15. tammikuuta 2011

Mistä kunnioitus riippuu?

Olen tässä tehnyt havaintoja tuolta asiakaspalvelupuolelta. Olen itse kosmetiikan suurkuluttaja, mutta olen myös opiskelija. Tämä asettaa siis tiettyjä rajoitteita. Siitä huolimatta en osta kosmetiikkaa halvemmalla esim. Prismasta, koska en ole vielä löytänyt Prismaa, jossa kosmetiikkaosasto olisi niin hyvässä kunnossa, että sieltä jotain löytäisi (paitsi ehkä sen MaxFactorin ripsarin). Teen paljon ostoksia Stockmannilla syystä. Mieluummin ostelisin Pukumiehestä tai esim. emotionista, koska ne ovat a) edullisempia ja b) palauttavat rahaa S-tilin muodossa. Stockmann on silti palvelualttein näistä kolmesta. KICKS löytyy myös kotipaikkakuntani läheisyydestä. Siellä olen saanut aina palvelua, mutta valitettavasti suurin osa tuotteista on naurettavan kalliita verrattuna muihin liikkeisiin.

Noh, olen huomannut, että kaikissa näissä kauneusalan erikoisliikkeissä/ osastoilla saa PALJON aiemmin palvelua, jos tulee liikkeeseen laittautuneena. Ilman meikkiä (vaikka myönnänkin, että se on aika karmivan näköistä varmaan) en saa juuri koskaan huomiota. Ihminen, joka ei käytä juuri silloin meikkiä ei aio ostaa mitään? Kun olen liikkeellä pynttääntyneenä, saan katsella rauhassa tasan viisi sekuntia. Paitsi emotion-myymälässä, jossa pynttäytynyt äitini vei etusijan myyjän silmissä. Loppujen lopuksi kuitenkin äitini osti paljon vähemmän tuotteita kuin minä. (Tosin ei olisi pitänyt mennä ehkä tukemaan liikettä ollenkaan, mutta myyjä pahoitteli kyllä tekemisiään.)

Minusta kaikkien ei tarvitse meikata. Eikä minusta sen kuulu vaikuttaa siihen, miten meitä palvellaan. Joinakin päiviniä olen vain päättänyt lähteä hyvin vähissä meikeissä kaupungille viettämään aikaa ja tekemään mahdollisesti hankintoja. Vaikka rakastankin itse laittautumista ja pidän tästä hömpästä jopa blogia, ei sen minusta kuulu sanella elämää - puhumattakaan ihmisarvosta. Liikkeeseen tuleva au naturel -asiakas voi jopa olla hyvin arka ja kaivata apua elämänsä ensimmäisen meikkilaukun sisältöön? Siksi toisekseen en ole vielä rikas, mutta jossain vaiheessa minulla pitäisi olla keskisuuret tulot, joilla voin ostaa enemmänkin vähän arvokkaampaakin kosmetiikkaa. Tuolloin valitsen varmaan aika huolella, mihin rahani vien - aikaisempien kokemusten perusteella.

Eniten ehkä tämä mietityttää nyt, kun tuolla opetusharjoittelussa olen pyörinyt ja siellä jo lukioikäiset nuoret saattavat heittää hyvinkin ankaraa kritiikkiä ihmisen ulkonäöstä. Useinkin kyseessä on minusta ollut jopa tavallista kivemman näköinen ihminen tai vähintäänkin ihan kiva. Silti puututaan hyvinkin ilkeästi juuri ulkonäköön, vaikka siihen ei olisikaan syytä. Se syyhän kaivetaan sieltä. Housuboy on erittäin vihainen joskus, jos itse sorrun edes minkäänlaiseen ulkonäkökritiikkiin ketään muuta kuin itseäni kohtaa - ja on oikeassa. Ei meitä ole tehty arvostelemaan toisia tai olemaan ilkeitä. Olen melko varma, että kenenkään vanhemmat eivät olisi lukiolaisestaan ylpeitä, jos näkisivat heidät tositoimissa. Ja silti se asenne yleensä opitaan jostain muualta (sieltä vanhemmilta siis). Olen tehnyt yhden lupauksen tälle vuodelle: lupaan vähentää entistä enemmän muiden ihmisten arvostelua. Olen jo onnistunutkin: zumbassa maanantaina en enää katsellut, kuinka muut liikkuvat vaan keskityin visusti omaan tekemiseen ja hyvään oloon - ja paljon parempi se silloin olikin.

4 kommenttia:

ziriliini kirjoitti...

Puhut vähän mutta asiaa. Itse olen nykyäänusein liikkeellä ilman meikkiä. Täällä sillä ei ole merkitystä. Itse asiassa, meikattuna erottuisin liiaksikin muista ihmisistä.

Olkoot ihmisen ulkonäkö millainen tahansa, niin se ei kerro ihmisestä vielä mitään.

Ice kirjoitti...

Oon sortunut muiden ihmisten ulkonäön arvosteluun. Lähinnä kamalien meikkimokien osalta. Vaikka mikään koulujakäynyt kosmetologi/meikkaaja en olekaan, niin kuitenkin tiedän aika paljon meikkaamisesta, mitä kannattaa tehdä, ja mitä ei. Yleensä poikaystävä saa kuulla tästä, mutta päivittelen usein, kuinka jollain on kamalasti ylipiirretyt huulet, väärä meikkivoidesävy jne. Huono tapa, mutta en osaa olla huomaamatta ja ajattelematta noin. :( Joko vain ajattelen tai sanon poikaystävälle siitä jälkeenpäin, kun tilanne on jo ohi..

Ice kirjoitti...

Useinmiten nämä naiset ovat näyttäviä naisia, mutta se joku, heille epäsopiva tapa, ei siis todellakaan kaunistava meikkaustapa, tekee heistä vähemmän näyttäviä ja meikkauksen tarkoitus, kaunistaminen, omien piirteiden esiintuominen, häviää sen väärin tehdyn meikkikerroksen alle.. :(

sho(e)paholic kirjoitti...

Ziri: Joo mulla on ongelma ihon kanssa ja näytän joskus aika punakalta ja ihon virheet muutenki erottuu. En tykkää itekään olla liikkeella ilman meikkiä, mutta mulla on sellanen sääntö, että kerran viikossa silti olen päivän ilman :D Mun mielestä oli ihminen minkä näkönen hyvänsä, niin se ei saisi vaikuttaa.

Ice: Sorrun itekin ihan samaan ja just siinä tapauksessa, että uskoisin kyseisten ihmisten olevan vielä kauniimpia, jos meikki ei ois naamiaisasun tasolla. Esim. jotkut julkkikset on mun mielestä kauniimpia niissä paparazzikuvissa, joissa ne on napattu ilman meikkiä, kuin niissä sotamaalauksissa, joita joskus näkee näillä "kakkosluokan julkkiksilla".
Mulla on yks kaveri, joka voi meikata silmälasien takia silmät ihan miten vahvasti tahansa ja se näyttää silti hyvältä, mutta mun suurin kammotus on ehkä pakkelimeikkipohja, jota korostetaan mustelmannäkösillä aurinkopuuteriläiskillä ja pandasilmämeikillä. Kuten jo teini-iässä opin: korosta joko ihoa, silmiä tai huulia arkimeikissä (juhlameikissä voi vetää vähän vahvemmin, mutta itse en ikinä juuri juhlissakaan laittele enempää).