NYNNY

Olen elämäni aikana ollut aika nynny. Hyvin harvoin repäisen missään. Rajuin tempaukseni on varmaan edelleenkin Dragon Khan -vuoristorata Espanjan PortAventuran huvipuistossa. Siis tuolla->

En myöskään ole koskaan törsännyt baarissa yli varojeni, ostanut viimeisillä roposillani kenkiä/ vaatteita, vaikka se tarkoittikin puurokuuria (aina uhittelen näin tekeväni, mutta järki vie voiton). Ajan yleensä aina rajoitusten mukaan ja kelien ollessa huonot, hiljennän satasen alueella vauhtia mielestäni järkevämpään ja sopivampaan. Olen siis nynny tässäkin suhteessa. (Siskoni Artesaanitanssija tuhisee tässä vaiheessa vieressäni ja kyselee 'Pitääkö mun ajaa? Minä voin kyllä ajaa, jos sinä et uskalla!' Minusta autolla voi ajaa rajoitustenkin mukaan - alinopeutta en aja, jollei ole ihan turvallisuussyistä pakko). En koskaan karannut teini-iässä arestista enkä koskaan ole juonut itseäni känniin niin, että olisin ollut suuremmassa vaarassa. Pahin temppu, jonka olen vanhemmilleni tehnyt on varmaan tatskan ottaminen - 20-vuotiaana. En harrasta extreme-lajeja (tosin niiden tarjonta on kotipaikkakunnallani aika huono) vaan samoilen mieluummin metsissä ja lähtisin mieluummin vaeltamaan Lappiin kuin bilettämään Sunny Beachille. Niin ja vietin mieluummin iltaa ystäväni kanssa hänen luonaan Aarrearkun megapussin kanssa kuin lähikaupungin baarin nurtsilla viinapullon kanssa. Vaihtariajan voisi kai melkein laskea urheaksi tempuksi ja minunlaiselle kotihiirelle ja isin ja äidin tytölle se sitä olikin, mutta toisaalta ei se siltikään ole kovin iso juttu - koti on kuitenkin aina aika lähellä lentäen. Englannin opiskelijalla olisi paljon rahakkaampia ja eksoottisempia vaihtoehtoja tarjolla, mutta minä haluan olla aineenopettaja.

Olen siis nössö - ja ylpeä siitä. En koe koskaan menettäneeni mitään ja elämäni on ollut parasta aikaa. Olen ollut onnellinen ja onnekas lähes kaikessa, mihin olen ryhtynyt enkä juuri koskaan ole jäänyt mistään paitsi. Toki on joskus inhottavaa olla se porukan järkipuhe, joka on tylsin ja toppuuttelee muiden hauskoja (joskin pelottava typerän kuuloisia) tempauksia. Ja osittain jotkut ystävistäni tuntuvat olevan hieman katkeriakin siitä, että minulla harvoin on huono rahatilanne ja pystyn lainaamaan heille tai että en ole sotkeutunut mihinkään typerään. Useimmat kuitenkin varmaan arvostavat sitä, että olen luotettava. Ja vaikka nössö olenkin, olen yleensä aina mukana menossa Sille Keikalle, Siihen Tyttöjen Iltaan tai Sille Reissulle ja usein myös olen mukana Olkapäänä, kun sitä tarvitaan.

Kaikki tämä Nynnypuhe tulee siitä, että en osaa päättää, mitä tekisin tukalleni. Tykkään siitä nyt tällaisena kuin se on, mutta haluaisin silti jotain muuta. Haluaisinkin nyt lukijoiden mielipiteitä, koska te olette paljon neutraalimpia kuin ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt suurimman osan elämästäni. Sanon nyt, että eka on perheeni lemppari ja toka on Hosuuboyn lemppari. Oma lempparini on viimeisenä. Ai niin! Kaikki eivätnäytä ihan luonnollisilta, koska tein nämä jutut InStylen makeover-kokeilulla.

Whaddya think?

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Tänään -4

Ei, tämä ei ole meidän pakkasasteet: tää on mun painoni putoamisluku! Siis kuinka helposti se on loppujen lopuks lähtenyt! Kävin tänään hiihtolenkin jälkeen vaa'alla ja reilu neljä kiloa on lähtenyt (, kun mun tukka on kuiva, tiedän, kuinka lähellä -5kg olen). Joulun jälkeen olen siis tapsan tansseista lähtien katsonut, mitä suuhuni laitan. Makeannälkään olen ostanut aina vain tyyliin pari niitä pientä lakritsapatukkaa (0,25e/ fazer) ja aina ennen ostoksiani olen pakottanut itseni miettimään vartin, haluanko todella todella paljon. Ja liikuntaa olen lisännyt elämääni: ti käydään jumpassa, ke salilla ja to ja su mulla on aina sähly (tuo tosin on ollut jo viimeiset neljä vuotta). Pe tai la pyrin käymään hiihtämässä kotipaikkakunnalla tai Oulussa, riippuu kummassa olen. Oulussa on ihan paska hiihtää verrattuna kotipaikan hiihtokeskukseen).

Mutta että näin! Vielä pitäs siis 10kg lähteä, että olisin takaisin siinä ihannepainoindeksissä, mutta enää ei tunnu yhtään niin mahdottomalta! Olen aivan pilvissä. Ja tässä ne positiiviset vaikutukset elämääni:

-kaikki ei vituta/ väsytä/ masenna
- vastoinkäymiset ei tunnu enää läheskään yhtä vaikeilta
- ylipitkät päiväunet ovat jääneet PALJON vähemmälle
- ei ole pitkiin aikoihin ollut ällöttävää turvonnutta oloa
- jaksan hymyillä paljon enemmän
- jaksan tehdä kaikkea muutakin paljon enemmän
- odotan innolla sitä aikaa, kun haluan ostaa taas vaatteita (oon päättänyt, että en osta uusia, ennen kuin pääsen takaisin edes yhtä koko alemmaksi)
- on paljon kivempi löhötä hyvällä omatunnolla päivän liikuntareenin jälkeen, kun tietää, että ei vaan löhöä vaan on myös tehnyt jotain

Ja kaikista ihaninta: mun iho paranee. Liikunta tosissaan auttaa ja varsinkin ulkoliikunta. Kerronpa teille, että jos teillä on illalla bileisiin lähtö, niin mikään hinkkaus, puunaus, kasvokuorinta tai -naamio ei auta luomaan sellasta ihanaa hehkua kasvoille kuin piipahdus hikilenkillä: kasvot loistaa ja poskilla on terve puna. En ole tarvinnut läheskään niin paljon tuskastelua peilin edessä ennen juhlimaan lähtemistä, kun on käynyt liikkumassa (ja suihkussa) ennen pynttäytymistä.

Eihän ihmisen onnellisuus painosta tai vaatekoosta ole kiinni, tai siis niin kaikki sanoo, mutta minun on :D olen ollut vielä lukiossa kokoa 34 ja nyt olen kokoa 40, enkä tunne oloani mukavaksi - päinvastoin. Kerronpa teille, että kun on kokoa 34 ainoa vaatemalli, jota täytyy vältellä, on mammatoppi. Ja se on taas tällä hetkellä melkein ainoa paitamalli mun kroppaan. Ei ole konsti eikä mikään pukeutua hienosti, jos on hoikka, mutta tämä pienikin ylipaino vaatii jo taitoa. Jos vain saisin sen vanhan itseni takaisin, voisin taas heittää päälleni topin ja farkut ja olla oikein onnellinen siitä, että yksinkertaisetkin vaatteet näyttäisivät taas kivoilta. Puhumattakaan siitä, miten paljon paremmin jaksan, kun elämässäni on muutakin kuin opiskel/ työ, ruoka ja nukkuminen.

Ihanaa ja reipasta viikonloppua kaikille! (ja kyllä, kirjotin just tällasen ärsyttävän ylipirteän liikunnan mainostuspuheen tänne, deal with it ;)

Mistä kunnioitus riippuu?

Olen tässä tehnyt havaintoja tuolta asiakaspalvelupuolelta. Olen itse kosmetiikan suurkuluttaja, mutta olen myös opiskelija. Tämä asettaa siis tiettyjä rajoitteita. Siitä huolimatta en osta kosmetiikkaa halvemmalla esim. Prismasta, koska en ole vielä löytänyt Prismaa, jossa kosmetiikkaosasto olisi niin hyvässä kunnossa, että sieltä jotain löytäisi (paitsi ehkä sen MaxFactorin ripsarin). Teen paljon ostoksia Stockmannilla syystä. Mieluummin ostelisin Pukumiehestä tai esim. emotionista, koska ne ovat a) edullisempia ja b) palauttavat rahaa S-tilin muodossa. Stockmann on silti palvelualttein näistä kolmesta. KICKS löytyy myös kotipaikkakuntani läheisyydestä. Siellä olen saanut aina palvelua, mutta valitettavasti suurin osa tuotteista on naurettavan kalliita verrattuna muihin liikkeisiin.

Noh, olen huomannut, että kaikissa näissä kauneusalan erikoisliikkeissä/ osastoilla saa PALJON aiemmin palvelua, jos tulee liikkeeseen laittautuneena. Ilman meikkiä (vaikka myönnänkin, että se on aika karmivan näköistä varmaan) en saa juuri koskaan huomiota. Ihminen, joka ei käytä juuri silloin meikkiä ei aio ostaa mitään? Kun olen liikkeellä pynttääntyneenä, saan katsella rauhassa tasan viisi sekuntia. Paitsi emotion-myymälässä, jossa pynttäytynyt äitini vei etusijan myyjän silmissä. Loppujen lopuksi kuitenkin äitini osti paljon vähemmän tuotteita kuin minä. (Tosin ei olisi pitänyt mennä ehkä tukemaan liikettä ollenkaan, mutta myyjä pahoitteli kyllä tekemisiään.)

Minusta kaikkien ei tarvitse meikata. Eikä minusta sen kuulu vaikuttaa siihen, miten meitä palvellaan. Joinakin päiviniä olen vain päättänyt lähteä hyvin vähissä meikeissä kaupungille viettämään aikaa ja tekemään mahdollisesti hankintoja. Vaikka rakastankin itse laittautumista ja pidän tästä hömpästä jopa blogia, ei sen minusta kuulu sanella elämää - puhumattakaan ihmisarvosta. Liikkeeseen tuleva au naturel -asiakas voi jopa olla hyvin arka ja kaivata apua elämänsä ensimmäisen meikkilaukun sisältöön? Siksi toisekseen en ole vielä rikas, mutta jossain vaiheessa minulla pitäisi olla keskisuuret tulot, joilla voin ostaa enemmänkin vähän arvokkaampaakin kosmetiikkaa. Tuolloin valitsen varmaan aika huolella, mihin rahani vien - aikaisempien kokemusten perusteella.

Eniten ehkä tämä mietityttää nyt, kun tuolla opetusharjoittelussa olen pyörinyt ja siellä jo lukioikäiset nuoret saattavat heittää hyvinkin ankaraa kritiikkiä ihmisen ulkonäöstä. Useinkin kyseessä on minusta ollut jopa tavallista kivemman näköinen ihminen tai vähintäänkin ihan kiva. Silti puututaan hyvinkin ilkeästi juuri ulkonäköön, vaikka siihen ei olisikaan syytä. Se syyhän kaivetaan sieltä. Housuboy on erittäin vihainen joskus, jos itse sorrun edes minkäänlaiseen ulkonäkökritiikkiin ketään muuta kuin itseäni kohtaa - ja on oikeassa. Ei meitä ole tehty arvostelemaan toisia tai olemaan ilkeitä. Olen melko varma, että kenenkään vanhemmat eivät olisi lukiolaisestaan ylpeitä, jos näkisivat heidät tositoimissa. Ja silti se asenne yleensä opitaan jostain muualta (sieltä vanhemmilta siis). Olen tehnyt yhden lupauksen tälle vuodelle: lupaan vähentää entistä enemmän muiden ihmisten arvostelua. Olen jo onnistunutkin: zumbassa maanantaina en enää katsellut, kuinka muut liikkuvat vaan keskityin visusti omaan tekemiseen ja hyvään oloon - ja paljon parempi se silloin olikin.

Life on the fast lane - and the slow one

Hui, anteeksi poissaoloni! Olen ollut (oikeesti) ensin tosi kiireinen ja sitten tosi tosi väsynyt. Joulun alla olin kaikista pahin ja siitä sitten alkoi olo pikku hiljaa paranemaan antamisen ilon ja muiden juttujen ansiosta.

Nuorin siskonikin pääsi täysi-ikäisyyteen ennen joulua ja sitä juhlittiin synttäreillä sekä tapsan tansseilla baarissa :) siskoni on siis varsinainen kaunotar ja sen kyllä huomaa näistä kuvista :)

Joka tapauksessa ennen joulua vietin todella paljon aikaa yksin tai Housuboyn kanssa kouluhommia ja joululahjoja tehden. Siskoni saivat kummatkin villasukat. Tässä on nuorimmaisen villasukat, mutta keskimmäisen sukat on tehty samalla kaavalla ja ainoastaan valkoisen tilalla on violetti väri, josta sitten kudoin hänelle vielä pipon.

Piposta ei ole harmi kyllä kuvaa, mutta se on perusmallinen joustoneulepipo, jossa silmukat olivat aika löysiä ja malli hiukan väljä. Tein siihen violeteilla paljeteilla isonmallisen kukan samanmalliseen kangaskuvioon, jonka sitten ompelin pipoon kiinni. Olin todella tyytyväinen tuotoksiini. Nyt joulun jälkeen tein sitten itsellenikin sukat, jotka ovat pääpiirteittäin samat, mutta varsi on pitkä ja valkoisen tilalla on viininpunainen väri. Osaan oikeasti tehdä muitakin kuvioita, mutta kahdella värillä tätä on kiva neuloa.  Pipo-ohje löytyykin sitten täältä.

Muihin asioihin: teen tällä hetkellä kevään opetusharjoitteluani, jonka jälkeen kaikkien pedagogisten opintojeni pitäisi olla pulkassa ja mulla pitäisi opeopintojen puolesta olla pätevyys. Mulle nämä pedagogiset ovat edenneet PALJON helpommin ja loogisemmin kuin omat pääaineopintoni. Mielestäni kasvatustieteessä on se kiva puoli, että se ei oikeastaan ole (mielestäni) tieteen ala, vaan hienosteltua maalaisjärkeä ja jargonia sekoitettuna :D Kaikki asiat voi melkein päätellä järjellä ja turhalla höpöttämisellä pääsee hyvin pitkälle (eli täysin minun alaani). Mutta on sekin fakta, että tentit ja luennot on järjestetty melko loogisesti kuten tekeminenkin. Ja kurssitehtävät ovat hyvin maanläheisiä ja tähtäävät teorian ja käytännön yhdistämiseen tässä opettajaksi kasvamisen prosessissa.

Rakastan opettamista! Olen niin innoissani, että kuvittelen muka vaikuttavani näihin nuoriin jotenkin. Ei se toki vielä ole kovinkaan totta, mutta idealistina vielä pysyn ja sillä hyvä :D mulle saa aiheesta pottuilla, koska tiedän kerjääväni sitä tällä kommentilla. Jotenkin silti tuntuu, että nuorilla on pahempi olla, he eivät jaksa kiinnostua asioista ja esim. lukion 2. luokan ihmiset (jotka ovat jo kohta täysi-ikäisiä) angstaavat paljon paljon enemmän kuin omana aikanani (ja siitä ei siis tosiaan ole kovin kauan - omasta mielestäni). Olen tosiaan yrittänyt miettiä kaikki syitä tähän, mutta taidan jättää pohdinnat toistaiseksi omaan tietooni.

Housuboyn kanssa muutettiin uuteen kämppään lokakuussa. Muuten kiva, mutta lämmitys ei olohuoneessa toimi, ja pohjoisessa on ollut vielä kylmempää kuin etelässä. Pikkuhiljaa olemme nyt investoineet pieniä juttuja kämpään ja sisustamme sitä, koska remontista saamme rahat vuokranantajalta rahat aina takaisin, joten se on kivaa. Itse suunnittelen kesäksi tapettien uusimista ja Housuboy nyökkäilee vieressä eikä ota kantaa :D

Olen nyt vieläpä polulla laihtumiseen ihan tosissaan: ostin vihdoin pitkästä aikaa sporttipassin ja olen käynyt tällä viikolla jumppaamassa ja tänään menen hiihtämään (on vapaapäiväni). Painohan ei ole vielä pudonnut, mutta siihen pitääkin tehdä oikeat jutut: syödä oikein ja mielellään sekä airobista että lihaskuntoliikuntaa yhteen. Kaikki olisi helpompaa, jos olisin koko ajan samassa paikassa (eli kotipaikkakunnalla), mutta Oulussa kaikki on vaikeampaa: hiihtoladulle on yli kilsan kävely (kotona tarvii vain mennä ovesta ulos), täällä on yliopistoliikunta, kotona on edullinen ja loistava kuntosali. Syöminen terveellisesti on paljon helpompaa taas Oulussa: täällä en viitsi vaivautua mussuttamaan herkkuja yksin, se on paljon kivempaa toisen ihmisen kanssa. Mutta herkuista on ollut siltikin helpompi vähentää asennoitumalla oikein. Kesästä lähtien olen laihtunut 2,5 kiloa. Olisin voinut laihtua enemmänkin - ja se on minulle oikeastaan rohkaiseva ajatus, sillä tuon eteen ei ole juuri tarvinnut tehdä mitään. Nyt kunnon elämäntapamuutos toisi minulle paljon enemmän iloa kuin kiikkuminen ylipainon rajalla.

Kirjoittelen lisää (toivon) kuluvina päivinä. Ei vain tee mieli postata samalla tavalla, kun ei ole kameraa täällä Oulussa, jolla laittaa kuvia piristämään pelkkää tekstiä.

Hauskaa alkavaa vuotta kaikille!

Confessions of a girly girl

Se hiipi elämääni aivan varkain. Tai oikeastaan se oli täysin hallinnassani aluksi. Isäni sai minut kiinnostumaan siitä jo nuorena ja koska kukaan muu ei asiasta samalla tavalla jaksanut kiinnostua, huomasin, että sain vanhempani jakamattoman huomion seuratessani tapahtumia hänen kanssaan. Tuolloin kaikki oli kuitenkin hyvin viatonta ja satunnaista. Hommahan jäi moneksi vuodeksi lukioaikanani taka-alalle. Sitten lopetin lukion ja kuvioihin tuli Housuboy.

Tällöin alkoi itsessäni ilmestyä hälyttäviä piirteitä: liimauduin hänen kanssaan yhteisen kiinnostuksen äärelle yhä useammin ja useammin. Jokaikinen sunnuntai menimme vanhempieni luo sählyn jälkeen ja parkkeerasimme ruudun eteen kyseisen espanjalaisversion äärelle. Kivoina syyspäivinä saatoimme lähteä ulos katsomaan tapahtumia paikallistasolla livenä. Kesällä se imi kaiken vapaa-aikani ja sai minut elämään kuukauden univajeessa, koska eihän nyt MM-kisoja voi missata! Ja kun suostuttelin Housuboyn Lontooseen, olin täysin valmis maksamaan n. 100e nähdäkseni jotain niin mahtavaa isossa skaalassa oikealla stadionilla.

La Ligasta tuli perinne. Sitten tuli Valioliiga. Sen jälkeen Kemi Kingsin kotipelit ja sitten, reilu kuukausi sitten Emirates Stadium ja Arsenal - Bolton. Nähtyäni, kuinka jalkapallostadion on oikeastaan kannattajilleen kirkko, en ole enää voinut elää ilman jalkapalloa. Vaikka yritinkin uskotella itselleni, että tämä oli Housuboyn intohimo, tajusin vasta kun tuuletin Arsenalin avausmaalia seisaallaan karjuen, että en ehkä ollutkaan niin cool, kuin kuvittelin. Suren kaapelitaloudesta muuttamisen myötä eniten juuri edullisen Canal + -kanavapaketin urheilukanavien menetystä; sitä että enää ei ole Valioliigakierrosta pilaamassa koko viikonloppua tai La Ligaa sunnuntai-iltojen rattona. Puhumattakaan Tuomas Virkkusen selostuksesta. Ja itsekseni hymähdellen huomaan, että kaikki se valitus jalkapallosta ei oikeastaan ole läheskään tosissani - olen lähes vähintään yhtä kiinnostunut peleistä kuin toinenkin puoliskoni.

Olen oikeastaan aika ylpeä, että tiedän, mikä on paitsiosääntö tai -ansa. Minusta on oikeastaan aika hauska nähdä se yllättynyt ilme miespuolisten henkilöiden kasvoilla, kun osoitan jonkinlaista kiinnostusta asiaan - puhumattakaan siitä, kun sanon heidän mielestään jotain järkevää aiheesta. Ja voinpa vielä myöntää senkin, että istuessani tänään yksin kämpässäni Oulussa kuumeessa, tuo edes pientä lohtua se, että Tottenham pelaa niin hyvin Interiä vastaan. Ja jotenkin jalkapallosta tuli minun ja kultani Juttu ja se luo merkillistä turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Eli tässä on minun uusi tukka. Piti laittaa jotain uutta tänne tekemisen puutteessa.

Uus tukka siis

Niin huomenna onkin jännittävää, kun siskoni Tanssijan ryhmä esiintyy paikallisessa yökerhossa. Huomenna onkin siis perjantai-iltainen uloslähtö ja mennään Housuboyn ja Nappisilmän kanssa ainakin. On ihanaa! Aion hulluna pynttäytyä! Ja laitan varmaan sen uuden ihanaisen mekon päälle :) Laitan sitten kuvia siitä. Yritän myöskin huomenna aamureenin jälkeen kirjottaa Lontoon reissustani ja ostoksista. Mulla oli ehkä maailman ihanin reissu. Tai sitte toinen niistä. Lontoo on vaan tämän tytön ehoton lemppari.

Oltiin eilen opiskelijajärjestön rastivahtina ja nyt tuntuu, että saatan olla tulossa kipeäksi. Jäätävä tuuli + liian vähän yöunta + kilsan kävely vesisateessa + senjälkeinen 1,5h bussimatka märissä vaatteissa = huono yhtälö :D mutta aion lähetä huomenna vähän urheileen, niin se yleensä auttaa ennaltaehkäisyssä.

Tällä hetkellä olen koukussa kahteen asiaan: liikuntaan ja mun Teho-Osaston koko tuotannon boksiin. Housuboy kutsuu tilaustani ruumisarkuksi :D (tuotantokausia on 15...) Housuboylla on muuten ensi viikonloppuna 25-vuotissynttärit ja halusin keksiä jotain erityistä. Olin jo suunnitellut yllätysbileitä, mutta kaverinsa pyysi häntä Irish Festivalille Ouluun ja Housuboy on kait sitten lähdössä/ tulossa sinne. Onhan se kai ihan kiva, mutta minun suunnitelmani menevät aika mönkään. Pakko kai vain hyväksyä, että viettää synttärinsä mieluummin niin? Onko teillä ideoita? Varsinkin Oulussa asuvat? Yksi mulla jo onkin :)

Melkein. Lähdin. Pubiin. Pynttäydyttyäni. 2 tuntia.

Did I mention I hate the rain?

Olen ollut siis Lontoossa ja voin kertoa hankinnoista myöhemminkin. Tämä on siis ilta, jolloin melkein lähdin paikalliseen vaihtareiden illanviettoon. Mutta kun mun tukka oli kerrankin niin ihanasti ja siellä sato kaatamalla ja se ois vaan mennyt pilalle! (plus tajusin, että mulla on yks huomisen deadline-tehtävä tekemättä)

Mutta siis näin olisin lähtenyt ;)

Takki: jane norman
leggingsit: River Island
Saappaat: en muista, mutta Suomesta



Mekko (, johon rakastuin heti): New Look
Neule (, jota rakastaisin vielä enemmän, mutta se oli kallis ja nukkaantuu): Banana Republic

Opiskelut ovat käynnistyneet ja toistaiseksi olen vielä pysynyt liikunnan syrjässä kiinni. Olen todella ylpeä itestäni. Paino ei tipu, mutta olotila on energisempi ja positiivisempi kuin ennen. En tarvi enää tuntikausien päikkäreitä luentojen jälkeen ja toistaiseksi kouluhommat hoituu sukkelammin ja tunnollisemmin. Suosittelen siis terveellisiä elämäntapoja kaikille :)

Uusi tukkanikin on ilon aihe. Ensin meni vähän lannistuksen puolelle, kun kukaan ei oikein sanonut niistä mitään positiivista. Sitten Housuboy vain sanoi, että minun pittääkin ittenikin takia välissä vähän muuttaa asioita :) Se oli ihanasti sanottu ihmiseltä, joka ei erityisemmin edes pidä punaisesta väristä. Tää blogger hankaloittaa mun elämää nyt niin paljon, että en saa kuvaa tukastani tänne, mutta ehkä joku toinen päivä.

Lopuksi haluaisin vielä kertoa teille eräästä kirjasta, jonka taannoin luin:Irmeli Castrénin Nykynaisen hyvinvointivinkit. Ostin kirjan itselleni luettuani pari riviä illanistujaisissa kaverin luona. Syy? Tämä kirja vaikutti todella järkevältä. Siis tässäpä muutamia poimintoja kirjasta, jonka lääketieteeen ammattilaiset ovat tarkistaneet:

1) Naisten tulisi välttää kuorintaa, sillä se voi katkoa ohuita pintaverisuonia ja aiheuttaa punoitusta iholla
2) hoitoaine on suurimmalle osalle ihmisistä turha keksintö, sillä saman asian ajaa kylmällä vedellä huuhteleminen. Tämä sulkee hiussuomut ja edesauttaa hiuksen kiiltoa.
3) Suomalaisten hiusaatu on aivan erilainen kuin esim. keskieurooppalaisen, missä hius on paljon karheampi. Meidän hiuksemme ovat ohuita ja hennompia eivätkä kaipaa lisää silikonia, jota suurin osa shampoosarjoista käyttää. Se aiheuttaa turhaa hiuksen veltostumista ennestään. Esim. XZ ei käytä silikonia tuotteissaan (tämä bloggari suosittelee ehottomasti vaniljakahvishampoota, NAM mikä tuoksu!)

Näitä käytännön viisaita, asiallisia ja järkeistettyjä kauneusvinkkejä on kirja täynnä. Tosiaan: entä jos meille on vain luotu näitä tarpeita mainoksilla ja todellisuudessa esim. minunkin ihoni olisi paljon paremmassa kunnossa, jos en olisi koskaan tarttunut puhdistaviin ihotuotteisiin?

Oikein mukavaa viikkoa lukijoille :)!