Runner's flow

Kävin eilen juoksemassa piiitkän lenkin. Olen huomannut, että mun kroppa tarttee sen 30 min juoksua ennen kuin alkaa kulkemaan kunnolla. Yleensä eka kävelen aina sen 10 min, sitten laitan juoksuksi, mutta sen flow-tilan mulla huomaa siitä, että 29-31 minuuutin kohdalla sykkeet putoaa sieltä korkeammalta matalammalle vaikka vauhti ei. Tänään olikin sitten vuorossa työkavereiden kanssa ruokailu. Ruoassa nyt oli vähän kiellettyjä aineita, mutta ei paha kuitenkaan, kanaa ja vihanneksia söin.

Torstaina saatiin siis käteen Bikini Challengen ohjeet ja semmosia asioita huomasin että ruokavalio on tosi tylsä ja yksipuolinen ainakin näin alkuun, mutta positiivista ovat hedelmät, joita saa nyt syödä vapaasti. Iso helpotus mulle. Toisaalta viljaa tai riisiä ei syötäs olleskaan. Kalorimääräkin on huomattavasti SD:tä pienempi, joten saas nähdä miten tällä tulis nälkä. Bikinissä pitäs päivittäin vetää Fastin Puddingia, mutta siihen en varmaan ala. Se on ensinnäkin a) kallista b) keinotekoista ruokaa. Lisäksi toivoisin laktoositonta vaihtoehtoa, mutta saas nyt nähdä. Toisaalta taas kananmunat ja vapaaväriset vihannekset on kiva homma. Kananmunia kyllä ois saanut syödä SD:lläkin, mutta grammamääräisesti ja se on turhauttavaa.

Tarkoitus olisi myös vielä keretä illaksi Kemin Satama Open Airiin kuuntelemaan Jonne Aaronia, Kaija Koota ja Grooving High Allstarsia. Saas nähdä miten kerkeemisen kanssa käy.

Viikonloppuna sitten käydään täällä BodyCombatissa, salilla ja leivotaan häitä varten.



Oih, en malttas piettää sitä lepoviikkoa ollenkaan ennen BC:tä, mutta tiiän, että pakko se on pääkopankin takia ottaa se aika. Ja sitä paitsi, mulla on polttaritkin tulossa, joten sinne on varmaan ihan hyvä piettää se tankkauspäivä (josta tod. näk. tulee vapaasyöntipäivä), mutta olen kyllä hienosti vetänyt.

Tänään hieman ärsytti töissä hyvää tarkoittavat (ehkä?) kommentit, että syö nyt näitä herkkuja, tule nyt pullalle jne. Mulla on mennyt nyt kolmea päivää vaille kuus viikkoa ruodussa. Miksi luovuttaisin tässä vaiheessa? :)

Päätös tehty: Bikini Challenge here we go!

Sain kaverikseni Bikini Challengeen ihanaisen ystäväni Nappisilmän sekä rakkaan serkkuni Izbelin. Niillä eväillä oli helppo lähteä mukaan, kun tsempparit on ihan lähellä.
Itse lähden jatkamaan Bikinillä siksi, että jollain on pakko jatkaa. Kyllästyn niin helposti, että SD:n ohjelmat on liian puisevia jo nyt. Ei sillä, reenit tehdään vielä tämä viimeinen viikko uskollisesti loppuun asti. Sen jälkeen minä en aloita heti Bikiniä 5.8., kuten se alkaisi, vaan pidän Fitfarmin ohjeen mukaisesti palautumisviikon, jolloin ei mennä salille, vaan palautellaan kehoa. Sykemittarini on vaatinut minulta samaa jo kolme viikkoa : D

Tänään olin töissä näillä vaatteilla. Sain sen verran kivoja kehuja (toki kehut on aina kivoja), että päätin räpsästä tänne kuvat. Surusilmä otti upeasti meidän eteisen naulakon myös kuviin, että ei jää epäselväksi, kuka tykkää suksistaan niin paljon, että ei oo vieläkään raskinut kantaa niitä varastoon (seliseli..)

Feat. Atomicit

Ainoa asuste, joka multa löytyy (noloa kyllä) AINA,
on toi sykemittari :D en tajua ottaa sitä pois ikinä.

Rakastan tuota Cubuksen kaulakorua, ruusukultajäljitelmä, ihanuus!

Näistä nyt näkee: ryhti parantunut, kilot karisseet ja kroppa tiivistyy!

Musta maksimekko halkiolla / Topshop
Kaulakoru / Cubus
Vyö / Seppälä
huivi / H&M
gladiaattorit / Spiritstore

Sitten tää vetää ihanan iltapalansa naamariin, namnam! Ja lähtee nukkumaan. Tää päivä onkin ollut lepopäivä. Nyt on pakko myöntää, että nälkä alkaa kasvaa syödessä ja kroppa alkaa vähän väsymään dieettailuun. Mutta silti olen ylpeä itsestäni, että olen tähän pystynyt näin hyvin ja tästä on hyvä motivaatio jatkaa urakkaa. Ja iiik! Ennää kaksi viikkoa että menen naimisiin! Uskomatonta!
Polttaritkin lähestyvät uhkaavasti ;)

Ilta menee tämä kainalossa (jos en ketään muuta sinne saa...) . Mulla alkaa kolmas kerta, kun luen tämän englanniksi. Because I love it.

Ai niin ja kiitos taas ihan hurjasti kaikille teille ihanista tsemppiviesteistä! Aina kun kuvittelen että en mää jaksa ennää, niin löytyy joku ihana sana joltain ihmiseltä :) tutuilta ja tuntemattomilta. Eilen ihana serkkuni kehui, että rohkaisen varmasti muitakin tekemään muutoksia elämässään ja todella toivon niin. Ja joskus ne kommentit taas tulevat juuri siihen väliin onneksi, kun joku on anonyymisti heittänyt jotain todella fiksua.
Siitä saa kylläkin vielä sisua jatkaa kahta kovemmin, koirat haukkuu ja karavaani kulukee! Säälin saa ilmaiseksi ja kateus pitää ansaita ;)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Se lähtee sittenkin! JIIHAA!

Läski nimittäin!!

Torstaina kävin vaa'alla toteamassa, että EI. Se ei vaan tipu tuo paino. Mutta koska lauantaina olo tuntu niin ihanan keveältä vaikka olin juuri vetässyt 0,5l vettä naamariin, niin rohkenin uusiks puntarille. Ja se näytti 1,5kg pudotusta! Jihaa!

Mitoista sen verran että:

reisi: v 54,5 = -3,5cm o 59 = -3cm

lantio 100 = -3cm

vyötärö 75,5 = -4,5cm

hauis v 31 = -1,5 o30 = -1

läskein kohta = 92cm = -1cm

Tää oli niin mahtava tulos, että meinas päästä itku onnesta! Siis mää sittenki laihun!

Tästä sain ihan rutkasti lisää pontta jatkaa samalla tahdilla. Siis ihan korvaamaton sysäys.

Eilen jouduin sen verran sortumaan aamupalalla, että koska heikko olo jatkui todella pahana

normaalin aamupalan jälkeenkin, niin söin yhden palan ruisleipää. Se sitten auttoi oloon, onneksi.

Viikonloppu oli ilmoiltaan mitä mainion ja lauantainahan meikäläinen veti sellasen tehotreenin että

pois alta risut ja männynkävyt: aamuaerobinen, sitten kotiin aamupalalle ja sitten salille rehkimään sen

pisimmän ohjelma mukaan. Ja voittajafiilis oli varma! Odotin Surusilmän töistä ja hain hänet kyytiin,

suuntasimme muun perheen jatkoksi kesämökillemme saunomaan, uimaan ja paistamaan muurikoita!

Minähän tietysti paistoin vain kesäkurpitsaa jauhelihani kaveriksi ja katsoin kaiholla äitini tekemiä räiskäleitä

ja niihin kaveriksi laitettavia mansikkahilloa ja kermaa.

 



Aurinko on ystävä

Sunnuntaina oli melkein vielä parempi päivä ja Surusilmän kanssa kyllä nukuimme aika pitkään. Sitten minä paniikissa suunnittelemaan ruokailuja, että ehdin syödä kaikki. Mutta kun olin syönyt, lähdimme Kemin sisäsatamaan ottamaan limukat (minä lightia) ja aurinkoa. Surusilmä otti vielä jätskinkin ja mukavaahan meillä oli ennen kaikkea.





IIIK! Se on alasti!





No ei, on sillä paita päällä

 Toim. huom. huomaatteko että tää bloggaaminen on vähän narsistista kun koko ajan pitää olla muka itteä kuvaamassa? No siinä se on kuitenki, mun pärstä. Ai niin! Ja kuten kuvista a ja b näkyy, mulla on tollaset kivat rusketusrajat, jotka pitäs saada vaan POIS ennen häitä mekon takia. Nimim. en voi juosta ulkona, kun urheilurintsikat tekee noi rajat. Silti kävin uhallakin sunnuntaina juokseen ihanan 1,5h verran, oli ihan parhautta!
Sen verran olen kanssa huomannut, että mun kuvista on tullut paljon kivemman näkösiä, kun tapasin Surusilmän, jotenkin kaikesta vaan paistaa se onni ja tyyneys omaan elämään. Kaikki muu onkin nyt kunnossa ja hyvin paitsi paino. Mutta kun tämä sama suhdanne jatkuu, niin itsetunto kohoaa samalla kun paino ei enää vedä sitä alas :)


Mulla aina sillon tällön tämmönen komistus hengaa mukana ja nyt
se vielä suostu kuvaankin (erittäin harvinaista)

Että kiitos kaikille tsemppaajille! Kilot on tiukassa, mutta nobody said it was going to be easy. They said it was worth it.

Että näin! Fitfarmin sivuilla oli joku tosi asenne nainen kirjottanut hienon moton: Fighters never quit, quitters never fight. Sillä mennään. Vimppa viikko ennen Bikini Challengea (johon osallistumiseen täällä allekirjottanut vieläkin arpoo menoaan. Jaksanko lisää VHH-dieettiä?) Ihanaa viikkoa kaikille! :)

Terveelliset elämäntavat on kalliita?

Eli kuten jo lupailin, niin kirjoitan tänään tästä minun elämäntapani kalleudesta.

Tein laskelmia ruokamenekistäni (huom! Kaikki eivät ole tarkkoja, koska Surusilmä ja minä syömme esim. lihat ja vihannekset samoja).

Hiilarit
Itse suosin riisiä, koska se ei ole samalla tavalla viljatuote kuin pasta, jolle olen hieman yliherkkä. Minä en voi syödä edes kaurapuuroa, nyyyh! Rakastan kaurapuuroa, mutta nuoruuden ruis- ja kaura-allergia on nostanut viljayliherkkyytenä päätään vielä näin myöhemmällä iällä. Perunakin on vaihtoehto, mutta sen punnitseminen ja keittäminen kahdelle ei ole yhtä helppoa kuin muiden. Perunoihin jätän keittäessä jonkin merkin niihin, mitkä kuulu mulle, siellä on sitten rasti kuoressa : D

Paketti riisiä maksaa jotain 2-3e väliltä, riippuen mitä ostaa. Omani on täysjyvää. Joudun ostamaan maks 2 prk kuussa. Perunan kilohinta on usein vielä halvempi kuin pastan. Usein perunakilon saa alle eurolla.

Vihannekset
Ostan itse tosi paljon kurkkua, kesäkurpitsaa, parsaa, kukkakaalta ja sipulia. Vihanneksia olen syönyt aina ja ne ovat paljon halvempia kilohinnaltaan kuin esim. liha on, joten tätä en näe kulueränä.

Proteiini:
Minun proteiinini tulee lihan lisäksi rahkasta ja raejuustosta.

Rahkaa (Rainbow rasvaton on lempparini laktoosivammasena), mulla menee noin 3prk/ päivä. Hinta Prismassa 73snt/kpl = 15,33e viikko. Voisin ottaa prodet välipalalla myös patukasta tai puddingista ja maidosta, mutta rahka on yksinkertasesti halvin.

Raejuustoa ostan 0,5kg purkin n. kerran viikossa. Sekin on Rainbow'n rasvaton versio (0,2%). Maksaa 1.99e. Tekee siis alle kympin kuussa. Toki minä en syö raejuustoa kuin 30g per ateria, en syö sitä esim. aamuisin, vaikka se olisi vaihtoehto rahkalle.

Lihaan menee varmasti eniten rahaa, mutta siitä on turha vinkua. Ennen sitä paitsi saatoin syödä aivan kevyesti sen 200g lihaa per ateria, nyt syön vain sen tietyn määrän (en kehtaa kaikkia määriä tänne laittaa). Rainbow'n kanasuikale maksaa 2,99e / 300g ja ostan yleensä pari kerralla. Näistä sitten teen itselle valmiit annoskoot. Jauheliha maksaa myös suht paljon. Ostan yleensä 700g tai kilon pakkauksia, Lidlissä on joskus tosi hyviä tarjouksia näistä. Yleensä 400g rasia maksaa n. 4e, vähän alle, mikä on mielestäni tosi paljon! Niin on kyllä se 700g mikä maksaa sen 6,59e sekin.

Lisäksi itse käytän aamupalalla sekaan soijalesitiinirouhetta, mikä maksaa lähes 10e /250g. Se on minun sijoituksistani kallein, koska sen voisi korvata kananmunalla. Vielä olen pitänyt kananmunaa hankalampana, kun se on vaan se keltuainen ja kaikki pitää punnita, mutta ehkä joku päivä mieli vielä muuttuu :)

Mehukeitto:
Mulla menee tätä n. 1,5prk viikossa. Ostan sokeroimatonta valion mehukeittoa ja tykkään erityisesti vadelmasta. Hinta on n. 2e purkki.

Lisäravinteet:

Omega 3-kapseleita syön ja ne ovat minusta melko hintavia. Purkki maksaa n. 10e / 100 kapselia (Rainbow). Tämän voi kuitenkin korvata oliiviöljyllä, jos ei jaksa/ halua nappeja nappailla

Vitamiinit: en tiiä toimiiko ne, mutta mulla on 4e hintainen Rainbow'n monivitamiinipakkaus. Pillereitä on siinä muistaakseni 100kpl.

Sinkki: syön omasta tahdostani ihoni takia. Maksaa melko paljon, mutta alle kympillä pääsee.

Magnesium: lihaspalautumiseen. Maksaa n. 6e (Rainbow)

Maitohappobakteerit: oma lisäni vatsan auttamiseksi. Eivät maksa maltaita, muistaakseni tämä minun Rainbow'n versio on 6e pintaan.

Kromi: auttaa makeanhimoon. En kyllä yhtään muista paljonko purkki maksoi, mutta alle 10e.

Fast Glutamine treeneissä: n. 20e purkki, kestää ikuisuuden

Fast Whey + palkkarina: n. 25e pussi, kestää myös ainakin kuukauden.

PANOSTAN:
Soijalesitiinirae on mielestäni luksusta. Se on maistuu ihanalta ulkonäöstään huolimatta ja on niin helppo.

MARJAT. Näitä voi ostaa halvalla Puolasta tulleita pakkasesta, mutta esim. minä hamstraan kesällä minkä kerkeän ja näihin uppoaa rahaa, paitsi omasta maasta litrakaupalla nostettaviin mansikoihin.

Proteiinipatukat (joskus). Jos tiedän, että en yksinkertaisesti kykene vetämään enää grammaakaan lisää rahkaa, vaidan sen oikeanlaiseen prodepatukkaan.

Lisäksi joudun pakosta joskus panostamaan rahallisesti enemmän kuin olisi pakko, koska olen laktoosivammanen ja vilja-aineet tuottavat reaktioita.

Valion mehukeitto, koska en jaksa vaivautua etsimään edullisempaa korvaavaa, joka olisi ravintoarvoiltaan hyväksyttävä.

Suola: ostan luontaistuotekaupasta joko ruususuolaa tai Kalaharin suolaa. Nyt käytössä jälkimmäinen. Olen alkanut kammota todella prosessoitua ruokaa.

ITSEENI. Ennen se oli ruoka se nautinto ja nyt se on joku muu. Mutta viimeksi keskiviikkona sanoin Surusilmälle, että jos on neljä viikkoa ollut ostamatta alkoholia, herkkuja tai pitsaa, on nyt varaa ostaa yhdet ihanat farkut alesta. Samalla tavalla on varaa ostaa esim. kosmetiikkaa.

PIHISTÄN:
Vitamiinit ja muut pillerit: ostan Rainbowta. Ne on halpoja :D Nuff said.
Muut ruoat: ostan aina halvimman kaupasta löytyvät, mitä pystyn syömään.
Lisäjutut: 1) juon tällä hetkellä palkkarini kuten käsketään, mutta mieluummin joisin lasin rasvatonta maitoa. Siihen aion siirtyä, kun tavoitepaino on saavutettu.
2) en ole ostanut Fat burner -kapseleita, latausjuomaa yms. koska en omasta mielestäni tarvitse niitä. En jaksa vetää kroppaani miljoonaa eri nappia, kun niitä on nytkin jo ihan nokko

SUMMA SUMMARUM: Kyllä, terveellinen ruoka on joskus kalliimpaa kuin epäterveellinen, esim. paistijauheliha on kalliimpaa kuin sikanauta. MUTTA minulle henki ja terveys eivät ole rahassa mitattavia. Sen lisäksi kun mietin niitä summia, mitä ennen laitoin karkkiin, limukkaan, sipsiin ja pitsaan, mua hirvittää oikeasti. En olisi tämän kesän häitä edes varmaan saanut kasaan, jos meillä edelleen menisi puolet palkastani niihin. laskekaa itse, paljonko tekee pullo kolaa, sipsipussi, suklaalevy ja karkkipussi. Meillä usein myös haettiin pitseriasta kiekot viikonlopun kunniaksi. Ihan helposti menee 20e rikki tuolla. Se on enemmän kuin tällä nykyisellä ruokavaliolla menee kahdessa päivässä ruokaan.

Ihanaa ja kevyttä viikonloppua! Tää lähtee nyt viettämään sitä Kauppakeskus Rajalla ostamassa hääjuttuja, sitten iskän luo syömään iiihhanaa varrassiikaa ja sitten luultavasti vielä iltalenkille. Saapa nähä! Ihanaa kun on viikonloppu! :)

Stressitaso noususuhteessa

Hellurei! Tästä pirteästä aloituksesta huolimatta tuntemukset on anything but. Eilen tuli jotenkin niin vetämätön olo päälle, että olisin voinut nukkua tuntikausia.



Silti olin ylpeä itsestäni, että nukuin vain tunnin päikkärit. Houkutus jäädä sohvaan oli erittäin suuri, MUTTA voitin sen.

Koska en ollut tehnyt aamuaerobista, päätin lähteä iltalenkille ja tehdä sitten treenin. Mutta koska kello oli jo niin paljon ja kauppaankin piti ehtiä, päätin ensin tehdä kahvakuulatreenin (vie minulta noin 25 min) ja sitten juosta lenkkini. Ja onneksi lähdin, että tunne ei olisi ollut aivan epäonnistunut.

Näytin silti varmaan tältä väsymyksen takia

Lenkkeily eilisen upeassa säässä oli kerrassaan ihanaa ja kulki oikein mukavasti. On mahtava huomata lähtiessäänkin iltalenkille, että "I still got this" -tyylisesti laukon menemään. En oikeestaan kertaakaan miettinyt, että vitsi kun en jaksa juosta. Se olikin positiivista sikälikin, että liikunnasta on tämän VHH-dieetin myötä tullut mulle hullun vaikeaa. En ikinä olisi uskonut, että mulle kävisi niin, että nimenomaan ruokailu on helppoa ja liikunta vaikeaa. Olenhan pitkän linjan aktiiviliikkuja.

Meidän residenssissä on nyt sitten puhdistettu ilmaa oikein kunnolla viime päivät ja hääasioihin liittyvät kuviot välillä puhuttu isoillakin kirjaimilla. Itse olen myös tähän varsin iso syypää siis, että turha esittää enkeliä. Mutta onneksi aina savu hälvenee ja tomu laskeutuu ja osaamme sopiakin. Surusilmä oli hoitanut meille edullisesti juhliin tulevat siiderit ja kantoi ne meille kotiin eilen. Minä puolestani ostin Surusilmälle synttärilahjaksi teräksisen taskumatin, koska hänellä ei sellaista ole ja onhan se kiva sitten häissä olla ja muutenkin tulevaisuudessa :) Vaikutti ainakin ilahtuvan lahjastaan. On myös selvitetty vähän hänen suhtautumistaan dieettiin.

Ajattelin kyllä kirjoittaa tästä muutenkin, että mitä tämä kaikki maksaa, mutta Surusilmä valitti siitä, että minun lihoihin menee todella paljon rahaa. Tästähän minä sitten sisuuntuneena perustelin, että hetkonen hei. Mutta tästä lisää ensi postauksessa.

Tässä vaiheessa ajattelin myös kertoa päänsisäisestä vuoristoradasta dieetin suhteen.

Kuten jo sanoin, liikunnan vaikeus ja ruokavalion helppous on ollut minulle täydellinen yllätys: mielihaluja ei juuri ole, mutta väsymys painaa.

Sitten mietin koko ajan, että milloin saan lopettaa tämän dieettaamisen ja sen jälkeen tulee heti päähän se, että ei tätä nyt vaan voi ilman tuloksia lopettaa ja työtä täytyy jatkaa!

Seuraavat asiat kuitenkin aion valmistaa/ hankkia itselleni ravintopuolella sitten, kun dieetti on ohi, vaikka niistä ei tulekaan mitään mielettömiä ruokaövereitä edes:

- teen vispipuuroa ja syön sen
- Käyn Kemin sisäsataman Ravintola Rantamakasiinissa syömässä joko grillattua kanaa tai crêpen. Tai kummatkin.
- syön kunnon annoksen oman maan mansikoita kermajäätelöllä
- syön tortillaillallisen perheeni kanssa (tää on meillä pitkä perheperinne perjantai-illoilta, jolloin meillä kokattiin tortillojen täytteeksi kanaa ja/tai paistijauhelihaa, ja se tarjottiin juuston, paprikoiden, kurkun, salaatin, sipulin, jalapenojen ja salsan kanssa. Kaikki täytti makumieltymyksensä mukaan ja yhdessä syötiin)
- käyn mummolassa syömässä varrassiikaa ja kuppiperunoita siianmätivoileivän kanssa

Silti tiedostan, että muutoksen on jatkuttava. Nämä herkuttelut aionkin sisällyttää SD:n lopetuksenjälkeiselle viikolla, jossa mulla on laihdutuksesta väliviikko ja liikunnasta palauttava viikko ennen kuin aloitan taas ensin ennen häitä Lentoemäntädieetin (kesto neljä päivää) ja sen jälkeen aloitan näillä näkymin FitFarmin Bikin Challengen. Tästä en ole vielä siksi varma, että olen vähän vastahakoinen maksamaan lisää firmalle nyt, kun SD ei ole saanut painoani tippumaan, vaikka teen kaiken kuten pitääkin.

Pään sisällä vaihtelevat kaksi tunnetta: "Hitto mä olen epäonnistunut tässäkin, ei musta ole mihinkään tän asian suhteen. Pitäs vaan luovuttaa ja hakea pitsa." ja toisaalta "Tässä jos missä on pakko onnistua! Success is my only option, failure's not! Näin pitkälle on jo tultu ja sulla ei oikeesti ees oo ollu niin vaikeeta. Taistele nyt ittes ainakin loppuun asti!" Ja sen olen siis jo päättänyt, että loppuun asti mennään.

Piristääkseni itseäni tässä aikana tein eilen tilauksen Nelly.comista. Laitan kuvaa, kun saan tavarani postiluukusta. On niin ihanaa shoppailla! Tein siis 60e tilauksen tavaroista, joiden piti maksaa yhteensä yli 200e, mutta toinen oli 50% ja toinen 70% alennuksessa, wuhuu!) Lisäksi kasvohoito oli sitä arjen luksusta, mitä olin kaivannut, sillä se todella antoi minulle 1,5 tuntia aikaa vain olla ja heittää murheet romukoppaan. Olin tahallaan varannut sille päivälle myös lepopäivän reenaamisesta, jotta sitäkään ei tarvinnut stressata, ehdinkö salille. Meidän rakennuksessa oman kerrostalon alakerrassa on ihana kauneushoitola, jonka omistaja ja yrittäjä oli oikein herttainen. Veikkaanpa, että saisin halvennuksella ennen häitä tehokosteuttavan pikakäsittelyn vielä.

Päivän paras hetki: aamupala, jossa rahkaa, vadelmasoppaa
mustikoita, vehnälesettä ja soijalesitiinirouhetta. NAM!

Toinen tsemppari: ihana kirja, jonka kanssa rentoutua!

Viikonloppuna suunnitelmissa Oulun keikka katsomaan Wolverine (Surusilmä on sarjakuva- ja elokuvafani) ja sen lisäksi yleistä rentoilua! Ihanaa, kun on koko viikon juostu pää kolmantena jalkana, niin nyt olisi mahdollista olla vapaalla viikonloppuna. Lauantaina aion tehdä ihan omia juttujani aamun ja päivän, kun Surusilmä on vielä töissä. Oulun reissu kaavailtu sunnuntaille, jos vain tahtoa riittää :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! :)

Onko pakko jos ei taho?

Viikonloppuna olen potenut puolikuntoisuutta ja uupumusta. Diietti alkaa viemään veronsa. Lisäksi yksi juttu, jota en vieläkään ole hahmottanut, on riittävä uni. Illan punttireenistä saan aina sellaisen adrenaliinipiikin, että en pääse nukkumaankaan. Söinkin sitten lepopäivien mukaan ja nukuin lähes koko sunnuntain.

Dieetti vie voimani myös henkisesti. En edes jaksa enää päivittää tuloksiani, kun niitä ei yksinkertaisesti ole ja se stressaa minua vielä enemmän. Vaikka kaikkeni tekisin oikein, se ei riitä. Käyn aamuaerobisilla, jonne herään klo 05.00. Käyn samana iltana salilla. Juon palkkarit, reenijuomat ja syön oikeassa rytmissä kaikki mitä käsketään. Ja ei. Sanoinkin Surusilmälle sunnuntaina, että mitä järkeä kituuttaa tällaisella, kun en kuitenkaan edes laihdu. Voisin siirtyä takaisin pitsaan, kun en sillä lihonut edes enää, vaan suhde oli se, että en lihonut mutten myöskään laihtunut.

Surusilmän tukeen olen ollut myös jonkin verran pettynyt. Viikonloppu aloitettiin mm. isoilla kirjaimilla siitä, että toinen vetää koko ajan nokkani alla niin paljon herkkuja kuin sielu sietää, vaikka alussa lupasi että näin ei tee. Juu, mieheni on siis voimannostaja, joka todella tarvii kaloreita, kun taas minä kartan niitä (ainakin vääränlaisia) kuin ruttoa. Toinen, mitä ei mukisematta tee on ruoka-aineiden minulle punnitseminen ennen kuin alkaa makaroonia keittämään. Kun minulla on jo loistorutiini esim. siihen, että kun syön lihaa 100g per ateria, niin punnitsen lopussa paistetun määrän ja jaan sen esim. kolmella, jos kyseessä on 300g paketti kanaa. Hope you get the point. Useimmiten kyseessä on esim. 700g paketti, josta laitan suoraan sen 200g raakapainoa vastaavan annoksen mieheni lautaselle, itse jaan loput 100g annospusseihin ja yhden niistä lautaselleni. Näin helpottuu seuraavan päivän rupeama.

Mutta sitten se positiivinen puoli, jota olen täälläkin omasta mielestäni toitottanut iät ja ajat: mulla on liikuttavan ihania tukijoukkoja: Nappisilmä, joka on itse myös vetänyt SD:n läpi on jatkuva tuki ja turva sekä tsemppaaja. Emme me paljon tällä hetkellä yhdessä kerkeä, mutta mietimme jo vakavasti että Bikini Challengeen lähdettäisiin yhdessä. Ryhmäliikuntatunnit ovat meille mukava pikku hetki nähdä ja vaihtaa kuulumisia ja Nappisilmä jaksaa aina muistuttaa minua, että kyllä se siitä. Ja hän ei ole KERTAAKAAN kysynyt sitä iän kaiken typerää kysymystä "Miksi sinä tuota teet?" tai kehottanut luovuttamaan, sanonut että eihän sun tarttis jne. Kyllä tarvii. Ja minä syön nyt näin ehdottomasti siksi, että se sopii minulle. Akka ruotuun vaan, sanon minä! :-D Toisena yllättävänä tukena on toiminut itsekin SD:n läpi käynyt Enkelikihara, joka on minulle tuttu alun perin Parhaan Ystävän kautta. Tyttö on reipas, positiivinen ja sydämellisimpiä ihmisiä, joita olen tavannut, vaikka en edes häntä kunnolla tunne! Ihan mahtavaa! Ja näin olemmekin kuitenkin facebookissa jutelleet jo hyvän tovin, jonka lomassa hän on tarjonnut minulle korvaamatonta tsemppausta potutukseen. Olen vain niin kiitollinen siitä, että aina on ollut joku, joka nostaa ja kannattelee. Näin täällä mennään dieetin osalta: ylämäki - alamäki, mutta roikutaan vielä mukana sentään ilman ratkeamisia!

Viikonloppuna tapahtui paljon ja sen käytännössä asuin tämän upen HD-kuvan sortseissa, jotka ovat lahja Surusilmältä. Tuo jakku on niin heaven sent, henkkamaukan istuu-kuin-nenä-päähän ja näyttää ihanalta. Lisäksi olen kehittänyt pienen pakkomielteen tuohon Cubuksen kaulakoruun. Se on niin ihanan rouhea ja asenne.

Viikonloppuna tapahtui PAL-JON. Perjantai meni juostessa ja sähytessä, lauantai meni häitä suunnitellessa, hääaskarteluissa Parhaan Ystävänä kanssa (huom! myös kaaso), kun hovikampaajani siskokulta värjäsi minun tukkaani. Kirkastui mielestäni kunnolla. Ajatuksena on vielä vetää parin viikon päästä muutama hieman erivärinen raita lisää. Tulosta tässä:

Lauantai-lta meni juhliessa ja sunnuntai maatessa muuten MUTTA saimme valmiiksi hääohjelman, istumajärjestys on jo kunnossa jne. Olen hyvin tyytyväinen! Lisäksi olemme valinneet häävalssin, musiikkia muutenkin ja hoitaneet eilen kuulutukset kuntoon Surusilmän kanssa. Kirpparipöydänkin kävin eilen purkamassa ja sain sieltä tuottoa viikossa melkein satkun, jee! Plus, että ihanaa saada kaappeja tyhjemmäksi.

Tänään menenkin itse ostelemaan lahjan Surusilmälle, iiks, jännää! Mulla on aivan omasta mielestäni paras idis ikinä. (Tää kertoo paljon mun mielikuvituksesta, näätte sitten huomenna ehkä). Niin ja tää lähtee nyt hemmotteleen itseään ihan toisella tavalla kuin ruoalla, nimittäin kosmetologilla! Ihanaa päästä kunnon 1½h kasvohoitoon, odotan niin innolla! Joku jo muuten kyselikin, että miten sie työajalla näitä kirjoittelet, mutta mie olen aika rehellinen tässä työhommassa: en yksinkertasesti tod. kerkeis. Siksipä kirjotan kaikki valmiiksi luonnokselle ja julkaisen sen aamulla iPuhelimestani. Simple. Paitsi ois vielä kätsympi jos osaisin ajastetun julkaisun...

ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
Ai niin! Alusmekko löytyi! Lupasin printata oikaisun äitini ja isäni kunnian pelastamiseksi ;)

Tankkauspäivä

Torstaina pidin siis tankkauspäivän ja tässähän on ideana vetää puhtaita hiilareita "överit" oikean ruokavaliosuosituksen mukaan. Vastaavasti taas välteltiin oikeastaan täysin rasvoja Omega3-kapseleita lukuunottamatta. Proteiineja on vain vähän verrattuna normaaliin ylläpitämässä kylläisyyttä. Tässäpä huomioita:

- Hiilarit turvottaa. Örgh. Kylläisyyden tunne on kovempi, ja nimenomaan turvotuksena. Se myös kestää turvotuksena pidempään, ähkyn tunne on kovempi, MUTTA kylläisyyden tunne ei kestä läheskään niin hyvin.

- Normaalin kylläisyydentunteen katoaminen oli outoa. Kun normaalissa ruokavaliossani tankkaan aamupalalla kunnolla prodeja, niin sen kyllä sen puuttumisen huomasi. Normaalisti pärjään aamuseiskan aamupalalla ihan kevyesti klo 11 asti syömättä. Ateriavälinä pitää suositusten mukaan olla 2,5h-4h, mutta itse en juuri koskaan syö 2,5h välillä, vaan 3-4h väliä. Tankkauspäivänä minulla kuitenkin oli jo syötyäni aamulla 7.20 aamupalan nälkä seukki kerran klo 10. Ja eikun lisää ruokaa kitusiin!

Vuorossa oli eka välipala: rahka ja hedelmäsalaatti! Mulla ois pitänyt olla mandariinia, mutta ei löytynyt, joten korvasin ompulla. Lisäksi siellä oli banaania ja ananasta, aaah! Ihanaa!

- Mulla oli koko päivän HUONO olla. Ilma kierti vatsassa, vessassa ramppasin ja vatsa ei toiminut, vaan meni ihan sekaisin. Ruokavalio oli ihan järjetön hiilaripläjäys, mutta todella tervetullut eye-opener: näin ei kannata eikä haluta enää syödä. Minä haluan terveellisen ruokavalion, jolla voin hyvin, mielihaluja on erittäin vähän ja olo mahtava. Lisäksi haluan herätä aamulla ilman näppyjä. Perjantaiaamuna oli taas naama nimittäin kukkinut, mikä viittaa hormonaaliseen akneen.

- Mielihaluja oli enemmän. SD:n aikana en ole aiemmin himoinnut kunnolla kuin kinkkusämpylää :D

- Ihanuutta oli silti iltapalan kevytjäätelö mansikkahillolla. Harmikseni unohdin ostaa oikeita mansikoita hillon tilalle, mutta unohdin. Ohjeessa luki hillo, mutta oisin korvannut sen mieluummin mansikoilla. Koska en tiedä vieläkään mitään parempaa kuin vaniljajäätelä ja mansikat :D

- reeni seukki päivänä hiilaripöhöissä meni kuin vettä vaan: aamulenkin juoksin koko matkan ja jumpan vedin ihan ihme tarmolla, ennen en edes saanut kunnolla tehtyä neljättä kiertoa!

- Palaan iloisena takaisin ruotuun! Ihanaa viikonloppua lukijoilleni! :)

p.s. Kiitos kaikille ihanille, jotka tsemppaatte mua vaikka itse tuskailen hitaiden tulosten kanssa, olette korvaamattomia! Ja älkää huoliko: aion jatkaa ja uskoa tähän, en oo todellakaan luovuttamassa vaikka tulokset tulisikin hitaammin!