Englannin sää tänään: vesisadetta!

Englannissa asuminen on aina ollut unelmani ja olen todella kiitollinen, että se on täyttynyt. Nyt tiedän, että en halua enää asua Englannissa!

En siis ole kiittämätön, enkä mitenkään vihastunut tähän maahan. Tämä postaus nyt vaan sattuu tiivistämään kaiken, mitä Englannissa vihaan.

1. Siis miksi sitä vettä on pakko tulla melkein joka ikinen päivä?

2.Mikä järki näillä ihmisillä on tässä, että taloa pitää tuulettaa JOKA IKINEN HETKI?! Sitten valitetaan, että talot on kylmiä, mutta kun lämmityskulut on niin korkeat, että pattereita ei viitsi aina käyttää. SIIS HALOO? Kuka hiton valopää keksi, että TUULETETAAN JA LÄMMITETÄÄN YHTÄ AIKAA? Pahoittelen Caps Lockia, tämä on se asia, joka raivostuttaa mua kaikista eniten. Ja newsflash, teidän ikkunat ja niiden tiivisteet on niin surkeat, että taloissa tuulee joka päivä ilman sitä ikkunan aukomistakin. Odotan niin innolla sitä, että pääsen Suomeen, missä ainakin sisällä on lämmintä. Patterit kuuluu ikkunan alle, ei vastakkaiselle seinälle. Urpot.

3. Hanat. Siis mikä hiton järki siinä on, että ei voida astua nykyaikaan, ja laittaa hanaan kuuman ja kylmän veden sekoitusta? Ei. Sekoittakaa ite sitä vettä huiskimalla sitä vasemmalle ja oikealle.

4. Ovet aukeaa aina väärin päin. Kiva, jos tulee palohälytys ja porukka yrittää päästä äkkiä ulos. Siitä syystä ne on kai Suomessa kielletty aukeamasta sisään päin että kukaan ei loukkaantuisi? Correct me if I'm wrong. Mutta hei, jos oven lukko on rikki esim. julkisessa vessassa, niin sen voi jalalla pitää kiinni. Näin se mulle selitettiin "you can wedge it". Minähän täräytin, että "or you could just do like the developed countries and fix it."

5. Ihmiset ajaa väärällä puolella tietä ja ihan väärillä säännöillä. Jalankulkijoita ei väistetä, jos ei ole pakko. Ja jos on pakko, niin silloinkin torvensoiton kera.

6. Työntekijöiden arvostus on minusta jotenkin heikkoa. Pomo on pomo ja sitä täytyy melkein kohdella kuin jumalaa. Ja sitten kun tämä kansa ei anna lauantai-, ilta- yö-, tai sunnuntaityöstä lisäpalkkaa, niin "sairaspoissaolot" lisääntyvät. Työmoraali on toinen juttu, mikä mulla takkuaa. Kuulen niin paljon tarinoita ihmisistä, jotka vaan keksivät töihinmenoaamuna sen sijaan lähteä shoppailemaan ja väittävät pomolleen puhelimessa olevansa kipeitä. Onneksi tätä ei koulussa tapahdu, mutta siellä palkat ovatkin jo houkuttelevampia.

7. Opettajien palkkaus. Olen nyt katsellut vierestä kolme kuukautta kohta, kun ihmiset raatavat itseään sippiin. Ruokatunti on tunnin mittainen ja sinä aikana nämä kerkeävät hädin tuskin syömään, koska säätävät seuraavia tunteja, juoksevia asioita jne. Rehtori sanoo, että ei palkkaisi ketään pysyvästi, jos tämä ei toimisi näin tunnollisesti. Koulu alkaa 8.45, mutta opettajien odotetaan olevan paikalla 8.00 valmistelemassa tuntejaan. Kaikkea sälää ja ylimääräistä on NIIN PALJON, että opettajat eivät ehdi hengähtää millään tauolla. Kaikki aika menee seuraavan oppitunnin valmisteluun. Koko ajan ollaan jäniksen selässä. Oikeita oppikirjoja ei ole, vaan kaikki tehdään vihkoon ja jotenkin tämäkin on minust ylimääräinen riesa. Oppilaat lähtevät kotiin 15.20, opettajat 17.00. Kunnioitan näitä opettajia ihan suunnattomasti, mutta itsestäni ei olisi tähän, varsinkin kun palkka nyt ei ole mitenkään suunnattoman paljon parempi elinkustannuksiin nähden Suomessa.

8. Ihan kaiken kanssa voi ravintolassa tilata myös ranskalaiset. Saat ottaa joko pastaa ja ranskalaisia, pitsaa ja ranskalaisia tai salaattia ja ranskalaisia. Voi kun kiva. Ja lounaalla voi sitte syödä sämpylän, joka on täytetty sipseillä. Voi hellanlettas että on mukavaa. Sitten pitää olla kauheat kampanjat siitä, että hyväksy omat kurvisi. Tai siis hyväksy se, että jos lounaalla vetää pussin sipsejä ja illallisella pitsan ja ranskalaisia, niin ne kurvit kyllä säilyy, että paras on tosiaan oppia hyväksymään ne, tai se, että kaikkeen ei kannata tukkia sipsejä tai ranskiksia. Älkää käsittäkö väärin, mua ei haittaa ylipaino tai kurvit, itseltäkin löytyy. Mutta joskus voisi olla ihan hyvä miettiä, että meneekö joku vähän överiksi. Toisaalta tää on hirveän kivaa, koska jos mulla onkin pieni omatunnon pistos siitä, että käyn ulkona syömässä, niin kun katson naapuripöytään, niin se kaikki katoaa.

9. Kokolattiamatot. Kauhistus.

- onglemani on siis ennen kaikkea siinä, että niin monet asiat voitaisiin täällä tehdä helpommin. Esimerkiksi torstaina 15.11. oli Police Generalin valinta. Tätä varten kouluja suljettiin, jotta voitiin äänestää. Sitten opet ja oppilaat korvasivat menetetyn päivän lauantaina. Oisko mitään, että se äänestys ois pidetty lauantaina? Kysyn vaan.

Ja sitten ne rakkauden kohteet:

1. Mitä Englannista ei löydy, sitä ei TODELLAKAAN ihminen tarvi. Piste.

2. On ihanaa, että kokonainen wokkivihannesrasia, jossa on kahden ihmisen wokkiin vaadittavat tuoreet vihannekset (valinnanvaraa löytyy), on viipaloitu ja pilkottu ja maksavat puntaa yksi. Täydellisyyttä.

3. Primark ja Poundland. Nuff said.

4. Vaikka se tälle maalle onkin pahaksi, että ravintoiloita on niin paljon, on ihanaa, kuinka täällä kahvila- ja ravintolakulttuuri kukoistaa ihan eri tavalla. Jos ajatellaan, että kyseessä on hieman isompi paikka kuin Tampere, niin Ideaparkia lukuun ottamatta täällä liiketoimintaa ja kahvilatarjontaa on ihan eri tavalla. On toisaalta minusta ihanaa, että ihmiset hyödyntävät sen. Ja nyt jos siellä joku suomalaislukija urputtaa, että "voi sitä ruokaa tehdä kotonaki", niin tee sitte. Minä rakastan sitä, että kaikenlaista erilaista kahvilaa ja kuppilaa löytyy ja että ihmiset tulevat niihin lasilliselle tai mukilliselle ja tapaavat toisiaan ja istuvat hetkeksi rauhassa alas. On ihanaa sitte ikkunasta seurailla, miten elämä kulkee ulkopuolella ja muistuttaa itseään, että joskus voi vain olla.

5. Arkkitehtuuri. Okei, teän talot on sairaan epäkäytännöllisiä, mutta vanhat rakennukset, kadut ja kirkot ovat vain niin minun mieleeni. Englantilaiset talot ovat harvoin moderneja, mutta täällä Newcastlessa ainakin jotenkin söpösti yhdistyy nykyaika ja vanhan maailman arkkitehtuuri. Suomessa on minusta liian vähän säilytetty vanhaa, vaikka se onkin toisaalta parempi käytännöllisyyden kannalta.

6. Kaiken saa toimitettuna kotiovelle ruoasta keittiöön. Yleensä vieläpä melko halvalla, jos osaa vain katsoa. Kulutushysteria tässä maassa on aivan järkyttävää, mutta toisaalta sitä on pikkukaupungin tyttönä niin hienoa seurata.

7. Kauhein ja mahtavin juttu briteissä on nää naiset! Siis toisaalta viihdearvo on suunnaton: katselet oransseja naamoja tekoripsien, tekohiuksien ja tupeerauksien alla, silikonien ja valtavien kurvien päällä ja melkein verhottuna joihinkin vaatteentapaisiin. Vesiraja on hirveän häviävä käsite näille kaunottarille, kun he pynttäytyvät ulos. Liian korkeat korot ovat myöskin aika vieras konsepti. Meikkiä ei voi koskaan olla liikaa. En tiedä, kuka sen aloitti, mutta syytän tätä naista. Multa on jopa kysytty, olenko prostituoitu, koska olin ulkona housuissa. Alkujärkytyksen jälkeen repesin aika täysillä nauramaan. Miesparat luulee, että tässä maassa prostituoitu on varmaan sitten se, joka käyttää vaatteita.

8. Tee. Nämä ihmiset rakastaa sitä. Aina on aikaa kupposelle. Olen itsekin kyllä aika tykästynyt siihen jo.

9. Kosmetiikkatarjonta. Ah, rakastan sitä, että voin saada kaikkea! :D

10. Hieno pukeutuminen. On kivaa olla maassa, jossa en itse ole koskaan ylipukeutunut. Koulussa ei mielellään pidetä farrkuja, vaan siistejä ja asiallisia vaatteita. Kadulla näkee paljon enemmän miehiä puvuissa (ja allekirjoittanut ei vielä tähänkään päivään mennessä tiedä mitään komeampaa kuin mies puvussa. Kaikki miehet on komeampia, jos niillä on puku päällä :D!). Lisäksi on ihanaa, että naistenvaateliikkeistä saa niin paljon kauniita mekkoja, joita pitäisin Suomessa vain ehkä juhlissa, mutta täällä saan pitää niitä koulussa, eikä kukaan ihmettele.

On varmaan muitakin asioita, joita rakastan tässä maassa, mutta siinä ne päällimmäiset. Mulla on enää 18 päivää jäljellä!!

The perfect shoe

Meidän häitämme siis tanssitaan ensi kesän lopussa. Säästän ihan mielettömiä määriä rahaa sillä, että siskoni tekee mekkoni alusta loppuun, maksan siis vain hamekankaat! Lisäksi siskoni on siihen mennessä jo puoliammattilainen hiustenlaiton suhteen, sillä hän on tuolloin suorittanut ensimmäisen vuoden hiuskorkeakoulun opintojaan Lontoossa. Tällä hetkellä Tanssija ja minä intoilemme mekosta (Tanssija haluaisi minun jo nyt valitsevan mallin) ja kampauksesta - tosin myös kaikesta muusta mahdollisesta. Viilipyttynä toimii toinen siskoni - ja kaasoni. Hän on hiljaisesti onnellinen puolestani, mutta ei toimi samanlaisena häsyäjänä. Lisäksi minulla on kaasonani myös Paras Ystävä, olen niin onnellinen, että hänkin suostui pestiin.

Ainoa asia, johon aion laittaa rahaa, ovat täydelliset kengät. Ylläri. Mutta ne täytyy löytyä ajoissa, jotta ehdin totuttautua niihin. Jotain lainattua, sinistä ja vanhaa eivät siis kenkiini tule pätemään - ne täytyy sitten toteuttaa muissa asusteissa. Tässä on alustavia etsintöjä ja millaiset tyylit minulle kävisivät. En ole siis turhan kranttu, kaikissa näissä voisin alttarille astella, mikäli kengät vain ovat suht hyvät jalassa. Kaikki kengät ovat täältä.


Tässä on minusta täydellisen sopiva korko ja malli kengälle. Tuo jalokivi-juttu tuossa on kaunis. Yksinkertaiset ja kauniit kengät. Myöskin muistaakseni kalleimmat tästä joukosta.

Nämä kengät ovat minusta esteettisesti mielenkiintoisimmat. Vetoavat minuun sikäli, että ovat ihanan koristeelliset, niissä on pitsiä ja kunnon korko. Nämä eivät välttämättä olisi niin mukavat, sillä tukea näistä kengistä saa luultavasti melko vähän ja myös platform puuttuu kokonaan päkiän alta. Silti. Mielettömän. Kauniit.

Tämä kenkä on luultavasti tästä joukosta suosikkini. Tyylikäs, elegantti, yksinkertainen. En usko, että tämäkään olisi se mukavin kenkä, tosin, mutta ainakaan korko ei ole huimaava.

Yleensä epäröin käyttää slingback-mallia, mutta tämä kenkä näyttää todella tyylikkään yksinkertaiselta. Olen yllättynyt, että hintalappua katsomatta onnistuin löytämään myös sivuston edullisimman kengän ja vielä pitämään siitä näin paljon.

Tässä on toinen suosikkini, sillä tässä on pitsiä, suhteellisen siedettävä korko ja tyylikäs malli. Nyt jos vain löytäisi näitä kenkiä hieman edullisemmin Suomesta? Onkohan siihen mitään mahdollisuutta? Kenkiä en voi täältä kuitenkaan enää tuoda, sillä matkalaukkuni tulevat olemaan jo liian painavat tälläkin hetkellä.

Ps. Olen aika innoissani näistä tulevista häistämme! Minua ei yhtään ahdista, vaikka aikaa on suunnitteluun melko vähän, enkä edes haaveile täydellisistä häistä. Olen todella yllättynyt, että perfektionisti-minäni haluaa vain, että kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa häissämme ja ystävämme ja sukulaisemme saisivat olla osa meille tärkeää päivää :)

Maailman onnellisin tyttö

Ihan hurjan paljon on tapahtunut, vaikka en ole blogiani ehtinytkään päivittää. Tärkein tapahtuma, joka on jäänyt kertomatta on ehdottomasti kuitenkin se, että marraskuun alussa Surusilmä saapui Lontooseen ja minä matkustin myös sinne bussilla. Suloisen jälleennäkemisen huuman jälkeen paljastui, että Surusilmä oli pitänyt noin kuukauden aika suurta salaisuutta minulta. Hän yllätti minut kosinnallaan aivan täysin, mutta tiesin kyllä heti vastauksen kysymykseen. Ja nyt tämä maailman onnellisin tyttö suunnittelee häitään elokuulle, vieläkin epäuskoisena, että voiko ihminen tosiaan olla näin onnellinen. Minähän olin jo melkein heittänyt kirveen kaivoon unelmani suhteen, että koskaan pääsisisin naimisiin ja nyt olen menossa naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa. 

Lontoo oli meille aivan ihana kokemus sikäli, että saimme ”kaupan päälle” kihlajaismatkan. Kävin ensimmäistä kertaa Madame Tussaud's -vahakabinetissa, missä meille kummallekin varmana hienoin kokemus oli Marvelin sarjakuvahahmoihin perustuva näyttely ja 4D-esitys. 

Hostellimme oli aivan olympiakylän tuntumassa Stratfordissa, mutta jotenkin meillä ei ollut aikaa nähdä sitä. Sen sijaan shoppailimme Stratfordin valtavassa Westfieldin ostoskeskuksessa tuliaiset, kävimme ulkona syömässä mukavissa paikoissa ja aamupalallakin parina. Eniten minulle tuli pettymyksenä, että tuon alueen pubit olivat melkoisia räkälöitä, eikä niissä tarjottu ruokaa ollenkaan. Niinpä Surusilmältä jäi kokematta eräs tärkeä englantilaisuuden piirre. 

Lisäksi kävimme London Zoossa, missä meistä otettiin todella kiva kuvakin. Eläintarhassa vietetty päivä oli muutenkin kaikin puolin mukava, sillä siellä oli paljon nähtävää ja naurettavaa. Onneksi olin käynyt siellä jo maaliskuussa tyttökavereideni kanssa. Tosin täytyy myöntää, että tyttökavereideni seurassa teimme kyllä paljon järkevämmän lenkin eläintarhan ympäri, silloin taisi olla älykkäämpi kartturi mukana!

Edelleenkään en voi olla ihailematta kuinka mahtavaan paikkaan olen itse tullut. Newcastle on aivan mahtava. Siskoni tuli visiitille lokakuun lopussa ja kävimme kuvaamassa laituria ja maisemia. En vain kyllästy rantaviivaan Tynemouthin ja Cullercoatsin välillä ikinä. Joka aamu katselen metron ikkunasta, kun aurinko nousee merellä, ja maisema on huikea. Se on ainoa asia, mikä minun on ehdottomasti saatava vielä kuvattua, ennen kuin lähden. On käsittämätöntä, että minulla on enää vajaa neljä viikkoa jäljellä.

Lisäksi kävin vaihtokavereideni kanssa Yorkissa, joka on hienoimpia kaupunkeja, joita olen koskaan nähnyt: itsenäisiä ketjuttomia pikkupuoteja, jotka tekevät itse käsityönsä.

YORK

Tällä hetkellä kaksi asiaa on huomattava: lenkillä on käytävä ja tukka on jätettävä leikkaamatta :D

Lisäksi meillä on muutenkin jo valmistelut käynnissä sikäli, että kirkko ja juhlapaikka on varattu. Kaikki eivät näytä olevan valitettavasti onnellisia puolestamme, mutta onneksi olemme huomanneet, että kaikki, joilla on väliä, ovat. Kaasot ja Best Man on jo valittu. Nyt vain joudutte ehkä kestämään, että välillä blogiinikin tupsahtaa hääaiheisia postauksia tästä eteenpäin.