29. tammikuuta 2009

Juuri pääsin sanomasta..


Juuri kun pääsin sanomasta äidilleni, että en osta uusia kenkiä, niin täydellinen nilkkuripari hyppäsi vastaani liikkeessä nimeltä Yendi hintaan39,90fr. Kiikutin ne kassalle, koska, like it or not, olen etsinyt härskejä punaisia nilkkureita iät ja ajat ja maksaisin noista Suomessa milloin tahansa 40e, joten maksan kyllä täällä 40fr (~28e). Kassalla tyttö sitten otti enarin ja ilmoitti hinnaksi 19,90fr ja katsoi näyttöä hammästyneenä. Ilmoitin nopeasti, että ei häiritse minua ja maksoin ostokset ja marssin ulos liikkeestä, ennen kuin tyttö ehtisi kysyä neuvoa keltään muulta ja hinta hiipisi takaisin ylöspäin. Siis sain nämä kaunokaiset hintaan 14e! (Mekko Seppälästä, hiuskoru H&M, leggingsit G&T).



Kuvat ovat pieniä, mutta napsikaa isommaksi. Kuvatilani on jo nyt liian täynnä. En käsitä, miten se on mahdollista, mutta tekniikan ihmelapsena en ole yllättynyt.


Opetuslehtiöni päällä komeilee Ainoa itse ostamani kaulakoru. Tai on mulla yksi toinen H&M:n hely, mutta yleensä kaikki koruni on ostanut joku muu. Tämä oli niin kaunis ja niin halpa (5 fr) että en voinut vastustaa.

Tässä on sitten se levy, minkä tein. Soittolista on seuraava (YouTUbesta löytyy, en jaksa kaikkia linkittää ja toinen levy on tulossa vielä):

1. Apocalyptica ft. Ville Valo & Lauri Ylönen - Bittersweet
2. Anna Abreu - Vinegar
3. Koop Arponen - Insomnia
4. Apulanta - Circles (Viivakoodit englanniksi)
5. Bitch Alert - Sandy
6. HIM - Wings of a Butterfly
7. Brightboy - Vanity Fair
8. Amorphis - House of Sleep
9. Kwan - Unconditional Love
10. Lovex - Guardian Angel
11. Nightwish - Sleeping Sun
12. Sonata Arctica - Tallulah
13. Sunrise Avenue - Fairytale gone bad
14. Bleak ft. Ana Johnsson - Fate
15. The 69Eyes - Betty Blue
16. Stratovarius - Forever
17. The Rasmus - The Funeral Song
18. Hanna Pakarinen - Go Go
19. Poets of the Fall - Carnival of Rust
20. Sentenced - You are the one
21. Semmarit - I don't mind


Vaatekaupasta ruokakauppaan ja sieltä tarttui mukaan vadelmia jälleen kerran. Ne ovat ainoita hedelmiä/ marjoja, jotka täällä ovat hyviä. Jotenkin hedelmät vaikuttavat täällä kovilta ja mauttomilta yleensä. Söin vattuni vaniljavanukkaan kanssa, namnam! Ihmettelen edelleen, että joitakin maitotuotteita siedän ulkomailla ja joitain en. Vaniljavanukkaalla ja minulla ei ole ollut vaikeuksia löytää yhteistä säveltä.

Näiden vattujen, tämän mukavuushupparin ja Glamourin kanssa käperryin sängylleni nauttimaan rauhaisesta illasta eilen. Tosin se ei ole ikinä rauhallinen, kun perheen pienin on paikalla. Olen alkanut huomata, että lapsen käytös ja huomionkipeys sekä kohtaukset vain pahenevat koko ajan.

Ai niin, ostin enkunkielistä kevyttä kenttälukemista. Mulla on kirja suomeksi, mutta kaduin niin kovasti, että en ottanut sitä tänne mukaan. Joten kun löysin sen enkuksi, niin ajattelin, että sitä minulla ei vielä olekaan ja kirjallisuuteen se raha ei koskaan mene hukkaan. Eihän? Joten olen totaalisesti koukussa ilta- siesta- ja viikonloppulukemiseeni. Glamourin hotkaisin heti, oli niin ihanaa löytää enkunkielinen lempparilehteni.



Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Valais'n kanttoonissa näyttää tänä iltana tältä...


27. tammikuuta 2009

Take a hike!

Oltiin siis tänään marssimassa ja kylpylässä. Päivän nimi oli Talviurheilupäivä ja se korvasi koulupäivän. Kumma kyllä, tämä päivä ei maksanut mitään! Olin aivan shokissa. Olisin voinut mennä laskettelupäivään mukaan, mutta se oli liian myöhäistä, kun kuulin asiasta vasta eilen, joten kävelyretki oli ainoa, johon pystyin osallistumaan. Olin aika yksinäinen reissun ajan, mutta kuitenkin asiahan on niin, että tällaisena sangen itseriittoisena ihmisenä olen jo melko pienenä osannut viihdyttää itse itseäni varsin hyvin. Minulle riitti, että sain kuunnella puhetta ja olen huomannut, että ymmärrän aika hyvin jo, mitä minulle sanotaan. Ykkösluokalla on tyttö, joka on ottanut minut sieluntoverikseen, koska ei itsekään ole natiivipuhuja. Tuntuu edelleen (vuoden jälkeen) olevan vähän ulkopuolinen, joten on vähän harmi hänelle.

Reissu alkoi nousulla vuoristoon bussissa. Mutka mutkan jälkeen. Ja onneksi totuin näihin v. 2002 ollessamme kaksi viikkoa Italiassa - silloin ei muuten vatsa vielä kestänyt menoa, mutta erään parkkipaikan kukat saivat ravinteita (ja ehkä happoa). Jatkoimme matkaa hyvinkin kivalla alkureitillä, mutta jatkoreitti oli aika tekaistu. Sitten tulimme umpikujaan, koska kävelyreittiä ei ollut aikaistu. Ja siitä matka jatkui - hiihtoladulla! Itsehän rakastan hiihtoa. Joka ikinen kerta, kun olen hiihdellyt kotimaisemissa latupohjalla ja ihanissa fiiliksissä, niin joku saatanan urpo tulee vastaan koiran kanssa kävellen siinä keskellä luistelupaanaa ja alkaa avautumaan koirastaan, säästä tai hiihtovauhdistani naama kuin hangon keksillä. Viimeksi sanoin muistaakseni, että täällä voi esim. linjoilla ulkoiluttaa noita koiria, mutta kävely ladulla pilaa ladun ja me hiihtäjät emme tiellä voi suksia. Arvatkaa kuinka äkkiä se hangon keksi katoaa? Eli siis pointtini: sata lasta keskellä latua, jonka käyttämisestä ihmiset täällä joutuvat joka kerta maksamaan. Oli pikkasen vihanen eräs mösjöö, joka otti meidät ladulla kiinni. Niin autotiehän olisi ollut vieressä, mutta piti noudattaa luonnossakävelyä...

Sitten syötiin eväitä puoli tuntia ja puoli tuntia odotettiin, että se matkanjohtaja sai aikaan tulla pois sieltä mökistä, missä syötiin (en tiiä, mitä se värkkäs). Joten oli aika kylmä kahden tunnin vaelluksen jälkeen, kun hiki kuivui, mutta onneksi oltiin pian perillä kylpylässä. Kylpylä oli aivan ihana! Sai mennä suihkuun ja tosi lämpimään altaaseen ja lisäksi siellä oli kaksi ulkoallasta. Siellä altaassa ei vain tahtonut nähdä mitään, koska se vesi höyrysi niin paljon. Minusta tuo oli vähän liian helppoa! Kun on käynyt Katinkullassa (Vuokatissa/ Sotkamossa Kajaanin lähellä) -30 pakkasessa ja +32 asteen vedessä, niin tuo oli helppo nakki, kun vesi oli +35 ja lämpötila ulkona +2. Joka tapauksessa lilluin siellä kaikessa rauhassa enkä edes yrittänyt olla sosiaalinen. Tapasin pojan, joka puhui muutamia sanoja ruotsia. Hauska kuulla ranskankielisen lukiolaisen puhuvan ruotsia ja vielä hyvin :D

Löysin Glamourlehden brittiversion kylpylän matkamuistomyymälästä ja voi että olin onnellinen! Join ohjaajani kanssa appelsiinimehun (tuorepuristettu, maksoi enemmän kuin se lehti ja oli tosi kitkerää) ja hän kahvin ennen lähtöä ja löysin pari niitä kuuluisia postikortteja, joita en lähetä kuin sukulaisille. Tämä ilta menee siis hömppää lueskellen (tipahdan varmaan paikallista aikaa klo 8). Ja sille, joka käski ottaa kuvia, unohdin kamerani :D! Mutta voin lohduksi sanoa, että oli niin paljon sumua, että metsässä ei nähnyt puita.

26. tammikuuta 2009

Satunnainen onnistuminen - ihmisen pahin vihollinen

Tänään olen ensimmäistä kertaa todella sillä mielellä, että kannatti tulla. Yö oli todella vaikea, sillä perheen nuorin pisti (jälleen) kauhean shown pystyyn. Kun se oli ohi noin kolmelta yöllä, niin alkoi pihalla työkone jyrräämään. Heräsin seitsemältä ja olin ihan puhki. Painuin kouluun ja kuulin huhua ulkoilupäivästä. Opettajanhuoneen seinällä oli viisi vaihtoehtoa näköjään, joista olisin voinut osallistua pulkkailuun tai kävelylle. Osallistuin sitten kävelylle, koska olen enemmän ulkonaliikkuja kuin leikkijä, koska palelen niin helposti. Mukaan otetaan myös uikkarit ja pyyhkeet, sillä päätepysäkki on kylpylä, jossa on kait ulkoilma-altaita. Ihanaa tuntea, että asiat alkavat sujumaan ja voisin itse asiassa viihtyä täällä. Toivottavasti kotoakin alkaisi kuulua parempia uutisia, niin voisi nauttia täysillä. Tosin aion kyllä kerrankin olla itsekäs ja nauttia siitä huolimatta, mikäli siellä ei kukaan ole hengenvaarassa.

Söin tänään lounaani koordinaattorini luona ja tapasin - tattadaa! - ensimmäisen ikäiseni ihmisen! Oli ihanaa syödä kunnon peruskotiruokaa, joka oli tehty alusta loppuun asti itse tuoreen salaatin kanssa. Lisäksi sain lainaan adapterin, joka ratkaisee kerralla minun ja rakkaan suoristusrautani kipinänpuuteongelman ja kunnon lumivaellussaappaat. Koordinaattorini pakotti minut ottamaan ne. Nämä raukat eivät oikeasti tajua, että minä olen tottunut pahempiin olosuhteisiin kuin 10cm hankeen ja -3 asteeseen pakkasta.

Olemme menossa "yksille" lauantaina tämän koordinaattorin tytön kanssa ja kuulemma olen lähdössä eksperttibilettäjän mukaan. Epäilen, että en kuitenkaan löydä siskoni ja Parhaan Ystävän veroista (nimim. antakaa vanhalle armoa) :D Olen tekemässä perheelle levyä, jossa on suomalaisia artisteja ja musiikkia. Siis itsehän en harrasta minkäänlaisia laittomuuksia, vaan kaikki kappaleet, joita minulla on, on otettu koneelleni varmuuskopioiksi CD-levyistäni. Eräs koulukaverini teki tämän silloin, kun menimme oppilasvaihtoon Ranskaan ja minusta se oli loistava idea. Olen tähän mennessä päättänyt ottaa mukaan ainakin Poets Of The Fallin, Apulannan enkunkielisestä tuotannosta jotain, 69 Eyesin, HIMin ja The Rasmuksen. Muista en vielä ole varma. Ehdotuksia otetaan vastaan, mutta mulla on täysi veto-oikeus. Ja ettepä te tietäis, vaikka tekisinkin mitä :D

Huomiseksi reppuun lähtee mukaan uikkarit, pyyhe, cashewpähkinöitä, kaksi omppua, pari voileipää, kännykkä, lompakko ja ylimääränen villapaita kylmyyttä suojaamaan.

24. tammikuuta 2009

Hygieniasta

Okei, ensin kerron kaikille, että olen naiseksi ihan kauhea sottapytty. Vanhempani voivat vahvistaa tämän nyökyttelemällä päätään yhtä tarmokkaasti ja yhtä vähän hillitysti kuin minä nyökyttelisin, jos Manolo Blahnik kysyisi minulta, haluaisinko valita kolme paria hänen suunnittelemiaan kenkiä ilmaiseksi. Joten uskokaa kun sanon, että en ole mikään siivousfriikki.

Mutta täällä ei näytetä edes pestävän käsiä kovin usein. Minua kammottaa ihan suunnattomasti, että vaihdetaan lapselta vaipat ja seuraavaksi syödään käsin jotain. Käsin syöminen on yleistä varsinkin silloin, jos ruokaa on tippunut pöydälle tai lattialle, mistä se poimitaan käsin ja syödään. Tai ainakin se minulla on mielikuva tällä hetkellä. Jotenkin tällainen asia ei näytä olevan kovin tärkeää täällä. Itse olen siitä syystä paniikinomaisesti alkanut pesemään käsiäni. Koko ajan tekee mieli pitää luento siitä, kuinka paljon bakteereita ja pöpöjä kädet sisältävät. Olen myös huomannut, että lapset eivät pese käsiään vessasta tullessaan, joten välttelen lasten koskettelua melko paljon. Sitten en tajua, miksi perheen isä ei aina vedä vessaa. Tuntuu, että se on ihan tahallista, eikä mikään unohdus. Joka tapauksessa täällä ei olla niin tarkkoja.

Siivous ei ole niin justiinsa. Kun Oulussa ja Housuboyn luona imuroin kerran viikossa tai vähintään kerran kahdessa viikossa (ja tiedän, että kerran kahdessa viikossa on hyvin usealle liian harvoin), niin täällä sekään ei ole niin tärkeää, kuten ei järjestyskään. Minua tämä ei sikäli vaivaa, että saan olla hieman vapaammin tavaroideni kanssa. Silti oma huoneeni on oikeastaan siistein koko kämpässä (olen törkeän itseriittoisen ylpeä itsestäni!). äidilleni saattaa tulla tippa silmään onnesta tässä vaiheessa. Ja te nauratte ehkä, koska luulette, että tuo oli vitsi. Omasta mielestäni siivoamisen kanssa ei kannatakaan olla kauhean stressissä. En vain usko stressaamiseen siivouksesta. On olemassa paljon vakavampiakin asioita, kuin pieni sotku. Se löytyy kyllä paikaltaan huomennakin. Perheelläni käy kerran kahdessa viikossa siivooja, joka hoitaa luutuamisen jne. Tämä johtuu heidän omasta ajan puutteestaan. Tästä täytyykin vielä puhua, koska ajankäyttö on täällä tosiaan taiteen laji.

Tänään kävin myös kaupassa ja olen huomannut, että kun täällä on lunta, lasten annetaan syödä sitä jopa keskellä kaupunkia. Onhan lumi mukavaa, mutta ei sen tarvi järkeä sumentaa. Tottahan toki lasten vastustuskyvylle tämä voi olla hyväksi, mutta sieltä lumesta voi tulla hyvin ikäviä tauteja, jotka ovat tarttuvia ja tulevat lasten kautta aikuisille. Aikuisten vastustuskyky kun ei juuri enää kehity suuntaan tai toiseen.

Olen kehittynyt selvästi ranskani kanssa. Harmittaa kyllä ihan vietävästi, että näköjään en enää opi niin nopeasti kuin ennen, enkä ole niin ennakkoluuloton ja peloton aloittamaan keskustelua kuin ennen. Eilen seurasin koko illan ranskankielistä illalliskeskutelua hyvällä menestyksellä (ymmärsin jopa vitsejä) ja olen siitä kovin rohkaistunut. Harmi, että kotona tapahtuvat asiat edelleen vähän painavat mieltä. Housuboy on jopa ehdottanut lähtevänsä Kolariin töihin, jollei keksi muuta. Minä en sattuneesta syystä ole kovin innoissani.

23. tammikuuta 2009

Lumen alta

Minulla on tällä hetkellä todella paha olla. Kotona on tapahtunut asioita, joiden ansiosta haluaisin mieluummin olla nyt Suomessa kuin täällä, koska huolet ovat niin kovia. Harmittaa, että kerrankin, kun tein itsekkäästi ja lähdin toteuttamaan omaa unelmaa, niin tapahtuu asioita, jotka vähentävät intoani olla täällä. Eniten olen kuitenkin vihainen itselleni siitä, että en pysty nauttimaan ja että taas huolehdin asioista, joille en voi mitään. Kotiin en kuitenkaan voi mennä. En antaisi sitä itselleni anteeksi eikä minulla olisi siihen varaakaan :D

Sveitsissä on ollut harmaampi viikko. Tänään on satanut lunta koko ajan. Talonmies luo lumet kerran tunnissa ja se on juuri ja juuri riittävän paljon. Tiet ovat ihan tukossa ja se aiheuttaa tiettyjä toimenpiteitä kouluun mennessä. Tänään olin eka kertaa natiivipuhujan englannin tunnilla ja olen innoissaan. Nainen tulee Kanadasta ja on asunut Sveitsissä nyt 20 vuotta. Tunti on oikein mielenkiintoinen ja siellä vältellään paljon ranskan kieltä, koska tälle naiselle on luontevampaa englanti. Minun täytyy vielä mennä iltapäiväksi tunneille, joten matka on pitkä tänään, koska kaikki tiet ovat metrin lumen alla :D mutta se on ihanaa! Kaikki täällä valittavat ilmaa, minä rakastan tätä! Ja kaikki nauravat minulle, koska olen niin innoissaan ja kutsuvat minua hulluksi suomalaiseksi ja ovat ajat sitten tajunneet, että tämä on kuin kotonani.

Täällä pidetään keskellä päivää koulusta tauko. Puol 12 loppuu koulu ja kahdelta jatketaan taas. Tämä tarkoittaa, että koulupäivät ovat todella pitkiä. Minua ei ainakaan ihmetytä yhtään, että viisivuotias perheen poika on lopen uupunut viikon jälkeen, kun pääsee koulustakin vasta 16.20.

Nyt olen mys ehtinyt tutustumaan ruokakauppojen tarjontaan ja ostin eilen itselleni vadelmia ja fetasalaattitarvikkeet. Juusto ostetaan palvelutiskistä ja olin kauhuissani, kun se mukava täti sieltä toivotti "Bonjour, Madame!" Ja silti selvisin kunnialla :D Fetasalaatti oli tervetullut ravintolisä. Sitten vadelmat söin osan paljaaltaan ja osan vaniljavanukkaan kanssa. Olen laihtunut, jopa itse huomaan sen, mutta toivoisin, että tämä kuntoni nyt paranisi, jotta jaksaisin taas normaalisti kävellä ja juosta. Pahin mahdollinen köhä on juuri tällainen, joka saa hengästymään pienestäkin ponnistelusta.

21. tammikuuta 2009

Uusavuttoman avunhuuto

Mun perheeni toivoo, että tekisin heille joku päivä suomalaisen ruoan, jos he vain ostaisivat tarvikkeet. Se siis sisältäisi alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Mitä hittoa minä tarjoan perheelle, joka ei kuitenkaan syö kalaa?! Kala on minun bravuurini. Tai ei minun, mutta isän. Isä osaisi ainakin kertoa, miten se tehdään ja minä olen yleensä aika hyvä laittamaan sen ruoan. Mutta en suoraan sanottuna yhtään keksi, mitä teen. Se ei saa olla kalaa ja poron lihaa täältä ei löydy. Jännä kyllä.

Joten kertokaahan mulle? En keksi muuta kuin karjalanpaistin ja pullan. En tiedä, osaisinko tehdä karjalanpaistia. Pulla ei käy jälkiruoaksi, sillä täällä tunnetaan pulla. Se ei olisi eksoottista. Lisäksi haluaisin, että se olisi jokin melko terveellinen menu, koska haluaisin tehdä maistuvaa, terveellistä ruokaa, jos kerrankin saan ohjat. Tätä varten on yleensä äidit, mutta hyväksyn muidenkin äitien kuin omani neuvoja ;)

P.S. sain uuden lukujärjestyksen, joka on paljon järkevämpi. Laitoin nettiin ilmoituksen, että annan enkun tunteja myös vapaa-ajallani ja huomenna laitan saman ilmoituksen supermarketin seinään. Näin ansaitsisin taskurahaa. Lisäksi koordinaattorini kutsui minut ensi tiistaiksi lounaalle kotiinsa ja ensi viikon lauantaina pääsen ensimmäistä kertaa ulos oman ikäisteni kanssa, jee! (Olen niin tämän koordinaattorin säälikeissi, mutta en välitä, koska tulen hulluksi ilmaan muita sosiaalisia kontakteja kuin kaksi ihmistä, jotka ovat juuri oppineet puhumaan. No vanhemmat ovat kyllä mukavia.) Koordinaattorin tyttö ottaa minut mukaan lähtiessään ulos kavereidensa kanssa.

19. tammikuuta 2009

Kuumehuuruissa tehtyjä havaintoja lasten kasvatuksen eroista

Minut saatetaan kyllä jossain mielessä ristiinnaulita tästä hyvästä, mutta aloittaessani blogini aivan alussa, kerroin asiat suoraan ja niin kuin ne olivat ja, suoraan sanottuna, olen jo alkanut kyllästyä suodattimeeni. Tämän ei ole tarkoitus olla minkäänlainen kannanotto siihen, mikä on oikein ja mikä on väärin, mutta varmasti huomaatte, missä asioissa en ole samaa mieltä. Ottakaa huomioon, että minulla ei ole omia lapsia, ja minun mielipiteeni asioista voivat osoittautua ihan täysin vääriksi ja joku päivä minulla voi olla kolme omaa räkänokkaa, joita kaikki muut pitävät ihan karseina tapauksina ja miettivät, miten ihmeessä tuollaiselle naiselle on ikinä luonto suonut lapsia. Eli sillä uhalla aloitan.

Olen havainnoinut lasten kasvatusta tässä perheessä nyt viikon ja kolme päivää ja tässä on ne asiat, mitkä olen huomannut toistuvan. Ensinnäkin Sveitsissä on tapana olla maksimissaan kaksi lasta, koska muuten jossain vaiheessa (viim. yläasteiässä) koulu tulee hyvin kalliiksi vanhemmille.

Sivuhuomautus: Tämä on puolueettomuuden prototyyppi ja uranuurtaja, sotasankareiden helvetti, diplomatian dippainssityö ja rauhan tyyssija. Me suomalaiset olemme maksaneet viimeisen sotakorvauksemme noin puoli vuosisataa sitten. Tämä maa ei ole ollut edes sodassa yli puoleen vuosituhanteen. Mihin hittoon se voi käyttää näitä rahoja, mihin tuhkaan se ne puhaltaa ja miksi ihmeessä alaikäisten lasten vanhemmat maksavat tässä maassa jälkikasvunsa viimeiset oppivuodet? Mikä voi olla tärkeämpää? Jos se olisi terveydenhuolto, niin fine. Mutta sekin on ihan järkyttävän kallista. Lääkäri perheessä on kuulemma sama asia kuin lottovoitto täällä päin.

Asiaan! Kuitenkin nämä lapset, jotka tässä perheessä touhuavat, ovat kolme ja viisi. Suurimman osan ajasta tämä viisivuotias on normaali perusvinkeri poika. Nuorempi taas on kamala omalta kantiltani, sillä hänellä ei ole minkäänlaista kunnioitusta ulkopuolisia henkilöitä kohtaan. Hän on lyönyt minua päin pläsiä muutamankin kerran ja sama linja jatkuu. Lapsenvahtina olen yrittänyt kiltisti ja asiallisesti sanoa perheelle, että poika on välissä turhan ilkeä, mutta hän on perheen vauva ja ei koskaan joudu syypääksi, vaikka olisikin veljesten kesken riidan aloittanut. Okei no ehkä joskus. Eniten minua hämmästyttää pojan käytöksessä kuitenkin se, että hän itkee AINA. Jos joku asia ei mene kuten hän haluaa, hän märsää sitä monta minuuttia ja se on ihan selvää tekoitkua useinkin. Tämä itku on vielä saanut minut huomaamaan useita muita asioita.

1) Perheen vanhemmat eivät tunnista, että kyseessä on vain turhanpäiväinen vollotus ja antavat pojalle jatkuvaa huomiota.
2) Jos itku johtuu rangaistustoimenpiteestä, poika itkee ehkä kolme sekuntia, ennen kuin jompi kumpi vanhemmista tulee katumapäälle rangaistuksessaan ja yrittää pyyhkiä omaa vihastumistaan/ kimpaantumistaan pois hyvittelemällä. Esim. isä menee usein halailemaan heti, kun on sanonut isoin kirjaimin, mitä poika teki väärin. TÄmä koskee kumpaakin poikaa.
3) Poika itkee, jos joutuu syömään yhden salaatin palasen. Äiti ja isä rohkaisevat itkua halailemalla poikaa ja suostuttelemalla häntä syömään tai vuoroin pakottamalla lehteä alas suusta. Lisäksi uhataan jälkiruoan perumisella. Jälkiruokaa ei IKINÄ peruta kuitenkaan. Poika saa esittää teatteriaan ruokapöydässä muiden syödessä ainakin kymmenen minuuttia. Toimenpiteillä uhataan, mitään ei tapahdu.
4) Uskon, että vanhempien oma käytös rohkaisee poikien esiintymistä, näyttelemistä ja esitystä, koska vanhemmat eivät ole johdonmukaisia. Usein sitä paitsi isä ensin villitsee poikia ruokapöydässä ja jos he nauravat kovaan ääneen, tämä karjuu saman tien takaisin kuin leijona. Turvat kiinni. Tässä yritetään syödä. (ISän sanat)
5) Kuritustoimenpiteet ovat usein minun makuuni aika fyysisiä. Olen minäkin joskus saanut luunapin tai tukkapöllyä, mutta tämä isä ihan oikeasti lyö heitä. Täällä se on sallittua vähän läpsäistä julkisellakin paikalla. Kait. Ainakin niin on tehty. Mutta joskus isä menee liian pitkälle, lapset satuttavat itsensä tosissaan ja isä sanoo ensin: tuntuuko kivalta? Pitäisi totella, eikä temppuilla? Ja sitten hän menee halailemaan hyvittääkseen (?) sen, että on ehkä ollut liian raisu.

Lisäksi minusta vanhemmat voivat toisinaan poistaa sen pirun jälkiruokaoption lapselta, jos he laittavat sen shown pystyyn. Jos uhataan jollain, mitä ei ikinä tehdä, kyllä lapsi sen oppii! Minäkin tiesin aina, että ei isä koskaan minun barbejani roskiin heitä, vaikka en siivoaisikaan. KErran tosin taisi olla lähellä? Mutta karkkipäiviä on peruttu. Samaten kavereiden kanssa olemista on rajoitettu jne. Jos joka aterialla on jälkiruoka, ei se lapsi siihen kuole, että kerran se perutaan. Se opettaisi ehkä jotain. Ainakin siitä yhdestä saatanan salaatinlehden syömisestä. Jälkiruoan poistamisella on siis jo täysin tehoton vaikutus. Lapset pelkäävät vielä isäänsä sen verran, että pelkäävät joskus joutuvansa parvekkeelle, mutta tämä ja muut kohtuuttoman rajut uhkaukset (kuten kerran otettiin lapsen kädestä kiinni ja melkein iskettiin siihen ruokailuveitsi) menettänevät järjettömyytensä vuoksi myös tehonsa. Meillä sanottiin, että jos et syö niin poistu pöydästä. Ja se toistettiin korkeintaan kahdesti, ennen kuin kannettiin pois pöydästä. Silloin tosin oli optio ja lupa palata, jos pyysi anteeksi, mutta silloin oli paras tosiaan syödä ja turha odottaa jälkkäriä. Meillä ei tosin ollut jälkkäriä joka ruoalla.

Sitten nämä makeiset. Jälkkäriä on joka ruoalla. Se on aina sokerista, kakkua, keksiä tai hilloa tai lättyjä. Jos joskus vaihdettaisiin edes se välipala banaaniin (siitä jopa pitävät) niin energiataso saattaisi olla huomattavasti vakaammalla pohjalla.

Nukkumaanmeno on niin surkea näky. Kerta toisensa jälkeen lapsille mennään huutamaan, että nukkumaan noin kahden minuutin välein. Ja samalla heille puhutaan. Eilen illalla kun vanhemmat olivat poissa ja vanhempi jo nukahtanut, minä nukutin lapsen kymmenessä minuutissa siten, että vein kolmesti takaisin sänkyyn puhumatta sanaakaan, kuuntelin viisi minuuttia suoraa huutoa eri huoneessa reagoimatta mitenkään ja puff! Huuto lakkasi, lapsi sammahti, ongelma ratkaistu. Ja heräsi aamulla pirteänä kuin peipponen ja oli paljon kiltimpi minulle kuin normaalisti. Ehkä en ole siis ihan turha. Mieli teki huutaa ja kaikkea muutakin, mutta muistan, että aika paljon lapset tekevät näitä teatteriesityksiään ja tällaista dramaattista tekoitkua vain huomion vuoksi. Joutuuhan sitä joskus sanomaan jotain, kun lapset ovat samassa huoneessa, mutta ei sinne kannata mennä yllyttämään joka toinen minuutti.

Huoh. Itsehän olisin niin täydellinen, että minulla on varaa sanoa kaikki tämä. Unohdinkin varmaan paljon. Mutta minua ärsyttää, että ei voida olla johdonmukaisia. Jos isä sanoo yhtä, äiti toista ja jos lapsi jaksaa tarpeeksi kauan, niin toisinaan saa periksi. Jippii. Verratkaa samaa lemmikinkasvatukseen, niin teillä on elukka, joka hyvin harvoin on se lemmikki ja isäntä/emäntä, joka hyvin harvoin määrää säännöt. Ja nyt verratkaa samaa asiaa lapseen, joka on kasvatettu näin. Niinpä. I rest my case.

Hyvää yötä. Huomenna olen positiivisempi ja kerron, kuinka rajattomat mahdollisuudet täällä on shoppailla! Tai jotain muuta yhtä kivaa :)

16. tammikuuta 2009

Kuumeyskäjakivut


Kun tulen kipeäksi, se on minulle melkein kuolema ensin. Joka ikistä paikkaa särkee, en jaksa olla jalkeilla ja tunnen oloni todella huonoksi. Kuten tänä aamuna. Olin suunnitellut itselleni ihan loistoasun, johon liittyi uusi fiksu bleiserini, jonka löysin H&M hintaan 18fr. Mutta ei. Olo oli yksinkertaisesti liian heikko. Joten sen asun näette myöhemmin, kun olen voinut viedä sen ihmisten ilmoille. Se näytti kuitenkin ihanalta :)
Lisäksi olen löytänyt itselleni hanskat, kengät ja söpön laukkusen sekä villamekon, kaikki yhteensä alle 50e. Ihan oikeesti. Kaikki tässä alla on menkkahaukalta.


Nämä ihanat kaunokaiset avokkaat taas löytyivät liikkeestä nimeltä Bata. Ihania niittiyksityiskohtia!

Ostin vielä yhden neulemekon, koska olen niin vallan ihastunut näihin mekko ja sukkikset plus saappaat -yhdistelmiin. Helppo elämä, yksinkertasta ja suht nättiä. Joo ja sori, on ihan niin huoleton kuva, että jotain häpeää pitäisi tuntea ja tunnenkin. En vain jaksa välittää tarpeeksi. Oisin silti ehkä voinut ees suoristaa tuon neuleen...




Puhuimme eilen puhelimessa Housuboyn kanssa pitkästä aikaa (sori, äiti! meni sun laskuun!) ja oli helpottavaa kuulla, että siellä on kaikki hyvin. Itsehän kannan täälläkin kaikki maailman huolet mukanani ja se, että Housuboy sanoi, että nyt pitää olla itsekäs ja hyödyntää tämä aika, oli helpotus. Mun kuvamuisti näyttää bloggerissa täyttyvän todella nopeasti. Pitääkö mun tosiaan ostaa lisätilaa? Kertokaa te pitempään olleet eli viisaammat? Apu olisi tarpeen, kiitos :)

Shoppailu täällä on ihanaa. Täällä on tosi paljon kauppoja siihen nähden, että täällä on ihmisiä n. 30 000. Täällä on todella paljon merkkiliikkeitä ja todella iso tavaratalo. Löysin myöskin ihanat punaiset nilkkurit (sellaisia mulla ei vielä olekaan :D), ihanat housut ja kerrassaan ihanan, mahtavan drop-dead-gorgeous violetin käsilaukun, joka oli minulle ihan liian kallis :( Mutta voih, se oli niin ihana!

15. tammikuuta 2009

Ruokakriisi

Sveitsissä rakastetaan kakkuja, keksejä, vaaleaa viljaa ja vaaleaa pastaa sekä valkoista riisiä. Hassua, kun pienenä nyrpisteli nenää, kun iskä pisti nenän alle sitä riisiä, missä on niitä ruisryynejä tai jottain mukana ja nyt se valkonen riisi ei vaan maistu oikein miltään. Perheeni pyytää siis minulta tällä hetkellä 200 frangia (n. 135e) kuussa ruoasta. Minusta tämä summa on melko kohtuuton. Tiedostan hintatason tuskallisen hyvin, mutta kotona olen tottunut siihen, että saan n.6e tehtyä ruoan kokojyväspagetista, paistijauhelihasta, herkkusienistä ja tomaattimurskasta. Syön tätä kolme päivää eli se tekee n.2e päivässä. Yliopistolla maksan ateriasta 2,05 ja siihen sisältyy myös salaatti. Hinta olisi minusta hyvin kohtuullinen, jos siihen sisältyisi jotain muutakin kuin epäterveellisiä valintoja. Kroppani hinkuu kuituja ja vatsani on jatkuvasti sekaisin. Haluaisin niin kovasti saada tuoreita vihanneksia ruoalla ja että ruoka olisi jotain muuta kuin sitä kermapastaa, jonka sisällä on jotain lihaa.

Täällä olisi niin helppo repsahtaa huonoihin ruokiin. Onnekseni löysin tänään Stokkan tapasen ruokapaikan, josta voi ostaa ihan mitä vaan itelleen. Aion tehdä tästä torstaista minun päiväni, koska täällä ei ole ketään keskellä päivää. Olen päättänyt tehdä ostokset keskiviikkona ja tällöin voin torstaina tehdä itselleni mitä tahansa ruokaa. Ostin tänään vadelmia ja banaaneita kaupasta ja aion kokeilla syödä taas omenaa. Rasvaan sitten naamaa vaikka vähän enemmän. (Kuivattaa naamaa, silmäluomia ja huuliani). En tunne ketään, joka ei haluaisi syödä tällä tavalla, jos siitä ei olisi mitään haittaa. Siis jos teidän energiatasonne pysyisi ylhäällä letuilla ja kekseillä ja se olisi yhä terveellistä kuin kaalikeitto, niin kait te söisitte niitä mieluummin? (Ja äiti-kulta, sinun ei tarvi sitten hihkaista mitään tähän kysymykseen tuonne kommenttiboksiin. Onneksi et varmaan osaiskaan.) Joten kai minun täytyy sallia itselleni jonkin verran näitä huonoja valintoja ja uskoa liikunnan parantavaan voimaan. Onneksi kyseessä on vain kolme kuukautta, joten jos täällä nyt lihookin pari kiloa, niin kyllähän tuo mammakulta sen ehtii piiskata minusta ulos kesän aikana :D

Olen käynyt nyt parina päivänä kaupungilla ja saanut selville, että voin saada opintolainan käymättä kertaakaan pankissa suoraan nettipankin kautta. Täällä alennusmyynnit saavat ihmiset todella hulluiksi, sillä kaikki on niin pirun kallista. AInoa luottopaikka on H&M! Täältä löytyy siis Vero Moda, H&M sekä.. wait for it.. MCDONALD'S! Kaiken ruokakulttuurin tuhoaja.. En ole käynyt. Huomenna näytän, mitä olen onnistunut ostamaan (halvalla) ja mitä oisin halunnut ostaa (joo vain yksi ei ole halpa), mutta mitä en uskalla ostaa toistaiseksi, koska äiti ja isäkin lukevat blogiani ;)

Lennän vielä yhdelle ranskan tunnille, joten huomisiin! Täällä on koulua aamusta 11.35 asti, sitten on paussi kahteen asti, jolloin syödään ja on "siesta". Tarkottaa, että koulupäivä loppuu normaalisti noin 16.35, mutta minulla ei ole tunteja niin paljon. Olen ajatellut laittaa ilmoituksen enkun tunneista, jos joku haluaa. Näin saisin vähän taskurahaa ja voisin tehdä jotain hyödyllistä näille opiskelijoille.

14. tammikuuta 2009

Challenges

Kiitos, Ziri, haasteesta. Teen sen, vaikka teinkin tuossa joku aika sitten samantapaisen. En kuitenkaan haasta ketään, koska olen tylsä. Ja koska en keksi ketään, joka ei olisi tehnyt samantapaista viimeisen puolen vuoden aikana.

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

1. En ole koskaan katsonut yhtä ainutta James Bond -leffaa tai Uuno turhapuroa alusta loppuun.
2. En ole koskaan hinkunut kauas pois piskuiselta kotipaikkakunnaltani tai eroon vanhempien siipien suojasta. Nyt kun olen muuttanut omilleni, minulle on kuitenkin aika vaikeaa mennä kotiin ja "noudattaa" vanhempien "sääntöjä". Koska ne käskee siivoamaan. Plah. Ei kiva tulla kotiin. Mutta silti, äiskä ja iskä on aina olleet mulle tosi rakkaita ja meillä ei ollut tarpeeksi konflikteja, että oisin hinkunut pois.

3. Uskon sokeasti siihen, että kaiken minkä haluaa tehdä, pystyy tekemään. Samaten uskon siihen, että ihminen on itse vastuussa omista valinnoistaan ja kaikki valinnat vaikuttavat omaan elämään.

4. Inhoan lainata ihmisille rahaa, koska tunnen pahaa mieltä siitä, että ihmiset joutuvat maksamaan takaisin. Ja tämä ei tarkoita sitä, että en haluaisi rahojani takaisin, vaan minulle tulee huono omatunto siitä, että he joutuvat maksamaan.

5. Aina, kun Housuboy möläyttää jotain "tyhmää" minä pyöritän silmiä, nauran ja esitän nolostunutta muille. OIkeasti, jos Housuboy saa puoletkaan ihmisistä nauramaan sillä, että tekee samalla itsensä naurunalaiseksi näillä hassuilla vitseillään, jotka ovat yleensä aivan absurdeja, niin minusta sekin on paljon parempi kuin jos toisin mukanani jonkun, joka puhuu järkeviä kunnallispolitiikasta. Ainakin ihmisillä on edes vähän hauskaa ja hänellä on hyvä itseiroanian taju.


6. Minulla ei ole koskaan ollut hinkua omistaa minkäänlaista eläintä. En vain pidä niistä. Naapurin Labradori oli ainoa koira, josta oikeasti olen pitänyt. Muitten elukoita siedän tai pidän ihan ookoona. En tajua, miten joku voi rakastaa niitä kuin perheenjäseniä niin, että jos lapsi on allerginen niin siedätetään lasta tai jos vieras on allerginen niin se on hänen ongelmansa, vaikka vieras on itse kutsuttu kylään. Tämä on minun pikku "Ongelmani". En ole koskaan kaivannut eläintä elämääni. Tilanne voisi olla toinen, jos joskus tuntisin olevani yksin maailmassa. (Koska täälläkään en silti tunne olevani yksin, sillä tiedän, että kotona odottaa joukku ihmisiä, joihin voin aina luottaa. Housuboy odottaa innoissaan äidillensä tulevaa koiraa (Bullmastiff). Minulle kelpaa vain Chow Chow tai mopsi :D Mutta kyllä meille tulee silti toi bullmastiff.

12. tammikuuta 2009

Ensivaikutelmat

Ja jos nyt luulette, että tarkoitus on saada joku kateelliseksi, niin olette täysin oikeassa!

Mutta rehellisesti, jos teistä joku ei ole kateellinen, niin valehtelette. Tai ette vain pidä tätä kauniina.

Tämä oli minusta todella kaunis kuva.
Ja voi että, kun täällä tuo vesikin on ton väristä, ihana!



Olen siis saapunut ja kaikki menee hyvin. Ainoa huoli on ollut Housuboyn rikki mennyt tietsikka, jonka ansiosta yhteydenpito on hiukka vähissä. Pidin tänään ekan oppituntini ja kaikki vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Seuraan tällä hetkellä vain enkun ja ranskan kursseja, mutta saan ehkä myöhemmin seurata mm. hissaa ja saksaa. Laitan listaa, mitä olen huomannut:

1) kaikki ovat yliystävällisiä
2) enkun taso ei ole niin korkea kuin Suomessa ja lausuminen on paikoin kamalaa, mutta onneksi suurin osa opettajista osaa sitä korjata
3) ranskan opettajat ovat mielissään, että yritän oppia
4)ranskan kieleni ei ole niin ruosteessa, kuin luulin
5) Suomen kieleni alkaa jo olla, koska päiväkirjani on täynnä suttua ja huonoja sanavalintoja ja huonoa kielioppia
6) ruoka on ihan erilaista. Tämä perhe ei syö kovin terveellisesti ja harmittaa vähän, että tästä pitäisi maksaa n.200fr kuussa ylimäärästä. Onneksi saan korvata rahaa kotitöillä.
7) Nyt, kun en löydä tarvittavia juttuja syödäkseni mahdollisimman terveellisesti, olen ahdistunut enkä syö mitään epäterveellistä. Suomessahan tilanne on ollut toisin päin: en saisi syödä epäterveellisesti, mutta syön...
8) perheeni on ihana. Kaksi täynnä energiaa olevaa pientä ja suloista poikaa ovat niin söpöjä juttuineen ja se tarmokkuus pistää naurattamaan vähän väliä. Jos näkisitte videon, nauraisitte, vaikka ette edes tajuaisi kieltä.
9) shoppailu, juokseminen ja laskettelu ovat ainoat mahdolliset ajanviettotavat. Koska en voi shoppailla paljon budjettini takia, minulle jää oikeastaan vain kaksi juttua. Olen juossut jo kerran ja vuoristoilma on raskaampaa kuin Suomen ilmasto :D
10) kävelen kouluun viidessä minuutissa alamäkeen ja takaisin 10 min. ylämäkeen n. 35 asteen kulmassa keskimäärin! Katsoin kerran huvikseen sykemittaria ja keskisyke tuolle ajalle oli 155! Poltan rasvaa vieläpä todella paljon tuossa matkalla suhteessa siihen, mikä lyhyt pyrähdys on kyseessä. On kait sekin jotain...
11) KAIKKI on kallista. Siis me suomalaiset emme ole vielä mitään! Esim. maksoin 350km kakkosluokan junalipusta 90fr eli n. 75e! SUomessa samalla summalla pääsee Oulusta Helsinkiin (melkein). Opiskelijana paljon pitemmälle. Myös elintaso on todella korkea ja täällä ei näytä paljon koskettavan se, jos muun maailman talous sortuisikin.
12) Olen täysin rakastunut tähän maahan. Suostuisikohan Housuboy muuttoon :D?

4. tammikuuta 2009

Läksiäiset ja tuparit

Tässä on vähän meidän tarjoilupöytäämme kotoa. Tein mozzarellasalaatin (tomaatti, mozarellasiivuja ja päälle tuoretta basilikaa rypsiöljyssä ja mustapippurilla maustettuna) ja munavoita, muut jutut olivat valmiina kaupasta. Patongit paistoin ja cockatilpiirakat vielä noiden tarjoiltavien lisäksi. Yritin tarjota vähän terveellisempää ruokaa ja sipsit olivat lähinnä siksi, että kukaan ei pääse sanomaan (kuten joskus ;) että intoilen liikaa terveydestä muidenkin puolesta :D

Juhlijoita oli vain vähän. Paikalla oli yksi tuttavapariskunta ja neljä läheisintä tyttökaveriani (yksi poissa paikkakunnalta) ja kaksi ystäväpoikaa sekä vanhempi pikkusiskoni, joka tuli auttamaan valmisteluissa jo aiemmin kuin vieraat saapuivat.

Meidän ruokailunurkkauksemme on vielä aika paljas. Siskon ja serkun kämpästä saimme lainaan lattiatyynyjä. Olemme miettineet Housuboyn kanssa, että tuohon ostettaisiin vain japanilaistyylinen matala pöytä ja istumatyynyt, koska ylempänä seinällä on Housuboyn japanilaistyylinen miekka.




Kuva vähän tärähti, mutta alkuillasta mulla oli päällä Vilan liivi ja GT:n pitkänmallinen raitapoolo. Päätin kuitenkin vaihtaa baariin kevyempää päälle. Huomatkaa, että Housuboyta pyydettiin jopa osallistumaan kuvaan ja näin paljon herralla kiinnosti...

Sain läksiäislahjaksi karkkia ja kuvan ja tuparilahjaksi saimme Myy-pyyhkeen ja Stenvallin Ankka-taulun. Niistä ei valitettavasti löydy kuvaa. Olin todella onnellinen viimeisestä illasta ystävieni kanssa. Jos ilta ei ollutkaan kovin erikoinen, niin olin todella kiitollinen siitä kaikille osallistuneille. Baariin lähdimme matkaan ja viimeiset kerrat saimme revittää tanssilattialla. Rakastan siskon kanssa tanssimista, sillä hän ei säästele yleensä juuri ollenkaan ja on todella taitava. Joku ämmä heitti kuitenkin baarissa ensin drinkin ja sitten oikean lasin siskoni niskaan ja siihen päättyi hauskuus. Meidän oli näinollen pakko vaihtaa vielä baaria, koska tuo katkera nainen ei lentänyt pihalle.

Sivuhuomautus tytöt tästä leggings-muodista: leggingsit ovat sama asia kuin paksut sukkikset tai kalsarit siinä mielessä, että ne eivät ole päälluhousut. Älkää hyvät ihmiset laittako legginsejä sellaisen paidan kanssa, joka ei peitä takamusta! Se on karsean näköistä. Ja jos tästä nyt joku vetää herneen nenään, niin se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Mutta jos Mischa Barton haukuttiin InStylessa ja Glamourissa tämän kalsariasun takia, niin kyllä miekin saan teilata mattimeikäläisen. Nillittäkää takasin, minkä haluatte, mutta se ei vain ole hienon näköistä. Ette te sukkahousujakaan käytä niin. Katsokaa itse täältä ja huomatkaa, että en ole yksin mielipiteessäni.

http://dirtydirtdirt.blogspot.com/2008/11/mischa-bartons-sexy-leggings.html



Joka tapauksessa ihana ilta ja joka ikisen kanssa halasin viimeistä kertaa ja tuli joka kerta pala kurkkuun. Tulin kotiin ja herätin Housuboyn, joka ei ollut halunnut baariin. Purskahdin itkuun heti kun pääsin ovesta sisään ja onneksi oli syli valmiina. Enhän minä poissa ikuisesti ole.

Aikataulussa: Keskiviikkona kolmeksi junalla Tampereelle Jääprinsessan luo ja Helsinkiin torstaina tiimiserkun luo. Perjantaina Helsinki-Vantaa jää taakse noin puolelta päivin ja illalla olen jo pääsiäiseen asti kotia toimittavassa Sveitsin perheessäni.

2. tammikuuta 2009

Päivitysongelmia


Fail. Housuboyn kone sanoi tänään sopimuksen irti. Niinpä tulin käymään porukoilla pikaseen päivittämässä, mutta en ehdi kuin sanoa, että kone on rikki. Juuri kun olin kirjottanut ja laittanut siihen kaikki mun joululahjat ja kertonut kaikki kuulumiset Sveitsin suhteen jne. Ehkä universumi yrittää kertoa mulle, että se oli liian pitkä juttu ja tylsä luettavaksi :D


Meillä on huomenna lähiystäville tuparit/läksiäiset uudessa kämpässä ja siitä kuvaa tulee sitten plus myös yritän päivittää joulukuun alesta hankitut tavarat jne.


Anteeksi, että kirjoitan tosi vähän, mutta technology blows, so to say..