Sho(e)paholic: Unirytmin kurimus sekä lupaukset, jotka on pidettävä

Mun unirytmini on aivan mullin mallin. Siskoni Kuopuskin jo kommentoi sitä sanomalla, että saatan olla ihan mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä hereillä ja vastaavasti nukkumassa. Ja en voi vedota vuorotyöhön, silllä viimeksi olen ollut töissä yöllä varmaan noin kuukausi sitten. Nämä yöt kuluvat sitten rattoisasti kouluhommissa ja hömppähommissa. Mutta onneksi on olympialaiset, koska yksin kun vietän aikani Oulussa, on tv:n hälyääni kiva lisä, joka tuo tunteen seurasta (säälittävää!) :D

Nyt kuitenkin on pakko avautua eräästä negatiivisesta asiasta, joita olen naiivisti, silmät ummessa ja härkäpäisellä itsepäisyydellä torjunut elämästäni ja varsinkin täältä blogista viime aikoina. Mutta tämän sanon vain siksi, että se on julkisesti täällä esillä. Olin siis eilen ystävien kanssa viettämässä pitkästä aikaa sitä opiskelijaelämän kivempaa puolta. Itse join huikeat kaksi siideriä koko illan aikan (, jonka suurin osa aloitti jo Reikunmäessä klo 14 mäenlaskun alkaessa). Ilta oli mahtava: kahden tunnin palelun jälkeen tyärten kanssa saunaan ja siitä illan päälle Oulun Radisson SAS -hotelliin, jossa laskiasbileet on perinteisesti pidetty. Noh, ensinnäkin paikkaan oli myyty 1300 lippua ja ovella oli jono jo klo 22. Naisten vessa oli myös tuohon aikaan viimeistään jätetty täysin ilman huoltoa eikä alakerran naisten vessassa ollut paperia kuin kahdessa kopissa koko loppuiltana. Hanoista toimi yksi tai kaksi tuurin mukaan. Illan kauhu oli kuitenkin narikka. Päätin kilttinä tyttönä lähteä kotiin yhdeltä, jolloin asetuin narikkajonoon. Autokyydistä kotiovelle huolimatta (n.10 min), olin kotona klo 02.30! Syy: narikat olivat kaatuneet ja porukalle haettiin takkeja kuvailun perusteella. Jonotin siis narikkaa reilun tunnin, josta loppuvaiheen n. 15 min olin litistyneenä kolmen itseäni kaksi kertaa painavamman henkilön väliin. Kun olin saanut tavarani, piti vielä päästä rysiksestä ulos, missä siinäkin toimi vain väkivoima. Kun pääsin viiden minuutin jälkeen narikan saamisesta vihdoin tungettua itseni ulos, totesin ovimiehelle, että paikka tarvisi jo poliisia avuksi hajottamaan massat. Kotiin viemisinä pieni venähdys kädessä ja selkäkipua. Viimeisenä oltiin päätetty hoitaa ulkomaalaiset, koska ilmeisesti tässä kuvailutehtävässä ei ollut riittävästi englanninkielen valmiuksia ja pari meksikolaista oli odottanut takkejaan AAMUKUUTEEN!! Se siitä tilityksestä, en mene enää IKINÄ Oulun Radisson SAS:iin.

ASIAAN:Tässä on kuitenkin ensiosio haasteestani, jonka esittelin edellisessä postauksessa. Tässä siis viikon hiustyylejä alkaen seuraavasta haastepäivästä eli keskiviikosta. Mulla on keskiviikkona vain 12.30-14.00 luentoa, joten puhumme tosi helposta päivästä (ai niin ja tästä lähin se on mulla vapaa, kun oli vain yhden periodin kurssi). Joten hullun innoissaan nousin aamulla laittaan itteäni. Tuloksena lämpörullat ja näin:

Föönasin eka hiukan hiuksia, fiksasin otsatukan ja laitoin muotovaahtoa tukkaan. Sitten rullailin tukan lämpörullille. Teen aina niin, että eka kierrän hiusosion sormen ympärillä ja sitten alan asetteleen rullalle. Minusta kyseinen hiustenlaittomuoto on aivan liian aliarvostettua: Mulla menee 10 min rullailla tukka kiinni, sitten teen meikin vartissa ja sitten otan rullat pois ja lakkaa. Voilà!

Siinä missä tukka ja meikki laitettiin viimisen päälle, asu meni vähän rennommin, koska en vaan kehtaa laittaa prinsessakiharoita ja prinsessa-asua. Tykkään, että jos joku on tosi laitettu, toisen pitää olla vähemmän. Eli ulkomaantuliaishuivi, River Islandin leggingsit ja GinaTricotin 4.90e maksanut laiskuustunika. En halunnut ihan näyttää laiskuuden huipulta, joten laitoin ton niittivyön ja käsikorut ranteeseen (molempi GT). Jalassa samat kengät kuin seukiks tulevassa kuvassa, Biancolta.

Torstaina laittelin päälle tällaista. Aamulla oli tosi paljon aikaa, joten suoristelin tukan kaikessa rauhassa. Sitten oli tosi haasteen aika: olin vakuuttanut kaikille, että voin pitää tekonahkahamettani niin, että se ei näytä tökeröltä. Joten näin ollen laitoin kyllä tukkani kovan näköiseksi ja naamaan vahvan silmämeikin, mutta silmät laitoin piiloon lasien taakse (mulla on miinuslasit, joiden kanssa olen huomannut, että saa latoa minkä verran tahansa pakkelia silmiin. Melkein). Ja sitten H&M leggingsien kanssa laitoin tuon KappAhlin mustan tekonahkahameen ja ajattelin luottaa tuohon vastakohta-asetelmaan taas ja laitoin kaveriksi H&M neuletakin ja tummansinisen harsohörsöpaidan. Alla on joku toppi, joka on varmaan sekin menkkahaukan.

Perjantaina oli minun vapaapäiväni, koska mulla ei ollut töitä. Näillä hiuksilla mentiin kauppaan ja Makuuniin hakeen illaksi OZ:in eka tuottis ja UP. Asu oli varmaan joku farkut ja t-paita todennäköisimmin, koska niitä en jaksanut ees kuvata. Mutta kampaushan tehtiin tarrarullilla ja siitä ei tullut ihan niin kiva, kuin halusin. Isoja tarrarullia ja muotovaahtoa siinä kummiski on ja lakkaa. Ei ihan paras juttu, mutta Housuboylla meni hermo mun hitauden ja mulla tukan kanssa, joten se nyt on tollanen uitettu rätti -malli. Viikonloppu oli verkkarimeiningeissä ja töissä, joten ei mitään missimatskua. Laitan lisää kuvaa yrityksistäni tällä viikolla ja jatkan haastetta siten, että teen sen kuitenkin 7 päivän mukaan. Tiedän huijaavani, mutta ei ole järkeä laittaa tukkaan töihin, kun se pitää sitten jynssätä siitä lemusta heti töistä tultuaan ja sunnuntaina ei vaan meän huushollissa tehdä mitään, mikä vaatii meikkausta, hiustenlaittoa tms. vaan ohjelmassa on kouluhommat, laatuaika, sähly ja saunominen vanhempieni luona.

Ja sitten se Shu Uemuran jälki, jota moni on kysynyt. Anonyymi postasi siitä ekana kommenttilootaani ja loput pyynnöt ovat tulleet naamatusten. Laitan tähän nyt eka vertailun vuoksi au naturel -tilanteen.

Ongelma mulla on enemmänkin se, että mun ripset kyllä yleensä taittuu viiden minuutin taistelun jälkeen ihan omasta mielestäni kauniisti, mutta auta armias, kun siihen lämäsee ne ripsarit, niin ihan kuin niitä ei oisi edes taivutettu. Plus aina ne eivät kaarru niin kauniisti, vaan osa menee 90 asteen kulmaan ja osa ei kaarru. En ole tähän päivään mennessä päättänyt noiden ennen käyttämieni halvempien taivuttimien kanssa, ovatko muoviset vai metalliset paremmat. Yritin myös taivuttaa ripsiäni kauan siten, että lämmitin eka sitä taivutinta. Se auttoi ehkä pitämään ne ripset asennossa noin puoli tuntia.
Tässä on kuitenkin tilanne Shu Uemuran jälkeen. Taivutan niillä kolmesta kohtaa: eka tyvi, sitten keskikohta, sitten kärki. Taivutan vain niin, että käytän ripset niiden välissä, eli ehkä 2 sekuntia per kohta. Ja tällaiset tulee AINA eka yrityksellä. Ajansäästö: n. 5min. hermosäästö: mulle korvaamatonta (mulla on ehkä maailman lyhin pinna).

Pari virhettä siellä on, mutta jos ois se pienien osioiden taivuttaja, niitäkään ei ois. Ja sitten se juttu, miksi rakastan näitä. Tässä on mun ripset sitten kahdeksan tuntia käytön ja ripsarin lisäämisen jälkeen. Meikkihän on valaistuksen takia kuin vankikarkurilla ja plus tossa on vielä se, että laitan voideposkipunan meikkivoiteen alle ja tohon tosiaan tuli vielä meikkivoide ja aurinkopuuterit päälle. En yleensä näytä noin Frankensteinin vaimolta (ainakaan meikissä, ilman sitä kylläkin). Yritin tehdä ne vertailukuvat, mutta ilman ripsaria kuva on aika sama ja sit sen kans niin ne näyttää just samalta kun toi au naturel ripsarin kans. Näin mulla, eräs kaverini kyllä antoi jo epäsuorasti ilmoitti mulle, että hän ei tajua minua ja ei nää tällaisessa tuhlauksessa mitään järkeä, koska hänen ripsensä kyllä taipuvat ja pysyvät. Se on hienoa mielestäni. Vastaavasti mun mielestä on mieletöntä ostaa se samanlainen Diorin kynä kulmakynäksi kuin hänellä, koska itse en tee sillä mitään (koska kulmani eivät ole samanväriset kuin tukkani, vaan allaolevassakin kuvassa aika lähellä luonnollista väriään). Pointtini on, että äitini kosmetiikkaostoksissa ei ole minun mielestäni mitään järkeä ja äitini ei ole mitään järkeä ostaa minun tuotteitani. Koska minulla on erittäin vaikea sekaiho, äitini tarvitsee vain satunnaista kosteutusta ja halutessaan ikääntymisen merkkejä estäviä voiteita. Huom! Halutessaan! Olet, äiti, tosi kaunis mielestäni :)

Viimeiseksi voin sanoa, että olen etsinyt klassista trenssiä jo useampana vuonna. Nyt sitten löysin unelmien takin, joka ei ihan varsinaisesti ole klassikko, mutta rakastan sitä! Näitä oli tullut På Gränsenin Gina Tricotiin vain yksi, mun kokoa! Siis kuinka usein universumissa käy näin?! Olihan se vähän arvokas ja noi napit saa varmaan taas noiden laadun tuntien ommella noin 35 kertaa uudelleen, mutta en jaksa välittää. Niitit on ihania ja takin väri tosi kiva ja ajaton - puhumattakaan mallista.