Muille se on viikonloppu

Minun ja O:n viikonloppu alkoi aika mellevästi! Hönty-blogin Maria ja ihana E tulivat meidän seuraksi perjantain kunniaksi. Suunnitelmissa oli rantapäivä! Ensin möngittiin vähän lattialla ja tässä välissä minä kävin Jörön kanssa ulkona ennen lähtöämme.

E pussaili O:ta ja äidit huokailivat ihastuksesta

Meillä ei rantsuun ollut pitkä matka, mutta O nukahti silti heti. Viileässä autossa oli varmaan kivaa, koska meidän kämppä on pitkään ollut todella kuuma ja missään ei oikein ole helpotusta kuumuudelle. O syökin aika huonosti tästä syystä, mutta toisaalta uskon että riittävästi, vaikka syöttöväli on VIHDOIN harventunut jopa kolmeen tuntiin.

O sitten aloitti rantapäivän nukkumalla. Sillä aikaa toinen äiti ja vauva kerkesivät jo vaikka mitä! E:n ja O:n ikäero ei ole suuri, mutta on silti ihmeellistä kuinka suuri ero kehityksessä vielä on!

Väsynyt kesämies

Kun O heräsi, minä menin mukaan polskimiseen O:n kanssa. Me emme ole vielä vauvauintiin päässeet tauon takia, mutta E veti jo kuin vanha tekijä ja polski kovin innoissaan. Olin keskiviikkona koirapuistossa todennut, että vesi ole todella lämmintä ja siksi meinasin käyttää O:takin uimassa viilentelemässä. Nyt vesi oli kuitenkin tosi kylmää siihen verraten ja en uskaltanut. O uitteli vain varpaita äidin sylistä. Aion kuitenkin vielä viedä O:n uimaan, jos vain vesi lämpenee tarpeeksi uudelleen.

Vesipedot

Olen tosi tyytyväinen O:n UV-asuhankintoihin. Asu on P.OP:n ja hattu on ihan vain Lastentarvikeliikkeestä. O on myös onneksi alkanut pikku hiljaa tottua aurinkolaseihinsa.

kesämies

Rannasta piti päästä pois, kun tuli E:n päiväuniaika. Kumpikin vauveleista nukahti jo autoon. Me menimme Marian luo hetkeksi ottamaan aurinkoa ja syömään. Oli niin mahtavaa vain olla ja köllötellä ja syödä herkullista kotiruokaa! Kiitos paljon tästä!

kaverukset

Tänään pakkasin O:n ensin aamusta vaunuihin koirapuistoilun ajaksi ja kun Jörö oli saanut syötyä, me lähdimme kauppakeskukseen vähän shoppailemaan yllätyksiä, joista tuonnempana!
Illalla kaikkien ihmetykseksi koko Höntyn perhe tuli meille. Tunnen siis heidät alun perin miestemme kautta. Kaikista suurin yllätys oli, että Surusilmä ei lähtenyt ystävänsä varpajaisiin, koska oli huolissaan jaksamisestani. Täytyy myöntää, että se oli todella iso helpotus! Itselle on jotenkin vaikea myöntää, kuinka vaikeaa tämä kaikki on, mutta pakko se on myöntää, että kaipaisin miestäni avuksi paljon enemmän jaksaakseni paremmin. Nyt alkaa kuitenkin näkymään selviä parannuksia ihan kaikessa!

Olenkin nyt alkanut tosissaan kaipaamaan omaa vapaailtaa. Surusilmällä on ollut niitä jo monia, ja nytkin näiden kahden perheen miehet ovat terassilla keskenään. Eräs puolituttuni oli jo tänään lähdössä kuvien perusteella kuukauden ikäisesestä lapsesta huolimatta radalle. Itse en olisi tuohon pystynyt, mutta nyt olen kyllä melko varma, että Surusilmä ja O pärjäisivät ja minulla ei tulisi kauhea morkkis aiheesta. Taidan kuitenkin vielä hetken odotella. Sitten kun O:n kummitäti saa vauvansa ja lähtee eka kerran ulos, taidan lyöttäytyä siihen seuraan. Minä en kaipaa bilettämistä läheskään yhtä paljon kuin unta. Mutta tiedän sen, että minun täytyisi lähteä yöksi jonnekin muualle, jotta malttaisin nukkua kunnolla, kotona se ei onnistu, koska en voi olla heräämättä itkuun.

Pus pus!

Alla vielä kuva tästä O:n ihastuksesta elämän pieniin asioihin. Alla puolen tunnin viihdykkeen suoja: Arnoldsin rapiseva bagel-kääre!

Juttutuokio paperin kanssa jalat vispaten

Ja vielä koirakevennys: Jörö ja kärpänen!