19. helmikuuta 2009

It's hard being modest when you're this good


Joten sain tänään nähdä palautteen, mitä opettajat ovat minusta kirjoittaneet ja se oli ihan huippua luettavaa. Kaikki olivat kirjoittaneet, että sain tosi hyvin kontaktin oppilaisiini, olin helposti lähestyttävä ja osasin todella hyvin ottaa esille tärkeät asiat vähemmän tärkeiden sijasta. Lisäksi olen ollut kuulemma energinen, innostava, inspiraatio opettajille ja paljon parempi harjoittelija kuin yksikään oman maan opettajaharjoitteluaan tekevä opiskelija ennen minua. Lisäksi olen jämpti ja sanon omat mielipiteeni selkeästi mutta kohteliaasti ja huomaavaisesti. Olen tuonut tunteihin vaihtelua ja opettjien opetuksen jatkoa ajatellen hyödyllisiä ideioita ja vinkkejä. Lisäksi lausumisen opetukseni sekä keskustelutuntini ovat olleet kuulemma iso apu oppilaille ja heidän kielen oppimiselleen. Oppilaatkin ovat kuulemma tuntieni jälkeen kehuneet minua kovasti ja sanoneet, että haluaisivat minun jäävän. Mahtavia oppilaita kyllä olikin!

Päätin sitten tuoda itseni maan pinnalle ja tehdä sanelun oppilaiden mukana ranskan tunnilla. Otin tietoisen riskin. Tein virheitä kuitenkin vain poikkeuksellisien sanojen kanssa, joiden lausuminen on ranskalaista mutta kirjoitustapa tulee esim. englannista. Mutta erittäin vaikeaa oli pysyä perässä. Silti, opettaja kertoi tarkistaessaan hyödyllisiä juttuja ja oli todella symppis. Ja rohkaisi todella paljon.

VOih, tätä onnen päivää. Niin harvoin saan hehkuttaa itseäni, mutta nyt kyllä hehkutan, sillä olen kyllä paiskinutkin töitä - minä kun käännän kaikki kappaleet ja tehtävät ennen tuntia ranskaksi itselleni ylös varoilta. Ainahan on parannettavaa ja niitäkin ideoita sain paljon ja paljon rakentavaa kritiikkiä, mistä olen oikein kiitollinen. Ennen kaikkea olen kiitollinen, että sain tehdä harjoitteluni juuri tuossa koulussa ja että minun läsnäolostani on myös ollut heille edes jotain hyötyä ja kokemus on ollut positiivinen.


//edit: olen tosi onnellinen näköjään, koska olen unohtanut tekstistä jopa kaiken sarkasmini. Ehkä te elätte ilman sitäkin.

6 kommenttia:

Sateenkaari kirjoitti...

ONNEKSİ OLKOON,halauksen kera.aivan ihanaahan se on saada tuollaista palautetta. ei ollut sinulla turha matka. jaa mahtavat muistot.kun on saanut itselle paljon ja tietaa myös antaneensa paljon vastapuolelle,niin kaikki on silloin mennyt nappiin.

Anonyymi kirjoitti...

Susta tulee varmasti aivan uskomattoman hyvä opettaja! Luonteesi passaa varmana loistavasti opettajaksi koska sussa on sellasta munaa, hyvällä mielellä. :) Ihana lukea että on mennyt noin hyvin vaikka rankkaa on varmana ollut myös.

Meitsi hnegailee Tampereella ja on oma mieskin jonka kainalossa viettänyt jo päältä kolme vuotta. <3 Sakkehan vaihto mut pois mutta sain ainakin hyvän syyn muuttaa tänne. :) Teen töitä pelikaupan myyjänä (kerran nörtti, aina nörtti..) ja syön paljon. :D

Sullakin on hyviä kuvia!

Ps. Ostin eilen kengät! :D Harmaat talvitennarit 7 euroo Spirit Storesta.

sho(e)paholic kirjoitti...

sateenkaari: kiitos :)! mietin eka, että kannattaako suomalaisen kehua itseään julkisesti näin muille suomalaisille :D Jään tämän reissun osalta kuitenkin varmasti saajan osalle :)

lizzie: Kiitos, toivotaan ja on kait sitä vielä jäljellä :D Tre on ihana paikka! Kuulostaa kivalta :)
Kengät onkin paras tapa tuhlata!

Anonyymi kirjoitti...

Laitoin sulle haasteen tuonne blogiini. :)

tiiti kirjoitti...

höh, pieni rehellinen itseriittoisuus tekee vaan ihan hyvää välillä, sitten voi myöhemmin vaihtaa sarkasmivaihteen silmään :D

sho(e)paholic kirjoitti...

tiiti: joo niin tekkee. Oonki aina miettinyt mitä sarkasmi tarkottaa, mutta vissiin se on se S-nappula mikä meidänkin autosta löytyy ihan siitä vaihdekepin vierestä. Sillä lähtee aina autokin lujaa ja vihasesti...