vastata työn vaativuutta ja hänen tekemänsä työn arvostamista (Surusilmä on erittäin ahkera erittäin raskaassa fyysisessä työssä). Sunnuntait ovat meille parhautta, sillä silloin kumpikaan ei varmasti mene töihin. Löhöämme, herkuttelemme hieman ja nautimme toistemme seurasta. Ennen minua alkoi ahdistaa tällainen laiskottelu, mutta nykyään nautin siitä täysin siemauksin! Ja varsinkin seurasta. Minulla on vihdoin rinnallani mies, jonka kanssa voin nähdä tulevaisuuden, sekä haaveilla siitä yhdessä hänen kanssaa niin luontevasti. Kumpikaan ei malta pitää toisesta näppejään erossa, vaan suukottelemme ja halailemme koko ajan ja kerromme toisillemme koko ajan, kuinka paljon arvostamme ja välitämme. Siirappista ja ällöä, mutta minut tämä tekee äärettömän onnelliseksi. Serkkuni Häslääjän sanoin: "sie ihan hehkut onnesta! Ihana!"

Tänään siis kuitenkin aloitan oman pienoisen lomani ja suljen taas kohta puolin yhden kappaleen elämästäni: toivon todella, että elämäni jatkuisi syksyn myötä paljon valoisampana kuin viime syksy ja tämä vuosi on ylipäätään ollut. Toivoisin alkavalta syksyltä voimia jaksaa huomiseen, mikäli terveyteni ei kohene. Toivoisin, että Surusilmä pääsisi käymään luonani Newcastlessa. Toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa ystävilleni ennen lähtöäni ja että joku heistä eksyisi luokseni vaihtoni aikana. Toivoisin, että heillä olisi enemmän aikaa minulle. Rukoilen, että tänä vuonna en joutuisi sanomaan hyvästejä kenellekään - ihmissuhteen päättymisen tai lopullisten hyvästien merkeissä. Toivoisin elämän kantavan tätä ikuista optimistia parempaan suuntaan nyt, kun olen jaksanut niin urheasti hymyillä läpi kyynelten koko vuoden ajan ja uskoa parempaan huomiseen.

Näillä mielillä aloitan minä lomani. Oikein ihanaa jatkuvaa viikkoa kaikille!