Nyt saan luvalla kehittää matkakuumetta, sillä lentolippu on hankittu ja isäntäperheeseen on otettu yhteyttä. Silti kaikki pyörii nyt niin pahasti päässä, että olen innoissani oikeastaan vasta, kun olen Sveitsissä. Matkani lähtee kotoa kohti Tamperetta ja Helsinkiä luultavasti loppiaisena. Tampereella käyn visiitillä kummitytön luona ja Helsingissä luultavasti baarikierroksella serkkuni kanssa, jos ehdin. Sveitsissä Zürichissä minä olen klo 12.00 9.1.2009. Sen jälkeen tämä shoe-p-aholic on pääsisäiseen asti bloggaaja Sveitsissä. Junalla siirryn siitä sitten 2h 40 min matkan jälkeen tulevaan kotikaupunkiini isäntäperheeseen, johon kuuluu kaksi pientä poikaa. Minusta on jännä kokea poikaperhe, koska minulla on aina ollut vain siskoja ja vain muutama poikaserkkukaan.
Vakavampiin asioihin: olen ollut koko syksyn vähän allapäin. Ajatus tästä rumbasta ja sen alkamisesta uudestaan on vain jotenkin niin uuvuttavaa. Minä olen suhteessamme se, joka kulkee kaikki viikonloput, koska minun kämppäni on opiskelijakämppä, johon ei saisi tuoda ylimääräisiä vieraita. Toisekseen me näemme nopeammin, koska minun viikonloppuni alkaa jo torstaina. Tämä uupumus on vain pahentunut siksi, että olin aivan koko kesän töissä ilman pienintäkään lomaa. Kaikki tekeminen on tänä vuonna tuntunut ylivoimaiselta ja vaihtaessani blogipaikkaa en enää kokenut olevani littlemisssunshine. Nyt kuitenkin helpotukseksi näkyy taas valoa tunnelin päässä. Toissa viikonloppuna oli todella paha romahdus riidan yhteydessä ja Housuboy järkyttyi, koska ei ollut tiennyt tilanteesta mitään. Ystävistä osa on huomannut asian, mutta veikkaan, että he syyttävät tilanteesta vähän toista juttua keskustelumme perusteella. Kun sain kaiken ulos, asia helpotti. Ei se mitenkään parantanut tilannetta, mutta oloani kyllä. Viime viikolla aloin todella ponnistella ja päätin, että himoliikunta alkaa taas. Jos liikunta auttoi minut yli pahemmankin murskaantumisen, niin kyllä se tässäkin auttaa varmasti. Se on vain jäänyt liiaksi pois. Tämä viikko on onneksi aikaa, joten rentoutuakin ehtii. Olen juuri lähdössä kaupungille, jos ne täydelliset äijäfarkut vaikka olisivat mulle sopivat ja raaskin ne ostaa :)
4 kommenttia:
matkasi alkaa sitten olla taytta totta, kun liputkin on valmiina. paljon on varmaan suunnittelemista ja tekemista. ja varmasti jannittaakin.tulossa on ihan erilainen elamankokemus,joka aivan varmasti tuo paljon rikkautta mukanaan elamaan. TSEMPPİA!
Minulle sinä ainakin olet yhä Littlemisssunshine! :) Mutta ymmärrän sinua hyvin, paremmin kuin arvaatkaan. Olen sen verran tarkasti seurannut elämääsi blogisi kautta ja siinä on todentotta riittänyt menoa ja vauhtia vaikka toisille jakaa.
Osaan myös kuvitella, että miltä tuntuu kun uupumus ja stressi iskee kaikkien tapahtuneiden ja tapahtumassa olevien asioiden keskellä. Sinun elämässäsi on tapahtumassa paljon; unelmasi on toteutumassa ja samalla elämäsi muuttuu. Kaikki asiat saavat uudet mittasuhteet ja korostuvat. Yleensäkin olen itse kokenut syksyn vaihtumisen lähemmäksi joulua olevan vuoden sekavinta ja kiireisintä aikaa joka suhteessa.
LMS! Muista, että olemme täällä tukemassa sinua myös reissusi aikana. Et varmasti jää yksin ja minä kaipaan kovasti sinua sulostuttamaan päiviäni. :)
sateenkaari: sullakin on täällä nyt profiili, hienoa! Mulle on aina ollut näissä opiskeluissa tärkeämpää kokemus. Sillä mie niitä töitä teen enkä kirjoja lukemalla. Joten ajattelen suoraan ja härskisti, miltä tällainen näyttää papereissa puhumattakaan siitä, millainen kokemus se tulee minulle olemaan. Kuitenkin viiden vuoden päästä sitä saattaa olla jo lapsia ja paljon rajoittavampi elämä.
Verna: tuhannet kiitokset kauniista sanoista. Jännitän lähtöä ja pelkään,että jotain sattuisi, joka pilaisi tämän kaiken. Pitäisi katkaista kait jalkansa nyt, niin sitten olisi paska karma täynnä ;D ja kiitos, että olet tukena, siihen olenkin viime aikoina niin alkanutkin luottaa, kun sinä vain satut verna olemaan tuollainen luotettava ja äärettömän hyväntahtoinen hyvän mielen haltija :)
Tippa linssissä täällä, kun luin kauniita sanojasi. Kiitos... :) Ystävät ovat enkeleitä tällä elämän taivaalla, eivätkä ystävät hylkää toisiaan koskaan. On aivan sama, millaisesta ystävyydestä on kysymys, sillä tärkeintä on, että olemme tukemassa toisiamme joka tilanteessa tällä matkalla. :)
Lähetä kommentti