1. kesäkuuta 2010

Se mikä ei tapa, sattuu niin perkeleesti

Sain eilen illalla kandini arvostelun ja menin jännityksellä katsomaan arvosanaehdotustani sähköpostista palautettuani toisen esseen, jonka luulin olevan kevään viimeinen. Tehtyäni tänä vuonna n. 80 op:n työn, olin jo toivonut a) lepoa ja b) sitä kuuluisaa lausetta, että lopussa kiitos seisoo.
Nyt onkin sitten tilalla
a)itsensä epäily
b) vakava mietintä alan vaihdosta
c) rankka eilisyö
d) melko raskas olotila

Kandini on saanut arvosanaksi alustavasti kakkosen. Eli että ei mene läpi käytännössä. Virheet liittyvät liiallisiin yhksityiskohtiin ja konvetioiden käyttöön. Tässä suuttumus on suurin, koska meillä ei ole minkäänlaista tutkimuskurssia, jossa olisi annettu alustavaa opetusta aiheesta. Ei mikään tekosyy, sillä esim. Päivänsäde on saanut nelosen (, mistä iloitsen hänen puolestaan aivan älyttömästi)!

Alkukesän kivat jutut (esim. Sinkkuelämää2 -ensi-ilta) saa luultavasti jäädä, kuten myös Whitney Houstonin keikkareissu jää luultavasti mahd. lyhyeksi. Minun koko vuoden kasvattama positiivinen asenne sai kyllä kovan kolauksen, sillä nyt on kaksi aikaa rakata kandityötäni rajusti. Eniten kauhua tuottaa se, että kuvittelin työtäni hyväksi ja nyt kyseenalaistan kaiken työni, oman taitoni ja osaamiseni.

Eilisyö meni itkiessä ja tänään pitäisi alkaa takaisin työhön tämän jo alkaneen oikean työn lisäksi: tätä rytmiä oli jatkunut jo kaksi viikkoa ja nyt valoa ei näykään tunnelin päässä. Eniten säälin Housboyta: hän kärsii kaiken vierestä - kiukkuni, itkuni, turhautumiseni ja suruni sekä sen purkamisen häneen.

Ei se auta, töihin on alettava ja toivottava edes kolmosta tämän rupeaman päätteeksi.

3 kommenttia:

Sky Mikaela kirjoitti...

((((Sun)))

Eilinen ei ollut mullakaan hyvä päivä, joten eiköhän kuopata eilinen ja alotetaan tänään puhtaalta pöydältä. Väittävät, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus jollain tavalla.

Koita jaksella <3

sho(e)paholic kirjoitti...

Natjale: *halaus* näin teemme! Ei nimittäin ole huono idea olleskan. Ja ei elämä voi tähän kaatua: mummo kahlaa hanngessa eteenpäin niin kyllä nuorikin jaksaa (saa vaan vähän sääliä itteä välissä ;)

Minulle tämäkin on mahdollisuus parantaa ja kehittyä. Koitamme jaksella ja muistaa, että ihania päiviä osaa arvostaa juuri näiden kakkojen takia :D

Sky Mikaela kirjoitti...

Juur näin. Itsensä ruoskiminen ja sääliminen ei pidemmän päälle kannata, jos on asioita, joille ei voi mitään sillä hetkellä.
Hetki aikaa haavojen nuoleskeluun ja sitten täysillä taas etiäpäin :-)