23. heinäkuuta 2013

Onko pakko jos ei taho?

Viikonloppuna olen potenut puolikuntoisuutta ja uupumusta. Diietti alkaa viemään veronsa. Lisäksi yksi juttu, jota en vieläkään ole hahmottanut, on riittävä uni. Illan punttireenistä saan aina sellaisen adrenaliinipiikin, että en pääse nukkumaankaan. Söinkin sitten lepopäivien mukaan ja nukuin lähes koko sunnuntain.

Dieetti vie voimani myös henkisesti. En edes jaksa enää päivittää tuloksiani, kun niitä ei yksinkertaisesti ole ja se stressaa minua vielä enemmän. Vaikka kaikkeni tekisin oikein, se ei riitä. Käyn aamuaerobisilla, jonne herään klo 05.00. Käyn samana iltana salilla. Juon palkkarit, reenijuomat ja syön oikeassa rytmissä kaikki mitä käsketään. Ja ei. Sanoinkin Surusilmälle sunnuntaina, että mitä järkeä kituuttaa tällaisella, kun en kuitenkaan edes laihdu. Voisin siirtyä takaisin pitsaan, kun en sillä lihonut edes enää, vaan suhde oli se, että en lihonut mutten myöskään laihtunut.

Surusilmän tukeen olen ollut myös jonkin verran pettynyt. Viikonloppu aloitettiin mm. isoilla kirjaimilla siitä, että toinen vetää koko ajan nokkani alla niin paljon herkkuja kuin sielu sietää, vaikka alussa lupasi että näin ei tee. Juu, mieheni on siis voimannostaja, joka todella tarvii kaloreita, kun taas minä kartan niitä (ainakin vääränlaisia) kuin ruttoa. Toinen, mitä ei mukisematta tee on ruoka-aineiden minulle punnitseminen ennen kuin alkaa makaroonia keittämään. Kun minulla on jo loistorutiini esim. siihen, että kun syön lihaa 100g per ateria, niin punnitsen lopussa paistetun määrän ja jaan sen esim. kolmella, jos kyseessä on 300g paketti kanaa. Hope you get the point. Useimmiten kyseessä on esim. 700g paketti, josta laitan suoraan sen 200g raakapainoa vastaavan annoksen mieheni lautaselle, itse jaan loput 100g annospusseihin ja yhden niistä lautaselleni. Näin helpottuu seuraavan päivän rupeama.

Mutta sitten se positiivinen puoli, jota olen täälläkin omasta mielestäni toitottanut iät ja ajat: mulla on liikuttavan ihania tukijoukkoja: Nappisilmä, joka on itse myös vetänyt SD:n läpi on jatkuva tuki ja turva sekä tsemppaaja. Emme me paljon tällä hetkellä yhdessä kerkeä, mutta mietimme jo vakavasti että Bikini Challengeen lähdettäisiin yhdessä. Ryhmäliikuntatunnit ovat meille mukava pikku hetki nähdä ja vaihtaa kuulumisia ja Nappisilmä jaksaa aina muistuttaa minua, että kyllä se siitä. Ja hän ei ole KERTAAKAAN kysynyt sitä iän kaiken typerää kysymystä "Miksi sinä tuota teet?" tai kehottanut luovuttamaan, sanonut että eihän sun tarttis jne. Kyllä tarvii. Ja minä syön nyt näin ehdottomasti siksi, että se sopii minulle. Akka ruotuun vaan, sanon minä! :-D Toisena yllättävänä tukena on toiminut itsekin SD:n läpi käynyt Enkelikihara, joka on minulle tuttu alun perin Parhaan Ystävän kautta. Tyttö on reipas, positiivinen ja sydämellisimpiä ihmisiä, joita olen tavannut, vaikka en edes häntä kunnolla tunne! Ihan mahtavaa! Ja näin olemmekin kuitenkin facebookissa jutelleet jo hyvän tovin, jonka lomassa hän on tarjonnut minulle korvaamatonta tsemppausta potutukseen. Olen vain niin kiitollinen siitä, että aina on ollut joku, joka nostaa ja kannattelee. Näin täällä mennään dieetin osalta: ylämäki - alamäki, mutta roikutaan vielä mukana sentään ilman ratkeamisia!


Viikonloppuna tapahtui paljon ja sen käytännössä asuin tämän upen HD-kuvan sortseissa, jotka ovat lahja Surusilmältä. Tuo jakku on niin heaven sent, henkkamaukan istuu-kuin-nenä-päähän ja näyttää ihanalta. Lisäksi olen kehittänyt pienen pakkomielteen tuohon Cubuksen kaulakoruun. Se on niin ihanan rouhea ja asenne.

Viikonloppuna tapahtui PAL-JON. Perjantai meni juostessa ja sähytessä, lauantai meni häitä suunnitellessa, hääaskarteluissa Parhaan Ystävänä kanssa (huom! myös kaaso), kun hovikampaajani siskokulta värjäsi minun tukkaani. Kirkastui mielestäni kunnolla. Ajatuksena on vielä vetää parin viikon päästä muutama hieman erivärinen raita lisää. Tulosta tässä:


Lauantai-lta meni juhliessa ja sunnuntai maatessa muuten MUTTA saimme valmiiksi hääohjelman, istumajärjestys on jo kunnossa jne. Olen hyvin tyytyväinen! Lisäksi olemme valinneet häävalssin, musiikkia muutenkin ja hoitaneet eilen kuulutukset kuntoon Surusilmän kanssa. Kirpparipöydänkin kävin eilen purkamassa ja sain sieltä tuottoa viikossa melkein satkun, jee! Plus, että ihanaa saada kaappeja tyhjemmäksi.

Tänään menenkin itse ostelemaan lahjan Surusilmälle, iiks, jännää! Mulla on aivan omasta mielestäni paras idis ikinä. (Tää kertoo paljon mun mielikuvituksesta, näätte sitten huomenna ehkä). Niin ja tää lähtee nyt hemmotteleen itseään ihan toisella tavalla kuin ruoalla, nimittäin kosmetologilla! Ihanaa päästä kunnon 1½h kasvohoitoon, odotan niin innolla! Joku jo muuten kyselikin, että miten sie työajalla näitä kirjoittelet, mutta mie olen aika rehellinen tässä työhommassa: en yksinkertasesti tod. kerkeis. Siksipä kirjotan kaikki valmiiksi luonnokselle ja julkaisen sen aamulla iPuhelimestani. Simple. Paitsi ois vielä kätsympi jos osaisin ajastetun julkaisun...

ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
Ai niin! Alusmekko löytyi! Lupasin printata oikaisun äitini ja isäni kunnian pelastamiseksi ;)

2 kommenttia:

Tii kirjoitti...

Oi iiks, en tiennytkään, että teillä on häät tulossa :) Milloinkas ne ovat, ilmeisesti aika pian? Ihania järjestelyjä ja voimia dieettiin ;)

sho(e)paholic kirjoitti...

Tii: Juu häitä tanssitaan siis 17.8. En tiiä näkyykö tuo laskuri tuossa minun sivulla? Pitäs näkyä, mutta ei tästä bloggerista koskaan tiiä.. Järjestelyt ovat kuitenkin toistaiseksi olleet kivaa ja sillä tsempillä jaksaakin!

Kiitti tsempeistä, niitä tarvitaan. Olen aivan onnessaan että ihmiset jaksaa kannustaa!