Ystävieni lukuisista rauhoitteluyrityksistä huolimatta en kykene hillitsemään intoani tulevasta Lontoon matkastani. Sanon sen vielä kerran: olen LONTOOSSA, kun täytän 25. Tämä on täydellisyyttä useista syistä. Ensinnäkin, tunnen tämän ansiosta olevani täydellisesti kontrollissa omasta elämästäni ja unelmieni toteuttamisesta. Päätin viime vuoden maaliskuussa, että ensi syntymäpäiväni on Lontoossa. Olen järjestänyt lukuisia syntymäpäiviä rakkailleni jopa yllätyksenä ja en ole koskaan saanut itse juuri minkäänlaisia juhlia sen jälkeen, kun täytin 22. Olen kuitenkin aina voinut luottaa, että ystäväni ja perheeni muistavat syntymäpäiväni ja pitävät huolen, että tiedän heidän sen muistavan. Varsinkin Paras Ystävä on niin lähellä syntymäpäivääni, että juhlimme niitä melko usein yhdessä näin aikuisiällä. Toisekseen koen, että tein teon oman onnellisuuteni eteen: menen kerrankin sellaisen asian puolesta, joka on minulle rakas ja tärkeä. Yhtä tärkeää minulle on se, että lähdemme kaikki ystävät yhdessä. Ensin pyysin vain Parasta Ystävää, mutta se, että puolivitsillä ilman toivoa heitetty läppäni siitä, että kaikki lähtisivät, otti tulta alleen, on enemmän kuin unelmien täyttymys! On siis ihanaa saada mukaan lisäksi Nappisilmä, Pieni ja Pippurinen sekä Taiteilija. Lisäbonuksena on se, että näen siskoni Tanssijan ja hänen poikaystävänsä tuolloin.
Ja sitten tämä minun fantasiamaailmani, jota mikään ei varmaan voi rikkoa.
Minulla ei ole mitään ehdottomia nähtävyyksiä, jotka haluan nähdä. Olen jo nähnyt suurimman osan niistä, joita haluan nähdä. Kunhan jalkani kopisevat Oxfordin Streetin pinnalla ja täällä:
Westfield - Lontoon ihanin kauppakeskus! Täältä löytyy saman katon alta niin paljon kaikkea, että vain yöpymismahdollisuus puuttuu. Lisäksi haluan syödä kyseisen ostoskeskuksen ravintolassa nimeltä Wahaca, joka on palkittu budjettiravintola, jonka ideana on "Mexican market eating".
Kyseiset kuvat auttavat minua fiilistelemään ja pääsemään tunnelmaan.
Yksi paikka, jota en ole vielä päässyt näkemään, koska olen unohtanut sen kummallakin kerralla, on Hard Rock Café. Nyt sitten suunnittelenkin jotakin ilta- tai lounasruokailua sinne. En ole varma, minkä arvoisia ruoat siellä ovat, koska netistä ei saa hintoja, mutta voimme mennä paikalle ja jos hinnat ovat liian huimaavat, jatkamme matkaa shopin ja Vaultin kautta. Vault on siis se museo.
Olen melko lailla vastuussa ohjelman laatimisesta sikäli, että olen ainoa, joka suunnittelee ohjelmaa hieman etukäteen. Ystäväni pelkäävät, että jaan heille ennen lähtöä käteen minuuttiaikataulun, joka on tehty Excelillä. Haluan vain kuitenkin jonkinlaisen suunnitelman, jossa otettaisiin huomioon kaikkien toiveet reissusta tasapuolisesti. Esimerkiksi minä ja Taiteilija olemme menossa British Museumiin aivan mielissämme, kun taas Nappisilmä ja Pieni ja Pippurinen eivät ole kiinnostuneita museoista. He haluavat mieluummin vahakabinettiin, minne minä en taas ole kiinnostunut menemään. Varmasti porukkamme aina välissä jakautuu, mutta suurin osa aktiviteeteistä todennäköisesti sopii kaikille.
Eniten olisin toivonut voivani mennä katsomaan uudelleen Phantom of the Operan. En kuitenkaan halunnut mennä yksin ja kukaan muu ei ollut valmis maksamaan musikaalista niin kovaa hintaa - varsinkin, kun eivät edes tiedä, mistä on kyse. Nyt kuitenkin toivon vain, että voin syödä hyvää ruokaa, nauttia hyvästä seurasta ja kärsiä jalkani helläksi shoppaillessa.
Luvassa on varmaan vielä hehkutusta aiheesta, mutta odotus on jo puolet ilosta!
Ihanaa viikkoa kaikille!
xx
Sho(e)paholic
