2009

Mitä olen tehnyt vuonna 2009:

- ostanut 16 paria kenkiä


(ja jättänyt noin 50 ihanuutta ostamatta)

- Asunut kolme kuukautta Sveitsissä ja kaksi viikkoa Jerseyssä



- käynyt kahdeksassa eri maassa (Ruotsi, Tanska, Latvia, Jersey tavallaan, Iso-Britannia, Sveitsi, Italia, Ranska)


- kokenut sen oudon tunteen, kun on kokenut jotain käsittämättömän mahtavaa, eikä kukaan Suomessa olevista ystävistäni ole jakanut sitä kanssani, eikä myöskään perheenjäsen tai poikaystävä. Eikä se heistä kertoessani ollut juurikaan kiinnostavaa tai läheskään niin tärkeää.

- saanut tavallaan toisen perheen ja ystäviä ympäri maailmaa


- oppinut puhumaan erittäin sujuvaa ranskaa

- ollut ensimmäistä kertaa työtön kesätöiden mentyä alta ja saanut toisen viime tingassa onneksi tilalle

- alkanut ostamaan vaatteita siksi, että rakastin niitä itse ja minä tykkäsin itse juuri siitä vaihtoehdosta, vaikka kaikki muut sanoivat sen toisen

- saanut silmälasit (ja mikä legendaarista, ne halvimmat miellytti mua eniten ulkonäöltään!)



- aloittanut opettajaopinnot ja viihtynyt ensimmäistä kertaa eläessäni aivan suunnattomasti yliopisto-opinnoissani

- ottanut tunnollisesti kiinni laiskoteltuja kursseja

- nähnyt elämäni ensimmäisen säkkipillin ja sen soittajan livenä



- saanut tähänastisen elämäni järkyttävimmät uutiset

- liikkunut aivan liian vähän

- saanut parisuhteeni toimimaan paljon paremmin

- lautaillut ja lasketellut Alpeilla



- ikävöinyt kummityttöäni Jääprinsessaa oikein kovasta (kuvaan ei ole lupaa)

- ymmärtänyt todella, kuinka tärkeä perheeni on minulle

- opetellut hoitamaan viinitilaa, saanut yksityiskiertueen viinitilalla ja maistiaiset siellä


- murehtinut edelleen asioista aivan liikaa

- viettänyt syntymäpäiväni kiertäen Sveitsin ympäri

- syönyt ekaa kertaa elämässäni juustofondueta ja pudottanut vain yhden palasen. Onneksi oli ravintola, jolloin ei tarvinnut tiskata

- tajunnut, että minussa on sisua kuin pienessä kylässä ja tulen jatkossakin selviämään elämän haasteista yksinkin ja oppinut puolustamaan itseäni

- oppinut, että joskus pieni hymy, muistaminen tai välittämisen ystävältä voi pelastaa päivän, viikon tai saada itkun muuttumaan iloksi



Ally McBealissa sanottiin kerran, että kun katselet vuottasi taaksepäin eikä se saa sinua itkemään ilosta tai surusta, on vuotesi mennyt hukkaan. Joten totean tässä, että kumpiakin kyyneliä olen vuodattanut ja vuosi oli ihan mahtava!

Toivon 2010 vuodelta, että saan edelleen olla terve ja onnellinen, sillä olen tähän asti saanut olla hyvin onnellinen

Hyvää joulua kaikille

Olen korviani myöten hautautunut kouluhommiin, töihin ja joulun aikaan. Rauhoitan blogini jouluksi ja luultavasti jatkan vasta ensi vuoden puolella Pariisin (JIPPEE!!) reissun jälkeen. Haluan joulun ajan itselleni ja loppuaika menee kouluhommissa ja töissä. Joten toivotan kaikille hyvää ja rauhallista joulunaikaa.

tentit ja pikkujoulut

Viikonlopuksi siirryn takaisin Ouluun. Nyt on jotenkin rentouttavaa ajatella opiskelua, koska olen ottanut töistä viime aikoina liikaa stressiä, koska olen joutunut ottamaan muutamia ekstravuoroja.

Harmikseni kasvatuspsykologia ei mennyt mulla läpi, joten joudun uusimaan sen. Olen hieman pettynyt, mutta toisaalta koko kurssi oli niin iso pettymys, että en ihmettele oman motivaatiopuutteeni heijastuneen tulokseen. Eniten petyin siihen, että kurssi, jota olin odottanut eniten floppasi myös pahiten. Erittäine päselvä luentosarja, joka ei ollut kouriintuntuva sisällöltään tai keskusteluiltaan eikä juuri liikkunut mielestäni käytännönläheisissä tai tulevaan ammattiini liittyvissä aiheissa. Lähetin juuri kurssin vetäjälle sähköpostia saadakseni tenttipalautteen. Lisäksi perjantaina on ohjelmassa Introduction to English Linguistics, jonka tentin olen jättänyt tekemättä liian kauan sitten. Kuitenkin minulla on jännä sellainen tunne, kun on saanut hommat hoitoonsa. Empowering on sana englanniksi, mutta taas on ongelmia suomenkielisen sanan kanssa.

Joululahjoista ei ole hajuakaan vieläkään. Meinasin ostaa hellulle Emporio Armanin Diamonds -tuoksun, mutta se oli aika arvokas minun budjettiini. Toki jos ostan sen pienemmän putelin, niin asia erikseen. Toki löysin itselleni ihanan laukun Aleksi 13:sta käydessäni eilen Rajalla Torniossa. Oli ihanaa saada auto ja käyttää aamu ihan rauhassa shoppailuun. Join rauhassa chai lattea shoppailujen välillä ja hengailin kauppakeskuksessa kaikessa rauhassa. Tosin loppujen lopuksi olin jo 12 aikaan niin rätti, että en jaksanut jäädä pitemmäksi vaan ajoin käymään vanhempieni luona kun vielä pysyin ratissa hereillä. Laukusta siis kuitenkin kuva varmaan viikonloppukuvien yhteydessä. Perjantaina on ohjelmassa heti aamusta lähtö Ouluun ja tentin jälkeen luultavasti iltadrinkit vielä vaihtareideni kanssa. Lauantaina pidetään tyttöjen kanssa omat pikkujoulut ja odotan iltaa oikein kovasti. Meinoteltiin jo, että baariin ei lähdetä, mutta saatan silti kyllä pyntätä itseni :)

p.s. kaverini on luvannut tehdä minulle sen bannerin ja olen toiveikas, että saisin siihen haluamani kuvat otettua ennen lauantaita, jolloin voisin pyytää hänen apuaan :)

Ihmisyys

Koska linnajuhlat olivat pettymys ja en saanut niistä suuria inspiksiä - kaverini oottivat PMMP:tä kuin kuuta nousevaa ja siskoni kanssa julistettiin ne farssiksi jo ennen niiden saapumista ja niinhän ne osoittautuivat siskoni ja minun ylpeydeksi täydeksi katastrofiksi koko parivaljakko... Siis naiset: Iltapuku on puku, joka peittää nilkat ja ei, siihen ei kuulu leikata eteen puolen metrin reikää vaan siksi, että voi vouhottaa Minna Parikoillaan, vaikka ne ois kuinka hienot. Eikä se mummon veluuri-värienhelvetti-kolttu ollut ehkä ihan paras valinta niiden jumalaisten popojen pariksi - ja koska olen aloittanut blogini ihan muulla kuin tällä hömppäpohjalla, mille olen päätynyt, ajattelin kertoa tänään pari ajatusta, jotka sain katsoessani yön pimeinä tunteina Canal Plussalta An American Crime -elokuvaa (2007).

Elokuva perustuu Indianan rikoshistorian kauheimpiin rikoksiin, jossa äiti ja hänen perheensä pitivät "hoidossa" teinityttöä ja pahoinpitelivät tätä säännöllisesti kellarissaan 1960-luvulla. Naisen nimi oli Gertrude Baniszewski ja tuo tarina oli siis tosi. Oli ihan kauhea katsella, kuinka tuo tyttö oli tullut sinne naisen luo hoitoon, koska omat vanhemmat kiersivät sirkuksessa ja kuinka nopeasti se kierre väkivallassa ja rankaisemisessa eskaloitui karmivaksi. Jopa perheen nuorimmat lapset osallistuivat kidutukseen äidin salliessa sen ja jopa rohkaistessa siihen. Naapuruston lapsia tuotiin myös kellariin polttamaan tyttöä esim. tupakannatsoilla jne. Tytön kai tappoi loppujen lopuksi äidin tulikuumalla neulalla kaivertama teksti tytön vatsassa: I'm a prostitute and proud of it.

Eräs yliopistoni englanninkielisistä opettajista sanoi ensimmäisellä kirjallisuuden luennollamme, että ihmisen ja eläimen erottaa selvimmin oikeastaan toisistaan se, että ihmisellä on mielikuvitusta. Ihminen on käyttänyt tuota mielikuvitusta aikojen saatossa esim. keksiessään mitä moninaisempia kidutuskeinoja toisia ihmisiä kohtaan. Ihmisiä on aina kiehtonut toisten kärsimys ja siksi esim. gladiaattorishow't ja julkiset mestaukset keräsivät uteliasta kansaa paikalle. Antiikin Roomassa jopa väkijoukko hihkui innoissaan kuolemaa joillekin Colosseumin kehässä oleville. Sodankäynnin kuulusteluissa on käytetty sähköshokkeja, luunmurtamista, ihmisyyden häpäisyä, ihmisen pään pitämistä veden alla jne. Natsisaksa kokeili juutalaisilla lääketieteen toimimista ilman nukutusainetta, puudutusta tai muitakaan apukeinoja brutaaleissa leikkauksissa.

Elokuvan loppupuolella kerrottiin, kuinka perheen lapsille ja heidän ystävilleen oli käynyt. Suurin osa heistä tuomittiin vankeuteen, perheen nuorin poika oli Amerikan historian nuorin vankilaan joutunut rikollinen. Samaten vankilaan joutuivat perheen kaksi vanhinta tytärtä ja heidän ystäviään. Suurin osa heistä ei koskaan enää pystynyt normaaliin elämään, vaan väkivallan kierre jatkui tai he kärsivät muista mielen järkkymisen ongelmista. Lapset itse kertoivat, mitä olivat tehneet ja mitä äiti oli tehnyt oikeudessa. Äiti ei lukuisista muista tunnustuksista huolimatta tunnustanut mitään ennen kuin vasta kuolemaisillaan 20 vuoden jälkeen.

Minulla oli paljon puhetta tuosta väkivallasta perheessä lasten kasvatuksen yhteydessä tultuani Sveitsistä, koska perheen vanhemmat olivat mielestäni toisinaan liian fyysisiä lasten kurituksessa ja se hirvitti minua. Itse olen pari kertaa saanut luunapin, mutta en ole siitä traumatisoitunut. Silti lapsi, joka saa vanhempien puolesta lyödä muita, kokee olonsa turvattomammaksi, kuin lapsi, jolta lyöminen on kielletty. Elokuvassa lapset kertoivat lyöneensä, koska äiti oli sanonut, että niin saa tehdä. Lisäksi he olivat pelänneet äitiään, jos eivät olisi totelleet. Äiti raahasi lapsensa mukaan sellaiseen kierteeseen, josta kukaan heistä ei voinut nousta enää. Ainoastaan perheen vanhin tyttö (, joka istui myös linnassa) oli kertonut paikallisessa kirkossa, että kaikki ei ole hyvin.

Eikä elokuva ole kovin aiheen vierestä nykypäivänäkään. Asiakaspalveluammatissa näen edelleen jopa julkisella paikall vanhempia, jotka läpsivät lapsiaan rangaistukseksi. Lisäksi Afrikassa on kokonainen sotilaskansa, jotka on pakotettu tappamaan ennen kuin kukaan on saanut tilaisuutta oppia lukemaan tai päässyt edes toiselle kymmenelleen. Nämä lapset eivät koskaan opi ymmärtämään täysin, miksi tappavat tai kuinka vakavasta asiasta on kyse. He eivät tunne koskaan turvaa elämässään ja heidät kasvatetaan raa'oiksi tappajiksi aivopesulla ja pelolla.

Voih, voisin kai sanoa aiheesta vielä vaikka kuinka paljon niin tässä psykologisella tasolla kuin esimerkkitasolla, mutta tuo elokuva taas pitkästä aikaa vaikutti minuun syvästi.

Lontoo osa 3 ja takaisin reaaliaikaan

Parasta tässä päivässä oli kyllä se, mistä kuvia ei saanut ottaa, eli toi Phantom of the Opera. Odotin Oopperan kummitusta ehkä enemmän kuin shoppailua Lontoossa, ja sen pitäisi sanoa paljon. Kun näytös alkoi, muistin taas, miksi taidetta tehdään. Sanokaa mitä vain oopperasta, musikaaleista jne. mutta julistan täten, että kaikki, jotka eivät tunne jotain nähdessään tuon shown livenä, ovat jälkeenjääneitä. Shown alkaessa äitini puristi kättäni jännityksestä ja innostuksesta. Olin aivan sanaton puoliajalla. Tai, noh, en niin sanaton, että en olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja jutellut paikallisen vanhemman naisen kanssa, joka oli jo 10. kertaa katsomassa. Olin niin onnellinen, että kävimme katsomassa tuon. Se oli ehkä elämäni parhaita kokemuksia. Suosittelen korkeasta hinnasta huolimatta. Se esitys suorastaan salpaa hengityksen!

Koska meillä oli myös liput illemmalla London Eye:hin, meillä oli kiire. Pihalla sattui sitten olemaan riksa. Nuori mukava unkarilaispoika ajoi meidät oopperasta London Eye:n paikalle. Olimme äidin kanssa vieläkin niin täpinöissämme koko esityksestä, että valokuvasimme ja kikatimme ja hihkuimme koko matkan kuin pahaiset teinitytöt :D joskus se on pakko vaan taatua :D


Matkalla oli säkkipillin soittaja :)


Parlamenttirakennus ja Big Ben kivassa valossa (minusta)

London Eyen kyydissä (London Eye on siis suuri maailmanpyörä, jossa kabinetit ovat monille henkilöille ja kyydiss saa katsella maisemia)

Tämä oli komea kuva minusta



Sitten nykyisyyteen: joudun tekemään tosi paljon töitä koulun eteen, koska olen Sveitsin takia opintopisteistä jäljessä ja kaikkea muutakin on jäljessä. Joten järjestin itselleni pari tenttiä, joita voin suoritella nyt, kun tänä lukukautena jo virallisesti opinnot ovat ohi. Joten töitä teettää ihan hirveästi. Silti olen tyytyväinen, että kontrolli on palautumassa ja olen tilanteen herra.

Mutta ne mun Jimmy Choot on tulleet! Ne ovat juuri kuin aiemmissa kuvissa ja olen niin onnellinen. Pidän luultavasti vain ne seeprakuvioiset, koska ne siniset eivät oikein ole IHANAT. Tiiättekö? Se tunne, mikä niistä pitä tulla? En osaa kävellä niillä edes :D ja ne laidat menevät huonosti ja jos niillä kävelee normaalisti, niin ne alkavat leviämään entisestään eivätkä näytä hyvältä enää parin käytön jälkeen. Viime viikonloppuna tosin sain niistä kehut, koska näytin kuulemma ihan sinkkuelämän Carrieltä :)

Mutta kuitenkin, viikonloppuna tiedossa kaverin tuparit ja sitten paljon paljon paljon pänttäystä pariinkin tenttiin.
Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

London part 2

As of today I've decided that as much as I love the language, writing in English and Finnish makes me not want to go through all the trouble and not to update my blog. So if there is someone, who insists on me writing in English, please let me know. Otherwise, I will just stick to my mother tongue from here on :)

Tärkeimmät ensin: mulla on tälle syksylle jäljellä enää tenttejä, joita yritän tehdä tosi ahkerasti, koska kela uhkaa lakkauttaa opintotukeni helmikuusta alkaen. Osa omaa vikaani, osa sitä, että menin Sveitsiin tammikuussa, kun meillä oli vielä tentit pitämättä osasta kursseista, joita olin syksyllä suoritellut. Housuboy on tukenut mienua loistavasti ja olemme miettineet yhdessä, mitä teemme, jos ensi kevät jodutaan kituuttamaan ilman opintotukea. Luultavasti joudun luopumaan Oulun kämpästäni ja käymään Oulussa vain yhtenä päivänä viikossa junalla, jolloin päivä buukattaisiin ihan täyteen kursseja, joilla yritetään saada menetettyä aikaa kiinni.

Sitten ihaniin aiheisiin. MULLE ON TULOSSA KAHDET JIMMY CHOO KENGÄT!!! oih, kuinka ihminen voi olla onnellinen. Grand total 190e, mutta en tietty pidä kumpaakin. En luota tuohon nettikauppaan, joten tämä eka (lemppariparini) ei välttis tule. Mutta tuo sininen pari on ainakin tulossa. Näen sitten, kummat sopivat jalkaani paremmin :) (toinen kokoa 36, toinen 37). Ja pakkohan mun oli itseäni jotenkin piristää ja onhan tuo nyt yhdestä lempisuunnittelijoistani kymmenesosa hinnasta.

Koska en ole juuri tehnyt siskoni kanssa mitään viime aikoina, odotan innolla viikonloppua. Kun olen perjantaina saanut rykäistyä kasvatuspsykologian tentin läpi, menen kaupunkiin vastaan siskoani ja hänen parasta kaveriaan. Menemme leffaan katsomaan NEw Moonia. Olen miettinyt, että sen jälkeen pitäisi keksiä vielä jotain kivaa illalle meille tytöille :) Elämä kuitenkin hymyilee enimmäkseen.



Ja näin meni Lontoon toinen päivä, jolloin olimme äitini kanssa jaloillamme 14 TUNTIA ja syhkäsimme läpi niin paljon kuin kerkesimme. Tämä oli siis perjantai. Kaikki tulee epämääräisessä järjestyksessä ja kerron, jos muistan, asiasta lisää aina siihen jälkeen.

HMS Belfast
Eli hänen majesteettinsa jonkinlainen sotalaiva
Arkkitehtuuria


Tower Bridge




Tower of London


Trafalgar Square

Jälleen ihana englantilaspubi. Näissä käytiin äidin kanssa iltaisin aina olusilla tai viinilasillisella. Oli niin mahtavaa! Kertaakaan ei suostuttu mihinkään Mäkkiin meneen, kun oli olemassa paikallista ruokaa ja paikallisia vaihtoehtoja. (Jotka luultavasti olivat vielä paljon terveellisempiä)



Vahti ratsailla Downing Streetin liepeillä

Ja vahti jalkaisin

Downing Street. Käytiin katsomassa katua, jolla pääministeri asuu.

Winston Churchillin patsas Parlamenttitalon puistikossa. Pakko myöntää, että kyseessä on eräs minua kiehtovista henkilöistä. Jos en olisi lähtenyt lukemaan englantia, olisin valinnut historian. Ja eniten minua on kiinnostanut kouluaikoina toinen maailmansota sekä vastarintaliike.

Big Ben ja Houses of Parliament


Westminster Abbey
Munkki Buckinghamin Palatsin edessä (ei, minulla ei ollut lupaa)

Se miekkonen, joka otti munkista laillisesti kuvaa :D

Hevosvahtien vaihto
Buckinhamin palatsin vartija
The Buckinham Palace




Piccadilly Circus

Kaiken kaikkiaan päivä oli mahtava. Minä olen tosiaan sellainen innokas turisti, joka shoppailun lisäksi rakastaa historiaa ja maisemia sekä nähtävyyksiä. Toki meidän katsomisemme jäivät hyvin lyhyiksi, koska aikaa oli niiiiin vähän. Silti ainoa, mikä jäi harmittamaan, oli väärinkäsityksestä johtuvaa: olisimme äidin kanssa kummatkin halunneet mennä katsomaan London Toweria, mutta tajusin äidin väärin. Kerron vielä omasta mielestäni parhaasta kokemuksestani seuraavassa postauksessa. Siis se kaikista paras piirre Lontoossa ja mitä eniten rakastin.

Ai niin! Isä ja äiti ostivat perheelle joululahjaksi Pariisin pitkän viikonlopun. Oh happy day! Onhan Lontoo ihana, mutta kyllä Pariisi edelleen on ainakin Euroopan ihanin kaupunki. Plus, en ole koskaan ollut siellä perheeni kanssa <3

Guilty blogger reports for duty (still high on London)

London part I (more to come)

Lontoo osa I (lisää tulossa)

yes, I do!

My Stitch backpack on the background :D // Stitch-reppuni taustalla

Hello Lover!! A pocket mirror. I thought this was kind of my style... *sigh*

Hei rakkaani! Taskupeili, joka on tavallaan aikalailla mun tyylinen. Ehkä.. *huokaus*

A mermaid on display on a shop window//

Merenneito näyteikkunassa

Steel Bubbles...

Teräskuplia..

Me and mum in a bubble

Minä ja äiti kuplassa
River Island, A shopping centre near our hostel (that's hotel Orlando, a great place in Hammersmith/ Shepherd's Bush)

River ISland, iso ostoskeskus omaa hostelliamme (hotelli Orlando, loistopaikka Hammersmithissä/Shepher's Bushissa)

Primark: Jeans x2, A shirt and the cuff, total cost £20 = cirka 25€

Farkut x2, paita ja rannerengas, yhteensä £20 eli noin 25€



The world's loveliest boots! (Dorothy Perkins)

Maailman ihanimmat saappaat!

LONDON CALLING

So for the remaining week I will be in LONDON. I'm Sorry you won't be hearing from me (actually, I'm not that much, really). Also, I will be taking an exam book with me and having some effective reading time on the train. See you all next week and I promise I'll show you what I've done (and spent my money on).

Loppuviikkoni vietän LONTOOSSA. Olen pahoillani, että ette kuule minusta (tai no en oikeastaan kovin paljon). Lisäksi otan tenttikirjan mukaan ja luen tehokkaasti junassa. Seukki kerralla lupaan tarinaa siitä, mitä olen ehny ja mihin olen rahani tuhlannut.

Manners, people

I just love the To be Continued -clips that they show on the Finnish channel Nelonen. I just think it is amazing how people need to be told to do this stuff but I have noticed whoever came up with these ideas is pretty much annoyed with the same stuff than this blogger.

My favourite reminder is the one where two people stop to talk at the upper end of an escalator. I mean what is with that? The same applies to people who park themselves in front of doors (entrance or exit). Well, I suppose I just have to understand these people. After all, me first, screw the others and considerate manners. And it is a bit of a strain to take those two extra steps to avoid blocking the way. Anyway, I think it is funny that we have to be taught how to be polite and how we should act normally. E.g. If you MUST sit on an alley seat on the bus, make room for people to sit beside the window. And your bag is NOT a passenger and should not be considered one in case there are no seats left for actual people no longer.

A happier note: Here's what I did during the weekend as my dear boyfriend had a birthday and is a football freak. It only took me about six hours :D The top of the cake is made out of marzipan and the black strings are made out of liquorice and the squares out of liquorice fudge. Have a happy week, people!



Rakastan Nelosen uusia Jatkuu-tunnuksia. Ällistyttävää, että ihmisille pitää nykyään kertoa, miten toimia, mutta ainakin näiden juttujen keksijä on ihan yhtä ärsyyntynyt ihan samoihin asioihin kuin allekirjoittanut.

Lempimuistutukseni käyttäytymisestä on se, missä kaksi tyyppiä jumittuu juttelemaan liukuportaiden yläpäähän. Sama pätee ihmisiin, jotka parkkeeraa ulko-ovien eteen kaupoissa. Mitä hittoa ne ajattelee, oikeasti?! Tai siis, onhan se nyt ylivoimaista ajatella muitakin ja ottaa pari askelta sivulle. Minä eka, mulle ensin, hitot muista. Musta on kuitenkin naurettavaa, että nykyään pitää ihan huomautella ihmisille näistä asioista: miten käyttäydytään ja huomioidaan muut. Jos olet esim. bussissa ja haluat välttämättä istua käytäväpaikalle, niin päästä joku toinen ikkunapaikalle. Ja laukkusi ei ole matkustajan veroinen, eikä sitä kuuluisi kohdella sellaisena varsinkaan, jos niillä ihmisillä kyydissä ei ole istumapaikkaa. Nostakaa se laukku syliinne, kiitos.

Positiviivisemmassa asiassa tässä yläpuolella kakku, jota tein Housuboyn synttäreiden kunniaksi noin kuusi tuntia. Kakun kuori on marsipaania ja mustat narut lakumatosta ja kulmiot lakutoffeesta. Hopeatoffee tai Kick-patukat ois varmaan käyneet tohon paremmin. Hassua viikkoa kaikille!

Outfit of the month..

So the reason I am not posting any new outfits is the fact I'm only wearing this great tunic with leggings and boots. Throw in some jewellery and voilà:

En ole laittanut tuoreita asukuvia, koska kuljen vain tässä loistotunikassa, leggingseissä ja saappaissa. Heitetään sekaan pari hilua ja voilà:

On another thought, my godmother's husband gave me this great lasagne recipe when I was visiting them over the weekend. It is E-E-A-S-Y, QUICK, and TASTY.

Take 700-800g of minced meat (I use the low fat option)
Taco spicemix bag (gives this a great taste without the need of any other spices)
Tomato purée (regular or the chili one by rainbow in case you need more spicyness)
Two cartons Valio's tomato and goat cheese food cream
Lasagne sheets that cook in 30 min.
at least 300g of grated cheese

Fry the minced meat, then throw in the spicemix with a tad of water, add the purée then the cream. Start the layering by pouring in some of the meat mix, then a layer of grated cheese and the lasagne sheets. Do as many layers as you like/can. Finish the last layer with a load of cheese. Baked in the oven for about 30 min. in 200 degrees celsius. BTW, I would not add onion to this mix even though you usually would.



Toinen juttu: kummitätini mies lahjoitti loistavan lasagnereseptin viikonloppuna kyläillessäni ja resepti on HERKULLINEN, HEEEELPPO ja NOPEA.

Tarvitaan
700-800g jauhelihaa (käytän paistijauhelihaa aina)
tomaattimurskaa (jos tarvit tulisemman vaihtoehdon, käyttäisin rainbow'n chilitomaattimurskaa)
Taco-maustemix -pussi (mahtava mausteisuus ilman muun mausteen tarvetta)
2 purkkia Valion tomaatti-vuohenjuusto -ruokakermaa
lasagnelevyjä, jotka paistuvat 30 min. sisään
ainakin 300g juustoraastetta

Paista liha, heitä sekaan mausteseos ja tilkka vettä. Anna liian nesteen haihtua. Lisää tomaattimurska ja sitten ruokakermat. Kasaa kerrokset laittamalla sekaan eka liha, sitten juustoraastetta ja levyt. Viimeiseen kerrokseen ei tule tietty enää niitä levyjä, mutta mahd. paljon juustoa. Paistetaan n. 30 min. 200-asteisessa uunissa. En muuten lisäisi sipulia tähän respetiin, vaikka normaalisti se lasagneen kuuluukin.