Odottavan aika on aivan sairaan pitkä

Ystävieni lukuisista rauhoitteluyrityksistä huolimatta en kykene hillitsemään intoani tulevasta Lontoon matkastani. Sanon sen vielä kerran: olen LONTOOSSA, kun täytän 25. Tämä on täydellisyyttä useista syistä. Ensinnäkin, tunnen tämän ansiosta olevani täydellisesti kontrollissa omasta elämästäni ja unelmieni toteuttamisesta. Päätin viime vuoden maaliskuussa, että ensi syntymäpäiväni on Lontoossa. Olen järjestänyt lukuisia syntymäpäiviä rakkailleni jopa yllätyksenä ja en ole koskaan saanut itse juuri minkäänlaisia juhlia sen jälkeen, kun täytin 22. Olen kuitenkin aina voinut luottaa, että ystäväni ja perheeni muistavat syntymäpäiväni ja pitävät huolen, että tiedän heidän sen muistavan. Varsinkin Paras Ystävä on niin lähellä syntymäpäivääni, että juhlimme niitä melko usein yhdessä näin aikuisiällä. Toisekseen koen, että tein teon oman onnellisuuteni eteen: menen kerrankin sellaisen asian puolesta, joka on minulle rakas ja tärkeä. Yhtä tärkeää minulle on se, että lähdemme kaikki ystävät yhdessä. Ensin pyysin vain Parasta Ystävää, mutta se, että puolivitsillä ilman toivoa heitetty läppäni siitä, että kaikki lähtisivät, otti tulta alleen, on enemmän kuin unelmien täyttymys! On siis ihanaa saada mukaan lisäksi Nappisilmä, Pieni ja Pippurinen sekä Taiteilija. Lisäbonuksena on se, että näen siskoni Tanssijan ja hänen poikaystävänsä tuolloin.

Ja sitten tämä minun fantasiamaailmani, jota mikään ei varmaan voi rikkoa.

Minulla ei ole mitään ehdottomia nähtävyyksiä, jotka haluan nähdä. Olen jo nähnyt suurimman osan niistä, joita haluan nähdä. Kunhan jalkani kopisevat Oxfordin Streetin pinnalla ja täällä:

Westfield - Lontoon ihanin kauppakeskus! Täältä löytyy saman katon alta niin paljon kaikkea, että vain yöpymismahdollisuus puuttuu. Lisäksi haluan syödä kyseisen ostoskeskuksen ravintolassa nimeltä Wahaca, joka on palkittu budjettiravintola, jonka ideana on "Mexican market eating".

Kyseiset kuvat auttavat minua fiilistelemään ja pääsemään tunnelmaan.

Yksi paikka, jota en ole vielä päässyt näkemään, koska olen unohtanut sen kummallakin kerralla, on Hard Rock Café. Nyt sitten suunnittelenkin jotakin ilta- tai lounasruokailua sinne. En ole varma, minkä arvoisia ruoat siellä ovat, koska netistä ei saa hintoja, mutta voimme mennä paikalle ja jos hinnat ovat liian huimaavat, jatkamme matkaa shopin ja Vaultin kautta. Vault on siis se museo.

Olen melko lailla vastuussa ohjelman laatimisesta sikäli, että olen ainoa, joka suunnittelee ohjelmaa hieman etukäteen. Ystäväni pelkäävät, että jaan heille ennen lähtöä käteen minuuttiaikataulun, joka on tehty Excelillä. Haluan vain kuitenkin jonkinlaisen suunnitelman, jossa otettaisiin huomioon kaikkien toiveet reissusta tasapuolisesti. Esimerkiksi minä ja Taiteilija olemme menossa British Museumiin aivan mielissämme, kun taas Nappisilmä ja Pieni ja Pippurinen eivät ole kiinnostuneita museoista. He haluavat mieluummin vahakabinettiin, minne minä en taas ole kiinnostunut menemään. Varmasti porukkamme aina välissä jakautuu, mutta suurin osa aktiviteeteistä todennäköisesti sopii kaikille.


Eniten olisin toivonut voivani mennä katsomaan uudelleen Phantom of the Operan. En kuitenkaan halunnut mennä yksin ja kukaan muu ei ollut valmis maksamaan musikaalista niin kovaa hintaa - varsinkin, kun eivät edes tiedä, mistä on kyse. Nyt kuitenkin toivon vain, että voin syödä hyvää ruokaa, nauttia hyvästä seurasta ja kärsiä jalkani helläksi shoppaillessa.

Luvassa on varmaan vielä hehkutusta aiheesta, mutta odotus on jo puolet ilosta!

Ihanaa viikkoa kaikille!
xx
Sho(e)paholic

Shoe dreams

JOS joku nyt miettii siellä, että enpä ole koskaan ostanut tälle bloggaajalle hintavahkoa synttärilahjaa, mutta nyt haluaisin sen hänen 25-vuotissynttäreidensä kunniaksi tehdä, niin nämä otan ilon kyynel silmässä vastaan koossa 4/ 37 kiitos! Lähteenähän on River Islandin nettikauppa. Ja siis jos ette ihan semmosiin panostuksiin ole valmiita ja tunnette jostain syystä tosielämässä Housuboyn, niin se on melkein yhtä kuin olisitte ostaneet tämän itse, jos sille vinkkaisitte tästä asiasta ;) Siis kattokaa tätä!! Täydellinen kenkä, vai hä?! Sori teinikirjotus ja huutomerkkien määrä, mutta joskus on vain taannuttava. Ja nyt oli se hetki.



Ja tässä alla on hieman edullisempi, mutta melkein yhtä ihana kenkä. Epäilen vain noiden varpaiden kohdalle tulevien slitsien kohdalle tulevan painetta pienemmille varpaille ja saattavat olla siksi hieman epämukavammat. Trust me. I'm usually rigth with these.

The one that got away: Kallein ja ihanin vaihtoehto ois ollut tämä mahti-ihanuus. Siis ihan syötävän ihanat yksityiskohdat, väri ja soljet. Jajajaja... Hirween ihana on kenkä! Ja siis koska en ole kokoa 39-40, niin sivu suun menivät kerrassaan.

Huoh. Oikeasti tarvin mustat saappaat, joissa on joku sievä korko, joka ei ole törkeä. Help! En halua mustia saappaita, mutta semmoset tarvin, koska mun talven järkikengät, joita voi käyttää myös semmosina fiksumpina on hyvin hyvin vähissä. Fiksut, kauniit kengät. Erittäin vaikeaa löytää! Ja kun maailmassa on niin paljon ihania ja persoonallisiakin kenkiä (kuten kaikki yllä), jotka olisivat niin ihania, mielenkiintoisia ja kauniita. Mutta ei, niitä ei pidetä Lapin pakkasissa. Tai näin kyllä tänään työpaikkamme tiedotusvastaavalla aivan ihanan persoonallisen tavan pitää niitä ja voisin ottaa mallia. Miten se onkin, että fiksut ja nätit hyvät kengät on melkein mahdoton löytää - ainakaan sellaiset, jotka kelpuuttaisin? Ja semmoisia mielikuvituksellisen ihania kenkiä haluaisin aina lisää, vaikka en niillä juuri mitään tee?

Toim. huom. Nämä kengät ovat mielestäni siis sellaisia, jotka eivät ole liian överit vaan juuri sopivan hillityt mutta kauniit ja särmikkäät käyttöön.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Hetken kestää elämä

Olen pohtinut elämämme haurautta täällä viime aikoina erittäin paljon ihanan perheystävän sairastuttua vakavasti. Jokainen meidän perheen jäsen puolestaan on varmaan laittanut jo hänen puolestaan kädet ja jalat ristiin - uskosta tai pikemminkin sen puutteesta huolimatta. Tässäkin tulee ystäväni E:n sanat mieleen: "Niin, ettehän te kukaan usko Jumalaan, mutta hädän hetkellä ne kädet menevät kuitenkin ristiin."

Ainoa hyvä puoli tässä sairaudessa on se, että olen omasta mielestäni tajunnut erittäin rankalla kädellä, että me emme ole täällä ikuisesti ja meidän huolemme tässä yhteiskunnassa ovat loppujen lopuksi hyvin mitättömiä. Tässä maassa niin harva kuitenkaan tulee vainotuksi, kärsii kidutuksista, henkensä uhasta päivittäin tai nälänhädästä. Mutta ihminen on sellainen pirulainen, että mikään ei koskaan riitä. Jos olisin syntynyt keskelle Darfurin kriisiä, olisin varmaan paljon onnellisempi Suomessa, kuin olen täällä aina eläneenä. Olen siitä huolimatta alkanut huomata itsessäni erittäin turhamaisia piirteitä, joita sentään ymmärrän jopa jossakin määrin jo hävetä. Tosiasiassa tässä elämässä mikään arvokas ei ole mitattavissa nimittäin rahassa ja vaikka kuinka valitan ja napisen varakkuuteen liittyvistä asioista, olen mieluummin köyhä kuin opiskelija kuin sairas kuin ystäväni.

Lisäksi olen ajatellut paljon elämääni muutenkin. Olen ollut viime aikoina äärettömän kiitollinen muutenkin siitä, mitä kaikkea minulle on jo siunaantunut. Tähän elämääni mennessä olen saavuttanut kaiken, mistä olen haaveillut ja parin vuoden päästä toivon saavuttaneeni vielä enemmän tavoitteitani. Nämä toiveet ja tavoitteet myös pitävät elämän mielekkäänä.

Lyhyen ajan tähtäimessä:
1. Kalli-Korteniva -hiihto (50km)
2. Puolimaraton viimeistään Levin ruskamaratonilla
3. Tämän kevään kurssien suorittaminen kunnialla
4. Välien- ja raha-asioiden selvittely Kelan kanssa
5. kesätyöpaikan varmistaminen
6. Hienon loman vietto Lontoossa parhaiden ystävien kanssa
7. Oman työn tunnollinen suorittaminen edelleen
8. Vaihtopaikan varmistaminen (haaveena Englanti!)
9. Ikiomatekoisen violetin tuubihuivin valmistuminen ennen kuin lumet lähtevät

Pitkän ajan tähtäimessä:
1. Dare I say it? Kihlautuminen ja siitä johtuvat toimenpiteet
2. Valmistuminen filosofian maisteriksi
3. Maratonjuoksu
4. Painonpudotus takaisin ihannepainooni
5. Terveellisten elämäntapojen vakiinnuttaminen ruokavalioon
6. Työllistyminen kielten opettajaksi
7. Kehittää omaa positiivisuutta ja huomata ja kitkeä omaa negatiivisuutta
8. Oma perhe

Entäpä jos...

... Vihaisit vähemmän ja puhuisit asioista enemmän?

... keskustelisit enemmän ja suuttuisit vähemmän?

... päästäisit ihmisen lähellesi?

... luottaisit ystäviin?

... arvostaisit ystävän rehellisyyttä?

... jos nielisit ylpeytesi?

... antaisit pyydettäessä ystävälle anteeksi?

... kertoisit rakkaillesi arvostavasi heitä enemmän?

... käyttäytyisit kuten lapsi, mutta et lapsellisesti? Jospa me kaikki muistaisimme taas, mitä ekaluokalta asti on opetettu anteeksipyytämisen ja -antamisen toimimisesta?

... pyytäisit anteeksi?

... katkeruus syökin vain kantajansa?

... jos tänään on viimeinen päivä rakkaasi kanssa, olisiko se parempi käyttää ystävän anteeksiantoon vai kiukutteluun?

... tietäisit, että huomista ei tule?

Uudenvuodenlupauksia

- Painoni tippuu tämän vuoden aikana toiset mokomat 7 kiloa

- päätän tavoitella onnellisuutta enemmän ja tutkia niitä asioita, joilla itse estän itseäni olemasta onnellinen

- tasapainottelen ja erottelen paremmin työn, opiskelun ja vapaa-ajan

- olen ikionnellinen, kun pääsen Lontoosen parhaiden Ystävien kanssa ja nautin ajastani täysin siemauksin

- pyrin aina tekemään kaikessa parhaani - paitsi silloin, kun se ei ole todellakaan sen arvoista (ei kannata rasittaa itseään tavoittelemalla Hyväksytty/ Hylätty -arvostelun kursseista huippuarvosanoja,. kun niitä ei näkyviin saa)

- keksin vielä jonkin sellaisenkin paikan käydä, missä en ole vielä koskaan käynyt

- vietän vähintään yhden yön hotellissa - mieluiten siellä aiemmin käymättömässä paikassa

- palaan aktiivisemmin takaisin vaihto-oppilastoimintaan (= kulttuurienvälistä ajatustenvaihtoa, kielitaidon päivittäistä harjoittamista ja uusia, kansainvälisiä kontakteja samalla, kun juhlitaan)

- olen ilman KAIKKIA herkkuja vähintään 16.1. -12.3. -välisen ajan (ja lopetan viimeistään Lontoon reissuun 12.3.)

- juoksen puolimaratonin

- hiihdän Kalli-Korteniva -laturetken (50km).

- muistan loppuelämäni arvostaa sitä, kuinka ihanaa on, kun siskot ovat lähellä - ja toivottaa heidät avosylin kotiin, kun he vihdoin maailmalta saapuvat

Minä tein vain lupauksia, joiden uskon parantavan elämänlaatuani ja tekevän minusta onnellisemman. Teittekö te lupauksia?

Voi jospa...

... Painoni tippuisi aina, kun niin haluaisin

... osaisin arvostaa enemmän tätä hetkeä ja miettiä vähemmän, mitä seuraavaksi tapahtuu

... parisuhteet olisivat aina onnellisia ja helppoja

... minun kohdalleni sattuisi joskus sellainen viiden minuutin "Ota kaikki, mitä kerkeät" Stokkan kosmetiikkaosastolla

... olisi sellainen peili, joka välittäisi ennemmin sellaisen kuvan, että on kaunis, hyväkroppainen ja -ihoinen ja kaikki näyttää päälläni mahtavalta

... oppisi joskus olemaan ostamatta kaappiin lisää vaatteita turhaan

... omistaisi kengilleen walk-in -closetin

... ehtisi nukkua ja liikkua enemmän ja tehdä velvollisuuksia vähemmän

... saisin mitä haluaisin ja hakemukseni vaihto-ohjelmaan valittaisiin

... kummityttöni olisi aina vain kävelymatkan päässä

... hyvä haltijatar taikoisi minulle uuden suksipaketin

... kaikki priorisoisivat tekemisensä ystävien kanssa ensin

... viitsisimme kertoa toisillemme enemmän, kuinka paljon välitämme

... ihmiset oppisivat paremmin antamaan palautetta asiallisesti

... joskus osaisi miettiä, mitä sanoo ennen kuin tajuaa, että se asia jonka juuri sanoi saattaa aiheuttaa ongelmia

... karkkia ei olisi keksittykään

... joku laittaisi joka päivä hiukseni ja meikkini

... tästä tänään alkaisi kunnon talvi!

... puhelinmyyjä ei soittaisi joka päivä

... ehtisin joku päivä vielä uudestaan Sveitsiin

... ehtisin Sveitsiin vaikka joka viikko laskettelemaan ystävien kanssa koko tammikuun ajan!

... joka päivä ei olisi ikävä siskoja

... saisin pitää jo pian palkallista lomaa, jonka aikana en tekisi mitään muuta kuin: urheilisin, lukisin kirjoja, kutoisin itselleni violettia tuubihuivia ja tekisin omia juttujani

... muistaisi useammin olla epäitsekäs

... muistaisi useammin olla onnellinen siitä, mitä jo on

Uudenvuoden asumietintöjä

Uudenvuoden bileet lähenevät kohinalla ja tänä vuonna saattaisi olla paikkakin jo etukäteen tiedossa, mikä on aika legendaarista. Ostin nämä kaunokaiset-ihanat-överit-legginsit Ginasta jo joku aika sitten ja nyt ne tulevat käyttöön (melko varmasti)

Joten nyt sitten mietin, mitä siihen kaveriksi. Haluaisin ihan läpikuultavan valkoisen pidemmän mallisen T-paidan, mutta en löydä sellaista mistään. Lisäksi kaveriksi haluaisin mukavan lököbleiserin ja sitten olisinkin tyytyväinen (asusteet mukaanlukien). Onko tämä siis tylsää? Minustahan musta ei yleensä ole edes väri - eikä valkoinenkaan sen kummemmin, joten tämä asu tuntuu minusta todella tylsältä. Sanokaapa te muut muodikkammat, mitä tähän voisi tyrkätä mukaan? Haluaisin kuitenkin paidan olevan a) pidemmän mallinen, että leggingsien pehva peittyy b) mukavan rento, mielellään hieman väljä c) niukahko, eli en halua pitkähihaista. Mutta tässä olisi sellainen, joka vetoaa minun harakan vaistoihin.

Vietän välipäivät töissä, joten perinteisiin tapsan tansseihin en kerennyt. Siksi suunnittelenkin juhlivani kunnolla edes kerran tälle vuodelle - jos se vaikka onkin sen viimeinen päivä!

Ihanaa vajaata viikkoa kaikille!