Oltiin siis tänään marssimassa ja kylpylässä. Päivän nimi oli Talviurheilupäivä ja se korvasi koulupäivän. Kumma kyllä, tämä päivä ei maksanut mitään! Olin aivan shokissa. Olisin voinut mennä laskettelupäivään mukaan, mutta se oli liian myöhäistä, kun kuulin asiasta vasta eilen, joten kävelyretki oli ainoa, johon pystyin osallistumaan. Olin aika yksinäinen reissun ajan, mutta kuitenkin asiahan on niin, että tällaisena sangen itseriittoisena ihmisenä olen jo melko pienenä osannut viihdyttää itse itseäni varsin hyvin. Minulle riitti, että sain kuunnella puhetta ja olen huomannut, että ymmärrän aika hyvin jo, mitä minulle sanotaan. Ykkösluokalla on tyttö, joka on ottanut minut sieluntoverikseen, koska ei itsekään ole natiivipuhuja. Tuntuu edelleen (vuoden jälkeen) olevan vähän ulkopuolinen, joten on vähän harmi hänelle.
Reissu alkoi nousulla vuoristoon bussissa. Mutka mutkan jälkeen. Ja onneksi totuin näihin v. 2002 ollessamme kaksi viikkoa Italiassa - silloin ei muuten vatsa vielä kestänyt menoa, mutta erään parkkipaikan kukat saivat ravinteita (ja ehkä happoa). Jatkoimme matkaa hyvinkin kivalla alkureitillä, mutta jatkoreitti oli aika tekaistu. Sitten tulimme umpikujaan, koska kävelyreittiä ei ollut aikaistu. Ja siitä matka jatkui - hiihtoladulla! Itsehän rakastan hiihtoa. Joka ikinen kerta, kun olen hiihdellyt kotimaisemissa latupohjalla ja ihanissa fiiliksissä, niin joku saatanan urpo tulee vastaan koiran kanssa kävellen siinä keskellä luistelupaanaa ja alkaa avautumaan koirastaan, säästä tai hiihtovauhdistani naama kuin hangon keksillä. Viimeksi sanoin muistaakseni, että täällä voi esim. linjoilla ulkoiluttaa noita koiria, mutta kävely ladulla pilaa ladun ja me hiihtäjät emme tiellä voi suksia. Arvatkaa kuinka äkkiä se hangon keksi katoaa? Eli siis pointtini: sata lasta keskellä latua, jonka käyttämisestä ihmiset täällä joutuvat joka kerta maksamaan. Oli pikkasen vihanen eräs mösjöö, joka otti meidät ladulla kiinni. Niin autotiehän olisi ollut vieressä, mutta piti noudattaa luonnossakävelyä...
Sitten syötiin eväitä puoli tuntia ja puoli tuntia odotettiin, että se matkanjohtaja sai aikaan tulla pois sieltä mökistä, missä syötiin (en tiiä, mitä se värkkäs). Joten oli aika kylmä kahden tunnin vaelluksen jälkeen, kun hiki kuivui, mutta onneksi oltiin pian perillä kylpylässä. Kylpylä oli aivan ihana! Sai mennä suihkuun ja tosi lämpimään altaaseen ja lisäksi siellä oli kaksi ulkoallasta. Siellä altaassa ei vain tahtonut nähdä mitään, koska se vesi höyrysi niin paljon. Minusta tuo oli vähän liian helppoa! Kun on käynyt Katinkullassa (Vuokatissa/ Sotkamossa Kajaanin lähellä) -30 pakkasessa ja +32 asteen vedessä, niin tuo oli helppo nakki, kun vesi oli +35 ja lämpötila ulkona +2. Joka tapauksessa lilluin siellä kaikessa rauhassa enkä edes yrittänyt olla sosiaalinen. Tapasin pojan, joka puhui muutamia sanoja ruotsia. Hauska kuulla ranskankielisen lukiolaisen puhuvan ruotsia ja vielä hyvin :D
Löysin Glamourlehden brittiversion kylpylän matkamuistomyymälästä ja voi että olin onnellinen! Join ohjaajani kanssa appelsiinimehun (tuorepuristettu, maksoi enemmän kuin se lehti ja oli tosi kitkerää) ja hän kahvin ennen lähtöä ja löysin pari niitä kuuluisia postikortteja, joita en lähetä kuin sukulaisille. Tämä ilta menee siis hömppää lueskellen (tipahdan varmaan paikallista aikaa klo 8). Ja sille, joka käski ottaa kuvia, unohdin kamerani :D! Mutta voin lohduksi sanoa, että oli niin paljon sumua, että metsässä ei nähnyt puita.
2 kommenttia:
Heiii, missä päin Sveitsiä olet? hauskaa löytää blogi täältä suunnalta, tuntuu olevan harvemmassa nämä :)
Hei vain Jessica ja hauskaa saada uusi lukija! Mie olen Sveitsissä Sion-nimisessä paikassa ranskankielisellä alueella Valais'n kanttoonissa. Olen viihtynyt töiden ja paikan puolesta muuten erittäin hyvin ja voisin asua täällä, joskaan en juuri tässä perheessä :D
Lähetä kommentti