2. marraskuuta 2010

Confessions of a girly girl

Se hiipi elämääni aivan varkain. Tai oikeastaan se oli täysin hallinnassani aluksi. Isäni sai minut kiinnostumaan siitä jo nuorena ja koska kukaan muu ei asiasta samalla tavalla jaksanut kiinnostua, huomasin, että sain vanhempani jakamattoman huomion seuratessani tapahtumia hänen kanssaan. Tuolloin kaikki oli kuitenkin hyvin viatonta ja satunnaista. Hommahan jäi moneksi vuodeksi lukioaikanani taka-alalle. Sitten lopetin lukion ja kuvioihin tuli Housuboy.

Tällöin alkoi itsessäni ilmestyä hälyttäviä piirteitä: liimauduin hänen kanssaan yhteisen kiinnostuksen äärelle yhä useammin ja useammin. Jokaikinen sunnuntai menimme vanhempieni luo sählyn jälkeen ja parkkeerasimme ruudun eteen kyseisen espanjalaisversion äärelle. Kivoina syyspäivinä saatoimme lähteä ulos katsomaan tapahtumia paikallistasolla livenä. Kesällä se imi kaiken vapaa-aikani ja sai minut elämään kuukauden univajeessa, koska eihän nyt MM-kisoja voi missata! Ja kun suostuttelin Housuboyn Lontooseen, olin täysin valmis maksamaan n. 100e nähdäkseni jotain niin mahtavaa isossa skaalassa oikealla stadionilla.

La Ligasta tuli perinne. Sitten tuli Valioliiga. Sen jälkeen Kemi Kingsin kotipelit ja sitten, reilu kuukausi sitten Emirates Stadium ja Arsenal - Bolton. Nähtyäni, kuinka jalkapallostadion on oikeastaan kannattajilleen kirkko, en ole enää voinut elää ilman jalkapalloa. Vaikka yritinkin uskotella itselleni, että tämä oli Housuboyn intohimo, tajusin vasta kun tuuletin Arsenalin avausmaalia seisaallaan karjuen, että en ehkä ollutkaan niin cool, kuin kuvittelin. Suren kaapelitaloudesta muuttamisen myötä eniten juuri edullisen Canal + -kanavapaketin urheilukanavien menetystä; sitä että enää ei ole Valioliigakierrosta pilaamassa koko viikonloppua tai La Ligaa sunnuntai-iltojen rattona. Puhumattakaan Tuomas Virkkusen selostuksesta. Ja itsekseni hymähdellen huomaan, että kaikki se valitus jalkapallosta ei oikeastaan ole läheskään tosissani - olen lähes vähintään yhtä kiinnostunut peleistä kuin toinenkin puoliskoni.

Olen oikeastaan aika ylpeä, että tiedän, mikä on paitsiosääntö tai -ansa. Minusta on oikeastaan aika hauska nähdä se yllättynyt ilme miespuolisten henkilöiden kasvoilla, kun osoitan jonkinlaista kiinnostusta asiaan - puhumattakaan siitä, kun sanon heidän mielestään jotain järkevää aiheesta. Ja voinpa vielä myöntää senkin, että istuessani tänään yksin kämpässäni Oulussa kuumeessa, tuo edes pientä lohtua se, että Tottenham pelaa niin hyvin Interiä vastaan. Ja jotenkin jalkapallosta tuli minun ja kultani Juttu ja se luo merkillistä turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

24. syyskuuta 2010

Eli tässä on minun uusi tukka. Piti laittaa jotain uutta tänne tekemisen puutteessa.

Uus tukka siis
Niin huomenna onkin jännittävää, kun siskoni Tanssijan ryhmä esiintyy paikallisessa yökerhossa. Huomenna onkin siis perjantai-iltainen uloslähtö ja mennään Housuboyn ja Nappisilmän kanssa ainakin. On ihanaa! Aion hulluna pynttäytyä! Ja laitan varmaan sen uuden ihanaisen mekon päälle :) Laitan sitten kuvia siitä. Yritän myöskin huomenna aamureenin jälkeen kirjottaa Lontoon reissustani ja ostoksista. Mulla oli ehkä maailman ihanin reissu. Tai sitte toinen niistä. Lontoo on vaan tämän tytön ehoton lemppari.

Oltiin eilen opiskelijajärjestön rastivahtina ja nyt tuntuu, että saatan olla tulossa kipeäksi. Jäätävä tuuli + liian vähän yöunta + kilsan kävely vesisateessa + senjälkeinen 1,5h bussimatka märissä vaatteissa = huono yhtälö :D mutta aion lähetä huomenna vähän urheileen, niin se yleensä auttaa ennaltaehkäisyssä.

Tällä hetkellä olen koukussa kahteen asiaan: liikuntaan ja mun Teho-Osaston koko tuotannon boksiin. Housuboy kutsuu tilaustani ruumisarkuksi :D (tuotantokausia on 15...) Housuboylla on muuten ensi viikonloppuna 25-vuotissynttärit ja halusin keksiä jotain erityistä. Olin jo suunnitellut yllätysbileitä, mutta kaverinsa pyysi häntä Irish Festivalille Ouluun ja Housuboy on kait sitten lähdössä/ tulossa sinne. Onhan se kai ihan kiva, mutta minun suunnitelmani menevät aika mönkään. Pakko kai vain hyväksyä, että viettää synttärinsä mieluummin niin? Onko teillä ideoita? Varsinkin Oulussa asuvat? Yksi mulla jo onkin :)

21. syyskuuta 2010

Melkein. Lähdin. Pubiin. Pynttäydyttyäni. 2 tuntia.

Did I mention I hate the rain?

Olen ollut siis Lontoossa ja voin kertoa hankinnoista myöhemminkin. Tämä on siis ilta, jolloin melkein lähdin paikalliseen vaihtareiden illanviettoon. Mutta kun mun tukka oli kerrankin niin ihanasti ja siellä sato kaatamalla ja se ois vaan mennyt pilalle! (plus tajusin, että mulla on yks huomisen deadline-tehtävä tekemättä)

Mutta siis näin olisin lähtenyt ;)

Takki: jane norman
leggingsit: River Island
Saappaat: en muista, mutta Suomesta



Mekko (, johon rakastuin heti): New Look
Neule (, jota rakastaisin vielä enemmän, mutta se oli kallis ja nukkaantuu): Banana Republic

Opiskelut ovat käynnistyneet ja toistaiseksi olen vielä pysynyt liikunnan syrjässä kiinni. Olen todella ylpeä itestäni. Paino ei tipu, mutta olotila on energisempi ja positiivisempi kuin ennen. En tarvi enää tuntikausien päikkäreitä luentojen jälkeen ja toistaiseksi kouluhommat hoituu sukkelammin ja tunnollisemmin. Suosittelen siis terveellisiä elämäntapoja kaikille :)

Uusi tukkanikin on ilon aihe. Ensin meni vähän lannistuksen puolelle, kun kukaan ei oikein sanonut niistä mitään positiivista. Sitten Housuboy vain sanoi, että minun pittääkin ittenikin takia välissä vähän muuttaa asioita :) Se oli ihanasti sanottu ihmiseltä, joka ei erityisemmin edes pidä punaisesta väristä. Tää blogger hankaloittaa mun elämää nyt niin paljon, että en saa kuvaa tukastani tänne, mutta ehkä joku toinen päivä.

Lopuksi haluaisin vielä kertoa teille eräästä kirjasta, jonka taannoin luin:Irmeli Castrénin Nykynaisen hyvinvointivinkit. Ostin kirjan itselleni luettuani pari riviä illanistujaisissa kaverin luona. Syy? Tämä kirja vaikutti todella järkevältä. Siis tässäpä muutamia poimintoja kirjasta, jonka lääketieteeen ammattilaiset ovat tarkistaneet:

1) Naisten tulisi välttää kuorintaa, sillä se voi katkoa ohuita pintaverisuonia ja aiheuttaa punoitusta iholla
2) hoitoaine on suurimmalle osalle ihmisistä turha keksintö, sillä saman asian ajaa kylmällä vedellä huuhteleminen. Tämä sulkee hiussuomut ja edesauttaa hiuksen kiiltoa.
3) Suomalaisten hiusaatu on aivan erilainen kuin esim. keskieurooppalaisen, missä hius on paljon karheampi. Meidän hiuksemme ovat ohuita ja hennompia eivätkä kaipaa lisää silikonia, jota suurin osa shampoosarjoista käyttää. Se aiheuttaa turhaa hiuksen veltostumista ennestään. Esim. XZ ei käytä silikonia tuotteissaan (tämä bloggari suosittelee ehottomasti vaniljakahvishampoota, NAM mikä tuoksu!)

Näitä käytännön viisaita, asiallisia ja järkeistettyjä kauneusvinkkejä on kirja täynnä. Tosiaan: entä jos meille on vain luotu näitä tarpeita mainoksilla ja todellisuudessa esim. minunkin ihoni olisi paljon paremmassa kunnossa, jos en olisi koskaan tarttunut puhdistaviin ihotuotteisiin?

Oikein mukavaa viikkoa lukijoille :)!

11. elokuuta 2010

Why?

- Työpäivä on tappavan tylsä ja hiljainen siihen asti, että päättää lähteä tänään aikaisemmin "kun ei kerta ole paljon tekemistä?

- Asun siinä ainoassa (?) Suomen paikassa, jossa ei ole tosiaankaan kärsitty mistään kauheista hiostavista helteistä - hyvä kun on saatu edes aurinkoa?

- Kun säästää kauheasti rahaa lomareissuun, ei löydä sieltä mahtavasta kaupungista mitään, mihin edes tuhlata?

- Töitä on aina joko tosi paljoon tai ei juuri yhtään kerralla?

- Odottavan aika on niin himputin pitkä?

- ei osaa koskaan päättää, mitä oikeastaan tekisi hiuksilleen, tai minkävärisiksi ne todellakin haluaisi?

- Naiset aina leikkaavat tukkansa, kun ovat menneen naimisiin?

- Ja miksi he väittävät, että lyhyt tukka on pitkää helpompi?!

- Miksi jotkut päivittävät aina naamakirjansa englanniksi, vaikka eivät osaa englantia eikä sille ole juuri muutakaan tarvetta?

- Miksi puutun niin hanakasti toisten virheisiin?

- Miksi aina vain siskoni löytävät ne parhaat kenkäalennukset niistä kaikista ihanista korkkareista vaikka pitävät suurimman osan ajasta tennareita, kun taas minä en korkkareiden suurkuluttajana koskaan löydä niitä alennuksesta?

- Ja edelleen: miksi en koskaan malta katsoa alennuksia kunnolla tai odottaa niitä?

- ja edelleen: miksi aina sen alennetun kengän vieressä oleva normaalihintainen on paljon kauniimpi ja mieluisempi ostos?

- Miksi en ole vieläkään lopettanut kynsien pureskelua?

- Miksi Apulanta ei voi treenata mun alakerrassa?

- Miksi viivyttelin vaihtoonlähtöä niin, että taidan olla yksin ensi vuoden, kun muut lähtevät?

- Miksi mainonta saa meidät ostamaan tarpeettomia ja ylihinnoiteltuja tavaroita, kun apteekkitavara olisi paljon parempi ja edullisempi vaihtoehto?

- Miksi ostin kalliit lenkkarit, kun ne eivät edes sovi jaloilleni ja miksi minulle ei kerrottu, että tämä on mahdollista ENNEN kuin ostin ne?

- Miksi lenkkareissa on vääränlainen tuki minun jaloilleni - tehden juoksemisharrastuksesta vielä hankalamman kuin sen aloittaminen jo henkisesti oli?

- Miksi Housuboy kutsuu tulevaa Lontoon reissua "Sitten, kun me mennään katsomaan sitä Arsenalin peliä" ?

- Miksi se Voicen unelmalaukku ei ikinä osu minun kohdalleni?

- Miksi puhelinmyyjät soittaa aina, kun nukun?

- Miksi jotkut pitävät asiakaspalvelijoita orjinaan ja alempana kansana? Ja miksi vastaavasti jotkut asiakaspalvelijat vievät huonon päivänsä töihin asiakkaan niskaan?,

- Miksi aurinko paistaa aina vain silloin, kun olen päivän töissä?

- Miksi nykyään niin harvat lähtevät mieluummin luontoon vaeltamaan kuin katsovat telkkaria?

- Miksei kukaan alle 30-vuotias koskaan nauti murtomaahiihdosta?

- Miksi naiset käyttävät ensimmäiset lomapäivänsä siivoamiseen ja miehet eivät koko loman aikana laita tikkua ristiin, koska "eivät tee hommia lomalla"

- Miksi sitä mieluummin pistää rahaa enemmän pieneen kuntosaliin, jossa on kiva omistaja ja mukava ilmapiiri kuin menee sinne halvempaan ja laajempaan kuntosaliin, jossa saa kaiken samaan hintaan?

- Miksi työpaikan ruokalassa ei ole mitään hyvää, jos eväät jäävät kotiin ja sitten, kun on eväät, ruokalassa on useampi hyvä vaihtoehto tarjolla?

- Miksi nykyään on hyväksyttävää puuttua muiden säästämiseen, raha-asioihin ja muuhun? Miksi on hyväksyttävää kysyä: "eikö sulla mee kaikki rahat tuohon?"

- Miksi ei koskaan toteuta unelmaansa vaelluksesta/ mökkireissusta Lappiin, johon ei ota läppäriä ja jonka aikana ei vastaa puhelimeen: vain ulkoilee ja saunoo?

2. elokuuta 2010

Suoraan sanottuna suurinpiirtein sellaista elämä on

Minun kesäni työrupeama lähenee loppuaan elokuun myötä. Minulla on ollut aivan ihana kesä! Olen nauttinut joka aamu siitä, että saan mennä töihin, saan tavata kivoja työkavereita, meillä on hyvä ilmpaiiri ja kiero huumori sekä siitä, että palkka kilahtaa tilille oikein ja ajoissa. Toissa viikko oli oikein rankka kahden henkilön lomittamisen ansiosta, mutta siitäkin selvittiin. Toki joinakin aamuina olisi ollut kiva jäädä vielä nukkumaan, mutta toisaalta olenkin liukumasta huolimatta repinyt itseni ylös viiden jälkeen ja ollut työpaikalla puoli seitsemältä. Silti en ole ajatellut kertaakaan, että pakko mennä töihin, ehen. Minä saan käydä töissä ja ihana niin.

Tässä on sitten se kivoin uutinen: minä olen tienannut itselleni kesän ajan ulkomaanmatkaa, jolle lähdemme Housuboyn kanssa syyskuussa. Matkamme on täydellinen, kunhan saamme vielä hankittua loman ajalle sijoittuvaan jalkapallopeliin liput. Me suuntaamme siis taas Lontooseen! <3 Ja jos hurahdan siihen kaupunkiin yhtään enempää, alamme varmaan miettimään Housuboyn kanssa vakavasti muuttoa ulkomaille joksikin aikaa, kun olemme vielä kumpikin nuoria.

Elämänmuutokseni sujuu nyt aika mukavasti. Olen puolessatoista viikossa vaa'an mukaan pudottanut 1,5kg painosta siitäkin huolimatta, että viikonloppu tuli väliin ja lauantaina tapahtui pieni notkahdus herkuttelun muodossa. Mutta olen ylpeä itsestäni, sillä perusluonteeltani olen laiska ja nyt olen jaksanut jo puolitoista viikkoa pysyä päätöksessäni liikkua, syödä terveellisesti ja laihtua. Tämä lopullinen kylmä saavi vettä niskaan päätöksessäni oli pikku käynti vaa'alla tuolloin 1,5 viikkoa sitten ja ymmärrys siitä, että olen seurustelun aloitettuani lihonut 15kg. Kaikki kyllä sanovat, että sitä ei huomaa (, koska se on tullut niin pikku hiljaa), mutta minä huomaan: en jaksa samalla tavalla, väsyn helpommin portaissa, en jaksa juosta juuri ollenkaan, tunnen oloni raskaaksi ja lähes joka kerta, kun näen vatsani, tulee kamala morkkis. Kaikista vaikeinta tässä remontissa? Vaivannäkö. Se, että ei voi hakea pitsaa, kun ei jaksa tehdä ruokaa tai kiinalaista tai mussuttaa vain jotain. On pakko kasata itselleen välipalaksi ruisleipä raejuustolla ja kalkkunalla tai pitää työpaikalla koko ajan naposteluporkkanoita käden ulottuvilla. Kaikki täytyy aluksi suunnitella. Joskus terveellisesti syöminen on tullut minulta todellakin luonnostaan, mutta nyt siihen on ikään kuin opeteltava takaisin. Onnekas olen siksi, että ne eväät minulta löytyy: äitini on opettanut minut hyvin tähän ja olen pienestä pitäen tiennyt, miten pitäisi ja ei pitäisi syödä.
Olo on kuitenkin jo nyt parempi ja joka liikuntasuorituksen ja pullapalan ohituksen jälkeen taputan itseäni selkään: pikku hiljaa. Toivoisin, että ihonikin alkaisi jo pian reagoida muutokseen, sillä se on edelleen pahassa pahassa kunnossa. Kasvohoito olisi varmasti omiaan.

Vielä näin viikon alkuun lisään, että viime yö meni meillä todella vakavassa keskustelussa Housuboyn kanssa ja minulla ei ole ikinä ollut näin helpottunut olo. Asiat saatiin puhuttua halki - minun huono käytökseni Housuboyta kohtaa, mistä se johtuu ja mitä pitäisi tehdä. Ihmettelen edelleen, miten Housuboy on jaksanut katsella tätä kiukutteluani niin kauan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että saatan oikeastikin olla onnistunut muuttamaan Housuboyn elämänasenteita ja ajattelutapoja omalla asenteellani ja perheeni esimerkin avulla. Plus minulla näyttää olevan käsissäni kultakimpale. Tämä päivä taitaa mennä vähän väsyhuuruissa, mutta eiköhän se tästä. Toivotaan parasta ja itse ainakin menen tänään aivan uudella ja keveällä mielellä kotiin :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

24. heinäkuuta 2010

En ikinä kyllästy

- näkemään ystävän kasvoja sattumalta väkijoukossa

- kuulemaan ystävän ääntä vaikeina hetkinä

- siihen tunteeseen, mitkä uudet ihanat kengät tuovat, kun ne saa asettaa hyllyyn

- olemaan joskus ihan rauhassa ja ihan yksin (silloin, kun se on oma valinta)

- siihen ihanaan tunteeseen, minkä saa siitä, että olen onnistunut saamaan yhdenkin lapsen ymmärtämään jotain opettamastani

-matkustamaan maailmalla

- siihen tunteeseen, kun pääsee matkan jälkeen omaan sänkyyn

- järjestämään juhlia ystäville

- tunteeseen, jonka saa erittäin rankasta urheilusuorituksesta

- siihen, kun pikkusisko soittaa mulle hyvästä koenumerosta

-siihen, kun mummi nipistää poskista

- varrassiikaan ja uusiin perunoihin kuppikastikkeella

-oman maan mansikoihin ja vaniljajäätelöön

- hiihtämiseen Raattaman maisemissa

- mökkeilyyn omalla mökillä

-juoksemiseen mökkisaunan ja Kemijoen välissä edestakaisin

- niihin hetkiin, jolloin on oikeasti tyytyväinen ulkonäköönsä

- onnistumisentunteeseen kovan työn jälkeen

- positiiviseen palautteeseen työstä

- kauniisiin sanoihin

-hyvään musiikkiin

- illanistujaisiin mun tyttöjen kanssa

- mökkibileisiin, joista kukaan ei karkaa baariin

- shoppailuun oikealla fiiliksellä

- äitin kanssa kahvilassa istumiseen (äiti on opettanut mulle kahvilassaistumiskulttuurin. Siitä on siirtynyt rakkaus kahvilassa istumiseen ihan kenen kaverin kanss vain)

- katsomaan Rimakauhua ja Rakkautta -uusintoja

- Alppimaisemiin (en myöskään koskaan kyllästy huokailemaan niille)

- hiplaamaan sileää tukkaani, kun olen jaksanut suoristaa sen :D

- siihen tunteeseen, kun kävelee kadulla ja on täysin tietoinen siitä, että ne katseet, joita saa osakseen, ovat luultavasti ihailua (tämä siksi, että näin ei todellakaan käy usein)

- iltanuotion tunnelmaan

- katsomaan, kun siskoni tanssii

- kuulemaan, kuinka toinen siskoni perustelee mielipiteitään niin persteellisen kypsästi

- makoilemaan äidin kainalossa

- kuuntelemaan iskän joutavia yksinpuheluita

- suojelemaan pikkusiskoja (liiallisuuksiin asti)

- nauramaan Kummelille, ja muutenkin äärettömän huonolle ja hyvälle huumorille

- tekemään aikatauluja, suunnitelmia ja haaveilemaan

- puhumaan joka tilaisuuden tullen ranskalaisten/ englantilaisten/ espanjalaisten/ saksalaisten/ ruotsalaisten kanssa saadakseni puhua kieltä

- tunteeseen molemminpuolisesta kunnioituksesta, rakkaudesta tai arvostuksesta

- luokkahuoneen kuhinaan ja lasten energiaan

- tanssimaan

- rakastamaan

- nauramaan



- itkemään ilosta ja surusta

- elämään

8. kesäkuuta 2010

Nousee päivä, laskee päivä

Minun ukkini on ollut halki elämäni tärkeimpiä henkilöitä. Hän opetti minulle lapsuudesta asti käyttäytymistä, sitä kuinka tärkeää on auttaa ja välittää, kuinka työnteko palkitaan ja kuinka englantia lausutaan - muutamia mainitakseni. Vietin lapsuudessani tolkuttomia määriä mummolassa, sillä se vaan oli kivempi paikka kuin esim. koulun iltapäiväkerho. Olen saattanut jopa pari kertaa suurennella kuumeoireitani, koska tiesin pääseväni mummolaan hoitoon (maailman parhaat herkut, piirretyt ja hoito).

Opintojen edistyessä ukki käytti tuntikausia kerratakseen kanssani englantia, opettaakseen minulle rakenteita, joita koulu ei enää meille opettanut ja korjatakseen lausumistani oikeaan brittienglannin suuntaan ;) Varsinkin varhaisessa vaiheessa tästä oli minulle huomattavasti etua ja tulokset puhuivat puolestaan. Ukki auttoi minua aina sairastumiseensa asti.

Lisäksi soitin viulua kuusivuotiaasta asti, jolloin ukki pelasti vanhempieni päivän useampaan otteesseen, kun jostain syystä ei minua olisi ehdittykään viedä soittamaan. Hän saattoi ilmestyä kovina pakkaspäivinä yhtäkkiä aamulla kotiovellemme ilmoittamaan, että vie meidät kouluun. Ukki kävi meillä autollaan harva se päivä aina sairastumiseensa asti. Kovin paikka ukille sairastumisessa olikin ajokyvyn menettäminen.

Ukki on ollut tukeni ja turvani aina (maailmani romahtamiseen) vuoteen 2003 asti, jolloin hän sai aivoinfarktin ja halvautui vasemmalta puoleltaan. Siitä lähtien ihminen, joka oli käyttänyt lähes kaiken aikansa muista huolehtimiseen alkoi olla se huolehdittava. Ja edelleen ukki opetti minua: hyväksymään fyysisen vamman, henkiset rasitteet, joita tilanne toi ja ymmärtämään paremmin invalidien tilannetta. Hän teki minusta ihmisen, joka palavalla raivolla puolusti vammaisten oikeuksia, puhumattakaan niistä kaupan invapaikoista, jotka oli vienyt aina joku, joka haki niin paljon kaljaa, että auto oli saatava lähelle. Liikennepoliisin taipumukset ovatkin varmaan tulleet suggestion kautta ukilta :D

Ennen kaikkea me kaikki opimme joustamaan, ymmärtämään, olemaan kärsivällisiä ja tukemaan toisiamme. Ukin tilanne opetti meidät tuntemaan mummin: mummi luotti paikkakuntansa lapsenlapsiin kuin kallioon ja olen onnellinen, että etäinen ja jokseenkin viileä, jopa pelottava mummi on nykyään myös minulle tärkeä ihminen. Eilen juuri olimme vierekkäin, kun mummi ei enää jaksanut seistä.

Vaikka ukkini eläisi vielä kymmenen vuotta, en ikinä tämän eliniän aikana voisi korvata hänen hyväntekeväisyyttään. En varsinkaan pysty siihen yhtä pyyteettömästi ja kärsivällisesti kuin ukkini on pystynyt. Kai suurin katumukseni onkin, että ukki ei tiennyt sitä laajuuttaa, jolla häntä arvostettiin silloin, kun hän oli vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ukki tuki vaimonsa leskeksi jäänyttä siskoa väsymättä, tuki vanhempiani lastenhoidossa, tuki meitä useampaan otteeseen rahallisesti ja henkisesti sekä auttoi Lions Clubin aikanaan mm. järjestämään kävelykyvyttömän venäläistytön leikkauksen (, joka tanssi pari vuotta myöhemmin jo balettia). Elämä ei aina kohtele meitä reilusti.

Olen ajatellut ukin tilan huonontuessa jopa niin, että ukin pitäisi jo saada mennä. Ukkia pelottaa olla sairaalassa, pelottaa, mitä tapahtuu, eikä hän enää ymmärrä koko tilannetta. Mummin poistuminen paikalta kauhistuttaa häntä kuten myös oma sairaus. Olen ottanut etäisyyttä tilanteeseen, koska ukki on ollut sairas jo niin kauan aikaa, että en uskonut tilanteen olevan niin paha kuin se on ja lisäksi siksi, että tilannetta on helpompi käsitellä. Eilen, kun näin sairaalassa rakkaan ukin niiden letkujen keskellä, kuihtuneena kuin varjo entisestään ja lohdutin itkevää mummia, tajusin silti sen hienouden, että minulla on ollut niin kauan ukki. Kuten myös sen upean elämän, jonka hän on elänyt mummin kanssa, mitä ukki on tehnyt ajallaan ja kuinka se perintö jää meille.

Tällä hetkellä siis tämä bloggaaja joko kirjoittaa suruunsa tai jättää kirjoittamatta - aika näyttää. Tällä hetkellä kuitenkin olo on aika maassa ja jaksaminen vähäistä. Kauhein tunne on pinnistellä sairaalassa muiden tukena, koska en tunne että minulla on oikeutta itkeä, kun muilla on varmasti vielä pahempi olla. Sairasvuoteelta ei malttaisi lähteä pois, mutta toisaalta paha olo puskee päälle niin valtavina aaltoina, että potilaan luonakin on vaikea olla. Takaraivossa on ymmärrys siitä, että ukin pitäisi saada mennä - on lupa antaa periksi. Sydämessä tuska on hirmuinen ja itsekkyys huutaa vastaan: pysy vielä täällä!

2. kesäkuuta 2010

Hakusessa rehellinen työnantaja

Ensiksikin, tämä kirjoitus ei koske missään nimessä NYKYISTÄ työnantajaani, vaan lähes kaikkia muita.



Toisaalta toivoisin, että minulla olisi enemmänkin lukijoita, jolloin tarvittavaa keskustelua syntyisi enemmän, sillä tämä aihe saa aina sappeni kiehumaan eniten siitä turhautuksesta, että tiedän meidän olevan lähes voimattomia muuttamaan asioita. Mutta olen nyt kuunnellut siskoni Artesaanin työkulkua ja olen tavattoman pettynyt omassakin työhistoriassa moniinkin asioihin.



Ensiksikin, meillähän on vaitiolovelvollisuus työpaikkaa koskevista asoioista. Joo, ymmärrän, että omasta firmastani en saa sanoa edes, meneekö firmalla nyt hyvin vai huonosti. Mutta entä silloin, kun työnantaja suorastaan kusettaa palkallistaan? Onko meillä velvollisuus vain pitää naamamme kiinni, vaikka petos olisi selvä? Oma siskoni on esim. riitauttanut työsopimuksensa PAM:in kanssa, mutta asialle ei näytä siltikään tapahtuvan mitään.

Hän aloitti yli kolme vuotta sitten firmassa, jossa meni loistavasti ensimmäiset kaksi vuotta. Tykkäsi pomosta, työkavereista ja jopa työstään. Siinä vaiheessa, kun minäkin hyppäsin työpaikan remmiin, asiat olivat vielä ok. Sitten alkoi tulla erään työ"kaverin" toimesta juoruamista, joka kohdistui minuun tai siskooni ja varsinkin siskooni erittäin ikävällä tavalla. Tämä työntekijä soitteli meille aina vuorotellen vuoronvaihdoista, joilla olisi itse saanut vapaapäiviä. Suostuin näihin, kun tarvitsin itse rahaa, mutta vähitellen en enää jaksanut, kun vastapalveluksiin ei suostuttu.

Pomo meni tämän työntekijän puolelle siitä huolimatta, että pohjalla oli aiemman käytöksen perusteella hänellä mm. valituksia ja varoituksia (puhumattakaan melko epämärääisistä sairaspoissaoloista, kun ei saatukaan vuoroa vaihdettua). Puuttumatta siihen, kuinka rehellinen hän todellisuudessa oli tai ei, nyt hänen kertomansa juorut menivät läpi tosina - siskoni tappioksi. Kaikki eskaloitui lokakuussa siskoni nyrjäytettyä nilkkansa ja saatua 1,5 kuukauden sairasloman, jonka ansiosta pomo joutui itse tekemään kovia tunteja korvatakseen poissaolon. Sen jälkeen ei tullut tunteja, ei sairaspäiviltä korvauksia jne. Minuunkin suhtautuminen paheni koko ajan, vaikka tuolloin kiitettiinkiin siitä, että tein ylimääräisiä vuoroja. Siskoani ei ole sanottu irti edelleenkään, mutta tunteja ei tule enää sen jälkeen, kun otti yhteyttä PAM:iin ja ei juuri tullut sitä ennenkään. Näin ollen siskoni, joka oli 2 vuotta ihana työntekijä, jota käytiin meillä kotiovella jopa henk. koht. kehumassa, oli yhtäkkiä heittopussi ja pohjasakkaa.

Onhan tästäkin varmasti velvollisuus olla hiljaa, mutta miksi? Miksi pitää vaieta, että työnantaja kohtelee työntekijöitä väärin? Se, että kirjoitan asiasta julkisesti, saattaa aiheuttaa vaikeuksia, mutta tunnen tapauksen, jossa juoruaminenkin riitti:


Ensimmäinen pitkä työsuhteeni oli kaupan kassalla, jossa pomo ei noudattanut työntekijöiden sopimuksia. Kun viides pidetyistä kassatytöistä lähti heppoisin perustein omasta tahdostaan, asiakkaiden häviämistä ei enää voinut olla huomaamatta: puskaradio oli kiertänyt viestittäen karua sanomaa - tuonne emme halua viedä rahojamme. On toki totta, että kaikkiin tällainen asia ei vaikuta, mutta meillä näin kävi. Mies joutui vaikeuksiin ennen todella suositun firmansa kanssa ja tietääkseni vararikkoon. Minusta tämä on siinä mielessä positiivinen sanoma, että ihmiset edelleen välittävät siitä, mikä on oikein. (Tosin en soisi kenellekään kuitenkaan koko elinkeinon menettämistä.)



Seuraavaksi tekisi oikein mieli nimetä firma nimeltä, niin paljon ihmetyttää tämä toiminta. Siskoni toimi alusvaatemyyjänä. Periaate sama kuin esim. Tupperwarella, eli kutsutaan porukka koolle, katsellaan (, sovitetaan) ja ostetaan. Toiminnan aloitus vaati työntekijältä panostuksena 1400e mallistoon, jossa siis yhtiö ei tullut yhtään vastaan vaan mallisto menee työntekijälle. (Toki asiasta voi mainita verottajalle). Jokainen uusi mallisto markkinoilla oli myös ostettava näyttötarkoitukseen. Sen lisäksi vaatetangosta piti maksaa 150e, mikä on mielestäni aika arvokkaan kuuloinen summa. Kun itse palautin ekat rintsikkani takaisin sopimattomina, olin avannut pakkauspussin väärin (pitkittäissunnassa), niitä ei saanut enää palauttaa. Väitettiin, että ne olivat käytetyt, vaikka niissä oli kaikki paperitkin tallella. Siis mitä eroa sillä on, miten pussin avaa? Kustannukset menivät siskoni hoidettaviksi, sillä tämä kuulemma luki ohjeessa. Tämähän on ihan selvästi postimyyntilain vastaista. Lisäksi maksuaikaa on viikko, mikä on sekin vastoin lakia: Suomessa lain mukaan maksu on saatava 2 viikkoa ennen eräpäivää.

Omat kokemukseni ovat hyvin laajat. Voin sanoa rehellisesti, että ainoat täysin rehelliset työnantajani ovat olleet nykyinen ja kunta. Muuten kautta linjan jokainen pieni ja keskisuuri yritys on jollain tavalla ottanut vähän takaisin päin. Edelleen minusta on kaikista oudoin oli tämä eräs firma, joka lupasi palkanmaksun tiettynä päivänä perusteli palkan maksamatta jättämistä sillä, että maksaja oli kipeä. Ymmärrän, että pieni firma, mutta vaikka maksaja kuinka olisi kipeä, näistä on pidettävä kiinni. Työntekijällähän ei ole velvollisuutta mennä töihin, mikäli ei palkka ole tullut. Itse olin jo silloin työkomennuksella ulkomailla, joten tämä ei ollut vaihtoehto.

Sitten on vielä puhelinmyynti: nuoria ei oteta muuallekaan, joten nämä firmat, joista suurin osa ei maksa edes takuupalkkaa, pestaavat "epätoivoiset" nuoret heille ilmaan minkäänlaisia palkkatakuita saati joustoa esim. työaikaan.

Mitä mieltä te olette tästä asiasta? Pitäisikö vain olla hiljaa? Miten toimitaan tilanteessa, joissa oikeuksiaan pitäisi puolustaa, mutta se vaarantaa oleellisesti tarvittavan paikan? Miksi LAKEJA ei tarvitse työnantajan noudattaa, mutta työntekijän pitää, tai saa potkut? Millaisia kokemuksia teillä on? Minusta aihen tarvitsisi enemmän huomiota.

1. kesäkuuta 2010

Pyytämänne lehtijutun kopio

Että näin. Copyright MeNaiset.




Se mikä ei tapa, sattuu niin perkeleesti

Sain eilen illalla kandini arvostelun ja menin jännityksellä katsomaan arvosanaehdotustani sähköpostista palautettuani toisen esseen, jonka luulin olevan kevään viimeinen. Tehtyäni tänä vuonna n. 80 op:n työn, olin jo toivonut a) lepoa ja b) sitä kuuluisaa lausetta, että lopussa kiitos seisoo.
Nyt onkin sitten tilalla
a)itsensä epäily
b) vakava mietintä alan vaihdosta
c) rankka eilisyö
d) melko raskas olotila

Kandini on saanut arvosanaksi alustavasti kakkosen. Eli että ei mene läpi käytännössä. Virheet liittyvät liiallisiin yhksityiskohtiin ja konvetioiden käyttöön. Tässä suuttumus on suurin, koska meillä ei ole minkäänlaista tutkimuskurssia, jossa olisi annettu alustavaa opetusta aiheesta. Ei mikään tekosyy, sillä esim. Päivänsäde on saanut nelosen (, mistä iloitsen hänen puolestaan aivan älyttömästi)!

Alkukesän kivat jutut (esim. Sinkkuelämää2 -ensi-ilta) saa luultavasti jäädä, kuten myös Whitney Houstonin keikkareissu jää luultavasti mahd. lyhyeksi. Minun koko vuoden kasvattama positiivinen asenne sai kyllä kovan kolauksen, sillä nyt on kaksi aikaa rakata kandityötäni rajusti. Eniten kauhua tuottaa se, että kuvittelin työtäni hyväksi ja nyt kyseenalaistan kaiken työni, oman taitoni ja osaamiseni.

Eilisyö meni itkiessä ja tänään pitäisi alkaa takaisin työhön tämän jo alkaneen oikean työn lisäksi: tätä rytmiä oli jatkunut jo kaksi viikkoa ja nyt valoa ei näykään tunnelin päässä. Eniten säälin Housboyta: hän kärsii kaiken vierestä - kiukkuni, itkuni, turhautumiseni ja suruni sekä sen purkamisen häneen.

Ei se auta, töihin on alettava ja toivottava edes kolmosta tämän rupeaman päätteeksi.

31. toukokuuta 2010

Matkakuume

Luettuani juttumme MeNaisista ja kuultuani työkaverin Nykin reissun käänteitä, tuli minullakin kauhea kaukokaipuu (TAAS!). Olen selaillut tässä kahvitauolla tänään lentolippujen hintoja Heathrow'hun ja Damiin. Housuboy haluaisi enemmän Hollannin puolelle ja minä Londondoniin takaisin. Lontoon reissussa on vain yksi mutta (rahan lisäksi, tietty): olin niin innoissani eka reissustani äidin kanssa, että voin pettyä toisesta reissusta - varsinkin kun minä ja Housuboy olemme aivan erilainen parivaljakko kuin minä ja äitini.

Meillä lähestyy seuraavat jännät tapahtumat seuraavaksi tässä elon tiellä:
-Whitney Houstonin keikka ja Helsingin ROad Trip siskoni Artesaanin ja hänen poikaystävänsä Rokkarin kanssa
- Isäni 50-vuotissynttärit, joiden ohjelmaa suunnitellaan jo täyttä häkää

Esittelemistäni meikkituotteista sen verran, että ihoni on selvästi kirkastunut Clinquen tuotteiden tunnollisen kyätön johdosta ja se luomiväri on ihan huippu!

Perjantaina oli Parhaan Ystävän valmistujaiset, joita juhlittiinkin sitten kunnolla. Tein hänelle leikekirjan, koska halusin antaa muistoksi jotain uniikkia. Useamman kerran tirautin yksinäisen kyyneleen jo tekovaiheessa ja sitten vielä lisää tirautin ojentaessani kansiota Parhaalle Ystävälle siitä yksinkertaisesta syystä, että kuvistakaan ei löytynyt kauhean monia kuvia, joissa olisin ollut ilman Parasta Ystävää - niin paljon olemme kokeneet yhdessä. Siinä sitten kyynelehdimme kaikki: minä, Paras Ystävä ja Artesaani. Eniten harmitti, että meiltä ei löytynyt tarpeeksi kuvia sieltä, missä ystävyytemme jo alkoi äitien ansiosta: äitilapsijumpan Hottentoteista. Joillakin meistä on vain uskomaton onni saada elämäämme ihminen tai ihmisiä, joista tulee niin tärkeitä ja rakkaita. Olimme kaikki ihan puhki baariin mennessämme jo, mutta sinnittelimme jonkin aikaa. Housuboy ymmärsi tilanteen tärkeyden ja suostui jopa kuskiksi. Oli aivan ihana ilta.

Nyt jatkamme sitten viikon touhua. Tänään kyllä kärsin univajeesta ja haaveilen päikkäreistä. Lisäksi on tehtävä vielä yksi 3-sivuinen term paper yliopiston kurssille ja ohi on tältä vuodelta. Sen puserran parissa tunnissa tänä iltana :)

Hauskaa viikkoa rakkaat ystävät!

p.s. Makealakko pitää ja vain viikonloppuna herkuttelu sallittua (Huge parannus entiseen mussuttamiseen). Ensi viikolla haetaan mulle salikortti Housuboyn kanssa samalle salilla tarkoituksena yhteinen "laatuaika" ;) Tänään ostetaan rulliksiin uudet laakerit talven jäljiltä ja lähdetään taas ulkoilemaan. Paino on tippunut nyt ehkä kilon. Ehkä. Olo on kuitenkin ruokavalion ansiosta PALJON parempi.

27. toukokuuta 2010

Tänään se jännitys päättyy!

En malta odottaa, että pääsen aukaisemaan Sen Jutun! Meillä oli Housuboyn kanssa haastattelu ja kuvaussessio MeNaisiin. Meidän juttumme on tuo "Minä ja mieheni lomailemme erikseen". Tämä juttu tehtiin joku hetki sitten, mutta en jotenkin uskaltanut sanoa mitään ennen kuin juttu oli varmasti lehdessä. Olin varma, että meitä ei hyväksytäkään :D Joko siksi, että olemme vähän liian reikäpäisiä tai siksi, että olemme liian tylsiä. Toimittaja (lapsuudenkaverini Viisufani) lähetti minulle tänään tekstarin, jossa kertoi, että meidän kappaleemme lehdestä ovat postissa ja perillä viimeistään huomenna. Jos ne eivät ole luukussa tänään, minun on ehkä pakko mennä ostamaankin yksi ja antaa se äitille sitten, kun olen sen lukenut. Siinä minun 15 minutes of Fame :D

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että vietimme aivan ihanan päivän kirjoittajan ja kuvaajan kanssa! Jotenkin meidän tylsät arkirutiinimme saivat kivan piristysruiskeen ja nautimme tosiaan ulkoilusta, jolla oli vähän erilainen tarkoitus. Fiilis oli alusta loppuun asti rento ja hyvä ja viihdyimme tosi hyvin parivaljakon kanssa. Hyvä maku jäi suuhun ja olimme koko loppupäivän mielettömän hyvällä tuulella.

Sitä paitsi tuo oli sellainen päivä, että jouduin pesemään meikkini töistä tullessa, koska naamani oli kuivunut. Tultuani kotiin huitaisin naamanpesun jälkeen väriä naamaan turbovauhdilla ja erittäin hyvin tuloksin. Loput sudin autossa matkalla kuvauspaikalle. Olin oikein tyytyväinen. HUOM! en ole vielä nähnyt lopputulosta :D

Ai niin, lehdestä voi tsekata päivän asukuvan ;) joo olen tosi laiska kuvaamaan asuja tai mitään muutakaan, mutta johtuu kiireistä koulun kanssa. Vielä viimeiset jutut pitäisi saada valmiiksi ennen toukokuun loppua.

25. toukokuuta 2010

"No meillä ois sitten tähän kuuluva tarjous"

Hihih, kävin siis sunnuntaina ostoksilla ja menin tuohon vanhaan halpaan :D Mukava myyjä kysyi siis Kauppakseskus Rajalla Kicksin liikkeessä (helluntainakin voi shoppailla, jos lähtee rajan tuntumaan :D), että kun heillä on tarjous, että kahden tuotteen ostajalle ilmaiseksi tuollainen lahjapakkaus, niin haluatko ostaa vielä jonkin toisen tuotteen? Minähän sitä sitte miettimään. Mutta loppujen lopuksi tein aikalailla järkiratakisun, että ostin sen toisenkin tuotteen.


Alun perin hankintalistalla oli siis vain ja ainoastaan tämä, jos olisi jo Suomessa saatavilla. En tiedä, kauanko on ollut markkinoilla, mutta nyt äkkäsin GLAMOUR-lehdessä mainoksen. Olen kauhea mainosten uhri, voin kertoa. Siinä lueskellessani tietoja mietiskelin, että kuulostaa minun tuotteeltani. Lampsin liikkeeseen ja kysäisin ja sitä löytyi, joten ostin. Lisäksi siis mukaan tarttui maksettuna huulirasva, jotta saisin lahjapaketin, josta tuonnempana.




Ensinnäkin olen harvoin ollut näin tyytyväinen tuotteeseen! Tämä on ihana: peittää punaisia näppykohtia, arpia ja epätasaisuuksia iholtani todella hyvin samalla jotenkin "viilentäen" ihoani. Koko ajan tunnen, että meikki on iholla ja se on positiivista: iho on viileä, sileä ja ilmavamman ja terveemmän tuntoinen kuin ilman sitä (?). Eli ihmeellistä kyllä. Tämähän on tarkoitettu siis rasvaisella ja todella rasvaiselle iholle sekä sekaiholle. Minulla on jälkimmäisin. En ole tämän tuotteen takia vielä nakannut vanhaa luotettavaa tuotettani mäelle, koska tämä Cliniquen versio tuntuu myöskin ehkä toimivan minun ei-niin-rasvaisella-mutta-kyllä-epäpuhtaalla iholla vähän turhankin hyvin: nenä näyttää kuivuvan jonkin verran. Joten välissä täytynee siirtyä ehkä pariksi päiväksi aina takaisin Kaneboon. Olen kuitenkin iki-onnellinen tästä löydöstä. Ja kylkiäisenä paketissa löytyi näitä:








High Impact -mascara, jota en ole vielä kokeillut.






Rinse-off foaming cleanser, joka on aivan ihanan tuntuista kasvoilla! Mulla ei se vaahtoaminen kauheesti toimi, mutta se tunne on silti ihana ja kahtena iltana olen jo aivan mielissään pessyt naamasta meikit: eilen illalla jopa odotin sitä toimitusta.


Sori nyt, että kuvankäsittely ei ole jaksanut työskennellä tuon lätkän poistamiseksi. Oma versioni tästä huulikiillosta on hieman väritön - aivan vaalea pinkki, mutta ei haittaa. Tuntuu tosi kivalta ja kosteuttaa, kuten luvattu.


Seuraava tuote on pääasiallinen syy lahjaboksin kiinnostavuuteen: tämä luomiväriduo. Nämä värit kun kestävät koostumuksensa puolesta siskoni luomissa jopa lauantaiyövuoron grillillä, eli hikeä, verta, kyyneliä, paistorasvaa, kuumuutta ja raivoa :D Ja lauantain yövuoro saattaa siis venyä iltakahdeksasta aamukahdeksaan ei-niin-vaatimattomissa olosuhteissa. Värit ovat precis som här på bilden, joten kivan kesäiset ja neutraalit - can't wait to try.




Viimeisenä sanon vielä, että tämä tuote on lempparini edelleen. Silkinpehmeä iho (jopa mulla!), joka nostattaa itsetuntoa, vaikka tulos olisikin vain vaisusti näennäinen. Tämä pore minimizer -voide on huippu meikin alla: ei meikki luista eikä ihohuokoset pääse hiostumaan näkyviin meikin alta.



Ja parhaat uutiset: Palautin kandini ke 19.5. hitonmoisen saavutusmeiningin kanssa. Viikonloppuna en tehnyt yhtään mitään järkevää, vaan törkeästi löhösin, ulkoilin, söin ja vietin aikaa ystävien kanssa. Aaah, ihanuutta. Ai niin, kävinhän pihakirppiksellä, mutten saanut mitään myytyä. Olin tosi pettynyt. Ja nyt en saa kirpparipöytää, koska olen päivätöissä, jolloin en pääse täyttämään ikinä pöytää silloin vaihtoaikoina.



p.s. katukuvaan ovat tulleet kesäisten kelien myötä (?) valkoiset paidat, joiden alla valkoisia rintsikoita. Okei, joissain tapauksissa näyttää ihan söpöltäkin minusta, mutta ilmiselvissä tapauksissa on minusta jotain ahdistavaa. Vinkki näille henkilöille: beige näkyy paidan alta paljon vähemmän. Vai oliko tämä vain ilkeä kommentti teidän mielestä?



EDIT:// Tämä vielä unohtui mainita lahjapakkauksesta:

14. toukokuuta 2010

Tavaran paljous ja vähyys

Heipähei!
Olen ollut erittäin kiireinen kandin kanssa. Eniten harmittaa, että en voi laittaa tänne kuvia paikallisesta P.U.L.S.E. -kampaamon muotinäytöksestä kemiläisessä yökerhoravintolassa, koska kampaamon nettisivu on tilapäisesti kiinni. Olin kuitenkin siellä katsomassa siskoni ystävän suunnittelemia asuja, jotka oli tehty tukemaan kampaamon muotinäytöstä. Tyttö teki tällä sitten lopputyönsä.

Äitienpäivä oli minusta sinänsä jännä, koska kävimme katsomassa Rovaniemellä HotCakesin viimeisen kevätnäytöksen. Tästä lähtien HotCakes on StepUp ja Marco vei omistuksen. Siinä mielessä minulla kirpaisi vähän rintaa, että HotCakes on ollut ainoa pohjoisen Suomen tanssikoulujen edustajista, joka on pärjännyt niin hyvin SM-kisoissa. Oli mahtavaa nähdä siskoni SM-hopean ansainnut esitys. Jotenkin isosiskon ylpeys on sanoinkuvaamatonta. Eniten minua liikuttaa se, että siskoni ei koskaan ole ollut tähtioppilas, mutta tanssia hän todella osaa ja se on hänen intohimonsa. On ihanaa nähdä hänen saavuttavan unelmiaan ja tavoitteitaan sitä kautta - kaikilla meillä tosiaan on omat vahvuutemme ja sydäntään on seurattava.

Olen aloittanut työt: palasin takaisin vanhaan tuttuun ja turvalliseen ympäristöön tuttujen työkavereiden sekaan ja olo on kuin tulisi pitkältä matkalta kotiin. Ainoa tiukkaa tekevä homma on aamuherätys, mutta toistaiseksi olen repinyt itseni töihin heti liukuman alkuun 06.30, mikä tarkoittaa herätystä viiden jälkeen. Silmät ristissä sitten siitä töihin. Ainoa huono puoli on se, että omat vaatteet ovat taas käytössä. Siis todellisuudessahan se on ihanaa, mutta valinnanvaikeus on valtava.

Tästä sitten aasinsiltaani: milloin ihmisellä on liikaa vaatetta? Tajusin tuossa, että minulla täyttyy tällä hetkellä kahden kaapin levyinen hengarikaappi Oulussa, vanhempien luona ja yhden levyinen Housuboyn luona. Lisäksi on neljä hyllykaapillista muuta kamaa plus vaatehuone. Kesäkuun ensimmäinen viikko onkin minun kalenterissani pyhitetty kirppariviikolle. Minua harmittaa vain aivan suunnattomasti tässäkin eräs asia. En nimittäin ole juurikaan pitänyt suurinta osaa vaatteista, joista aion nyt luopua, mutta jos vien ne kirpparille ja odotan niistä rahaa, ne on pakko hinnoitella halvoiksi, mikä ei vastaa niiden arvoa. Lisäksi vaatteeni ovat ihania - en vain tule niitä pitäneeksi syystä tai toisesta. Onko kellään hajua, voiko yhden päivän aikana pitää kirpparia omalla pihallaan? Olen miettinyt tapahtuman järjestämistä facebookin välityksellä tyyliin kaikki saisivat tuoda oman kojun paikalle tai tulla vain kiertelemään ja tavara vaihtaisi omistajaa näppärästi. Jos kerta myyn halvalla, myyn paljon mieluummin kavereille.

Siksi toisekseen lähden töistä tänään suoraan shoppailemaan. Olen huomannut, että minulta puuttuu hirvittävästi järkevää käyttövaatetta, kuten ohuita toppien ja t-paitojen päälle käyviä neuleita, paitoja sekä alaosia - tämä johtuu kokoni kasvamisesta. Lisäksi olen onnistunut hukkaamaan lähes kaikki koruni. En tajua, mihin ne ovat hukkuneet, mutta harmistus on valtava, koska kaikkein kauneimmat ja arvokkaimmatkin ovat näemmä hukkateillä.

Laihtuminen ei oikein edisty: pullaa menee liikaa. MUTTA kasvisruokavalio on jokseenkin pitänyt. Esim. töissä syön puuroa ja pilttiä :D olen joustanut siten, että vain kerran viikossa syön punaista lihaa ja muulloin korkeintaan kanaa. Kalaa en voi oikein edelleenkään syödä kotona Housuboyn allergian takia, mutta työpaikan ruokalassa kävin syömässä lohta juuri viikko sitten. Ensi viikolla harkitsen vakavasti ryhtymistä kaalisoppadieetille ihan vain huvikseni työporukkani yllyttämänä (kolme muuta aloittaa maanantaina). Nyt pitäisi vain saada se kuuluisia liikunta mukaan hommaan. Ehkä ensi viikolla jo helpottaa, kun kandini pitäisi vihdoin valmistua.

Pahoittelen kuvatusten puuttumista! Ensi viikolla yritän taas panostaa tähänkin asiaan! Oikein ihanaa viikonloppua kaikille ja toivotaan, että tänään helisee vain Valko-Venäjän päässä (onneksi illan saa kattoa rauhassa kiekkoa ilman että la-aamuna tarvii herätä yhtä varhain kuin työpäivinä)

24. huhtikuuta 2010

Miksi rakastan korkkareita, osa 1

tässä on linkki. Oma osuuteni kertomuksesta tulee joskus myöhemmässä vaiheessa, kun minulla on aikaa (eli haudassa)

http://www.yle.fi/alueet/keski-suomi/2010/02/ihanat_kamalat_korkkarit_1482703.html

Tiivistettynä paras pala tässä:

Korkkarit:

  • korostavat nilkan siroutta
  • vaativat ryhdikkään asennon ja muuttavat kävelytapaa
  • tekevät käyttäjästä ja hänen sääristään pidemmän näköiset
  • voivat kohottaa sekä käyttäjän että katsojan mielialaa

  • voivat kipeyttää jalat ja aiheuttaa muitakin jalkavaivoja
  • lyhentävät askelia ja pakottavat käyttäjän "sipsuttamaan"
  • voivat vaikeuttaa kiiruhtamista
  • saattavat lisätä riskiä kompastua portaissa
Että näin :)

23. huhtikuuta 2010

Miksi?

- Kolmesta vaatekaapistani ei ikinä löydy juuri sitä täydellistä asua?

- miksi joskus kaikki pynttäytyminen kuin sulautuu paikalleen ja näyttää vaivattomasti hurmaavalta, kun taas toisinaan kaikki tuntien yrityksen valuvat hukkaan?

- ohituskaista loppuu aina samaan aikaan, kun rekka tulee perä edellä vastaan?

- aina yrittäessäni ohittaa toista autoja, mutkissa ei tule vastaan ketään ja kaikilla suorilla tasasen tappavasti?

- kun rahaa on, sen käyttää kaikkeen turhaan ja sitten se on loppu, kun sitä tarvitsisi?

- saattaa mennä viikkoja, ettei halua pullaa, mutta kun päättää laihduttaa, mitään muuta ei haluakaan?

- siivoamisen aloittaminen on aina niin vaikeaa, vaikka on ihanaa ihailla sen jälkeen tulosta?

- joskus on paljon hauskempaa pelata Wiitä kuin laittautua nätiksi ja lähteä ulos?

- silloin kerran kuukaudessa, kun päättää lähteä ihmisten ilmoille ilman meikkiä jättihupparissa ja kollareissa, vastaan tulee a) sairaan hyvännäköinen vaihto-oppilas Ranskasta b) ex-poikaystävä c) poikaystävän entinen muijakaveri paremman näköisenä kuin koskaan

- ihana laukku, josta on tosi innoissaan, on seuraavana päivänä sen ostamisesta samassa liikkeessä -50%?

- parhaat meikit, ihonhoitotuotteet ja hiustenhoitotuotteet on yleensä ne kaikista kalleimmat?

- miksei kaupoissa oikeasti koskaan tapahdu niitä juttuja, että saa penkoa 5 min. kaiken ilmaiseksi?

- kaikkia rahanmenoja ilmestyy aina juuri ennen kuin on lähdössä reissuun?

- on paljon helpompoi kirjoittaa blogia kuin kandia?

- sitä on aina parhaimmillaan ja aidoimmillaan perheensä ja ystäviensä kanssa, ja täysi idiootti seurassa, jossa todella pitäisi tehdä vaikutus?

- sitä ei ikinä opi, että oma huumorintaju ei välttämättä pure kaikkiin?

- silloin, kun haluaisi tekemistä, ei ole mitään ja silloin kun on suunnitelmia, tulee viisitoista eri ehotusta?

- kun on suunnitellut romanttisen illan, Housuboy saa puhelun joltain kaverilta poikien illasta, jossa on kaikki vanhat lapsuuden ystävät Helsingistä Timbuktuun eka kertaa kolmeen vuoteen?

- sitä ei voi koskaan olla vain tyytyväinen siihen, mitä kaikkea on?

- yksi 100g pulla on 1 kilo vyötäröllä?

- lihominen kestää niin paljon vähemmän aikaa kuin laihtuminen?

- koskaan ei ole mahdollisuuttaa saada edes päiväksi käyttöönsä niin paljon rahaa, kuin vain pystyisi tuhlaamaan?

- Jimmy Choon pääsuunnittelija ei ole minun paras ystäväni?

- oma lahjakas artesaanisiskoni ei koskaan kerkeä tehdä minulle ihania luomuksia?

- koskaan ei tajua omia vikojaan, mutta syyttää toisia niistä ihan samoista asioista?

- ei tajua täysin kuinka paljon joitakin ihmisiä tarvitsee ja arvostaa?

- silloin, kun on hauska juttutuokio isän kanssa, tankkaan dieselautoon bensaa keskellä yötä ja isä ei pääsekään Oulusta kotiin ja kaikki on pielessä?

15. huhtikuuta 2010

hyviä uutisia :)

Tärkeimmät ensin: etsin hiki päässä jumpsuitia. Eli siis jotain tällaista

Jos joku osaa, auttaa, niin oisin kovin kiitollinen. Katsoin Topshopin, Asoksen valikoimat, mutta suomalais-ruotsalaiset eivät tunne käsitettä jumpsuit eivätkä tarjoa niitä valikoimissaan. Haluaisin löytää suht. edullisen asun, joka olisi mielellään musta, pitkähihainen ja lahkeet caprit. Tietääkö kukaan hyviä nettikauppoja, jossa myytäisin kyseisiä vaatekappaleita? Oisin hurjan kiitollinen :)

Sitten:

Minä menen takaisin vanhaan ihanaan kesätyöpaikkaani ensi kesäksi alkaen 6.5.

Parhaimmat jutut tässä:

1) työaika liukuva: 7-9 - 15-17.30 Eli kun menen töihin aamulla klo 7, pääsen ajoissa pois ja kauniina päivänä biitsille/ terassille/ potkimaan palloa/ pelaamaan lentistä tai tennistä jne.

2) saan mennä töihin omissa ihanissa vaatteissa, kulkea korkkareissa jne.

3) saan tehdä töitä omalla tahdillani niin kauan, kun työt tulevat tehtyä. Kukaan ei höngi niskaan eikä mäkätä turhasta. Pomot ovat minulle olleet aina reiluja ja kilttejä sekä arvostaneet työpanostani

4) koen tekeväni työtä, jossa saan haasteita hyödyntäen omaa asiantuntemustani

5) ruokatunti on ruokatunti: ruokaa ei tarvi syödä seisaallaan kolmessa minuutissa.

6) Minun ei tarvitse mennä suihkuun töistä, pestä joka työvuoron jälkeen tukkaani syväpuhdistavalla shampoolla ja kroppaani saippualla. Jos haluan mennä ulos suoraan töistä, en haise rasvalle ja voin käydä suihkussa sitten, kun tulen kotiin riennoistani :)

7) tuntuu kuin menisi kotiin

Minulla tulee ainoastaan ikävä työkavereitani :/

Hikoilen ihan hulluna kandini kanssa, joten nyt yritänkin taas jatkaa töitä :/

12. huhtikuuta 2010

my sho(e)paholics

...Kannatan periaatteessa kierrätystä, luonnonsuojelua ja kulutushysterian vastaisuutta, mutta inhoan kirppareita niiden sotkuisuuden ja ahtauden takia, joten en kiertele niissä tarpeeksi verrattuna muuhun ostoskäyttäytymiseeni

... tiedän saavani ripsivärini ja muut meikkini kaikista halvimmalla Prismasta bonuspisteiden kera, mutta normaalisti ostan tuotteeni kaupoista, joissa on kunnon siisti kosmetiikkaosasto ja hyllyt on järjestetty ja laitettu nätisti.

... sanon jämptisti esittelijöille vain katselevani, jos en aio ostaa mitään, sillä en osaa enää sanoa, että en haluakaan mitään, kun he käyttävät minuun aikaansa ystävällisesti.

... vaadin asiakaspalvelua. Lopetin käyttämästä H&M postimyyntiä, kun huomasin, että a) hinnat onvar 5e myymälöitä kalliimmat ja b) oudolla suomen aksentilla kerrottiin minulle erään palautteeni jälkeen, että "ei ole mun ongelma jos sulla olla väärä tavara, sei ole mun vika. Mita sa sitä mua syytät? Päätit sitte minuu purga tan kaike?"

... olen erittäin altis vaikutteille: mulle on helppo myydä tuote mainostamalla sitä. Sitä vastoin olen erittäin kriittinen, ostanko tuotetta enää toiste

... olen elitisti: rakastan väljiä, siistejä kauppoja ja ihanaa sisustusta. Rakastin tästä syystä Milanoa, jossa jopa H&M:n myymälä oli avara, ihana ja tyylikäs

... olen laiska sovittamaan, mutta se ei ole toistaiseksi kostautunut minulle

... olen erittäin tarkka siitä, miltä vaatteen täytyy saada kroppani näyttämään.

... kokeilunhaluni aiheuttaa minulla hyvin usein pettymyksiä kalliiden kosmetiikka- ja hiustuotteiden yhteydessä

... en osaa juuri katua ostoksiani: mikä on ostettu, on ostettu

... pystyn täydellisen hyvin järkeilemään raha-asiani niin, että shoppailuni ei ole koskaan aiheuttanut minulle ongelmia. Lisäksi sekin on tiedostettua, jos ne saattavat minut ongelmiin.

... joskus ostan jopa melkein tahallani kengät, kun ei olisi varaa ja pistän itseni puurokuurille. Siitä on hyötyä, että ei ole varaa laittaa rahaa roskaruokaan :D

... yllätin itseni ja vanhempani sillä, että en ole koskaan joutunut raha-asioiden/ shoppailun takia pulaan muutettuani omilleni

... minuun vaikuttaa hurjasti se henkilö, joka minua missäkin ostoksissa avustaa liikkeessä. On ihanaa ostaa tutulta työntekijältä ja esim. alusvaatteeni ostan mielellään siskoltani, joka on alusasumyyntiedustaja

... voin myöntää reilusti olevani jollakin tasolla riippuvainen shoppailusta. Ainakin se on lempihyötyliikuntaani :D!

... Äitini ei ole koskaan aikuisikäni aikana kehottanut minua olemaan ostamatta jotain. Osittain kai siksi, että tietää olleensa ja olevansa itse minun toimintani malli :D

... tykkään todella paljon shoppailla yksin, sillä silloin saan sanella omat aikatauluni täysin itse ja skipata liikkeet, jotka eivät kiinnosta

... en tykkää lorvailla liikkeissä: en sovita, teen päätökseni ostoksista nopeasti enkä tuuleta rekkejä kovin perusteellisesti

... haaveilen päivästä, jolloin minulla olisi käytössäni rajattomasti rahaa ja shoppauspäivä Lontoossa tai New Yorkissa

... inhoan jonossa etuilijoita, tunkijoita ja tilan tukkijoita. Briteissä oli ihanaa, kun kassoille meen vain yksi jono, jolloin jonotus on reilua ja tasavertaista.

... kun lähden shoppaamaan, en koskaan mene pahalla päällä tai kiireessä

... meikkaan todella huolellisesti shoppailua varten välttääkseni ahdistuksen pukukopissa. Kukaan ei ole vieläkään kertonut, miksi valaistuksen sovituskopeissa täytyy paljastaa kaikki ihon virheet syntymästä saakka.

... nettikauppa on mielestäni paras tapa shoppailla vain silloin, kun tarvii jotain tiettyä. Onhan se näppärä tapa kotiinkuljetuksineen ym. plus on kiva nähdä se ostoskorin summa siinä kassalla vielä ja mahdollisuus vähentää vielä kuormasta, mutta en saa siitä samanlaista iloa.

... shoppailu on mielestäni turhaa ja myönnän sen olevan pinnallista kulutushysteriaa. Mutta en silti ehkä halua parantua tästä vaivastani, sillä mielestäni aina välissä saa olla vähän hupakko

26. maaliskuuta 2010

Hiphei!

Voi olen saanut vaikka mitä aikaan ja elämääni kuuluu taas kaikkea jännää! Ensinnäki laitoin uuden puhelimen ja miniläppärin. Ja voi että Soneran mokkula on ONNETON, WORTHLESS, PEACE OF SH...orbet.. Laittakaa jonku muun firman netti. Mulla on onneks täällä Oulussa PSOAS:in CampusBaana, joka on 100-meganen ja toimii loistavasti, mutta toi soneran oma liikkuva laajakaista kaatuu jatkuvasti ja tilettää tämän tästä koko koneen samalla ihan toimintakelvottomaksi. Mutta nyt siis uskaltaa taas datailla, koska kone (toistaiseksi) toimii.

Siskoni Keskimmäinen muutti uuteen kotiin ja sitä oltiin sitten juhlimassa. Harmi vaan, että kuvasta puuttu bileiden kypäräteema, meillä oli siskoni Kuopuksen kanssa mahtavat potat. Tosin ei voitettu. Keskimmäisestä ja minusta ei ole mulla kuvaa.

Minulla on päällä leggingsit H&M:ltä, farkkuliivi promod, mekko new look, rannekorut GT ja kaulakoru AvantPremier. Kuopuksella päällä mekko (mun, joka pysyy yllä tolla vyöllä) New Look. Muista en tiedä.

Sitten muihin asioihin. Olen ollut aika tyrmässä ja väsynyt edelleen, vaikka yleinen taistelumieli on selvästi parantunut ja koulu on mennyt tänä vuonna todella hyvin. Sain juuri tänään esiteltyä kandini ja yleisesti ottaen sain positiivista palautetta. Taputtelen itseäni joka päivä olalle siitä hyvästä, että opintoni nyt etenevät hyvää tahtia. Oikeastaan se tarvitsi vain sen, että mittaan voimavarani järkevästi: ei liikaa kursseja, joista pisteitä ei kerry tarpeeksi. Olen keskittynyt siis tänä vuonna enemmän opiskeluun ja kursseilla, joista saa kohtuullisesti pisteitä. Kun taas esim. ranskan opintoni ovat aika jäissä. En vain jaksa tällä hetkellä 2h/vk -kurssia, jota käydään vuosi ja tuloksena 3 op.
Olen alkanut miettimään paljon terveydentilaani. Liikunta on jäänyt luvattoman vähälle ja kun vertaan kroppaani parin vuoden takaiseen, huokailen kaihosta unelmakroppaani. Muistelen kaiholla aikaa, kun liikuntaharrastusten ansiosta olin kokoa 34/36 ja lihakset erottuivat nätisti ja naisellisesti, mutta ennen kaikkea: olin terve, energinen ja positiivinen. Olen pohtinut paljon myös painoani - lähinnä sitä, että en ole tyytyväinen. Oikeastaan ongelmana ovat vain kädet ja vatsa. Ja koska oikeastaan lihon vain vyötärölle ja vatsanseudulle eniten, kyseessä on kaikista vaarallisin lihomistyyppi. Olen ajatellut siis terveyttäni ennen kaikkea. Lisäksi sitä itsetuntoa ja terveyttä, joka uhkui minusta näissä kuvissa:

Näin ollen olen miettinyt tapoja parantaa terveyttäni. Olen syönyt liikaa roskaruokaa sekä sokeria ja tällä viikolla aloitin hiljalleen korvata karkkia jugurtilla, rahkalla, hedelmillä ja avokadolla. Olen myös Ellenin ansiosta alkanut oikeasti harkita lihan vähentämistä ruokavaliosta. En lupaa, että minusta tulee vegetaristi, eikä minusta todellakaan tule vegaania. Tällä hetkellä olen tämän viikon pysytellyt kanassa ja kasviksissa ja koittanut pitää silmällä proteiineja ja vitamiineja, joita tarvitsen saada. Ja olo on keveämpi ja terveempi. Sokerin korvaaminen luonnollisella sokerilla on aiheuttanut hieman päänsärkyä (luulen), mutta uskon suunnan olevan parempi. En osaa olla mitenkään absolutisti näiden asioiden suhteen, joten heti en voi kelkkaani kääntää, sillä rakastan esim. jauhelihatortillaa paljon enemmän kuin kanavaihtoehtoa, mutta ehkä kokeilen kalkkunanjauhelihaa ensi kerralla. Tavoitteena on kuitenkin päästä takaisin mukavuuspainoon.
Ongelmana on ainoastaan liikunnan lisääminen päivittäiseen ohjelmaani, sillä olen patalaiska. Oikeastaan vain salikäynti saa minut liikkumaan, koska silloin hoidan kaiken kunnolla. Yliopistossa ei todellakaan ole pulaa liikuntamahdollisuuksista, se on varma. Tällä hetkellä harrastan liikuntaa vain kahdesti viikossa käymällä pelaamassa 1,5h sählyä ja rakastan sitä joukkuelajiluonteen takia. Tanssi ei ole nyt mahdollista, mutta hiihtoa rakastaisin. Oulussa vain ei ole minulla suksia. Kotona käydessä ongelmana on se, että auto on Housuboyn ja me harrastamme niin eri lajeja. Tosin ensi viikolla meillä on sovittuna, että minä menen siksi aikaa hiihtoladulle, kun hän menee huitomaan palloa.

Olen siis päättänyt parantaa kaikkia elämäni aspekteja, sillä tämä positiivisuus ja sen kasaantuminen on aikalailla kuin huumetta: lisää pitää saada :)!

19. maaliskuuta 2010

Yön tunteina


I believe the sun should never set upon an argument
I believe we place our happiness in other people's hands
I believe that junk food tastes so good because it's bad for you
I believe your parents did the best job they knew how to do
I believe that beauty magazines promote low self-esteem
I believe I'm loved when I'm completely by myself alone
I believe in Karma what you give is what you get returned
I believe you can't appreciate real love until you've been burned
I believe the grass is no more greener on the other side
I believe you don't know what you've got until you say goodbye

I believe you can't control or choose your sexuality
I believe that trust is more important than monogamy
I believe your most attractive features are your heart and soul
I believe that family is worth more than money or gold
I believe the struggle for financial freedom is unfair
I believe the only ones who disagree are millionaires

I believe in Karma what you give is what you get returned
I believe you can't appreciate real love until you've been burned
I believe the grass is no more greener on the other side
I believe you don't know what you've got until you say goodbye

I believe forgiveness is the key to your unhappiness
I believe that wedded bliss negates the need to be undressed
I believe that God does not endorse TV evangelists
I believe in love surviving death into eternity

I believe in Karma what you give is what you get returned
I believe you can't appreciate real love until you've been burned
I believe the grass is no more greener on the other side
I believe you don't know what you've got until you say goodbye

Uskon, että aurinko ei saisi koskaan laskea kesken riidan
Uskon, että annamme onnemme muiden ihmisten käsiin
Uskon, että roskaruoka maistuu niin hyvältä, koska se on pahaksi sinulle
Uskon, että vanhempasi olivat parhaimman työn, he tiesivät, mitä tehdä
Uskon, että kauneuslehdet edistävät huonoa itsetuntoa
Uskon, että minua rakastetaan, kun olen täysin omillani ja yksin

Uskon karmaan, mitä annat, saat vastineeksi
Uskon, että tosirakkautta ei voi arvostaa ennen kuin on polttanut siipensä
Uskon, että ruoho ei ole enää vihreämpää aidan toisella puolella
Uskon, ettet tiedä, mitä sinulla on ennen kuin menetät sen

Uskon, ettet voi valita tai kontrolloida seksuaalista suuntautumistasi
Uskon, että luottamus on tärkeämpää kuin yksiavioisuus
Uskon, että viehättävimmät ominaisuutesi ovat sydämesi ja sielusi
Uskon, että perhe on arvokaampi kuin raha tai kulta
Uskon, että taistelu taloudellisesta vapaudesta on epäreilua
Uskon, että vain miljonäärit ovat eri mieltä

Uskon karmaan, mitä annat, saat vastineeksi
Uskon, että tosirakkautta ei voi arvostaa ennen kuin on polttanut siipensä
Uskon, että ruoho ei ole enää vihreämpää aidan toisella puolella
Uskon, ettet tiedä, mitä sinulla on ennen kuin menetät sen

Uskon, että anteeksianto on avain omaan onneen
Uskon, että avio-onni tuhoaa tarpeen olla alasti
Uskon, ettei Jumala kannata televisioevankelistoja
Uskon rakkauden selviävän kuoleman kautta ikuisuuteen

Uskon karmaan, mitä annat, saat vastineeksi
Uskon, että tosirakkautta ei voi arvostaa ennen kuin on polttanut siipensä
Uskon, että ruoho ei ole enää vihreämpää aidan toisella puolella
Uskon, ettet tiedä, mitä sinulla on ennen kuin menetät sen

14. maaliskuuta 2010

Happy Birthday to me!

Takana ihan aktiiviloma Saariselän talvisissa maisemissa. Tosin Holiday Clubiin jouduttiin taas pettymään. Meillä on siis viikko-osake, johon on taas luvattu kymmenen asiaa, joita ei ole toimitettu. Kummiskin meistä oli oikein kivaa olla yhdessä ja siellä pelailtiin mm. Party Aliasta. Olen muuten maailman kilpailuhenkisin ihminen tuossa Alias-pelissä. Lisäksi yksi päivä vietettiin rinteessä ja toisen päivän ilta Suomen pisimmässä (?) pulkkamäessä. Huippua kerrassaan tulla 1300 metriä pulkalla Housuboyn kanss. Pikkuinen taantuminen 23. synttäripäivän aattona.

Ja ajoin kotimatkalla iloisesti 20km/h ylinopeutta linnunpönttöön ja näytin todella iloiselta varmaan siinä kuvassa tajutessani räpsähdyksen kohdalla, etten ollut huomannut 80 km/h vaihtumista 60km/h. Eli elämän eka sakko tienattu. Ei mennyt kuin viisi vuotta perhana! Eli nyt säästellään. JOS oisin tajunnut, että siinä mutkan takana alkaa Muurolan kylä, olisin tajunnut ilman sitä rajoituskylttiä (jota en sitten tosiaan nähnyt), että nopeusrajoitus on ilman muuta matalampi. Harmittaa siksikin, että kysymys ei ollut välinpitämättömyydestä eikä tahallisesta kaahaamisesta. Olin ajanut koko matkan siihen asti 81 km/h vakionopeussäätimen näytössä. Eli että näinkin hauska 23. synttäripäivä mulla :D No, olihan sen lehmän hännän pakko laskea, kun ajatellaan, että 20. synttärini vietin Apulannan keikalla Oulussa, 21. Rihannan keikalla Helsingissä maailman parhaalla Road Tripillä Keskimmäisen ja Parhaan Ystävän kanssa ja 22. synttärini Sveitsin ympärikiertueella Hurmurin kanssa ja illan fonduella ravintolassa. Tänä vuonna otin sitten rapsut ja lisäksi menen VIISUREIDEN POISTOON :D Uskon karmaan, joten nyt on pakko alkaa jotain parantamaan.

Hiihtoloman jäljiltä käteen jäi meiltä Spa-myymälästä alennuksessa ollut hierontaöljy, jolla Housuboy on luvannut käsitella selkäni ja hartiani tänään päivän kunniaksi. Aah, life is sweet :)

Ai niin: vaikka turhamainen olenkin, ette arvaa, kuinka ihanaa oli olla kollegehousuissa ja toppapuvussa pari päivää kevyessä meikissä ja baarissakin käytiin vain ihan semi-kivassa asussa. Suosittelen kaikille prinsessoille lämpimästi :) On kiva olla välissä ihan räjähtänyt!

Sho(e)paholic's shopping spot

Bronx: Alys - Brandokselta

Kukaanhan ei ole vielä arvannut, että rakastan kenkiä? Sain kilpailusta vinkin Brandokselta suoraan sähköpostiini ja ajattelin kokeilla mainostamista eka kertaa. Nyt sitten sen verran puolustan itseäni, että palkinto on 90 EUROA KENKÄKAUPPAAN! Need I say more?

Selailin siis noin tunnin sivustoa miettien, mitkä poimin sieltä suosikikseini. Kaikista paras puoli nettikaupoissa on, että kenkiä voi selailla rauhassa vaikka kuinka kauan ilman, että kukaan tulee ksyeleen, miten menee, ottaisitko nämä törkeät aniliinit huopikkaat vai oliivinvihreät nilkkurit oksennuksenvihreillä palloilla. Ja saa vaikkapa valita vain sen hintaluokan, johon on varaa.

Koska olen vakaasti sitä mieltä, että kultaiset gladiaattoripopot olisivat mahtava hankinta kesäkenkäkokoelmaani, valitsin nämä kaunokaiset. Klikkaamalla kuvaa pääsette tekin katselemaan suosikkejanne :) Ohjeet osallistujille pitäisi löytyä vielä sieltä nettisivulta. Näinollen kaikilla bloggaajilla on mahdollisuus osallistua. Vielä nämäkaunokaiset eivät eksyneet ostoskoriini, sillä odottelen sitä palkintoa kuin kenkäfriikki ilmaisia kenkiä!


”Olen mukana kilpailussa, jossa voit voittaa 90 e
kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan
.
Kilpaile täällä”.

9. maaliskuuta 2010

Ne Isot Bileet

Kaiken tämän puurtamisen keskellä tiesin, että rytmini voi mennä silti sekaisin, joten saan katsoa Oscarit. Ja niin tein. Sen lisäksi teen kuin hullu kandia ja keskiviikkona suuntaamme kohti Saariselkää ja pitkästä aikaa minulle KUNNON tunturihiihtolomaa. Odotan aivan innoissani, sillä mukana vanhempani, siskoni helluineen ja minä ja Housuboy lähdemme liittymään joukkoon. Keskiviikkona (huomenna) Housuboyn päästyä töistä, nokka on kohti Rovaniemeä siskoani Keskimmäistä ja hänen poikaystäväänsä Rumpalia hakemaan. Siitä sitten ajelemme illan kohti Saariselkää ja luultavasti ehdimme vielä a) pulkkamäkeen ja saunaan tai b) kylpylään. Molempi kait parempi.

Asiaan kuitenkin siis: Minulla on tietysti omat mielipiteeni edellämainittujen bileiden parhaista paloista ja tässä parhausjärjestykseni - ideana paras kokonaisuus.
1. Queen Latifah. Yksinkertaisesti ihana kokonaisuus, mahtavasti sointuvat värit, mekon malli, kampaus, meikki, kengät. Siis voi että on kaunis ja elegantti! Jos joku tietää yhtään, miten tämä nainen on ruukannut pukeutua, niin ymmärrätte innostukseni. Ihana nähdä tällainen väri ja ihailla naisen tyyliä. Spanxia tai ei, nainen on saanut kurvit kohdalleen ja näyttää lumoavalta!

2. Vera Farmiga. En yleensä tykkää tällaisista ylilyönneistä, mutta tämän naisen puvun röyhelöt ja koristeet menivät täsmälleen oikein, kaartuivat ja kiertyivät vartalon kurvien mukaan ja korostivat naisen ihanaa kroppaa todella kauniisti. Ihana kermakakku kerrassaan.

3. Kestosuosikkini Penelopé Cruz. Siis niin kaunis nainen, mutta mekko oli ei liian tylsä eikä liian krumeluuri. Väri korosti hänen ihoaan ja kasvojaan ja hiuksiaan. Edelleen: se on helppoa, kun sen osaa (ja on tuollaiset lähtökohdat). Voin myös myöntää, että vaikka minua ällistyttää naisen järkyttävän huono englannin lausuminen niin monen jenkkivuoden jälkeen, niin hän on edelleen minulle jonkinlainen kauneusihanne ja lisäksi vaikuttaa todella kivalta ihmiseltä.

4. Carey Mulligan. Freesi kuin mikä, ihana, omalaatuinen tyyli, kauniit piirteet, mahtavan tyttömäinen ja samalla elegantti tyyli ja omalaatuinen puku olematta ylilyönti ja harvinaisen hyvin musta sopi tälle tyttöselle.


5. Anna Kendrik. Minusta tämä mekko, tyyli ja kampaus vain olivat kauniita tyttömäisellä ja naisellisella tavalla. Jotkut kommentit olivat siihen suuntaan, että liian kalpea vaikutelma - ei minusta. Minusta Anna onnistui hyvin. Minusta hänen ei kuulu olla vielä aikuinen nainen ja tämä tyyli korosti tarpeeksi sitä raikkautta, joka tuossa iässä kuuluukin asuvalinnasta huokua.

6. Kristen Stewart, joka oli yllättävän elegantti. Olisin kuvitellut naiset tulevan tuonnekin Converset jalassa, mutta olikin todella juhlava ja kaunis kokonaisuus. Kaipaisin hänen päälleen muutakin kuin mustaa, sillä tuolla tukan värillä ja kauniilla, vaalealle iholla voisin kuvitella muitakin värejä, jotka sopisivat hänelle ja saattaisivat jopa saada hänet näyttämään vielä kauniimmalta.

7. Jennifer Lopez, koska tällä kertaa J'Lo näytti kauniilta, elegantilta ja oikein pukeutuneelta. Ei lisättävää. (Amanda on kuvassa sattumalta, mutta eipä hänkään HUONOSTI pukeutunut. En vain ole varma, kannattaako noin vaalean ihmisen pukeutua kyseisen väriseen mekkoon)

8. Olisin halunnut antaa Sandra Bullockille korkeamman sijan, mutta NOI HUULET! Siis oli se yritys väriläiskään, fashion statement, yritys pysyä ajan hermolla fuksian värisillä huulilla tai mitä tahansa, se ei ollut oikea valinta. Nuden sävyiset huulet olisivat saaneet ihon hehkumaan paremmin. Päivettyneen näköinen iho olisi ollut parempi valinta tämän sairaan ihanan mekon kanssa, joka taas puolestaan oli 10.

9. Kaikkien aikojen lempparini Cameron Diaz. Ei siksi, että olisi mikään välttämättä tyyli-ikoni, mutta tykkään tuosta kestohymystä ja asenteesta. Kaunis, tyylikäs kokonaisuus.


10. Dame Helen Mirren. Katsokaa nyt tätä naista. Hän ei ole IKINÄ tehnyt virhettä Oscareissa. She's a lady.

Komein pari on sitten tässä. Minusta Robert Downey Jr. oli oikein veikeän ja tyylikkään näköinen ja pariskuntana olivat oikein edustava.

Ja sitten tämä Zoe Saldanan puku. Ihanat värit, ihana yläosa, kaunis meikki. Kengät oli vähän niin ja näin ja tuo helma? Voi strutsiparka.. Siis en osaa päättää, mitä olen tästä mieltä.

Pettymykseni:
1. Kate Winslet. Okei, se ei ole kämmännyt tässä. Tylsä puku, tylsä väri ja ei korostanut mitään eikä tuhonnut mitään. Viime vuosien voittokulkuun verrattuna liian vaisu suoritus.

2. Miley Cyrus. Siis mikä ryhti? Kuihtuneen näköinen tyär, joka vielä luuhistaa ja veikkaanpa, että näin kaunis ja tyylikäs puku olisi näyttänyt kauniilta, jos tämä vaatepuutakin rumempi malli olisi korjannut suoristamalla selkänsä.

3. ja pahin. Siis mitä HELVETTIÄ SJP ajatteli?! En edes pyydä anteeksi sanavalintaani. Siis ihana mekko, ei siinä mitään. MUTTA missä hiivatin solariumissa se on asunut kolme kuukautta ennen kolmea kerrosta suihkurusketusta? Ei mun on pakko lisätä tähän vielä sen naamakuva.

Hänhän ei näytä päivääkään vanhemmalta kuin 60-vuotiaat rusinamummot, jotka ottavat Rivieralla rajatonta kaiken auringonpaisteajan. Jos olisit värjännyt tukkasi kloritilla, vaikutelma olisi ollut täydellinen.

4. Ja Pahin kaikista. Charlize Theron. Kaikkien aikojen kaunein nainen. Ehkä. Yleensä tekee sen Sun-kissed Glow -lookin kaikkia muita paremmin. Ja nyt sitten näyttää kalpealta, vääränlainen meikki mekkoon nähden ja sitten toi mekko? Siis, mitä? Halusiko se, että kaikki huomaa, mihin huomio pitäisi kiinnittää? En ymmärrä.

No niin, näin täällä. Kuka muu kattoi ja haluatteko olla eri mieltä tai samaa mieltä?

2. maaliskuuta 2010

Välttelen siis taas kandia

Ihana päivä! Siis tänään en ole mennyt turhille päikkäreille vaan sen sijaan lähdin Päivänsäteen kanssa sangen piristävälle kaupunkikierrokselle Oulun keskustaan. Ainoa ehto: olla kotona ennen klo 18.00 bussilakon alkua. Todella piristävää oli ja ihana ex tempore -hetki Päivänsäteen kanssa ensin kahvilla Robert's Coffeessa (okei, Chai Lattella ja Chococcinolla)

Ja sitten jatketaan tästä hiushaasteesta: Eli tänään kampaus oli tehty näin. Näillä patukoilla pieniä osioita rullaillaan tukkaan ja yöksi hengaan päähän. Aamulla rullataan auki, ihan aavistus lakkaa ja tadaa!


Kaikista parasta tässä on se, että kampauksen voi tehä illalla ja se on käytännössä valmis aamulla. Laitoin sitten pannan päähän ja muutaman pinnin ja sillä mentiin :)

joo tosi laadukas kuva...


Ja tältä näytti takaa. Mua ei haittaa noi pari hiussuortuvakarkulaista.


Ja sitten tällaista oli työn touhussa koululla opettajan sijaisena päässä. Tupeerasin vähän etutukkaa ja kiersin sitä ja työnsin sitten vähän tota hyppyriä eteenpäin.

Mun hiukset ovat nyt niin hyvässä kunnossa, että en suoristele sitä kummemmin. Pohjana on Tigin Ego Boost -mömmeli, jolla saa kivan sileät kutrit.


Ja tämä on jäänyt mulla kertomatta: Kuopus tanssi pari viikkoa sitten vanhat ja tämä esikoinen märsäsi ja otti kuvia niin paljon kuin pystyi (koska nolotti vähän se vetistely ja kameran takana oli helppo piileskellä) :D Tässä sisko tanssii Edelweissia ja niin kauan kuin itsekuri kyynelten kanssa piti, niin tässä en enää jaksanut pidätellä. Siskoni siis tanssi tämän pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa (Kuopuksella on sisaruskatraamme tervein parisuhde lukioiässä :D)

Siinä ne edustaa ylivalottuneena <3

Sain uuden haasteen. Tällä kertaa pyydettiin ihan pelkkää kenkäpostausta. Sain ihan hirveän inspiksen toiveesta ja siitä on tulossa marathon-postaus :D yritän hillitä, mutta rakastan niitä. Toivotonta. Joten ensi viikolla viimeistään pyrin tekemään sen, mutta se täytyy mielestäni tehä oikein.

Näin täällä. Nyt tämä tyttö alkaa oikeasti työstämään kandiaan :)