Olen pohtinut elämämme haurautta täällä viime aikoina erittäin paljon ihanan perheystävän sairastuttua vakavasti. Jokainen meidän perheen jäsen puolestaan on varmaan laittanut jo hänen puolestaan kädet ja jalat ristiin - uskosta tai pikemminkin sen puutteesta huolimatta. Tässäkin tulee ystäväni E:n sanat mieleen: "Niin, ettehän te kukaan usko Jumalaan, mutta hädän hetkellä ne kädet menevät kuitenkin ristiin."
Ainoa hyvä puoli tässä sairaudessa on se, että olen omasta mielestäni tajunnut erittäin rankalla kädellä, että me emme ole täällä ikuisesti ja meidän huolemme tässä yhteiskunnassa ovat loppujen lopuksi hyvin mitättömiä. Tässä maassa niin harva kuitenkaan tulee vainotuksi, kärsii kidutuksista, henkensä uhasta päivittäin tai nälänhädästä. Mutta ihminen on sellainen pirulainen, että mikään ei koskaan riitä. Jos olisin syntynyt keskelle Darfurin kriisiä, olisin varmaan paljon onnellisempi Suomessa, kuin olen täällä aina eläneenä. Olen siitä huolimatta alkanut huomata itsessäni erittäin turhamaisia piirteitä, joita sentään ymmärrän jopa jossakin määrin jo hävetä. Tosiasiassa tässä elämässä mikään arvokas ei ole mitattavissa nimittäin rahassa ja vaikka kuinka valitan ja napisen varakkuuteen liittyvistä asioista, olen mieluummin köyhä kuin opiskelija kuin sairas kuin ystäväni.
Lisäksi olen ajatellut paljon elämääni muutenkin. Olen ollut viime aikoina äärettömän kiitollinen muutenkin siitä, mitä kaikkea minulle on jo siunaantunut. Tähän elämääni mennessä olen saavuttanut kaiken, mistä olen haaveillut ja parin vuoden päästä toivon saavuttaneeni vielä enemmän tavoitteitani. Nämä toiveet ja tavoitteet myös pitävät elämän mielekkäänä.
Lyhyen ajan tähtäimessä:
1. Kalli-Korteniva -hiihto (50km)
2. Puolimaraton viimeistään Levin ruskamaratonilla
3. Tämän kevään kurssien suorittaminen kunnialla
4. Välien- ja raha-asioiden selvittely Kelan kanssa
5. kesätyöpaikan varmistaminen
6. Hienon loman vietto Lontoossa parhaiden ystävien kanssa
7. Oman työn tunnollinen suorittaminen edelleen
8. Vaihtopaikan varmistaminen (haaveena Englanti!)
9. Ikiomatekoisen violetin tuubihuivin valmistuminen ennen kuin lumet lähtevät
Pitkän ajan tähtäimessä:
1. Dare I say it? Kihlautuminen ja siitä johtuvat toimenpiteet
2. Valmistuminen filosofian maisteriksi
3. Maratonjuoksu
4. Painonpudotus takaisin ihannepainooni
5. Terveellisten elämäntapojen vakiinnuttaminen ruokavalioon
6. Työllistyminen kielten opettajaksi
7. Kehittää omaa positiivisuutta ja huomata ja kitkeä omaa negatiivisuutta
8. Oma perhe
2 kommenttia:
Arvaa mikä minusta on hienoa ihmisissä. Se, että kykenemme kehittymmään.
Elämä on oppimista ja kasvamista ikuisuuteen asti, valmiita meistä ei tule. On kuitenkin tärkeätä tiedostaa asioita ja oppia niitä asioita käytännössä.
Joskus valitettavasti oppiminen tapahtuu kriisien kautta... uskaltaisko sanoakaan, että sitä joskus mietti, miten muut voivat olla niin pinnallisia, kun itse käy syvissä vesissä ja tajuaa juuri elämän haurauden ja sen, mikä onkaan tärkeää.
Jossain vaiheessa opin sen kuitenkin, että joku on aina minuakin edellä, niillä tasoilla, jonne vasta matkaan. En siis arvostele mielelläni muita, vaan toivon että jokainen ymmärtäisi käyttää näkemiään ja kokemiaan asioita saavuttaakseen jotain tärkeämpää kuin tavarat, raha tai kokemuksetkaan. Millään ei ole merkitystä, jos emme uskalla olla vapaasti omia itsejämme, huomioida muita ja rakastaa ja tulla rakastetuksi. En usko, että toisista piittaamatonta pinnallista ihmistä voi rakastaa niin syvältä, tai tuollainen ihminen niin syvästi, että käsittäisi mitä on saanut tai mitä antamassa.
Kiintymystä tunnemme lähes kaikki, mutta kokea rakkaus- siinä askel parempaan.
Elämä pitää elää, ei kärsiä tai kokea tai saada kiksejä.
Ymmärrän ihmisiä, joilla ei ehkä ole rahaa, mutta ei laskujakaan, elävät eristyksissä ja tulevat toimeen vähällä, vaatimatta liikaa keneltäkään tai mistään. Kun meidät "riisutaan", olemme onnellisia vähästä.
Toivottavasti ystävänne paranee.
Tanja: totta joka sana sinun tekstissäsi. Olen usein miettinyt, että olisi hienoa edes joskus elämässään tehdä edes sellainen "lyhyempi retriitti", jossa elämästä karsittaisiin kaikki turha: olisi mahtavaa asua jossain erämaamökillä ilman sähköä puoli vuotta tai jotakin muuta vastaavaa. Oppia siitä ja kaivata elämältään vähemmän materiaalisesti, mutta saada ehkä jotain muuta arvokkaampaa tilalle (ja tällä en nyt puhu ainoastaan vierottautumista facebookista ;)
Kiitos voimaa antavista sanoista. Toivomme todella kaikki, että ystävämme selviää.
Lähetä kommentti