2009

Mitä olen tehnyt vuonna 2009:

- ostanut 16 paria kenkiä


(ja jättänyt noin 50 ihanuutta ostamatta)

- Asunut kolme kuukautta Sveitsissä ja kaksi viikkoa Jerseyssä



- käynyt kahdeksassa eri maassa (Ruotsi, Tanska, Latvia, Jersey tavallaan, Iso-Britannia, Sveitsi, Italia, Ranska)


- kokenut sen oudon tunteen, kun on kokenut jotain käsittämättömän mahtavaa, eikä kukaan Suomessa olevista ystävistäni ole jakanut sitä kanssani, eikä myöskään perheenjäsen tai poikaystävä. Eikä se heistä kertoessani ollut juurikaan kiinnostavaa tai läheskään niin tärkeää.

- saanut tavallaan toisen perheen ja ystäviä ympäri maailmaa


- oppinut puhumaan erittäin sujuvaa ranskaa

- ollut ensimmäistä kertaa työtön kesätöiden mentyä alta ja saanut toisen viime tingassa onneksi tilalle

- alkanut ostamaan vaatteita siksi, että rakastin niitä itse ja minä tykkäsin itse juuri siitä vaihtoehdosta, vaikka kaikki muut sanoivat sen toisen

- saanut silmälasit (ja mikä legendaarista, ne halvimmat miellytti mua eniten ulkonäöltään!)



- aloittanut opettajaopinnot ja viihtynyt ensimmäistä kertaa eläessäni aivan suunnattomasti yliopisto-opinnoissani

- ottanut tunnollisesti kiinni laiskoteltuja kursseja

- nähnyt elämäni ensimmäisen säkkipillin ja sen soittajan livenä



- saanut tähänastisen elämäni järkyttävimmät uutiset

- liikkunut aivan liian vähän

- saanut parisuhteeni toimimaan paljon paremmin

- lautaillut ja lasketellut Alpeilla



- ikävöinyt kummityttöäni Jääprinsessaa oikein kovasta (kuvaan ei ole lupaa)

- ymmärtänyt todella, kuinka tärkeä perheeni on minulle

- opetellut hoitamaan viinitilaa, saanut yksityiskiertueen viinitilalla ja maistiaiset siellä


- murehtinut edelleen asioista aivan liikaa

- viettänyt syntymäpäiväni kiertäen Sveitsin ympäri

- syönyt ekaa kertaa elämässäni juustofondueta ja pudottanut vain yhden palasen. Onneksi oli ravintola, jolloin ei tarvinnut tiskata

- tajunnut, että minussa on sisua kuin pienessä kylässä ja tulen jatkossakin selviämään elämän haasteista yksinkin ja oppinut puolustamaan itseäni

- oppinut, että joskus pieni hymy, muistaminen tai välittämisen ystävältä voi pelastaa päivän, viikon tai saada itkun muuttumaan iloksi



Ally McBealissa sanottiin kerran, että kun katselet vuottasi taaksepäin eikä se saa sinua itkemään ilosta tai surusta, on vuotesi mennyt hukkaan. Joten totean tässä, että kumpiakin kyyneliä olen vuodattanut ja vuosi oli ihan mahtava!

Toivon 2010 vuodelta, että saan edelleen olla terve ja onnellinen, sillä olen tähän asti saanut olla hyvin onnellinen

Hyvää joulua kaikille

Olen korviani myöten hautautunut kouluhommiin, töihin ja joulun aikaan. Rauhoitan blogini jouluksi ja luultavasti jatkan vasta ensi vuoden puolella Pariisin (JIPPEE!!) reissun jälkeen. Haluan joulun ajan itselleni ja loppuaika menee kouluhommissa ja töissä. Joten toivotan kaikille hyvää ja rauhallista joulunaikaa.

tentit ja pikkujoulut

Viikonlopuksi siirryn takaisin Ouluun. Nyt on jotenkin rentouttavaa ajatella opiskelua, koska olen ottanut töistä viime aikoina liikaa stressiä, koska olen joutunut ottamaan muutamia ekstravuoroja.

Harmikseni kasvatuspsykologia ei mennyt mulla läpi, joten joudun uusimaan sen. Olen hieman pettynyt, mutta toisaalta koko kurssi oli niin iso pettymys, että en ihmettele oman motivaatiopuutteeni heijastuneen tulokseen. Eniten petyin siihen, että kurssi, jota olin odottanut eniten floppasi myös pahiten. Erittäine päselvä luentosarja, joka ei ollut kouriintuntuva sisällöltään tai keskusteluiltaan eikä juuri liikkunut mielestäni käytännönläheisissä tai tulevaan ammattiini liittyvissä aiheissa. Lähetin juuri kurssin vetäjälle sähköpostia saadakseni tenttipalautteen. Lisäksi perjantaina on ohjelmassa Introduction to English Linguistics, jonka tentin olen jättänyt tekemättä liian kauan sitten. Kuitenkin minulla on jännä sellainen tunne, kun on saanut hommat hoitoonsa. Empowering on sana englanniksi, mutta taas on ongelmia suomenkielisen sanan kanssa.

Joululahjoista ei ole hajuakaan vieläkään. Meinasin ostaa hellulle Emporio Armanin Diamonds -tuoksun, mutta se oli aika arvokas minun budjettiini. Toki jos ostan sen pienemmän putelin, niin asia erikseen. Toki löysin itselleni ihanan laukun Aleksi 13:sta käydessäni eilen Rajalla Torniossa. Oli ihanaa saada auto ja käyttää aamu ihan rauhassa shoppailuun. Join rauhassa chai lattea shoppailujen välillä ja hengailin kauppakeskuksessa kaikessa rauhassa. Tosin loppujen lopuksi olin jo 12 aikaan niin rätti, että en jaksanut jäädä pitemmäksi vaan ajoin käymään vanhempieni luona kun vielä pysyin ratissa hereillä. Laukusta siis kuitenkin kuva varmaan viikonloppukuvien yhteydessä. Perjantaina on ohjelmassa heti aamusta lähtö Ouluun ja tentin jälkeen luultavasti iltadrinkit vielä vaihtareideni kanssa. Lauantaina pidetään tyttöjen kanssa omat pikkujoulut ja odotan iltaa oikein kovasti. Meinoteltiin jo, että baariin ei lähdetä, mutta saatan silti kyllä pyntätä itseni :)

p.s. kaverini on luvannut tehdä minulle sen bannerin ja olen toiveikas, että saisin siihen haluamani kuvat otettua ennen lauantaita, jolloin voisin pyytää hänen apuaan :)

Ihmisyys

Koska linnajuhlat olivat pettymys ja en saanut niistä suuria inspiksiä - kaverini oottivat PMMP:tä kuin kuuta nousevaa ja siskoni kanssa julistettiin ne farssiksi jo ennen niiden saapumista ja niinhän ne osoittautuivat siskoni ja minun ylpeydeksi täydeksi katastrofiksi koko parivaljakko... Siis naiset: Iltapuku on puku, joka peittää nilkat ja ei, siihen ei kuulu leikata eteen puolen metrin reikää vaan siksi, että voi vouhottaa Minna Parikoillaan, vaikka ne ois kuinka hienot. Eikä se mummon veluuri-värienhelvetti-kolttu ollut ehkä ihan paras valinta niiden jumalaisten popojen pariksi - ja koska olen aloittanut blogini ihan muulla kuin tällä hömppäpohjalla, mille olen päätynyt, ajattelin kertoa tänään pari ajatusta, jotka sain katsoessani yön pimeinä tunteina Canal Plussalta An American Crime -elokuvaa (2007).

Elokuva perustuu Indianan rikoshistorian kauheimpiin rikoksiin, jossa äiti ja hänen perheensä pitivät "hoidossa" teinityttöä ja pahoinpitelivät tätä säännöllisesti kellarissaan 1960-luvulla. Naisen nimi oli Gertrude Baniszewski ja tuo tarina oli siis tosi. Oli ihan kauhea katsella, kuinka tuo tyttö oli tullut sinne naisen luo hoitoon, koska omat vanhemmat kiersivät sirkuksessa ja kuinka nopeasti se kierre väkivallassa ja rankaisemisessa eskaloitui karmivaksi. Jopa perheen nuorimmat lapset osallistuivat kidutukseen äidin salliessa sen ja jopa rohkaistessa siihen. Naapuruston lapsia tuotiin myös kellariin polttamaan tyttöä esim. tupakannatsoilla jne. Tytön kai tappoi loppujen lopuksi äidin tulikuumalla neulalla kaivertama teksti tytön vatsassa: I'm a prostitute and proud of it.

Eräs yliopistoni englanninkielisistä opettajista sanoi ensimmäisellä kirjallisuuden luennollamme, että ihmisen ja eläimen erottaa selvimmin oikeastaan toisistaan se, että ihmisellä on mielikuvitusta. Ihminen on käyttänyt tuota mielikuvitusta aikojen saatossa esim. keksiessään mitä moninaisempia kidutuskeinoja toisia ihmisiä kohtaan. Ihmisiä on aina kiehtonut toisten kärsimys ja siksi esim. gladiaattorishow't ja julkiset mestaukset keräsivät uteliasta kansaa paikalle. Antiikin Roomassa jopa väkijoukko hihkui innoissaan kuolemaa joillekin Colosseumin kehässä oleville. Sodankäynnin kuulusteluissa on käytetty sähköshokkeja, luunmurtamista, ihmisyyden häpäisyä, ihmisen pään pitämistä veden alla jne. Natsisaksa kokeili juutalaisilla lääketieteen toimimista ilman nukutusainetta, puudutusta tai muitakaan apukeinoja brutaaleissa leikkauksissa.

Elokuvan loppupuolella kerrottiin, kuinka perheen lapsille ja heidän ystävilleen oli käynyt. Suurin osa heistä tuomittiin vankeuteen, perheen nuorin poika oli Amerikan historian nuorin vankilaan joutunut rikollinen. Samaten vankilaan joutuivat perheen kaksi vanhinta tytärtä ja heidän ystäviään. Suurin osa heistä ei koskaan enää pystynyt normaaliin elämään, vaan väkivallan kierre jatkui tai he kärsivät muista mielen järkkymisen ongelmista. Lapset itse kertoivat, mitä olivat tehneet ja mitä äiti oli tehnyt oikeudessa. Äiti ei lukuisista muista tunnustuksista huolimatta tunnustanut mitään ennen kuin vasta kuolemaisillaan 20 vuoden jälkeen.

Minulla oli paljon puhetta tuosta väkivallasta perheessä lasten kasvatuksen yhteydessä tultuani Sveitsistä, koska perheen vanhemmat olivat mielestäni toisinaan liian fyysisiä lasten kurituksessa ja se hirvitti minua. Itse olen pari kertaa saanut luunapin, mutta en ole siitä traumatisoitunut. Silti lapsi, joka saa vanhempien puolesta lyödä muita, kokee olonsa turvattomammaksi, kuin lapsi, jolta lyöminen on kielletty. Elokuvassa lapset kertoivat lyöneensä, koska äiti oli sanonut, että niin saa tehdä. Lisäksi he olivat pelänneet äitiään, jos eivät olisi totelleet. Äiti raahasi lapsensa mukaan sellaiseen kierteeseen, josta kukaan heistä ei voinut nousta enää. Ainoastaan perheen vanhin tyttö (, joka istui myös linnassa) oli kertonut paikallisessa kirkossa, että kaikki ei ole hyvin.

Eikä elokuva ole kovin aiheen vierestä nykypäivänäkään. Asiakaspalveluammatissa näen edelleen jopa julkisella paikall vanhempia, jotka läpsivät lapsiaan rangaistukseksi. Lisäksi Afrikassa on kokonainen sotilaskansa, jotka on pakotettu tappamaan ennen kuin kukaan on saanut tilaisuutta oppia lukemaan tai päässyt edes toiselle kymmenelleen. Nämä lapset eivät koskaan opi ymmärtämään täysin, miksi tappavat tai kuinka vakavasta asiasta on kyse. He eivät tunne koskaan turvaa elämässään ja heidät kasvatetaan raa'oiksi tappajiksi aivopesulla ja pelolla.

Voih, voisin kai sanoa aiheesta vielä vaikka kuinka paljon niin tässä psykologisella tasolla kuin esimerkkitasolla, mutta tuo elokuva taas pitkästä aikaa vaikutti minuun syvästi.

Lontoo osa 3 ja takaisin reaaliaikaan

Parasta tässä päivässä oli kyllä se, mistä kuvia ei saanut ottaa, eli toi Phantom of the Opera. Odotin Oopperan kummitusta ehkä enemmän kuin shoppailua Lontoossa, ja sen pitäisi sanoa paljon. Kun näytös alkoi, muistin taas, miksi taidetta tehdään. Sanokaa mitä vain oopperasta, musikaaleista jne. mutta julistan täten, että kaikki, jotka eivät tunne jotain nähdessään tuon shown livenä, ovat jälkeenjääneitä. Shown alkaessa äitini puristi kättäni jännityksestä ja innostuksesta. Olin aivan sanaton puoliajalla. Tai, noh, en niin sanaton, että en olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja jutellut paikallisen vanhemman naisen kanssa, joka oli jo 10. kertaa katsomassa. Olin niin onnellinen, että kävimme katsomassa tuon. Se oli ehkä elämäni parhaita kokemuksia. Suosittelen korkeasta hinnasta huolimatta. Se esitys suorastaan salpaa hengityksen!

Koska meillä oli myös liput illemmalla London Eye:hin, meillä oli kiire. Pihalla sattui sitten olemaan riksa. Nuori mukava unkarilaispoika ajoi meidät oopperasta London Eye:n paikalle. Olimme äidin kanssa vieläkin niin täpinöissämme koko esityksestä, että valokuvasimme ja kikatimme ja hihkuimme koko matkan kuin pahaiset teinitytöt :D joskus se on pakko vaan taatua :D


Matkalla oli säkkipillin soittaja :)


Parlamenttirakennus ja Big Ben kivassa valossa (minusta)

London Eyen kyydissä (London Eye on siis suuri maailmanpyörä, jossa kabinetit ovat monille henkilöille ja kyydiss saa katsella maisemia)

Tämä oli komea kuva minusta



Sitten nykyisyyteen: joudun tekemään tosi paljon töitä koulun eteen, koska olen Sveitsin takia opintopisteistä jäljessä ja kaikkea muutakin on jäljessä. Joten järjestin itselleni pari tenttiä, joita voin suoritella nyt, kun tänä lukukautena jo virallisesti opinnot ovat ohi. Joten töitä teettää ihan hirveästi. Silti olen tyytyväinen, että kontrolli on palautumassa ja olen tilanteen herra.

Mutta ne mun Jimmy Choot on tulleet! Ne ovat juuri kuin aiemmissa kuvissa ja olen niin onnellinen. Pidän luultavasti vain ne seeprakuvioiset, koska ne siniset eivät oikein ole IHANAT. Tiiättekö? Se tunne, mikä niistä pitä tulla? En osaa kävellä niillä edes :D ja ne laidat menevät huonosti ja jos niillä kävelee normaalisti, niin ne alkavat leviämään entisestään eivätkä näytä hyvältä enää parin käytön jälkeen. Viime viikonloppuna tosin sain niistä kehut, koska näytin kuulemma ihan sinkkuelämän Carrieltä :)

Mutta kuitenkin, viikonloppuna tiedossa kaverin tuparit ja sitten paljon paljon paljon pänttäystä pariinkin tenttiin.
Hauskaa loppuviikkoa kaikille!