Unirytmin kurimus sekä lupaukset, jotka on pidettävä

Mun unirytmini on aivan mullin mallin. Siskoni Kuopuskin jo kommentoi sitä sanomalla, että saatan olla ihan mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä hereillä ja vastaavasti nukkumassa. Ja en voi vedota vuorotyöhön, silllä viimeksi olen ollut töissä yöllä varmaan noin kuukausi sitten. Nämä yöt kuluvat sitten rattoisasti kouluhommissa ja hömppähommissa. Mutta onneksi on olympialaiset, koska yksin kun vietän aikani Oulussa, on tv:n hälyääni kiva lisä, joka tuo tunteen seurasta (säälittävää!) :D

Nyt kuitenkin on pakko avautua eräästä negatiivisesta asiasta, joita olen naiivisti, silmät ummessa ja härkäpäisellä itsepäisyydellä torjunut elämästäni ja varsinkin täältä blogista viime aikoina. Mutta tämän sanon vain siksi, että se on julkisesti täällä esillä. Olin siis eilen ystävien kanssa viettämässä pitkästä aikaa sitä opiskelijaelämän kivempaa puolta. Itse join huikeat kaksi siideriä koko illan aikan (, jonka suurin osa aloitti jo Reikunmäessä klo 14 mäenlaskun alkaessa). Ilta oli mahtava: kahden tunnin palelun jälkeen tyärten kanssa saunaan ja siitä illan päälle Oulun Radisson SAS -hotelliin, jossa laskiasbileet on perinteisesti pidetty. Noh, ensinnäkin paikkaan oli myyty 1300 lippua ja ovella oli jono jo klo 22. Naisten vessa oli myös tuohon aikaan viimeistään jätetty täysin ilman huoltoa eikä alakerran naisten vessassa ollut paperia kuin kahdessa kopissa koko loppuiltana. Hanoista toimi yksi tai kaksi tuurin mukaan. Illan kauhu oli kuitenkin narikka. Päätin kilttinä tyttönä lähteä kotiin yhdeltä, jolloin asetuin narikkajonoon. Autokyydistä kotiovelle huolimatta (n.10 min), olin kotona klo 02.30! Syy: narikat olivat kaatuneet ja porukalle haettiin takkeja kuvailun perusteella. Jonotin siis narikkaa reilun tunnin, josta loppuvaiheen n. 15 min olin litistyneenä kolmen itseäni kaksi kertaa painavamman henkilön väliin. Kun olin saanut tavarani, piti vielä päästä rysiksestä ulos, missä siinäkin toimi vain väkivoima. Kun pääsin viiden minuutin jälkeen narikan saamisesta vihdoin tungettua itseni ulos, totesin ovimiehelle, että paikka tarvisi jo poliisia avuksi hajottamaan massat. Kotiin viemisinä pieni venähdys kädessä ja selkäkipua. Viimeisenä oltiin päätetty hoitaa ulkomaalaiset, koska ilmeisesti tässä kuvailutehtävässä ei ollut riittävästi englanninkielen valmiuksia ja pari meksikolaista oli odottanut takkejaan AAMUKUUTEEN!! Se siitä tilityksestä, en mene enää IKINÄ Oulun Radisson SAS:iin.

ASIAAN:Tässä on kuitenkin ensiosio haasteestani, jonka esittelin edellisessä postauksessa. Tässä siis viikon hiustyylejä alkaen seuraavasta haastepäivästä eli keskiviikosta. Mulla on keskiviikkona vain 12.30-14.00 luentoa, joten puhumme tosi helposta päivästä (ai niin ja tästä lähin se on mulla vapaa, kun oli vain yhden periodin kurssi). Joten hullun innoissaan nousin aamulla laittaan itteäni. Tuloksena lämpörullat ja näin:Föönasin eka hiukan hiuksia, fiksasin otsatukan ja laitoin muotovaahtoa tukkaan. Sitten rullailin tukan lämpörullille. Teen aina niin, että eka kierrän hiusosion sormen ympärillä ja sitten alan asetteleen rullalle. Minusta kyseinen hiustenlaittomuoto on aivan liian aliarvostettua: Mulla menee 10 min rullailla tukka kiinni, sitten teen meikin vartissa ja sitten otan rullat pois ja lakkaa. Voilà!

Siinä missä tukka ja meikki laitettiin viimisen päälle, asu meni vähän rennommin, koska en vaan kehtaa laittaa prinsessakiharoita ja prinsessa-asua. Tykkään, että jos joku on tosi laitettu, toisen pitää olla vähemmän. Eli ulkomaantuliaishuivi, River Islandin leggingsit ja GinaTricotin 4.90e maksanut laiskuustunika. En halunnut ihan näyttää laiskuuden huipulta, joten laitoin ton niittivyön ja käsikorut ranteeseen (molempi GT). Jalassa samat kengät kuin seukiks tulevassa kuvassa, Biancolta.

Torstaina laittelin päälle tällaista. Aamulla oli tosi paljon aikaa, joten suoristelin tukan kaikessa rauhassa. Sitten oli tosi haasteen aika: olin vakuuttanut kaikille, että voin pitää tekonahkahamettani niin, että se ei näytä tökeröltä. Joten näin ollen laitoin kyllä tukkani kovan näköiseksi ja naamaan vahvan silmämeikin, mutta silmät laitoin piiloon lasien taakse (mulla on miinuslasit, joiden kanssa olen huomannut, että saa latoa minkä verran tahansa pakkelia silmiin. Melkein). Ja sitten H&M leggingsien kanssa laitoin tuon KappAhlin mustan tekonahkahameen ja ajattelin luottaa tuohon vastakohta-asetelmaan taas ja laitoin kaveriksi H&M neuletakin ja tummansinisen harsohörsöpaidan. Alla on joku toppi, joka on varmaan sekin menkkahaukan.

Perjantaina oli minun vapaapäiväni, koska mulla ei ollut töitä. Näillä hiuksilla mentiin kauppaan ja Makuuniin hakeen illaksi OZ:in eka tuottis ja UP. Asu oli varmaan joku farkut ja t-paita todennäköisimmin, koska niitä en jaksanut ees kuvata. Mutta kampaushan tehtiin tarrarullilla ja siitä ei tullut ihan niin kiva, kuin halusin. Isoja tarrarullia ja muotovaahtoa siinä kummiski on ja lakkaa. Ei ihan paras juttu, mutta Housuboylla meni hermo mun hitauden ja mulla tukan kanssa, joten se nyt on tollanen uitettu rätti -malli. Viikonloppu oli verkkarimeiningeissä ja töissä, joten ei mitään missimatskua. Laitan lisää kuvaa yrityksistäni tällä viikolla ja jatkan haastetta siten, että teen sen kuitenkin 7 päivän mukaan. Tiedän huijaavani, mutta ei ole järkeä laittaa tukkaan töihin, kun se pitää sitten jynssätä siitä lemusta heti töistä tultuaan ja sunnuntaina ei vaan meän huushollissa tehdä mitään, mikä vaatii meikkausta, hiustenlaittoa tms. vaan ohjelmassa on kouluhommat, laatuaika, sähly ja saunominen vanhempieni luona.

Ja sitten se Shu Uemuran jälki, jota moni on kysynyt. Anonyymi postasi siitä ekana kommenttilootaani ja loput pyynnöt ovat tulleet naamatusten. Laitan tähän nyt eka vertailun vuoksi au naturel -tilanteen.


Ongelma mulla on enemmänkin se, että mun ripset kyllä yleensä taittuu viiden minuutin taistelun jälkeen ihan omasta mielestäni kauniisti, mutta auta armias, kun siihen lämäsee ne ripsarit, niin ihan kuin niitä ei oisi edes taivutettu. Plus aina ne eivät kaarru niin kauniisti, vaan osa menee 90 asteen kulmaan ja osa ei kaarru. En ole tähän päivään mennessä päättänyt noiden ennen käyttämieni halvempien taivuttimien kanssa, ovatko muoviset vai metalliset paremmat. Yritin myös taivuttaa ripsiäni kauan siten, että lämmitin eka sitä taivutinta. Se auttoi ehkä pitämään ne ripset asennossa noin puoli tuntia.
Tässä on kuitenkin tilanne Shu Uemuran jälkeen. Taivutan niillä kolmesta kohtaa: eka tyvi, sitten keskikohta, sitten kärki. Taivutan vain niin, että käytän ripset niiden välissä, eli ehkä 2 sekuntia per kohta. Ja tällaiset tulee AINA eka yrityksellä. Ajansäästö: n. 5min. hermosäästö: mulle korvaamatonta (mulla on ehkä maailman lyhin pinna).


Pari virhettä siellä on, mutta jos ois se pienien osioiden taivuttaja, niitäkään ei ois. Ja sitten se juttu, miksi rakastan näitä. Tässä on mun ripset sitten kahdeksan tuntia käytön ja ripsarin lisäämisen jälkeen. Meikkihän on valaistuksen takia kuin vankikarkurilla ja plus tossa on vielä se, että laitan voideposkipunan meikkivoiteen alle ja tohon tosiaan tuli vielä meikkivoide ja aurinkopuuterit päälle. En yleensä näytä noin Frankensteinin vaimolta (ainakaan meikissä, ilman sitä kylläkin). Yritin tehdä ne vertailukuvat, mutta ilman ripsaria kuva on aika sama ja sit sen kans niin ne näyttää just samalta kun toi au naturel ripsarin kans. Näin mulla, eräs kaverini kyllä antoi jo epäsuorasti ilmoitti mulle, että hän ei tajua minua ja ei nää tällaisessa tuhlauksessa mitään järkeä, koska hänen ripsensä kyllä taipuvat ja pysyvät. Se on hienoa mielestäni. Vastaavasti mun mielestä on mieletöntä ostaa se samanlainen Diorin kynä kulmakynäksi kuin hänellä, koska itse en tee sillä mitään (koska kulmani eivät ole samanväriset kuin tukkani, vaan allaolevassakin kuvassa aika lähellä luonnollista väriään). Pointtini on, että äitini kosmetiikkaostoksissa ei ole minun mielestäni mitään järkeä ja äitini ei ole mitään järkeä ostaa minun tuotteitani. Koska minulla on erittäin vaikea sekaiho, äitini tarvitsee vain satunnaista kosteutusta ja halutessaan ikääntymisen merkkejä estäviä voiteita. Huom! Halutessaan! Olet, äiti, tosi kaunis mielestäni :)


Viimeiseksi voin sanoa, että olen etsinyt klassista trenssiä jo useampana vuonna. Nyt sitten löysin unelmien takin, joka ei ihan varsinaisesti ole klassikko, mutta rakastan sitä! Näitä oli tullut På Gränsenin Gina Tricotiin vain yksi, mun kokoa! Siis kuinka usein universumissa käy näin?! Olihan se vähän arvokas ja noi napit saa varmaan taas noiden laadun tuntien ommella noin 35 kertaa uudelleen, mutta en jaksa välittää. Niitit on ihania ja takin väri tosi kiva ja ajaton - puhumattakaan mallista.


ja ei, en ottanut turpaan enkä märissyt. Selitys on tuo, mistä tuo otsikkokin puhuu.

Ja nyt katsomaan taas Olympialaisia! Hauskaa loppuviikkoa ja alkavaa viikonloppua kaikille!

Haaveita ja toiveita sekä muutama haaste

No niin nyt on sitten pari toivetta toteutuksessa. ELi yritän olla ahkera tän kans. En lupaa MITÄÄN, enkä tule postaan edelleenkään varmaan joka päivä, mutta tässä on ne, mitä puhelin, että multa on pyydetty. Eli henkilö lempinimellä Jenski lähetteli minulle pyynnön sähköpostiini, että tekisin jutun hiukistani, joka meni suunnilleen näin:

"Olet useammin puhunut tukkasi paksuudesta yms. joten se näyttää kyllä hyvältä ponnarillakin, mutta olisiko mitään, jos kokeilist viikon muitakin tyylejä meidän muidenkin iloksi? Siinä olisi myös sisältöpyyntö blosgiisi. Tosiaan, tukkasi on mielestäni upea, joten kyseessä ei ole kritiikki. Olet viime aikoina postannut aika vähän, joten yritin vähän ehkä tuoda sulle inspistäkin tähän :)" -Jenski

Joten here we go. Eli pahoittelen naamani pahaa kuntoa, mutta toivottavasti iloinen ilme korvaa jotain. Olin myöhässä aamulla, kun mun piti ottaa se kuva hehkeänä ja meikin vielä ollessa freesi :D Sanon nyt alustukseksi, että kävin tosiaan viikko sitten laittaan tukkani uuteen kuosiin. Tein itse sen virheen, että annoin kampaajalle luvan keventää tukkaa vähän liikaakin. Tällä hetkellä hankinnassa myös hopeashampoo, sillä tukkani on mielestäni vähän turhan kellertävä. Se siitä. Tällaisella lookilla mentiin tänään ja laitan joka päivältä jonkin uuden sitten vaikka välipäiviä postauksessa oiskin:

tukkani kiva puoli nyt on VAIN puolen tunnin föönausaika. En silti tykkää föönata, joten teen aamusin niin, että meen 7 suihkuun ja takas sänkyyn ja nukun yheksään asti, kun mulla on 10 luento :D tää myös auttaa ihon hehkeyteen: tavallaan rasva naamaan ja se vaikuttaa sillä aikaa kun ottaa vähän lisää unta :) anyway, tukkani on luonnontaipusa, joten tehdään kiireaamuna niin, että kosteeseen tukkaan Goldwellin vahalakkaa ja puristellaan. Näin tulee kuohkea ja kiva lookki :) en siis tehnyt juuri muuta ja kivoja huolettomia laineita tuli mielestäni :) eli vaikka ikävä onkin mun "prinsessatukkaa", on kiva, että on vähän rajumpi lookki ja vähän ehkä särmää siinä.

Henk. kohta haaveissa, toiveissa ja haasteita on tekemistä. Olen ottanut aika paljon tekemistä tälle syksylle ja saa nähdä, kuinka käy. Toistaiseksi olen kuitenkin paremmin aikataulussa kuin yleensä. Olen onnellinen, että olen pitänyt itseni ruodussa. Tällä hetkellä parisuhteeni on ehkä kuitenkin suurin kannustimeni: vaikeina aikoina Housuboyn realismi ja tuki on pitänyt minua pystyssä ja olen onnekseni huomannut, että ihmiset tosiaan voivat muuttua - parempaan. Olen oikeastaan rakastunut uudelleen poikaystävääni ja se honey moon -vaihe, jota meillä ei koskaan ollut on alkanut nyt :D näinkin voi kai käydä.

Nyt alankin sitten pakertamaan vielä pariksi tunniksi kandin parissa venähtäneiden päikkäreiden takia. Shu Uemuran ripsaritaivutinvertailu tulossa varmaankin huomenna :) Olin itekin aika yllättynyt, kun näin ne konkreettisesti. Ei tarvi enää perustella törsäystäni. Lisäksi haaveilen esitteleväni uudet lemppari- ja pettymystuotteet listallani :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Viikonloppu, joka pelasti minut

Oli aivan ihanaa viettää viikonloppu rauhassa. Jo keskiviikkona klo 14 loppui luennot ja silloin ampaisin mummin autolle ja ajelin rauhassa kotiin Oulusta. Huolehdin kotiin päästyäni, että kandini alustava aihe ja lähteet ovat kandiryhmän verkko-oppimisympäristössä (Puns and word-play in the British Women's magazine Glamour) ja keskityin nauttimaan vapaa-ajastani. Yöllä hain mummini koneelta ja lupasin mennä katsomaan häntä uudelleen aamusta. Torstaina oli ohjelmassa rentoutumispäivä: aamusta mummin luo teehetkelle, sitten kaverille ja sähly illalla. Lisäksi sain kämpän pyykkivuoren ja tiskivuoren selätettyä ja saatoin hyvällä omallatunnolla lähteä seuraavana päivänä äitini kanssa shoppailemaan. Sieltä löytyi maailman ihanin trenssitakki kevääksi! Tällä koneella ei ole kuvankäsittelyohjelmaa, mutta ylihuomenna saan sen varmaan omalle koneelleni sen kuvan ja näkyville.

Äidin kanssa löytyi myös kiva alennustunika ja rannekehärpäke, jonka äiti osti minulle. Illalla olin Housuboylle ja kavereilleen kuskina illan ja rentouduin väliajat kotona yksin. Lauantaiaamun nukuimme pitkään ja sitten Housuboy meni sulkapalloa pelaamaan ja minä kauppaan. Löysin KappAhlista (shokki, että löysin sieltä ylipäänsä mitään) maailman ihanimman tekonahkahameen, jonka jätin eka varaukseen, mutta päätin myös hakea pois. Saa nyt nähdä, osaanko sitä yhdistää mihinkään, mutta on se sentään avokauppa hetken.

Lauantaina sain luokseni vanhat ystäväni, joista häviävä osa oli paikkakunnalla, eivätkä kaikki paikkakunnallakaan olevat päässeet mukaan. Silti juhlat olivat onnistuneet ja ystäväni Partiopoika oli kerrankin paikalla. Olin niin onnellinen nähdessäni hänet jälleen ja vielä siitä, että oli löytänyt elämäänsä tytön, joka vaikuttaa mukavalta. Olen onnellinen, että kerrankin hänelle löytyy onnea elämässä. Baarissa törmäsin tämän uuden tytön kanssa kierrellässäni vanhaan puolituttuun, joka esittelytilanteessa kysyi tältä tytöltä nauraen, "Partiopoika, oletko tosissasi?" Minä meinasin läpsäyttää tätä poikaa. Kyseessä entinen koulukiusattu henkilö, josta ystäväni ei ole koskaan sanonut mitään negatiivista. Sanoinkin siinä vaiheessa tyynesti suorat sanat. Mikä ihme siinä on, että jotkut ovat noin pieniä mieleltään? Luulisi, että altavastaajat kannustavat kaltaisiaan. Siksi toisekseen Partiopoika on ainoa ystäväni, jota kaikki ystäväporukassani kunnioittavat ja rakastavat. Otan mieluummin itsekin sellaisen poikaystävän kuin Brad Pitt -look-a-liken. Joka tapauksessa meillä oli ihana ilta. Olin oikein onnellinen ystävistäni, jotka osaavat jo ottaa typerimmät juttuni naurulla.

Tänään maksoin kalliin hinnan juhlinnasta omaa tyhmyyttäni, mutta sai kyllä ajattelemaankin asioita. JOten sunnuntaikin meni rentoutuessa kotona ja huomenna palaan kouluun kiitollisena tästä viikonlopusta, jolloin minulla ei ollut töitä eikä juuri aikataulujakaan. Jotenkin tuntuu levänneeltä ja akkuja ladanneelta :) Toivottavasti taas pääsisi opiskelurytmiin sen voimalla mukavasti :)

Eli ensi postauksessa enemmän hömppää tiedossa ja toivottavasti saan sen siis tehtyä tiistaina :)
Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille :)

Voi aika joka katoaa käsistäni

Minä olen syyllinen blogini laiminlyömiseen surkeasti. Mutta nyt sain jo palautetta ja olen luvannut useammalle ihmiselle päivittää. Sorisorisori.

Kaikki alkoi jostain. En itsekään tiedä, mistä. Kaikki vain alkoi tuntua kaatuvan päälleni ja mikään ei ole oikein jaksanut kiinnostaa. Opiskelun ja työn sovittamien vaatii veronsa ja vapaa-aikani. Lisäksi olin uupunut sen pyrähdyksen jälkeen, jonka jouduin tekemään opinnoissani joulukuussa. Valoa ei juuri näkynyt tunnelin päässä ja se vei vain syvemmälle itsesääliin. Aloin inhota itseänikin, sillä en enää saanut juuri positiivisia ajatuksia ilmoille ja huomasin muutoksen joidenkin ystävieni suhtautumisessa minuun. Sitten vain päätin, että blogiini ei tule uutta päivitystä ennen kuin voin sanoa, että asiat alkavat parantua ja pystyn kertomaan asioista positiivisesti. Siinä se oli. Fair and square. Joten viimeisen kuukauden ajan olen pitänyt päiväkirjaa päiväni/ elämäni positiivisista asioista.

Mutta tässä päivä reissusta paikassa, joka seuraltaan ja miljööltään paransi mieltäni aika paljon.

On sääli, että Pariisi itsessään on nykyään jotenkin nokkava paikka. En voi kuvitellakaan tilannetta, jos en puhuisi ranskaa. Mutta jotenkin asiakaspalvelua ei saa missään muualla kuin Louis Vuittonilla (ja siellä en varmasti minä sitä saa). Suomessa ei tollainen meno vetelisi. Niimpä olenkin ajatellut muuttavani johonkin muuhun osaan Ranskaa, kun kasvan isommaksi ;) Sektorilla Riviera, Lille, Strasbourg :D (eli siis yltympäriinsä)
Mutta ranskan kieltä rakastan! Olen niin innoissani, että pystyn hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ranskaksi. Olen jopa niinkin röyhkeä, että menen sanomaan, että olen hiukkasen ylpeä itsestäni. Törkeän itserakas ja itseriittoinen henkilö siis.

Lisäksi olen onnellinen eräästä muustakin jutusta, jota en voi julkisesti laittaa nettiin ennen kuin asia on varma, mutta se on poistanut suuren kiven sydämeltäni ja kohta tiedän, saanko tosiaan vielä isomman helpotuksen elämääni. Jos sen saan, olen luvannut itselleni arvostaa toista mahdollisuutta paljon enemmän ja hyödyntää sen kaikin mahdollisin keinoin.

Ainoa asia, joka tällä hetkellä varjostaa onneani on kandintyö. Huomenna pitäisi olla alustava aihe ja lähteet, mutta en vielä tiedä, mitä teen. Joten tänä iltana on vielä aivoriihi tiedossa. Se onkin se vaikein osuus. Kun saan homman alkuun, onkin jo paljon helpompaa. Haluan tehdä graduni kuitenkin samasta aiheesta laajentaen. Mutta tämän kevään jälkeen minulla pitäisi olla kandin paperit kuitenkin ja opinnot taas hieman pidemmällä. Tämä tavoitteiden asettelu on tosiaan auttanut minua tänä vuonna eteenpäin ;DD Joo olen ihan surkea opiskelija varsinkin vanhana kunnon hikipinkona, mutta kyllä se nyt tästä :)

Kaikki hyvätkin aikomukset kaatuvat joskus johonkin. Esim. kamerani jäi kotiin Housuboyn luo tullessani Ouluun. Joten en voi näyttää teille uutta lookiani. Tukastani lähti kyllä ihan liikaa paksuutta, mutta se oli ihan oma vikani, kun käskin kampaajani rapsia menemään. Tukka on kuitenkin selvästi minulle se kruununi. Omaa tukkaani ei oikein saa näyttämään huonolta, jollei se ole likainen. Paksuutensa ansiosta se näyttää aina aika kuohkealta. Nytkin paksuutta on edelleen päällä, joten tilanne ei ole niin paha. Ja kyllähän tuo kasvaa, niin sillä on tapana :) Suunnittelen jo uutta lookia, mutta olisi ollut kiva vilauttaa teille naamaani lasit päässä.

Olen myös onnistunut taistelemaan himojani vastaan: liikaa menoja = liian vähän rahaa shoppailuun = ei shoppailua. Tuhlasin joululahjoihin aika paljon sekä maksoin ekat silmälasini, joten nyt ei rahaa ole ollut, mutta en ole kaivanut MasterCardia esiin vaan jättänyt tyhmät ostokset kauppaan. Pariisistakin ostin vain kaksi paitaa ja muutamat meikit. Ai niin ja mulla on nyt VIHDOIN Shu Uemuran ripsentaivuttimet ja ne on niin parhaat! Ja onhan se vähän tyhmää, että opiskelija laittaa 35e tollasiin, mutta toisaalta noi on NIIIN laadukkaat ja ei tarvinnut kuin jättää ne yhdet Nellyn kengät ostamatta, niin raha on säästetty. (Ai miten niin mun logiikka joskus ontuu?)

Tänä viikonloppuna on minun rentoutumisviikonloppuni: ei töitä (tosin pelkään jo etukäteen, että joku sairastuu ja joudun taas töihin enkä taaskaan saa vapaata, mikä on työssäni ihan älytön stressikerroin), ystäväni tulee pitkästä aikaa visiitille ja tiedossa on vanhojen ystävien illanistujaiset, joita odotan ehkä kuin ensimmäisiä Manolojani. (Päätin muuten tossa yks päivä, että mulla pitää olla häissäni valkoiset Manolon korkkari, sellaiset jotka Carrie Bradshaw'lla Pariisissa vimppa jaksossa, jossa se saa koirankakkaa niihin. Haluan ne kengät kuitenki puhtaana. En niitä samoja.) Joten vapaa-aika + ystävät + opintotuen kilahtaminen tilille = onnea :) Ja yks yksinkertasiin yhtälöihin erikoistunut bloggari.

Hauskaa viikkoa kaikille!!


//Edit: Mietin tässä blogiini arvontaa ja toivepostaus tukastani on tulossa! Eli kiitos sille ihmiselle, joka rohkeni ehdottaa mulle postausta. Se on eka pyyntö, jonka olen ikinä saanut, joten alan kohta toteuttaa haastettasi :)