Eilen olin vahan iompien luokassa. On hauska huomata, etta taalla ryhmat jaetaan taitotasojen mukaan. Lisaksi oli hauskaa, etta luokka meni aamunavauksen tyyppiseen juttuun opettelemaan huljaista kaytosta, josa rehtori kylla parjasi heidat kaikki oikein huolella kaikesta muustakin. Lisaksi oppilaita nolataan kaikkien kuullen luokassa tosi paljon mika on minulle hieman vaikeaa ymmartaa.
Muissa asioissa kavin pienesas Whitley Bayn kylassa, joka oli aika idyllinen ja lisaksi sain ostettua halvan liittyman suomeen soittelua varten. Ilta oli melko tylsa silla istuin aika pitkan vain kotona ja koneella, mutta ainakin saimme Surusilmalle varattua liput Lontooseen tuloa varten, joten reissu on
todellakin voimassa ja olen siita aivan todella innoissani! Lennot ja hostellit on varattu ja me todellakin vietamme pitkan viikonlopun ihan kaksin, mista olen todella innoissaan. Pahoittelen nyt todella kovasti, etta blogini sisalto on valissa vahan turhankin lallya, mutta toisaalta olen kylla anasainnut taman onnen pitkasta aikaa.
Tanaan saavuin pitkan pitkan (7 ja puoli tuntia) bussimatkan jalkeen Lontooseen Tanssijasiskoni luo visiitille. On ihanaa nahda siskoakin pitkasta aikaa :) Huomenna on suunnitelmissam enna ulos ihmisten ilmoille syomaan ja sunnuntaina Virgin Active -kuntosalille riehumaan ja saunomaan.
Maanantaina minun on tarkoitus sitten muuttaa omilleni, jaiks! Perhe on kylla ollut niin ihana, etta ei yhtaan huvittaisi.
Pari juttua, note to self: ota mukaan vihko tunneille. Tama on sen takia, etta teen huomiot ylos heti kun niita on, mutta tassa taman paivan muutamia pohdintoja:
- lapsia rohkaistaan yksilollisesti paljon paljon enemman kuin Suomessa. Esim. kehut ovat ylitsevuotavia minun korviini. Hienosta yrityksesta mainitaan koko luokalle ja hienosti vastaava saa "merit"-tarran, joka kiinnitetaan koulupuvun rintamukseen. Mielestani tama on ongelmallista siksi, etta kun 17 oppilasta viittaa, yksi saa vuoron ja osaa asian, hanta ylistetaan ja han saa kunniamaininnan, vaikka 16 muuta olisi saattanut vastata aivan yhta hienosti. Myos paivan paras kayttaytyja nostetaan esiin ja han saa olla seuraavana paivan "tahtioppilas", jolla on erikoisvastuita ja hanta ylistetaan tasta hyvasta paivan mittaan. En tieda, aiheuttaako tama kiusausta koulussa, aion tarkkailla asiaa viela jatkossa. Itse inhosin sita, jos omaa osaamistani korostettiin julkisesti, silla se johti lahes aina kiusaamiseen. Meille annettiin esim. leimoja vihkoon sen mukaan, kuinka hyvin laksyt oli tehty, silla opettaja naki siina kaikkien vastaukset ja kaikilla oli mahdollisuus saada sama kunniamaininta. Olen miettinyt paljon, johtaako tama ehka liikaa jotenkin itsekkyyteen, kun lasten harvemmin tarvii puhaltaa yhteen hiileen ja jokainen taistelee meriiteistaan muiden silmissa. En tieda yhtaan. Lisaksi ne kehut jotenkin sarisevat sikali korviini, etta minusta yksi sana normaalilla aanenpainolla riittaa, koska tama on se, mita lasten kuuluukin tehda. Ei tosielamassa tule kehuja siita, etta tekee tyonsa, sita odotetaan, jotta ei saa potkuja. Ja ei, en ole enaa tanaan siis ollut siella kolmevuotiaiden luokassa, en ole niin julma. Sinne se viela mielestani sopi kohtuullisissa maarin.
- erikoistarpeet jaavat mielestani enemman taustalle kuin mita olen Suomessa nahnyt. Eras poika, jolla on CP-vamma, jaa liian usein luokan tekemisten ulkopuolelle, koska pyoratuolia on vaikea liikutella niihin aktiviteetteihin, joita muu luokka suorittaa. Toisaalta oli myos surullista huomata, etta kyseinen lapsi ei saa tarpeeksi fysioterapiaa. Koulunkayntiavustajat kertoivat minulle, etta poika on pystynyt fyysisesti ennen parempaan kuin nykyaan, koska vanhemmat ovat viela aiemmin pitaneet poikansa fysioterapiaharjoituksista huolta toisin kuin enaa. Eras toinen poika on selvasti keskittymishairioinen, mutta kukaan ei tajua puuttua siihen, etta han ei seuraa, tajua, tai tee muutenkaan koskaan sita, mita kuuluisi tehda.
- Lapset ovat suloisia aivan sama minne maailmassa menee
Muissa asioissa kavin tanaan eka kertaa Newcastlen keskustassa, koska sain kuukausikortin metroon koululta. Tuhlasin paljon rahaa vaatteisiin, koska minulla ei ollut sopivia vaatteita kouluun. Ostin fiksuja hameita, neuleita ja mekkoja. Primark pelasti budjettini. Illalla kavimme kolleegani kanssa drinkilla. Oli todella mukava jutella hanen kanssaan ja on ihana, etta on samanikainen tytto, jolle puhua. Han on todella kupliva persoona ja oikein minun tyyliseni. Oli hienoa nahda, etta Newcastlen silta oli ala-asennossa ja valaistu illaksi. Kolleegani sanoi, etta tata ei tapahdu kovin usein. Hillitsin tanaan itseni ja en ostanut Costa Coffeen vadelma-valkosuklaamuffinssia, yey me! Ruoaksi koulussa oli tanaan kukkakaali-parsakaaliruukkua tai jotain muuta, joka oli siis liharuokaa. Se naytti tosi allolta. Otin kaalta juustoruukussa ja se olisi ollut hyvaa, jos siina olisi ollut hieman vahemman rasvaa ja juustoa. Sita paitsi huomasin, etta vatsani ei kesta englantilaista(kaan) maitoa.
Tanaan olemme myos Surusilman kanssa suunnitelleet hanen matkaansa tanne ja olen siita aivan innoissaan! Tunnelmaa hiukan latisti se, etta £19 prepaid-liittyman senhetkinen tilanne oli, kun aloitimme 10 min puhelun ja sen jalkeen minulla oli rahaa kolme puntaa. Rahaa meni siis £16 ja se on noin 25€. Ihanan kallista.
Okei, mukavaa taittuvaa viikkoa. Kirjoitan viela huomenna, kun minun viikonloppuni alkaa!
Heissan! Kohta alan kylla varmaan kirjoittamaan enkuksi, koska mua ahdistaa tama a:n pisteiden puute. MUTTA olen juuri ollut eka paivan koulussa, ja seukki jutut ensinnakin mietityttaa:
1) LASTEN aloittaminen koulussa. Jos 3-vuotias pitaa tuoda kouluun oppimaan kello 8.45 - 15.15, niin se on minusta surullista ja liikaa. Heilla ei ole juuri valitunteja, vain yksi 15 minuuttinen aamulla ja toinen lounaan jalkeen (lounas klo 11.45). Tama johtaa siihen, etta myoskaan opet eivat saa taukoja juurikaan koko paivan aikana.
2) Meininki on hurjaa tuon ikaisilla
3) Ruoka on standardoitu Briteissa kouluruokailun suhteen siten, etta joka paiva lapset saavat "terveellisen ja tasapainoisen lounaan". Lounas oli a) kanaNUGETTItortilla, lohkoperunat, salaatti ja KAKKUpalanen. Tai vaihtoehtoisesti juustopiiras voitaikinasta. Siis voi huoh. Tosi loistavaa. Miten ois normaali kana, keitetyt perunat, salaatti ja kunnon hedelma? Mitahan se ennen oli?! Vanhemmille myos taytyy opettaa, miten lounaspakkaus tuli tayttaa, jos he syovat kotoaan tuomansa evaat.
4) opetusvelvollisuus on hurja verrattuna suomalaisopettajiin. Kieltenopena opetusvelvollisuuteni on 19h viikossa. Taalla opet toissa 8-16 joka paiva. Laskekaa siita.
5) miesopettajia ei alakoulussa ole ollenkaan. Vain Head Teacher on mies.
6) opettajat ovat paivan jalkeen ihan puhki. Kaikki ihmettelevat, kuinka meinaan jaksaa juoksulenkille paivan jalkeen. Isantaperheeni vanhemmat liikkuvat, mutta vain lyhyempia tehopyrahdyksia juoksumatolla, koska muuhun ei ole aikaa. Minun tunnin lenkkeilyni tanaan oli aivan puhdasta tahdonvoimaa, koska ei ole muutakaan tekemista. Suomessa en jaksaisi talla tahdilla todennakoisesti pakottaa itseani liikkeelle samalla tavalla.
Muissa asioissa: Juoksin tanaan Tynemouthin linnalle meren rantaa pitkin seka pohjoislaiturille ja sen majakalle asti. Naky oli lumoava. Sippasin melkein tosin 300m pitkaan, n. 40 asteen kulmassa nousevaan ylamakeen... It was worth it!
Huomenna menen Year 2 -luokkiin ja Newcastlen keskustaan ostoksille :)
Hiphei! Eilinen oli siis ihan tosi iso jarkytys. Mulla ei toimi netti viela taalla, joten saatte vain aakkoset ilman ylapisteita.
Ensinnakin lahdin Tampereelta 11.40 ja lento oli ajallaan Edinburgissa. Siella join kaikessa rauhassa kupposen Chai Lattea ja soin Costa Coffeen valkosuklaa-vadelmamuffinssin, koska olin himoinnut niita jo noin puoli vuotta. Sitten lahdin asemalle katselemaan jatko-yhteytta Newcastlea kohti. Asemalla lippuja myyva miekkonen kertoi minulle, etta normaalin 1,5h matka-ajan sijaan olisin matkalla lahes kolme tuntia ratatoiden vuoksi. Ehdotin, etta menisin bussilla, mutta sekin olisi kuulemma n. 3h 15 min. Voi etta mina kaduin tata paatosta, etta menen sitte junalla, vaikka ensin ajattelin saastaa rahaa ja nahda maisemia samalla. Siis kuinka tyhma ihminen on, kun ei kuuntele sisaista aantaan?
Matkaan siis lahdimme ja vartti sen jalkeen, kun olimme lahteneet, juna pysahtyi ja kuulutus oli seuraava: "Ladies and gentlemen, we are being stopped here because of a technical fault that we are not sure what it is at the moment. Please remain seated and wait for further instructions. We will probably be turned back to Edinburgh, but that is not sure yet. Please stand by for further information." Eli siis meidat loppujen lopuksi kaannettiin melkein heti takas Ediunburghiin, missa odotimme asemalla 2,5h junassa. (Tassa vaiheessa ois pitanyt tajuta kayda hakemassa jotain syotavaa Burger Kingista tai M&S Foodista.) Sen jalkeen meidat siirrettiin toiseen junaan, joka sekin oli jo taynna matkustajia. Ensin edes tietamatta, liikkuisiko tamakaan juna tanaan. Itsellanihan ei ollut matkavakuutusta ja oli jo puhetta konnareiden kanssa, etta joutuisimme ehka yopymaan Skotlannissa, joten tama oli aika piinaavaa. Me kuitenkin lahdettiin matkaan asemalta (ihmisten hurraahuutojen saattelemana). Ongelmia syntyi myos muualla valilla, kun junamme kuljettajavuoro vaihtu Carlislen asemalla ja uutta kuskia ei kuulunut. Saavuin viimein perille seistyani junan sisaankaynnin edessa kolme tuntia) klo 17.30 sijaan kello 20.30. Saankin kuulemma rahani takaisin tasta hyvasta. Onneksi kultani oli koko ajan puhelimen paassa ja sain pari oikein kivaa tekstaria lohduttamaan Suomesta :)
Aamulla herasin Surusilman soittoon ja juttelimme hetken. Tarkoitukseni oli kavella kaupungilla, mutta se meni hieman puihin. Perheen poika oli nimittain asettanut halyttimen paalle ja kun nousin ylos ja liikuin ulos huoneestani, halytin meni paalle ja piippasi seuraavan vartin. Aina, kun kukaan ei liikkunut liiketunnistimen alueella, halytin meni vartin sisalla pois paalta. Tajusin taman melko heti, mutta ensin luulin, etta joku vartija tulisi tarkastamaan tilanteen, kuten Suomessa, joten en uskaltanut heti suihkuun, vaan soin piippauksen saestamana. Sitten paatin, etta suihkuun on pakko paasta ja lukitsin suihkun oven, jotta kukaan sisaantulija ei loytaisi minua alasti.
Kouluun menin vasta klo 13 aikaan tutustumaan ja katselemaan hieman ymparilleni. Paikka on todella siisti, kuten kaupunkikin ja koulu oli nostanut Suomen lipun kunniakseni salkoon! Saan tehda vajaita viikkoja siten, etta teen 16h tyoviikkoja ti-to taysina paivina ja ma tulen kouluun vasta puolelta paivin ja pe olen vapaa menemaan miten haluan. Eli ehdin matkustella mielin maarin ympariinsa. Koulu oli hektinen, minun oppaani on todella sekava ja epaorganisoitunut tyyppi (mika on mulle tosi vaikeea, kun itse olen niin neuroottinen, mutta ehka tekee minulle ihan hyvaa). Tanaan on tarkoitus kayda iltalenkilla alueella, joka on todella kaunis. Juoksen varmaan viela monet lenkit merenrantaa pitkin, toivottavasti kaikki siis jatkuu paremmin, kuin mita on alkanut.
Tänään alkoi suuri seikkailuni kotoa Suureen maailmaan. Tai itse asiassa junaan hyppäsin jo eilen, mutta aamulla olinkin Tampereella ja aamulla suuntani on Edinburgh ja siitä Newcastle. Siskoani Tanssijaa menen katsomaan ensi viikon viikonloppuna Lontooseen ja siitäkin olen onnellinen, että näen siskoni. Tänään on vietetty normaali arkea Jääprinsessan perheessä: hieman on kiukuteltu, enemmän on kuitenkin pidetty hauskaa Ideaparkissa ja elokuvissa (Madagascar 3 oli huippu).
Ostin tuliaiset Englantiin ja toivon niiden olevan kivoja.
Ai niin, suuri matkani alkaa ilman kummempaa kameraa, sillä se jäi kultani luo. Ja niin taisi jäädä sydänkin, mutta yritän nyt kuitenkin kaikesta huolimatta nauttia ajasta - olenhan aina haaveillut lyhyestä jaksosta elämää Enkuissa.
Tänään päättyy sitten (huom! teksti ajastettu!) klo 12 aikaan tämäkin kesäni. Minun kesäni päättyy aina siihen, kun kesätyöni tehtaalla loppuvat. Surusilmä aikoo hakea minut ruokatunnin aikoihin ja sitten menemme tekemään jotain kivaa.
Viime viikonloppuna juhlimme perjantaina pienen työporukkamme muiden lomittajien kanssa kesän päättymistä käymällä Tornion kiinalaisessa ravintolassa. Golden Flower on ollut lempiravintolani lukiosta lähtien. En yleensä edes pidä kiinalaisesta ruoasta ihan hirveän paljon, mutta rakastan tätä paikkaa! Ruoka on aina vaan niiiiiin hyvää! Sisustus uusittiin reilu vuosi sitten ja se on kerrassaan ihana. Ruoka ei taaskaan meitä pettänyt, vaan söimme urheasti kaikki suihimme vilkkaan keskustelun säestämänä. Meillä oli taas jälleen kerran erittäin hyvä tiimi kesätöissä kasassa. Olen tosin hieman ikävöinyt aikaisempaa yhteisöllisyyttämme, jossa kaikki saman osaston kesälomittajat olivat hyvää pataa keskenään, tänä kesänä se ei valitettavasti enää ollut mahdollista.
Koska meillä oli myös tarkoitus juhlistaa pitkän kaavan mukaan, olimme varanneet pöydän myös Pannukakkutalosta, joka tuli ihan hiljattain Tornioon. Olen käynyt kyseisessä ravintolassa jo kerran Oulussa, ja siellä rakastuin aivan täysin. Minun lempparini on edelleen valkosuklaa-mansikka -pannari. Pannukakuthan eivät ole itse asiassa kuten normaalit pannukakut Suomessa, vaan pikemminkin paksumpia lättyjä. Älysin ottaa tällä kertaa lasten koon, sillä aikuisten koot ovat valtavia. Söin mansikkaa ja vaniljajäätelöä sisältävän pannarin. Olen erittäin tyytyväinen Pannukakkutalon tarjontaan, mutta mielestäni itse palvelu voisi olla kivempaakin. Olen hieman ihmeissäni, että nimenomaan asiakaspalvelutyöhön etutiskille asiakkaita vastaanottamaan on valittu juuri se henkilö, jolle asiakkaiden vastaanottaminen on kaikista hankalinta. Muut tarjoilijat olivat huippumukavia, mutta tämä yksi henkilö ei kyllä viettänyt ilmeisesti parasta päiväänsä. Tässä vaiheessa kannattaa varmaan mainita, että olen itse tehnyt töitä hymy suussa klo 4.30 aamuyöstä sekä perjantaisin eronneiden ja karanneiden grillimyyjänä kuin lauantain älyttömässä baariryysiksessä valittamatta asiakkaille kertaakaan. Eli kyllä, minun on helppo sanoa. En oikein suvaitse sitä, että huono päivä puretaan ystävällisiinkin asiakkaisiin.
Pannari oli kuitenkin tosi hyvää ja meidän keskustelu soljui siinä lomassa. Puhuimme melko paljon syvällisiäkin ja on mukava jälleen huomata, että on saanut seuraansa hyviä tyyppejä, joiden kanssa tulee loistavasti toimeen.
Viikonloppumme meni loistavassa seurassa Venetsialaisia juhlien. Surusilmän kotiin saapui seuraksemme pari hänen ystäväänsä. Ilta loppui meidän osaltamme varsin lyhyeen, mutta oli silti todella mukava. Juhlimme lisäksi samalla Surusilmän vakinaistamista, jonka mukana palkankorotuskin alkaa jo kohta vastata työn vaativuutta ja hänen tekemänsä työn arvostamista (Surusilmä on erittäin ahkera erittäin raskaassa fyysisessä työssä). Sunnuntait ovat meille parhautta, sillä silloin kumpikaan ei varmasti mene töihin. Löhöämme, herkuttelemme hieman ja nautimme toistemme seurasta. Ennen minua alkoi ahdistaa tällainen laiskottelu, mutta nykyään nautin siitä täysin siemauksin! Ja varsinkin seurasta. Minulla on vihdoin rinnallani mies, jonka kanssa voin nähdä tulevaisuuden, sekä haaveilla siitä yhdessä hänen kanssaa niin luontevasti. Kumpikaan ei malta pitää toisesta näppejään erossa, vaan suukottelemme ja halailemme koko ajan ja kerromme toisillemme koko ajan, kuinka paljon arvostamme ja välitämme. Siirappista ja ällöä, mutta minut tämä tekee äärettömän onnelliseksi. Serkkuni Häslääjän sanoin: "sie ihan hehkut onnesta! Ihana!"
Tänään siis kuitenkin aloitan oman pienoisen lomani ja suljen taas kohta puolin yhden kappaleen elämästäni: toivon todella, että elämäni jatkuisi syksyn myötä paljon valoisampana kuin viime syksy ja tämä vuosi on ylipäätään ollut. Toivoisin alkavalta syksyltä voimia jaksaa huomiseen, mikäli terveyteni ei kohene. Toivoisin, että Surusilmä pääsisi käymään luonani Newcastlessa. Toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa ystävilleni ennen lähtöäni ja että joku heistä eksyisi luokseni vaihtoni aikana. Toivoisin, että heillä olisi enemmän aikaa minulle. Rukoilen, että tänä vuonna en joutuisi sanomaan hyvästejä kenellekään - ihmissuhteen päättymisen tai lopullisten hyvästien merkeissä. Toivoisin elämän kantavan tätä ikuista optimistia parempaan suuntaan nyt, kun olen jaksanut niin urheasti hymyillä läpi kyynelten koko vuoden ajan ja uskoa parempaan huomiseen.
Näillä mielillä aloitan minä lomani. Oikein ihanaa jatkuvaa viikkoa kaikille!
Viimeisimmät kenkäni ovat Primarkin tällaiset versiot kultaisena ja beigenä. Lisäksi minulla on samanlaiset HM:ltä punaisena. Ostin ne lähes kaikki samaan aikaan. Yhteishintaan 12e/ kolme paria.
2) Lempiparisi, väri, koko?
Lempiparini on täälläkin esittelemäni Aldon tummanpinkit satiinipinnotteiset parit. Rakastuin niihin heti, ne ovat oma synttärilahja itselleni ja rakastan niitä!
On eri asia, mitkä kengät ovat hienot ja millä voi oikeasti kävellä :D
3)Onko jokin kenkämalli, jota inhoat?
Crocsit! Mielestäni ne ovat hyväksyttävät vain lapsilla (alle 18-vuotiaat). Ja pikkulapsilla ne ovat ihan söpöjä niillä Hello Kitty -lisäosilla, mutta muuten ehdoton EI. Siis MIKSI te ihmiset haluatte käyttää niitä ja näyttää a) persjalkaisilta b) junteilta c) tyhmiltä :D?! Joo joo, saa niillä lähikauppaan ja kasvimaalle tepsuttaa (tai mökillä), mutta minusta ne eivät ole kaupunkisandaalit, huvipuistosandaalit tai shoppailupopot. Ugh, olen puhunut.
4)Kuinka paljon olet valmis maksamaan uusista kengistä?
En ole vielä saavuttanut muuta kipurajaa kuin lompakon pohjan :D Mutta siis luin tuossa noin vuosi sitten kirjan Huimaavat Korot, joka avasi silmäni tälle kulutuskulttuurille. En haluaisi ikinä tuhlata _turhaan_ rahaa designerkenkiin vain siksi, että ne ovat merkkikengät. En enää näe siinä järkeä. Laatu on kuitenkin ihan samaa, mitä muissakin kengissä.
5)Kuinka kauan käytät yhtä kenkäparia?
Sehän riippuu rakkaussuhteesta. Mun violetit sulkaballeriinat on tällä hetkellä kolmesti liimattu pohjastaan takaisin kiinni kuumaliimalla. Ne on mun ruumiinosa ;) Mutta toiset saavat kenkää, kun vetskari pettää armotta.
6) Voisitko ostaa samanlaiset kengät kuin kaverillasi on?
Voisin ja ostaisin. Ja eritoten samanlaiset kuin pikkusiskollani :D
7) Millaisilla kengillä käveleminen on mukavinta?
Eniten viihdyn kesällä ballerinoissa ja talvella matalakantaisissa perustyylikkäissä saappaissa. Saappaat, jotka ovat ajattoman tyylikkäät, vetoavat minuun kaikista eniten ulkonäkönsä puolesta, ballerinat taas söpöytensä ja helppoutensa puolesta. Varsinkin tänä kesänä kulkiessani edestakaisin oman kodin ja Surusilmän kodin väliä, on kivaa omistaa kenkiä, jotka mahtuvat käsilaukkuunkin.
8) Oletko kesäisin ilman sukkia ja kenkiä?
Olen melkein aina. Vain lenkkarit kuuluvat sukkien kanssa pidettäviksi, ja tietenkin tennarit. En kuitenkaan mielellään haudo jalkoja kovin raskaissa kengissä kesäisin, joten ballerinatkin pidän ilman sukkia. Ilman kenkiä en muista olleeni kesäisin pitkiin pitkiin aikoihin, mikä on sääli.
9) Jos saisit ilmaiseksi millaiset kengät tahansa, mitkä ottaisit?
Ne olisivat jotkut näistä allaolevista. Ensimmäistä puoltaa se, että ne ovat todella minun tyyliseni, överit, lilat korkkarit. Ihanat Nicholas Kirkwoodin bileglitterikengät, aaah! Silloin saisin ilmaiseksi kengät, joihin en ikinä uskaltaisi panostaa, koska niiden käyttö on haastavaa, tai käyttötilaisuudet ovat rajalliset.
Nämä seuraavat taas valitsin siksi, että tarvisin kestävät, punaiset, tyylikkäät korkkarit. Ja Louboutin tekee sellaisia. Eri asia, kuinka näillä käveltäisiin. Taas esimerkki kengästä, johon voisi panostaa, mutta ei tule koskaan panostettua omilla rahoilla.
Nämä Louboutinin Spiked Heels -kengät ovat lemppareitani. Siksi ne olisivat täydellinen ilmaislahja minulle! :D
Oikeasti olen haaveillut näistä YSL:n klassikkosaappaista koko ikäni. Ne eivät välttämättä edes näyttäisi päälläni kovin hyvältä, mutta jos saisin ne ilmaiseksi (oikean huimaavan hinnan sijaan), niin todennäköisesti ottaisin juuri nimenomaan nämä kengät, jotka ovat mielestäni täydelliset ja silti hieman epätavalliset - täydellinen yhdistelmä, jos saa mitkä tahansa kengät ilmaiseksi.
