Ilma oli mitä mainioin lenkkeilyyn, tosin siellä oli tuolloin jo asteet nollassa. Lauantaina saimmekin jo nähdä ensilumen :) Lauantaina minä piiskasin porukan ylös ajoissa, jotta ehtisimme vaeltamaan koko lenkin. Aamu oli tunturissa niin sumuinen, että liian varhain herääminen ei olisi kannattanut. Ajoimme autolla Pallakselle ja olimme valmiita lähtemään kiipeämään Taivaskeron päälle kahdelta. Luontokeskus arveli matkan kestävän meiltä kolme tuntia, mutta valitettavasti matkalla ei voinut missään pitää tulia, joten paahdoimme 9 km lenkin loppujen lopuksi kahden jalkavammaisen kanssa kahteen ja puoleen tuntiin. Tämä reitti on siis 95% nousua. Taivaskero on Pallaksen korkein tunturi ja sen korkeus on 807m. Siitä laskimme kurun kautta ja nousimme Laukukerolle ja Lehmäkerolle. Siitä laskimme vihdoin vatikurun hissiasemalle. Laskeutuminen oli kaikista rankinta jaloille ja selälle. Nousu oli ollut paljon helpompaa. Ja niin lähdettiin matkaan.
Ja poro on aika tyhmä eläin. Ne eivät paljoa väistä maantiellä, mutta täällä tunturissa niiden ei kuulukaan, sillä me olemme oikeastaan ne tunkeilijat.
Tunturissa lumi oli jo vähän jäänytkin.Tässä seuraavaksi todiste, että huipulla on käyty, eli muistolaatta Helsingin Olympialaisten Olympiatulen sytyttämisestä. Olin viisivuotiaana katsomassa laatan paljastusta mummin ja papan kanssa ja nyt palasin ensimmäistä kertaa.
Ja kuka sanoi, että taivas ei ole maan päällä - toisinaan:
Ja lopuksi vielä minun mökkimuotia:
Eikä ole muuten meikkiä tai mitään muutakaan kauneustuotteita esim. tukassa ;D
7 kommenttia:
Kiitos reissukertomuksesta! Tuli taas kauhea kaipuu sinne pohjoiseen; geeniperimä ja tietty osa DNA -ketjussa kiljuu sinne. Kauniita kuvia ja ihania maisemia. Olen niin usein haaveillut, että pääsisin kunnon vaellukselle. Uskon, että se tekisi ruumiin lisäksi hyvää myös sielulle. Ehkäpä saan haaveeni toteutettua jossain vaiheessa lähiaikoina. Saan, varmasti saan. ;)
Olen positiivisella tavalla kade siitä, että olet nähnyt jo ensilumen. Muistan, kuinka suuri juttu se oli aina lapsuudessa ja on itse asiassa vieläkin. Ensilumi on jotenkin niin kaunista, kun syksyinen maa saa ikään kuin unipeiton päälle talvea varten. Jos saa... ;)
Ja edelleenkin; olet oikeasti niin kaunis nuori nainen. Ilman meikkiä näytät taivaalta pudonneelta enkeliltä. :)
Hei Verna! Lappiin vain, matkaan ja menoksi ;) (ai mikä raha-asia?). Vaellukset ovat ihania, jos sattuu kuiva keli :)
Ensilumi oli ihana :) tuijotettiin mökin terassilla pyyhkeet päällä saunajäähyllä sidukat kädessä, kun lumi tipahteli. Ja on se niin rauhallinen näky kuitenkin.
Ja kaunis kiitos kehuista :) onneksi se ei ole lähikuva, silloin ottasit takasin sanoja :D
Minä suurensin kuvan... Siis klikkasin koko näytölle ja olen edelleen samaa mieltä! ;)
Ihania maisemia! Nyt alkaa pukata pientä matkakuumetta pohjoiseen! :)
Oih! Ihania reissukuvia! Tuonne kun pääsisi...:)
Nerikah, minun mielestä tuollaiset reissut on kaikista ihanimpia. Olen vannoutunut ulkoilmaihminen ja partiolainen ollut aina ja tämä matka kannatti, joten jos vähääkään kiinnostaa, niin reissu pohjoiseen ja tunturiin, kunhan se ei ole turistihelvetti (esim. Levi), auttaa kummasti irroittautumaan ja rentouttamaan sekä tuntemaan maailman kauneuden kerrankin :)
Jonna, minun lomani ei ehkä ollut ihan niin GLAM kuin sinun, ja vaihtaisin omani tuohon saamaasi tilaisuuteen milloin vain, mutta toisaalta omani on mahdollista tehdä milloin vain uudestaan ja siksi olisin valmis vaihtamaan tohon NYKin matkaan ;) jos tilanne olisi toinen, en edes vaihtais :)
ihania kuvia.olen joskus kauan sitten lomaillut hirsimökissa yllaksella talvella. ne siniset hetket siella ovat jaaneet elavasti mieleen. kerran olen myös ollut automatkalla pohjoisessa sodankylaa myöten. se luonnonrauha ja hijaisuus, mika siella vallitsee, on uskomatonta.
Lähetä kommentti