Once more with feeling

Kiitos Nerikah:lle haasteesta. Teen tän, vaikka olen tehnyt tän jo kerran viidella jutulla.

---------------------------------------------------------------------------------------------
Meemin säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
----------------------------------------------------------------------------------------------

1. En pidä eläimistä ja voisin hyvin kuvitella elämäni olematta missään tekemisissä lemmikkieläinten kanssa. Hevosista tykkään ihan jees ja naapurissa oli edesmennyt Jeri-koira maailman ihanin hauva ikinä, mutta muuten en ole kovin innoissaan näistä kanssaeläjistämme. Olen käynyt asiasta useamman keskustelun useamman eläinrakkaan ihmisen kanssa, enkä edelleenkään innostu. "Anoppi" hehkutti innoissaan jouluna, että on ostanut koiran, joka tulee meillekin joskus hoitoon. Huomasi varmaan, etten ollut turhan innoissaan. Enemmän olen edelleenkin vähän sitä mieltä, että ei ole oikein, että minulta ei kysytty mitään. Housuboy on tosin innoissaan, joten yritän sopeutua. Monesti kiinnyn koiriin, jotka ovat tuttujen, joten miksen tähänkin.

2. Lempiaineeni lukiossa oli historia, mutta tiesin aina, että suuntautuisin yliopistossa enkkuun. Myöhemmin olen miettinyt, pitäisikö lukea historia sivuaineeksi ja lähteä britteihin opettajaksi :D

3. Kehun aina kavereitani joko blogissani tai livenä. Minusta on ihanaa saada toiselle hyvä mieli, vaikka kukaan ei koskaan sanoisikaan mulle mitään. En tajua, miten joidenkin mielestä se on itseltä pois, jos toinen on nättinä. Olen huomannut, että tää on jonkinlainen tapa hakea hyväksyntää ja toivoa, että minua ei pidetä ainoastaan itsekkäänä ja tylynä ihmisenä. Ja siis silti tarkoitan kaikkia kehuja, mitä sanon.

4. Jos saisin korjata ulkonäössäni yhden jutunu, johon itse en ole voinut vaikuttaa kovin paljoa, niin se olisi ihoni. On suunnaton itsetunnon lannistaja, että tuntee itsensä rumaksi aina niiden takia. Minusta on tullut mestarimeikkaaja tämän takia (ja lehtien ja youtuben vinkkien ;) mutta silti, olen luvannut itselleni, että jos ihoni joskus paranisi, niin lopettaisin esim. meikkivoiteen ja peitevärin käytön viikolla ja laittasin korkeintaan ripsaria ja poskipunaa tai aurinkopuuteria.

5. En ole kertaakaan luntannut tai huijannut missään kokeessa tai testissä tai esseessä. Olen tuskallisen tunnollinen, mutta kokeet ovat sitä varten, että näen, mitä osaan. Jos lunttaan joltain muulta, en tiedä, mitä oikeasti osaan. Enkä olisi ansainnut sitä parasta arvosanaa. Uskon, että oli paljon palkitsevampaa saada niitä parhaita arvosanoja ansaitusti (huonoin arvosanani kouluhistoriassani oli 8-)

6. Saatan vaikuttaa kylmältä ja itsekkäältä, mutta en oikeasti tajua itse, mikä sen tekee. Moni sanoo, että olen itsekäs, koska hehkutan Sveitsin reissuani. Tiedättekö mitä? Minä olen paiskinut koko kouluikäni töitä sen eteen! En koskaan ole kenellekään sanonut, että he olisivat huonompia, koska eivät saa samoja arvosanoja kuin minä. Olen mielestäni kannustanut ystäviäni ja siskojani ja sanonut, että sillä ei ole mitään väliä, kuka on paras, koska hyviin tuloksiin on pyrittävä vain itsensä takia - ei kenenkään muun. Mitä sitten, jos siskoni ei ollut niin hyvä matematiikassa? Hän on parhaita tanssijoita ja olen hänen suurin faninsa vaatesuunnittelijan työssään. Ja toinen on parempi matikassa kuin minä. Jos se on itsekästä, että minua kiinnosti koulu enemmän kuin teini-iän ryyppyreissut tai että kannoin huolta asioistani ja tulevaisuudestani alusta asti, niin sitten olkoon niin. Silti minusta se ei ole mitenkään ole ollut poissa esim. ystäviltäni. Minua kiinnostivat aidosti koulun aiheet ja se näkyi työssäni. Mielestäni se olisi kiittämättömyyttä, että en ottaisi hyötyä siitä, että minulla on mahdollisuuksia tehdä asioita. Tiedänpä tyypin, joka opiskelee Oulussa, vaikka Cambridge lähetti kutsun tulla sinne.
Ja väitänpä vielä lopuksi, että on oikeasti helpompi saada ystäviä ja käydä koulunsa läpi rauhassa, jos on perustyhmä tai keskivertoa (tai ainakin "leikkii" sellaista tai ei yritä). Minua kiusattiin koko ala-aste siitä syystä, että osasin. Ja edelleen koko ajan löytyy aikuisiässäkin joku, joka saa minut tuntemaan oloni kurjaksi, jos kehtaan olla tyytyväinen saavutuksistani. Mutta jos se on joku normaalisti keskiarvo 6, niin se saa hehkutta kyllä onnistumisiaan ja kukaan ei ajattele, että ollaanpas sitä niin olevinaan.

---

En haasta enää ketään, sillä tämä on kiertänyt jo niin monesti. Tehkää, jos ette ole vielä tehneet ja satuitte näkemään blogissani.