24. tammikuuta 2009

Hygieniasta

Okei, ensin kerron kaikille, että olen naiseksi ihan kauhea sottapytty. Vanhempani voivat vahvistaa tämän nyökyttelemällä päätään yhtä tarmokkaasti ja yhtä vähän hillitysti kuin minä nyökyttelisin, jos Manolo Blahnik kysyisi minulta, haluaisinko valita kolme paria hänen suunnittelemiaan kenkiä ilmaiseksi. Joten uskokaa kun sanon, että en ole mikään siivousfriikki.

Mutta täällä ei näytetä edes pestävän käsiä kovin usein. Minua kammottaa ihan suunnattomasti, että vaihdetaan lapselta vaipat ja seuraavaksi syödään käsin jotain. Käsin syöminen on yleistä varsinkin silloin, jos ruokaa on tippunut pöydälle tai lattialle, mistä se poimitaan käsin ja syödään. Tai ainakin se minulla on mielikuva tällä hetkellä. Jotenkin tällainen asia ei näytä olevan kovin tärkeää täällä. Itse olen siitä syystä paniikinomaisesti alkanut pesemään käsiäni. Koko ajan tekee mieli pitää luento siitä, kuinka paljon bakteereita ja pöpöjä kädet sisältävät. Olen myös huomannut, että lapset eivät pese käsiään vessasta tullessaan, joten välttelen lasten koskettelua melko paljon. Sitten en tajua, miksi perheen isä ei aina vedä vessaa. Tuntuu, että se on ihan tahallista, eikä mikään unohdus. Joka tapauksessa täällä ei olla niin tarkkoja.

Siivous ei ole niin justiinsa. Kun Oulussa ja Housuboyn luona imuroin kerran viikossa tai vähintään kerran kahdessa viikossa (ja tiedän, että kerran kahdessa viikossa on hyvin usealle liian harvoin), niin täällä sekään ei ole niin tärkeää, kuten ei järjestyskään. Minua tämä ei sikäli vaivaa, että saan olla hieman vapaammin tavaroideni kanssa. Silti oma huoneeni on oikeastaan siistein koko kämpässä (olen törkeän itseriittoisen ylpeä itsestäni!). äidilleni saattaa tulla tippa silmään onnesta tässä vaiheessa. Ja te nauratte ehkä, koska luulette, että tuo oli vitsi. Omasta mielestäni siivoamisen kanssa ei kannatakaan olla kauhean stressissä. En vain usko stressaamiseen siivouksesta. On olemassa paljon vakavampiakin asioita, kuin pieni sotku. Se löytyy kyllä paikaltaan huomennakin. Perheelläni käy kerran kahdessa viikossa siivooja, joka hoitaa luutuamisen jne. Tämä johtuu heidän omasta ajan puutteestaan. Tästä täytyykin vielä puhua, koska ajankäyttö on täällä tosiaan taiteen laji.

Tänään kävin myös kaupassa ja olen huomannut, että kun täällä on lunta, lasten annetaan syödä sitä jopa keskellä kaupunkia. Onhan lumi mukavaa, mutta ei sen tarvi järkeä sumentaa. Tottahan toki lasten vastustuskyvylle tämä voi olla hyväksi, mutta sieltä lumesta voi tulla hyvin ikäviä tauteja, jotka ovat tarttuvia ja tulevat lasten kautta aikuisille. Aikuisten vastustuskyky kun ei juuri enää kehity suuntaan tai toiseen.

Olen kehittynyt selvästi ranskani kanssa. Harmittaa kyllä ihan vietävästi, että näköjään en enää opi niin nopeasti kuin ennen, enkä ole niin ennakkoluuloton ja peloton aloittamaan keskustelua kuin ennen. Eilen seurasin koko illan ranskankielistä illalliskeskutelua hyvällä menestyksellä (ymmärsin jopa vitsejä) ja olen siitä kovin rohkaistunut. Harmi, että kotona tapahtuvat asiat edelleen vähän painavat mieltä. Housuboy on jopa ehdottanut lähtevänsä Kolariin töihin, jollei keksi muuta. Minä en sattuneesta syystä ole kovin innoissani.

4 kommenttia:

ziriliini kirjoitti...

Uuh... kuulostaa aika hurjalta. Minä en syö lattialta kyllä mitään. Ja kädet kyllä pitää pestä kun tulee pöytään. Tai kun alkaa tekemään ruokaa tai ylipäätänsä kun tulee vessasta tms.

sho(e)paholic kirjoitti...

Ziri: niinpä niin :D

Sateenkaari kirjoitti...

ei ole kauaa,kun taalla tuli telkkarista ohjelma hepatiitista.siina laakari puhui juuri kasihygienian tarkeydesta,ja nimenomaan vessassakaynnin jalkeen.taitavat olla isantasi kovin tietamattömia kaikesta.

sho(e)paholic kirjoitti...

sateenkaari: totta. Ja minua ahdistaa, että poika kävelee kädet vaipassa joskus ja sitten laittaa peukalon suuhun. Hyi visto. Ja kavahdan aina, kun se alkaa huitoa minua kohti niillä räpylöillä. Yleensä olen niin lapsirakas eikä minua haittaa koskettelu yhtään, mutta tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa.