Ensin tästä eilisen tuloksesta..

Postaan Helsingin ihanasta reissusta vielä myöhemmin, kun kameralla on kivoja kuvia kivoista ostoksista. Mutta mutta.. Mihin hiivattiin tämä maa on menossa? Mun jopa parhaat kaveritkin jotkut innoissaan hehkuttavat äänestäneensä tätä Perussuomalaisten muutosvoimaa kannattaen. Siis mitä te äänestätte? Markkaa takaisin? EU:sta pois? (80% suomalaisista on muuten tyytyväisiä EU:hun) Vai kenties muukalaisvihan ja aborttikiellon puolesta? En voi sanoa muuta kuin että kansa sai edustajat, jotka kansa ansaitsee. Toivon, että tämä kausi antaa Persuille mahdollisuuden todistaa kansalle, kuinka yksinkertaistetut puheet eivät välttämättä tuo yksinkertaistettua politiikkaa ja jos tuovatkin, se ei välttämättä ole hyvä asia. Toivon siis persujen mahalaskua. Muistan edelleen liian elävästi ensimmäisen persujen julkkisedustajan vinkeet, muistatteko te? Onneksi kyseinen sairaslomilla suurimman osan kaudestaan viettänyt edustaja ei jäänyt sen enempää loisimaan yhteiskunnan rahoilla, kun heitti lusikkansa nurkkaan (tämähän on siis vain provosointia, loisiminen kun on persuille niin hengen asia, vai miten on, Tony Halmeen äänestäjät?).

Oma ehdokkaani ei siis Lapin vaalipiiristä mennyt läpi, pahoitteluni Ulla Karvo. Toisaalta harmittelen myös entisen luokkakaverini Katri Kulmunin (kesk) hieman vajaaksi jäänyttä äänisaldoa, sillä tuollainen nuori olisi ollut eduskunnalle varmasti hyväksi :). Joo, kyllä mie kannatin Kokoomusta, mutta en koe, että oikeistolaisuus menisi Kokoomuksella niin äärilaitoihin kuin Persuilla. Kokoomuksen vaaliohjelmassa ei kuitenkaan ole se, että potkitaan mamut takaisin kotiinsa. Tällä hetkellä toivon, että hallituksessa olisivat sitten demarit ja kokoomus, mutta kaipa nuo persut on pakko sinne tulosten perusteella päästää. Lisäksi tiedän, että moni mieltää Kokoomuksen eriarvoistajana. Toki kyseessä on porvaripuolue, mutta silti mielestäni arvopohja on kohdallaan ja esim. Stubb on esiintynyt mediassa edukseen. Minulle jäi myös muutostoivomuksen lisäksi sellainen kuva, että Kokoomus on kansan mielestä kuitenkin tehnyt jotain oikein, jos se voittaa vaalit edellishallituksen jäljiltä, kun taas Keskusta jäi tappiolle juuri vaalirahasotkujen takia (myös Maria Tiura tippui, mikä on minusta aivan oikein).

Eniten minua huolestuttaa näissä vaaleissa tämä nouseva muukalaisviha, jossa en halua ainakaan omien lapsieni kasvavan. Entä jos opettaisimme lapset siihen, että kaikki ovat ansainneet avun? Omaa yläasteen opettajaani lainaten (taksvärkkipäivän pep-talk): Koskaan ei saa olla omat asiat niin hyvin, että ei ole varaa auttaa muita. (BTW, Portugali on auttanut meitä Talvisodan jaloissa, ei näin mittavasti, mutta anyway). Toki hyysäämme mamuja enemmän kuin omia kansalaisiamme, mutta toisaalta suomalaiset osaavat vielä käyttää systeemiä hyväkseen enemmän. Ja miksihän ne mamut ovat ISS:än töissä? Siksi, että heitä voi siellä KUSETTAA. Ei kukaan suomalainen enää lähde niin huonoilla palkoilla (ja myös usein noissa firmoissa on mukana muutakin laittomuutta palkanmaksuissa) töihin. Pakolaisena tulleet ihmiset tekevät näitä töitä, joihin muut eivät suostu. (Toki se madaltaa alan palkkoja, että he hyväksyvät alhaisen palkan.) Eurohan on jo laskussa tuloksen ansiosta. Tämäkin minua suututtaa: persut ovat vedonneet "kansan syviin riveihin" eli niihin, jotka äänestävät enemmän fiilis- kuin tietopohjalta. Tältä minusta ainakin tuntuu. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä Portugalin tukipaketista luopuminen tarkoittaisi käytännössä, mutta euroalueen talouden romahtaminen olisi meille kohtalokasta olemme sitten mukana Emussa tai emme. Kuinka moni on oikeasti haluamassa markan takaisin? Kuinka moni kuunteli, kun persut julistivat nykytaiteen tukemisen turhaksi ja vain kansallisaatetta tukevien taidemuotojen olevan tuettavissa? Natsi-Saksassahan poltettiin vääränlainen taide - sellainen, joka kuvasti muita kuin natsien ihanteita. Ja tuolloinkin suurin osa saksalaisista seisoi natsipopulismin takana hurmiossa. Harmittaa myös se, että Päivi Räsäsen homovihaan kansa reagoi, Soinin kommentteihin asiasta ei (ja huom. Soini ei edes yritä perustella suurta osaa näistä mielipiteistään mitenkään). Eikö teistä ole mitään epäilyttävää siinä, että ihminen, joka haluaa eroon EU:sta on silti täysin valmis ottamaan vastaan MEP:in pestin, kun palkkakin on niin kiva?

Lopuksi haluan sanoa, että sallin täällä asiallisen kommentoinnin, mutta estän blogini kommentoinnin, jos mielipiteet ilmaisevat selkeästi muukalaisvihaa, rasismia tai asiattomia sanakäänteitä.

Ja loppukevennys: Näin Lindexissä:

Short SHIT :DD (joo sori, nukuin viime yönä 4 tuntia :DD)

The Rut

Tällä hetkellä kaikki on oikeasti muuten hyvin, mutta painonpudotus ei etene. Toisaalta, onneksi se ei ole ottanut takapakkiakaan, sehän olisi kamalaa. Ja tiedän, mistä ongelmat johtuvat: en vain ole jaksanut pariin viikkoon yrittää niin paljon. Tämä viikko on alkanut hankalasti, koska en ole vielä tottunut töiden vaatimaan hyvin aikaiseen rytmiin ja siksi olenkin ollut ihan sippi. Eilen kauppareissulla olin niin väsynyt, että tuntui kuin henki ei kulkisi kunnolla. Olen silti onnellinen, että opeharjoitteluni on nyt virallisesti suoritettu ja nyt vaihdoin ympyröitä taas tähän melko vakituiseksi käyneeseen kesätyöpaikkaani jo näin huhtikuun puolella.

Olen päättänyt Helsingin jälkeen ottaa eteeni uuden haasteen: shoppailukiellon. Tarkoituksena olisi olla pääsiäisestä vappuun säästökuurilla sekä talouden tasapainottamiseksi että ostosten järkeistämisen takia. Haluaisin pari ekaa tiliä visusti talteen ja lisäksi olemme Housboyn kanssa sijoittamassa Nizzan matkaan. Tällä hetkellä lennot sinne maksaisivat Norwegianin kautta yhteensä vain noin 440e (tähän siis kuuluu liittymälennot Helsinkiin täältä pohjoisesta). Itse haluaisin edelleen eniten uuden Lontoon matkan, mutta toisaalta Nizzassa yhdistyisi halpamatkan edullisuus, rantaloma ja kaupunkiloma. Viikkoon saisi mahtumaan paljon nähtävää, tehtävää ja toisaalta lomailua ja löhöilyä. Lisäksi Etelä-Ranskan väestö on mielestäni keskimäärin paljon sydämellisempää ja mukavampaa kuin esim. Pariisin seudun ihmiset. Ja minähän puhun sujuvaa ranskaa, joten siitäkään ei ole kyse kanssakäymisessä.

Muissa aiheissa tuli vielä mieleen, että on ollut ihanaa huomata, että hiihtokelien hävetessä juoksu on alkanut minulta sujumaan. Jalkavaivat ovat väistyneet ja minä olen oppinut juoksemaan järkevästi. Etukäteenhän pelkäsin siksikin hiihtokauden loppumista, että välikauden aikana ei juuri voi rullaluistella pyöräteillä lojuvan märän ja soran takia. Nyt siis pystyinkin juoksemaan ja varmaan kymppikin kohta taittuisi. Tuntuu matkana pitkältä, mutta sunnuntaina Housuboyn kanssa taittui vahingossa 7,5 km. Nyt olen sitten antanut itselleni luvan rahallisesti jo satsata urheiluun ja on todella mukavaa treenata kivoissa urheiluvaatteissa eikä vain jättiteepaidoissa.

Ja torstaina on vuorossa Helsinkiin lähtö, jesjesjes! Me ajamme täältä Lapista yötä myöten siskoni, Housuboyn ja Rokkarin kanssa. Perjantaina menen hävittämään sitten rahani ja illalla Semmareiden klubikeikalle Virgin Oiliin (ah, ihanuutta!). Lauantaina ohjelmassa on HipHopin SM-kisat Barona-Areenalla. Odotan kuin kuuta nousevaa kahden nuoremman siskoni taidonnäytteitä! Illalla mennäänkin sitten jonnekin syömään Helsingin Serkun kanssa ja sunnuntaina nään kotimatkalla Jääprinsessan. Voi ihanuuksien ihanuus! Rankka viikonloppu edessä, mutta toisaalta pääsiäisen aikana voi taas rentoutua.

p.s. Haudon mielessäni blogiini arvontaa, sillä olen bloggaillut jo 4 vuotta! En vain oikein osaa keksiä palkintoja. Onko mielestänne itse tehty myssy kiva? Sellaisen ainakin osaan tehdä nätisti. Toki palkintoja täytyisi keksiä useampia :)

Scream if you wanna go faster

New me! Ihanaa, kun kilot karisee! Saatan kohta pystyä ostaan rintsikat ihan halvemmistakin liikkeistä, M-koon hame näyttää tosi kivalta ja tähän siis törmäsin eilen pienellä ex tempore -shoppausreissulla. Helsinkiä ootan silti kuin kuuta nousevaa. Tää hame on siis Vero Modasta ja tuo iki-ihana tuubihuivi, josta en raski ikinä varmaan luopua, on Ginasta (toki joudun siitä luopumaan varmaan jo puolen vuoden päästä, kun se on osasina tuosta yleisestä laadun tasosta päätellen..)

Nyt, kun minulla on taas lupa ostaa pienempää kokoa, olen ostanut sitä jonkin verran. Toisaalta, olen niin innostunut uusista muodoista, että taidan jatkaa vielä valitsemallani tiellä - tavoitteeni on siis alun perinkin ollut päästä takaisin S-kokoon. Minulla on taipumus keskivartalolihavuuteen, joka on tunnetusti se kaikista vaarallisin tyyppi, joten nyt kun tämä on vielä kivaa, niin täysillä mennään :)

Olen jaksanut opetusharjoittelun ja elämänrytmini mukana vain ja ainoastaan liikunnan avulla. Pohjoisen Tyttö on ollut minulle korvaamaton tuki sekä liikunnassa että auskultoinnissa. Elämä maistuu tällä hetkellä mahtavalle! Olen saanut uutta puhtia elämääni, koska en enää nuku päikkäreitä ja telkkarinkin olen jättänyt kiinni paljon useammin. Aamu starttaa kaurapuurolla ja mehukeitolla ja päivärytmi on säännöllinen. En myöskään kuku yömyöhään. Ulkoilu on mahtavaa hiihtosuksilla, mutta pelkään hieman lumien sulamista, sillä juoksija minä en ole.

Viikonloppuna meillä oli ilo käydä Apulannan keikalla. Siinä sitten Toni Wirtanen tuli kysyneeksi, kuka yleisöstä on ollut ainakin puolet elämästään fani, ja pakkohan se oli myöntää - kauhunsekaisin tuntein. Olen siis jo 24!! Synttärit meni pari viikkoa sitten ja niitä juhlittiin Jennin keikalla. Ensi vuodeksi mietimme jo täyttä häkää viiskymppisiä Parhaan Ystävän kanssa (Lontoon reissu on mainittu! Ihanuutta ajatuskin!!) Paras Ystäväni sai kuitenkin paremmat bileet Apiksen keikalla, sillä herrat soittivat lähes kahden tunnin keikan. Toivon samaa myös Semmareiden klubikeikalta Virgin Oilissa parin viikon päästä.

Moni on kysynyt, mitä nyt teen eri tavalla, kun olen alkanut saada tuloksia laihdutuksella. Yksinkertaisesti liikun enemmän ja syön vähemmän roskaa. Kyllästyin olemaan ikuinen laihduttaja lopullisesti, kun ystäväni Muotibloggaajan kanssa käymämme keskustelu meni näin:

Muotibloggari: "Mun kaveri meni naimisiin Kemin Lumilinnassa. Se oli siistiä. Kaikilla vaan oli jotku kelkkahaalrit päällä, mutta oli tosi niiden näköset häät."
Minä (vilkaisten Housuboyta): "No hyi, mikä junttien riemuvoitto jokku kelkkahaalarit! Me ainaki mennään naimisiin jossain Balilla, missä kukaan ei tosiaan tarvi muuta ko bikinit päälleen korkeintaan, eikä tarvi palella!"
Muotibloggari: "No sitten sun pittää olla kymmenen vuotta laiharilla ennen sitä!"

Tajusin heti, että ystäväni tarkoitti enemmänkin ikuisuusprojektiani kuin sitä, että pitäisi minua valtavana. En tosiaankaan suuttunut vaan sisuunnuin itselleni. Lisäksi tajusin, että valitin painostani aivan liikaa ja tein aivan liian vähän. En minä ollut mikään olosuhteiden uhri, olin itseni uhri. Olikin kaksi vaihtoehtoa: lopeta valitus tai tee asialle jotain. Ja koska tiesin, etten voi olla onnellinen siinä koossa, piti alkaa tosissaan tehdä jotain. Simple as that.

Ja sitten vielä: huomenna pidän viimeisin auskultointituntini ja jännitän sitä ihan hirveästi, koska olen kasannut itselleni paineet maailmanhistorian upeimman tunnin pitämisestä. Olen niin perfektionisti kyllä, että käytän varmaan kaikki kesälomanikin opettajana kerätäkseni mahtavia ideoita tunnilleni! Wish me luck!

Ihanaa loppuviikkoa toivottelee,
Sho(e)paholic

Eikä elämä koskaan jatka siitä, mihin se viimeksi jäi

Shoppailukieltoni on pitänyt paria poikkeusta lukuunottamatta: olen sortunut vain yhteen iki-ihanaan "huppariin", jossa elän tällä hetkellä. Noh, siitähän ei ole nyt kuvaa, koska jätin kameran Ouluun, kun lähdin hiihtolomaksi töihin kotipaikkakunnalle. Mutta, huppari oli kokoa S ja meni mulle tosi hyvin ja näyttää tosi kivalta, joten kunhan mahdun kokoon S kerran, niin eihän se silloin haittaa? Olen joka tapauksessa nyt pudottanut 5 kg. Aika kivuttomasti tämä menee!

Kaikista paras neuvoni nyt kaikille on se, että JUURI MISTÄÄN EI TARVI LUOPUA - älkää miettikö olevanne dieetillä, vaan syövänne normaalisti. Itse tarkkailen vain ruokarytmiäni: syön säännöllisen usein ja kerralla vähän vähemmän (olen aina ollut tosi pikkuruokainen). Pidän repussa/ laukussa mukana hätävaraomppuja ja banaaneja verensokerin laskemisen ja pikkunälän torjumiseksi. Liikuntaa olen lisännyt ihan huimasti, mutta tuloksia saisi aikaan vähemmälläkin. Innostuimme Äidin kanssa hiihtämään viikonlopun mahtikeleissä 25km, mikä on minulle todella hyvin. Pidimme hyvän kuntoliikuntavauhdin yllä ja varmasti rasvaa paloi siinäkin :) Tämän alkuviikon olen ollut kipeänä - siksipä ehdin blogianikin päivittelemään Finrexin-kuppi kädessä. Liikuntakärpänen on kyllä vienyt mennessään, sillä tällä hetkellä kiukuttaa niin vietävästi istua sisällä ja kitua tän flunssan kourissa ilman liikuntaa. Aion tosin vielä käydä illalla ihan pienen happihypyn lähikaupassa, koska päänsärkyyn saattaa auttaa tuollainen ja kuumetta ei enää ole onneksi.

Muihin asioihin: kun oma elämä alkaa kaikin puolin nyt pudota oikeisiin uomiinsa, eli opetusharjoittelusta saanut nyt loistavan välipalautteen, töitä saa tehdä, kunto nousee kohisten ja paino tippuu pikku hiljaa saaden olon henkisesti positiivisemmaksi ja fyysisesti energisemmäksi ja kevyemmäksi, niin muualla elämässä tapahtuu ikäviä asioita. En juuri saa täällä muiden asioita levitellä, joten sanonpa vain, että hyvinkin lähipiirissä tapahtuu useammalla taholla parisuhteiden päättymistä, jotka riipivät minunkin sydäntäni. Kun voisi vain jakaa ystäviensä tuskasta osankaan, mutta eihän sitä voi kantaa toisen puolesta.Olen ihan hirveää murehtijatyyppiä: kuvittelen aina, että siskoilleni tapahtuu jotain baari-illan tuoksinnassa. Märehdin aina kaikki maailman asiat etukäteen ja menetän yöunetkin usein niiden takia - enkä voi asialle mitään. Yritän aina hengitellä, ajatella positiivisesti ja käskeä itseäni lopettamaan, mutta ei. Jonakin päivänä kuolen vatsahaavoihin :D

Tässä kaiken kiireen keskellä olemme haaveilleet Housuboyn kanssa matkasta. Totesin juuri kuitenkin työhommista kuultuani, että tarjottu työsopimus onkin aiempaa pidempi ja lomailen seuraavan kerran ehkä jouluna tai syyslomalla. Syysloma kelpaisi meille kummallekin ja nyt kai Luleåsta alkaa lentää halpalentoyhtiö, joka olisi lähinnä meitä ja lentäisi todella edullisesti vaikka mihin. Ja tämä shoppailuaddikti haaveilee Nizzasta - ei mikään muodin mekka, mutta aurinkoa kaipaa nyt tämä hipiä tällaisen värjöttelytalven jäljiltä. Olisi niin ihana tehdä iltalenkit rantabulevardilla "köyhien" paatteja ihaillen.

Heitän teille tähän loppuun vielä haasteen! Olen nyt itse ollut joulusta asti shoppailukiellossa, mikä on pätenyt kaikkeen uuteen vaatteeseen, joka ei ole kokoa S/ 36. En siis saa ostaa, ennen kuin laihdun. Olen kuitenkin huomannut, että tämä kielto on järkeistänyt omaa shoppailuanikin todella paljon. Mietin joka kerta vähintään vartin, voinko ostaa, tarvinko, ja minkä kanssa pitäisin. Toistaiseksi olen ostanut joulun jälkeen vain sukkahousut (nylonit, pakollinen ostos), kaulakorun ja hupparin. Nyt ennen lämpimintä kevättä ehdotankin, että itse kukainenkin pitäisi tätä shoppaustaukoa ja vaatekaappien kevätremonttia.

Säännöt:
-älä tee heräteostoksia! Mikäli jokin vaate on mielestäsi IHANA, laita se varaukseen ja hae vasta seuraavana päivänä, jos se todella todella jää vaivaamaan. Muussa tapauksessa älä osta.
- Käytä rahaasi vain välttämättömiin vaatehankintoihin (sukkahousut, jokin rikkimennyt vaate, joka on korvattava)
- aseta itsellesi tavoite, johon asti säästät (mulla se on 15.4. Helsingin viikonloppu), jolloin saat luvan kanssa lähteä sitten törsäämään kunnon shoppailupäiväksi säästämiäsi roposia (mua ainakin motivoi tämä eniten)
- mieti samalla todella, onko olosi parempi/ huonompi/ samanlainen, jos ostat enemmän tai vähemmän tavaraa kuin ennen

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! :)

Uudet rakastuksen kohteet

Olen tehnyt paluun juurilleni. Tämä kaikki liittyi siis siihen elämäntaparemonttiin, josta jo täällä olikin juttua, mutta en nyt aio taas jauhaa mun laihtumisprojektista. Sanon vaan sen, että mun vaateostokielto pätee edelleen. Aion kokeilla kohta jalkaan kokoa pienempää, mutta vielä en halua masentaa itseäni. Mutta ne uudet vanhat rakkaudet:

1) Liikunta
Tässä uusin juttu on Zumba. Suosittelen tosiaan, että jos teillä on mahdollisuus, kokeilkaa! Hyvän ohjaajan tunnilla palaa oikeastikin kaloreita ihan huomaamatta ja zumban idea on, että kaikilla on hauskaa eikä niinkään, että kaikki osaisivat täydellisesti. Itse kun tanssineena henkilönä osaan nuo lantion irtonaisuudet ym. naureskelin ekat tunnit joillekin "säheltäjille" ja panikoin siitä, miltä itse näytän. Tässä zumbassa on kuitenkin sekin hyvä puoli, että olen oppinut vain päästämään siitä tunteesta irti. Entä sitten, jos näytän vähän tyhmältä? Kyllä jotkut muutkin näyttää! Eli tanssi on taas palannut elämääni tavalla tai toisella, kuten myös hiihto, jota rakastan näköjään edelleen, kun lapsenakin.

2) Lukeminen
Liimaan nenän nykyään kirjaan aina ennen nukkumaanmenoa. Se auttaa nukahtamaan, tarjoaa seikkailuja mielikuvituksessa ja näin ollen virikkeitä aivoille. Oiva rauhoittumistapa minulle.

3) Kutominen
Näpertäminen on minulle aina ollut tosi kiva harrastus ja kutomisen olen löytänyt uudelleen. Puikkojen kilinä rauhoittaa minua ja samalla voi katsella telkkaria tai kuunnella musiikkia. Itselle olen jo tehnyt sukat ja säärenlämmittimiä kaksin kappalein ja innostus jatkuu. Ohjelmassa on seuraavana pipo.

4) Musiikki
Olen taas alkanut kuunnella musiikkia uudestaan enemmän kuin katsomaan vain televisiota. Televisio menee nykyään mulla kiinni viimeistään klo 24 arkisin ja muutenkin olen yrittänyt taas oppia sen huudattamisesta turhaan poissa.

5) Ruoan laittaminen ja sen ravintoarvoon kiinnittäminen
Nautin enemmän ruoasta nyt, kun teen sen tosiaan aina alusta loppuun itse. Nautin siitä, että ruoka ainakin minua ja Housuboyta miellyttää, joten näytän olevan siinä hyvä. Tällainen ruoka auttaa mua jaksamaan paljon paremmin ja muistamaan taas, kuinka hyvin minut on kotona opetettu terveelliseen ruokaan.

6) Shoppailuhimojen hillintä
Elämä ei ole ainoastaan uusia vaatteita, joten olen päättänyt, että kun kaapistani jo löytyy kaikkea ja vähän liikaakin, voisin alkaa panostaa enemmän rahaa laatujuttuihin. Ostan vain vaatteita, joita en voi unohtaa ja ennen kuin laihdun ainakin vaatekoon verran, en osta mitään muuta, kuin alusvaatteita tai legginsejä, toppia yms. halppisjuttuja. Aion jatkossakin tietysti ostaa niin sanotut perusjutut edullisesti, kun niitä kuitenkin tarvii uusia tiuhaan, mutta pyrin jatkossa mieluummin panostamaan laatuun kuin määrään. En ollut kenkäfriikki lukion alussa, shoppausfriikki aina. Nyt kuitenkin haluan oppia taas arvostamaan muitakin - syvällisempiä - asioita.

That said...
Kävin Nellyn nettikaupassa kuolaamassa näitä kaunokaisia :D

Tämän haluaisin ehdottomasti, sopii kaikenlaisille vartaloille!

Söpöilymekko :)

Jos pääsen kokoon 36, haluan tän mekon ihan ehottomasti biletykseen Sex and the City -tyyliin.

Maximekko, josta tykkäisin tositosi paljon!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Ai niin! Mitä laitetaan päälle, jos on viikonloppukurssi, jossa kuuluu olla mukavat, lämpimät möyryämisvaatteet, jotka sitten pitäisi näppärästi vaihtua drinkkiasuksi paikalliseen pubiin. Oon miettinyt jättihuppari ja leggareita. Sitten vois vaihtaa sen hupparin johonkin juttuun siihen leggingsien päälle. Saappaat jalkaan. Ideoita?

NYNNY

Olen elämäni aikana ollut aika nynny. Hyvin harvoin repäisen missään. Rajuin tempaukseni on varmaan edelleenkin Dragon Khan -vuoristorata Espanjan PortAventuran huvipuistossa. Siis tuolla->

En myöskään ole koskaan törsännyt baarissa yli varojeni, ostanut viimeisillä roposillani kenkiä/ vaatteita, vaikka se tarkoittikin puurokuuria (aina uhittelen näin tekeväni, mutta järki vie voiton). Ajan yleensä aina rajoitusten mukaan ja kelien ollessa huonot, hiljennän satasen alueella vauhtia mielestäni järkevämpään ja sopivampaan. Olen siis nynny tässäkin suhteessa. (Siskoni Artesaanitanssija tuhisee tässä vaiheessa vieressäni ja kyselee 'Pitääkö mun ajaa? Minä voin kyllä ajaa, jos sinä et uskalla!' Minusta autolla voi ajaa rajoitustenkin mukaan - alinopeutta en aja, jollei ole ihan turvallisuussyistä pakko). En koskaan karannut teini-iässä arestista enkä koskaan ole juonut itseäni känniin niin, että olisin ollut suuremmassa vaarassa. Pahin temppu, jonka olen vanhemmilleni tehnyt on varmaan tatskan ottaminen - 20-vuotiaana. En harrasta extreme-lajeja (tosin niiden tarjonta on kotipaikkakunnallani aika huono) vaan samoilen mieluummin metsissä ja lähtisin mieluummin vaeltamaan Lappiin kuin bilettämään Sunny Beachille. Niin ja vietin mieluummin iltaa ystäväni kanssa hänen luonaan Aarrearkun megapussin kanssa kuin lähikaupungin baarin nurtsilla viinapullon kanssa. Vaihtariajan voisi kai melkein laskea urheaksi tempuksi ja minunlaiselle kotihiirelle ja isin ja äidin tytölle se sitä olikin, mutta toisaalta ei se siltikään ole kovin iso juttu - koti on kuitenkin aina aika lähellä lentäen. Englannin opiskelijalla olisi paljon rahakkaampia ja eksoottisempia vaihtoehtoja tarjolla, mutta minä haluan olla aineenopettaja.

Olen siis nössö - ja ylpeä siitä. En koe koskaan menettäneeni mitään ja elämäni on ollut parasta aikaa. Olen ollut onnellinen ja onnekas lähes kaikessa, mihin olen ryhtynyt enkä juuri koskaan ole jäänyt mistään paitsi. Toki on joskus inhottavaa olla se porukan järkipuhe, joka on tylsin ja toppuuttelee muiden hauskoja (joskin pelottava typerän kuuloisia) tempauksia. Ja osittain jotkut ystävistäni tuntuvat olevan hieman katkeriakin siitä, että minulla harvoin on huono rahatilanne ja pystyn lainaamaan heille tai että en ole sotkeutunut mihinkään typerään. Useimmat kuitenkin varmaan arvostavat sitä, että olen luotettava. Ja vaikka nössö olenkin, olen yleensä aina mukana menossa Sille Keikalle, Siihen Tyttöjen Iltaan tai Sille Reissulle ja usein myös olen mukana Olkapäänä, kun sitä tarvitaan.

Kaikki tämä Nynnypuhe tulee siitä, että en osaa päättää, mitä tekisin tukalleni. Tykkään siitä nyt tällaisena kuin se on, mutta haluaisin silti jotain muuta. Haluaisinkin nyt lukijoiden mielipiteitä, koska te olette paljon neutraalimpia kuin ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt suurimman osan elämästäni. Sanon nyt, että eka on perheeni lemppari ja toka on Hosuuboyn lemppari. Oma lempparini on viimeisenä. Ai niin! Kaikki eivätnäytä ihan luonnollisilta, koska tein nämä jutut InStylen makeover-kokeilulla.

Whaddya think?

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Tänään -4

Ei, tämä ei ole meidän pakkasasteet: tää on mun painoni putoamisluku! Siis kuinka helposti se on loppujen lopuks lähtenyt! Kävin tänään hiihtolenkin jälkeen vaa'alla ja reilu neljä kiloa on lähtenyt (, kun mun tukka on kuiva, tiedän, kuinka lähellä -5kg olen). Joulun jälkeen olen siis tapsan tansseista lähtien katsonut, mitä suuhuni laitan. Makeannälkään olen ostanut aina vain tyyliin pari niitä pientä lakritsapatukkaa (0,25e/ fazer) ja aina ennen ostoksiani olen pakottanut itseni miettimään vartin, haluanko todella todella paljon. Ja liikuntaa olen lisännyt elämääni: ti käydään jumpassa, ke salilla ja to ja su mulla on aina sähly (tuo tosin on ollut jo viimeiset neljä vuotta). Pe tai la pyrin käymään hiihtämässä kotipaikkakunnalla tai Oulussa, riippuu kummassa olen. Oulussa on ihan paska hiihtää verrattuna kotipaikan hiihtokeskukseen).

Mutta että näin! Vielä pitäs siis 10kg lähteä, että olisin takaisin siinä ihannepainoindeksissä, mutta enää ei tunnu yhtään niin mahdottomalta! Olen aivan pilvissä. Ja tässä ne positiiviset vaikutukset elämääni:

-kaikki ei vituta/ väsytä/ masenna
- vastoinkäymiset ei tunnu enää läheskään yhtä vaikeilta
- ylipitkät päiväunet ovat jääneet PALJON vähemmälle
- ei ole pitkiin aikoihin ollut ällöttävää turvonnutta oloa
- jaksan hymyillä paljon enemmän
- jaksan tehdä kaikkea muutakin paljon enemmän
- odotan innolla sitä aikaa, kun haluan ostaa taas vaatteita (oon päättänyt, että en osta uusia, ennen kuin pääsen takaisin edes yhtä koko alemmaksi)
- on paljon kivempi löhötä hyvällä omatunnolla päivän liikuntareenin jälkeen, kun tietää, että ei vaan löhöä vaan on myös tehnyt jotain

Ja kaikista ihaninta: mun iho paranee. Liikunta tosissaan auttaa ja varsinkin ulkoliikunta. Kerronpa teille, että jos teillä on illalla bileisiin lähtö, niin mikään hinkkaus, puunaus, kasvokuorinta tai -naamio ei auta luomaan sellasta ihanaa hehkua kasvoille kuin piipahdus hikilenkillä: kasvot loistaa ja poskilla on terve puna. En ole tarvinnut läheskään niin paljon tuskastelua peilin edessä ennen juhlimaan lähtemistä, kun on käynyt liikkumassa (ja suihkussa) ennen pynttäytymistä.

Eihän ihmisen onnellisuus painosta tai vaatekoosta ole kiinni, tai siis niin kaikki sanoo, mutta minun on :D olen ollut vielä lukiossa kokoa 34 ja nyt olen kokoa 40, enkä tunne oloani mukavaksi - päinvastoin. Kerronpa teille, että kun on kokoa 34 ainoa vaatemalli, jota täytyy vältellä, on mammatoppi. Ja se on taas tällä hetkellä melkein ainoa paitamalli mun kroppaan. Ei ole konsti eikä mikään pukeutua hienosti, jos on hoikka, mutta tämä pienikin ylipaino vaatii jo taitoa. Jos vain saisin sen vanhan itseni takaisin, voisin taas heittää päälleni topin ja farkut ja olla oikein onnellinen siitä, että yksinkertaisetkin vaatteet näyttäisivät taas kivoilta. Puhumattakaan siitä, miten paljon paremmin jaksan, kun elämässäni on muutakin kuin opiskel/ työ, ruoka ja nukkuminen.

Ihanaa ja reipasta viikonloppua kaikille! (ja kyllä, kirjotin just tällasen ärsyttävän ylipirteän liikunnan mainostuspuheen tänne, deal with it ;)