Emotional rollercoaster/ hustle, hustle!

So now that it is safe to say: I landed my dream job as a language course teacher/ leader in July in a place and a firm I would not shout from the rooftops. I did, however, decide, that next year, if my summer job is declined from me again, I will look for a job in the Southern Finland, because
a) we seem to be popular coming from the North
b) we seem to be evaluated on the grounds of our experience/ credits/ qualifications rather than if the employer knows our granny/ mom/ dad/ uncle/ spouse/ friend
c) they actually read my application even though I knew nobody in the company (whereas in here, applications are not read even if the applicant is very qualified for the job but is a nobody to the employer)
Bitter, me?!
So it finally feels like I am good for something. The downside to this is (and this is not me complaining!) that I have to be in Helsinki on Thursday at 4.30 p.m. for an orientation and then come back home after the end of the orientation at 8 p.m. They credit your journeys, just not flights, only the train. This means over 16 hours in a train during 24 h. But, again, it is a dream job, gives me a chance to travel as well as practice the language. Actually, two languages. And this trip is not all of it. As my sister The Dancer is going to a meeting about going to the States to work as an Au Pair, I will be her moral support on the way to the meeting to Rovaniemi tomorrow. So my schedule is booked.
I am happy to be seing my cousins as well and having had some difficulties resolved my heart feels a bit lighter again.

BTW, the lack of outfit pictures is the fact that I've been wearing my baggy trousers and sweatshirts because of a tattoo I got three weeks ago and I'm hoping to step up my game now that it's healed.


Niin että nyt kun on turvallista sanoa, sain työn kielikurssin opettavana ohjaajana heinäkuussa paikassa ja työnantajalta, joita en halua tarkemmin huutaa joka katonharjalta. Päätin myös, että jos ensi kesänäkään en pääse kesätyöhöni, haen töitä Etelä-Suomesta, koska
a) vaikutamme olevan suosittuja tullessamme Lapista
b) meitä näytetään arvioivan koulutuksen/ kokemuksen/ pätevyyden perusteella eikä puolison/ äidin/ isän/ enon/ mummon tuntemisen takia
c) he itse asiassa lukivat hakemukseni, vaikka en tuntenut yrityksestä ketään (kun taas täällä edes ylipätevän henkilön vaivalla laatimaa hakemusta ei huomioida, jos hakija ei ole joku, jonka työnantaja tuntee)
Minäkö katkera?!

Joten vihdoinkin tuntuu, että kelpaan johonkin. Tässä vain on pari haittapuolta (ja minä en silti valita!), että koulutuksessa on oltava torstain klo 16.30 alkaen Helsingissä ja vaika yhtiö korvaa matkakulut, ne eivät kata lentolippua, joten istun vuorokaudesta reilun 16 tuntia junassa. Mutta edelleen, kyseessä on unelmatyö, jossa saan matkustaa toisen kustannuksella ja harjoitella kieltä. Itse asiassa kahtakin. Ja tämä matka ei ole vielä kaikki. Siskoni Tanssija on menossa Rovaniemelle Au Pair -haastatteluun lähteäkseen Jenkkeihin, joten menen sinne mukaan henkiseksi tueksi huomenna. Joten aikatauluni on aika täynnä.
Näen lisäksi onnekseni serkkujani ja asioita on selvinnyt, joten sydän on taas vähän keveämpi.

Niin muuten, päivän asu -kuvien puute johtuu tatskasta, jonka tikkautin ihooni reilu kolme viikkoa sitten ja löysistä oloasuista, joita olen pitänyt sen parantuessa. Ehkä nyt, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, yritän taas alkaa tsemppaamaan valintojeni kanssa.