Oli aivan ihanaa viettää viikonloppu rauhassa. Jo keskiviikkona klo 14 loppui luennot ja silloin ampaisin mummin autolle ja ajelin rauhassa kotiin Oulusta. Huolehdin kotiin päästyäni, että kandini alustava aihe ja lähteet ovat kandiryhmän verkko-oppimisympäristössä (Puns and word-play in the British Women's magazine Glamour) ja keskityin nauttimaan vapaa-ajastani. Yöllä hain mummini koneelta ja lupasin mennä katsomaan häntä uudelleen aamusta. Torstaina oli ohjelmassa rentoutumispäivä: aamusta mummin luo teehetkelle, sitten kaverille ja sähly illalla. Lisäksi sain kämpän pyykkivuoren ja tiskivuoren selätettyä ja saatoin hyvällä omallatunnolla lähteä seuraavana päivänä äitini kanssa shoppailemaan. Sieltä löytyi maailman ihanin trenssitakki kevääksi! Tällä koneella ei ole kuvankäsittelyohjelmaa, mutta ylihuomenna saan sen varmaan omalle koneelleni sen kuvan ja näkyville.
Äidin kanssa löytyi myös kiva alennustunika ja rannekehärpäke, jonka äiti osti minulle. Illalla olin Housuboylle ja kavereilleen kuskina illan ja rentouduin väliajat kotona yksin. Lauantaiaamun nukuimme pitkään ja sitten Housuboy meni sulkapalloa pelaamaan ja minä kauppaan. Löysin KappAhlista (shokki, että löysin sieltä ylipäänsä mitään) maailman ihanimman tekonahkahameen, jonka jätin eka varaukseen, mutta päätin myös hakea pois. Saa nyt nähdä, osaanko sitä yhdistää mihinkään, mutta on se sentään avokauppa hetken.
Lauantaina sain luokseni vanhat ystäväni, joista häviävä osa oli paikkakunnalla, eivätkä kaikki paikkakunnallakaan olevat päässeet mukaan. Silti juhlat olivat onnistuneet ja ystäväni Partiopoika oli kerrankin paikalla. Olin niin onnellinen nähdessäni hänet jälleen ja vielä siitä, että oli löytänyt elämäänsä tytön, joka vaikuttaa mukavalta. Olen onnellinen, että kerrankin hänelle löytyy onnea elämässä. Baarissa törmäsin tämän uuden tytön kanssa kierrellässäni vanhaan puolituttuun, joka esittelytilanteessa kysyi tältä tytöltä nauraen, "Partiopoika, oletko tosissasi?" Minä meinasin läpsäyttää tätä poikaa. Kyseessä entinen koulukiusattu henkilö, josta ystäväni ei ole koskaan sanonut mitään negatiivista. Sanoinkin siinä vaiheessa tyynesti suorat sanat. Mikä ihme siinä on, että jotkut ovat noin pieniä mieleltään? Luulisi, että altavastaajat kannustavat kaltaisiaan. Siksi toisekseen Partiopoika on ainoa ystäväni, jota kaikki ystäväporukassani kunnioittavat ja rakastavat. Otan mieluummin itsekin sellaisen poikaystävän kuin Brad Pitt -look-a-liken. Joka tapauksessa meillä oli ihana ilta. Olin oikein onnellinen ystävistäni, jotka osaavat jo ottaa typerimmät juttuni naurulla.
Tänään maksoin kalliin hinnan juhlinnasta omaa tyhmyyttäni, mutta sai kyllä ajattelemaankin asioita. JOten sunnuntaikin meni rentoutuessa kotona ja huomenna palaan kouluun kiitollisena tästä viikonlopusta, jolloin minulla ei ollut töitä eikä juuri aikataulujakaan. Jotenkin tuntuu levänneeltä ja akkuja ladanneelta :) Toivottavasti taas pääsisi opiskelurytmiin sen voimalla mukavasti :)
Eli ensi postauksessa enemmän hömppää tiedossa ja toivottavasti saan sen siis tehtyä tiistaina :)
Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille :)
2 kommenttia:
Nuo on kyllä niitä pelastavia viikonloppuja.Silloin todella huomaa miten tärkeitä ystävät ovatkaan elämässämme. Vaikka olisivatkin kaukana, mutta ovat kuitenkin olemassa.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Sanopa muuta! Olen viime aikoina karsinut negatiivisia ystäviä elämästäni, koska en henk. koht. enää jaksanut kantaa kaikkien muidenkin murheita. Ja se oli minulle silti vaikeaa ja tunnen syyllisyyttä edelleen. Sitten on näitä ystäviä, joiden seurassa ei tarvitse pyydellä anteeksi, kukaan ei vedä palkokasvipakettia nenään ja saa vain keskittyä rentoutumiseen ja keskusteluun. Aah :)
Lähetä kommentti