So for the remaining week I will be in LONDON. I'm Sorry you won't be hearing from me (actually, I'm not that much, really). Also, I will be taking an exam book with me and having some effective reading time on the train. See you all next week and I promise I'll show you what I've done (and spent my money on).
Loppuviikkoni vietän LONTOOSSA. Olen pahoillani, että ette kuule minusta (tai no en oikeastaan kovin paljon). Lisäksi otan tenttikirjan mukaan ja luen tehokkaasti junassa. Seukki kerralla lupaan tarinaa siitä, mitä olen ehny ja mihin olen rahani tuhlannut.
21. lokakuuta 2009
1. lokakuuta 2009
Manners, people
I just love the To be Continued -clips that they show on the Finnish channel Nelonen. I just think it is amazing how people need to be told to do this stuff but I have noticed whoever came up with these ideas is pretty much annoyed with the same stuff than this blogger.
My favourite reminder is the one where two people stop to talk at the upper end of an escalator. I mean what is with that? The same applies to people who park themselves in front of doors (entrance or exit). Well, I suppose I just have to understand these people. After all, me first, screw the others and considerate manners. And it is a bit of a strain to take those two extra steps to avoid blocking the way. Anyway, I think it is funny that we have to be taught how to be polite and how we should act normally. E.g. If you MUST sit on an alley seat on the bus, make room for people to sit beside the window. And your bag is NOT a passenger and should not be considered one in case there are no seats left for actual people no longer.
A happier note: Here's what I did during the weekend as my dear boyfriend had a birthday and is a football freak. It only took me about six hours :D The top of the cake is made out of marzipan and the black strings are made out of liquorice and the squares out of liquorice fudge. Have a happy week, people!
Rakastan Nelosen uusia Jatkuu-tunnuksia. Ällistyttävää, että ihmisille pitää nykyään kertoa, miten toimia, mutta ainakin näiden juttujen keksijä on ihan yhtä ärsyyntynyt ihan samoihin asioihin kuin allekirjoittanut.
Lempimuistutukseni käyttäytymisestä on se, missä kaksi tyyppiä jumittuu juttelemaan liukuportaiden yläpäähän. Sama pätee ihmisiin, jotka parkkeeraa ulko-ovien eteen kaupoissa. Mitä hittoa ne ajattelee, oikeasti?! Tai siis, onhan se nyt ylivoimaista ajatella muitakin ja ottaa pari askelta sivulle. Minä eka, mulle ensin, hitot muista. Musta on kuitenkin naurettavaa, että nykyään pitää ihan huomautella ihmisille näistä asioista: miten käyttäydytään ja huomioidaan muut. Jos olet esim. bussissa ja haluat välttämättä istua käytäväpaikalle, niin päästä joku toinen ikkunapaikalle. Ja laukkusi ei ole matkustajan veroinen, eikä sitä kuuluisi kohdella sellaisena varsinkaan, jos niillä ihmisillä kyydissä ei ole istumapaikkaa. Nostakaa se laukku syliinne, kiitos.
Positiviivisemmassa asiassa tässä yläpuolella kakku, jota tein Housuboyn synttäreiden kunniaksi noin kuusi tuntia. Kakun kuori on marsipaania ja mustat narut lakumatosta ja kulmiot lakutoffeesta. Hopeatoffee tai Kick-patukat ois varmaan käyneet tohon paremmin. Hassua viikkoa kaikille!
My favourite reminder is the one where two people stop to talk at the upper end of an escalator. I mean what is with that? The same applies to people who park themselves in front of doors (entrance or exit). Well, I suppose I just have to understand these people. After all, me first, screw the others and considerate manners. And it is a bit of a strain to take those two extra steps to avoid blocking the way. Anyway, I think it is funny that we have to be taught how to be polite and how we should act normally. E.g. If you MUST sit on an alley seat on the bus, make room for people to sit beside the window. And your bag is NOT a passenger and should not be considered one in case there are no seats left for actual people no longer.
A happier note: Here's what I did during the weekend as my dear boyfriend had a birthday and is a football freak. It only took me about six hours :D The top of the cake is made out of marzipan and the black strings are made out of liquorice and the squares out of liquorice fudge. Have a happy week, people!
Rakastan Nelosen uusia Jatkuu-tunnuksia. Ällistyttävää, että ihmisille pitää nykyään kertoa, miten toimia, mutta ainakin näiden juttujen keksijä on ihan yhtä ärsyyntynyt ihan samoihin asioihin kuin allekirjoittanut.
Lempimuistutukseni käyttäytymisestä on se, missä kaksi tyyppiä jumittuu juttelemaan liukuportaiden yläpäähän. Sama pätee ihmisiin, jotka parkkeeraa ulko-ovien eteen kaupoissa. Mitä hittoa ne ajattelee, oikeasti?! Tai siis, onhan se nyt ylivoimaista ajatella muitakin ja ottaa pari askelta sivulle. Minä eka, mulle ensin, hitot muista. Musta on kuitenkin naurettavaa, että nykyään pitää ihan huomautella ihmisille näistä asioista: miten käyttäydytään ja huomioidaan muut. Jos olet esim. bussissa ja haluat välttämättä istua käytäväpaikalle, niin päästä joku toinen ikkunapaikalle. Ja laukkusi ei ole matkustajan veroinen, eikä sitä kuuluisi kohdella sellaisena varsinkaan, jos niillä ihmisillä kyydissä ei ole istumapaikkaa. Nostakaa se laukku syliinne, kiitos.
Positiviivisemmassa asiassa tässä yläpuolella kakku, jota tein Housuboyn synttäreiden kunniaksi noin kuusi tuntia. Kakun kuori on marsipaania ja mustat narut lakumatosta ja kulmiot lakutoffeesta. Hopeatoffee tai Kick-patukat ois varmaan käyneet tohon paremmin. Hassua viikkoa kaikille!
28. syyskuuta 2009
Outfit of the month..
So the reason I am not posting any new outfits is the fact I'm only wearing this great tunic with leggings and boots. Throw in some jewellery and voilà:
Take 700-800g of minced meat (I use the low fat option)
Taco spicemix bag (gives this a great taste without the need of any other spices)
Tomato purée (regular or the chili one by rainbow in case you need more spicyness)
Two cartons Valio's tomato and goat cheese food cream
Lasagne sheets that cook in 30 min.
at least 300g of grated cheese
Fry the minced meat, then throw in the spicemix with a tad of water, add the purée then the cream. Start the layering by pouring in some of the meat mix, then a layer of grated cheese and the lasagne sheets. Do as many layers as you like/can. Finish the last layer with a load of cheese. Baked in the oven for about 30 min. in 200 degrees celsius. BTW, I would not add onion to this mix even though you usually would.
Toinen juttu: kummitätini mies lahjoitti loistavan lasagnereseptin viikonloppuna kyläillessäni ja resepti on HERKULLINEN, HEEEELPPO ja NOPEA.
Tarvitaan
700-800g jauhelihaa (käytän paistijauhelihaa aina)
tomaattimurskaa (jos tarvit tulisemman vaihtoehdon, käyttäisin rainbow'n chilitomaattimurskaa)
Taco-maustemix -pussi (mahtava mausteisuus ilman muun mausteen tarvetta)
2 purkkia Valion tomaatti-vuohenjuusto -ruokakermaa
lasagnelevyjä, jotka paistuvat 30 min. sisään
ainakin 300g juustoraastetta
Paista liha, heitä sekaan mausteseos ja tilkka vettä. Anna liian nesteen haihtua. Lisää tomaattimurska ja sitten ruokakermat. Kasaa kerrokset laittamalla sekaan eka liha, sitten juustoraastetta ja levyt. Viimeiseen kerrokseen ei tule tietty enää niitä levyjä, mutta mahd. paljon juustoa. Paistetaan n. 30 min. 200-asteisessa uunissa. En muuten lisäisi sipulia tähän respetiin, vaikka normaalisti se lasagneen kuuluukin.
En ole laittanut tuoreita asukuvia, koska kuljen vain tässä loistotunikassa, leggingseissä ja saappaissa. Heitetään sekaan pari hilua ja voilà:
On another thought, my godmother's husband gave me this great lasagne recipe when I was visiting them over the weekend. It is E-E-A-S-Y, QUICK, and TASTY.
Take 700-800g of minced meat (I use the low fat option)
Taco spicemix bag (gives this a great taste without the need of any other spices)
Tomato purée (regular or the chili one by rainbow in case you need more spicyness)
Two cartons Valio's tomato and goat cheese food cream
Lasagne sheets that cook in 30 min.
at least 300g of grated cheese
Fry the minced meat, then throw in the spicemix with a tad of water, add the purée then the cream. Start the layering by pouring in some of the meat mix, then a layer of grated cheese and the lasagne sheets. Do as many layers as you like/can. Finish the last layer with a load of cheese. Baked in the oven for about 30 min. in 200 degrees celsius. BTW, I would not add onion to this mix even though you usually would.
Toinen juttu: kummitätini mies lahjoitti loistavan lasagnereseptin viikonloppuna kyläillessäni ja resepti on HERKULLINEN, HEEEELPPO ja NOPEA.
Tarvitaan
700-800g jauhelihaa (käytän paistijauhelihaa aina)
tomaattimurskaa (jos tarvit tulisemman vaihtoehdon, käyttäisin rainbow'n chilitomaattimurskaa)
Taco-maustemix -pussi (mahtava mausteisuus ilman muun mausteen tarvetta)
2 purkkia Valion tomaatti-vuohenjuusto -ruokakermaa
lasagnelevyjä, jotka paistuvat 30 min. sisään
ainakin 300g juustoraastetta
Paista liha, heitä sekaan mausteseos ja tilkka vettä. Anna liian nesteen haihtua. Lisää tomaattimurska ja sitten ruokakermat. Kasaa kerrokset laittamalla sekaan eka liha, sitten juustoraastetta ja levyt. Viimeiseen kerrokseen ei tule tietty enää niitä levyjä, mutta mahd. paljon juustoa. Paistetaan n. 30 min. 200-asteisessa uunissa. En muuten lisäisi sipulia tähän respetiin, vaikka normaalisti se lasagneen kuuluukin.
23. syyskuuta 2009
21. syyskuuta 2009
Silence is gold
So today I went to my first pedagogic seminar and lecture of education. I got to thinking while on the lectures about how some people are natural leaders and some people are natural followers. I've always been the first kind and I don't think anyone would disagree. Whether or not my leadership is the best possible kind can be questioned on several occasion, I suppose, but the fact remains I rather speak up and take the reigns than watch other people sit quiet and do nothing. Sometimes, of course, I come across people who are exactly the same. I am also fine with that. I actually like kicking back and letting someone else take the stress and. unfortunately, most of the times, the critique.
See, it's easy to sit on the background and let other people do the job for you. It's also then easy to criticize how some people took care of things while you never contributed to it. My motto is, I'll say what I think in order to avoid the feeling of not having a say. I feel I can pose criticism on others only if I have opened my loud bloody mouth. On the other hand, I have grown to realize the fact that some people might feel too threatened to open theirs when faced with my authority and frankness.
All in all I've noticed most teachers-to-be language students have no problems opening up or discussing a topic even when in a big lecture hall. I don't particularly care if somebody thinks I should just zip it. The problem about speaking up is just that - there are bound to be people who disagree with you or just think you're plain stupid. However, I hate the fact that only politics was able to really spark up some opinions even though we were asked to voice them quite a few times. I would love to be able to shut up sometimes, but by speaking up I sometimes even try to provoke people to try to make them talk.
The backside of the people who don't talk are the people who then moan about everything. I am not just talking about lectures (after which people secretly whisper about that one blond girl with a ponytail who obviously did not know anything she was talking about) or group work, I am talking about everything. There are those who lead and those who follow, but the question is, can you accept the role you've adopted to? Which is better and does it make people happier to speak up or to hold it in? If someone made a decision that concerns you while you just sat back, can you stay quiet, or should you have said something?
Kävin tänään ensimmäisessä pedagogisessa seminaarissa ja kasvatustieteen luennolla. Luennolla aloin ajatella, kuinka jotkut ihmiset ovat luonnollisia johtajia ja jotkut ihmiset seuraajia. Itse olen aina ollut ensimmäistä sorttia, enkä usko kenenkään olevan eri mieltä. Voidaan tietenkin kyseenalaistaa johtajuuteni ja onko se parasta mahdollista tyyppiä useassakin tilanteessa, luulisin, mutta totuus on, että mieluummin avaan suuni ja otan ohjat, kuin katselen muita ihmisiä heidän istuessaan hiljaa tekemättä mitään. Joskust tietysti kohtaan ihmisiä, jotka ovat kanssani täysin samanlaisia. Minusta sekin on mahtavaa. Itse asiassa potkaisen mielelläni jalat pöydälle, nojaan taakse ja annan jonkun muun stressata ja, valitettavasti, useimmiten myös kritiikin.
Katsokaas on helppoa olla taustalla ja antaa muiden ihmisten tehdä työ puolestasi. On myös sen jälkeen helppo kritisoida muiden ihmisten tapaa hoitaa asiat, kun ei itse ole koskaan osallistunut. Mottoni on, että sanon, mitä ajattelen välttääkseni tunteen siitä, että minulla ei ole sanavaltaa. Omasta mielestäni minulla on oikeus kritisoida muita vain, jos olen avannut oman suuvärkkini. Toisaalta olen oppinut, että jotkut ihmiset tuntevat olonsa uhatuiksi tai pelkäävät avata suunsa, jos ovat kasvotusten auktoriteettisen suoran ihmisen kanssa. Kaiken kaikkiaan olen huomannut, että useimmilla tulevilla kieltenopettajilla ei ole ongelmia lausua mielipiteitään tai keskustella aiheesta edes isossa luentosalissa. En jaksa suuremmin välittää, jos joku ajattelee, että minun pitäisi vain pistää suu suppuun. Ongelma ääneen puhumisessa on juuri siinä - aina on oltava ihmisiä, jotka ovat eri mieltä tai pitävät puhujaa yksinkertaisesti tyhmänä. Joka tapauksessa minua ärsytti tänään se, että vain politiikka aiheena synnytti edes vähän mielipiteitä, vaikka niitä oli pyydetty jo aika monta kertaa aiemminkin. Haluaisin joskus pystyä pitämään suuni kiinni, mutta puhumalla yritän jopa joskus provosoida ihmisiä yrittämään puhua.
Puhumattomien ihmisten kääntöpuoli, ovat ne, jotka silti valittavat kaikesta. En puhu ainoastaan luennoista (joiden jälkeen ihmiset kuiskivat salaa siitä blondista poninhäntäisestä tytöstä, joka ei selvästikään tiennyt aiheesta mitään) tai ryhmätyöstä, puhun kaikesta. On johtajia ja seuraajia, mutta kysymys kuuluu, pystytkö hyväksymään roolin, johon olet itsesi asettanut? Kumpi on parempi ja ovatko ihmiset onnellisempia puhuessaan vai vaietessaan? Jos joku tekisi päätöksen, joka koskee sinua istuessani hiljaa, pystytkö pitämään suusi kiinni vai olisiko pitänyt sanoa jotain?
See, it's easy to sit on the background and let other people do the job for you. It's also then easy to criticize how some people took care of things while you never contributed to it. My motto is, I'll say what I think in order to avoid the feeling of not having a say. I feel I can pose criticism on others only if I have opened my loud bloody mouth. On the other hand, I have grown to realize the fact that some people might feel too threatened to open theirs when faced with my authority and frankness.
All in all I've noticed most teachers-to-be language students have no problems opening up or discussing a topic even when in a big lecture hall. I don't particularly care if somebody thinks I should just zip it. The problem about speaking up is just that - there are bound to be people who disagree with you or just think you're plain stupid. However, I hate the fact that only politics was able to really spark up some opinions even though we were asked to voice them quite a few times. I would love to be able to shut up sometimes, but by speaking up I sometimes even try to provoke people to try to make them talk.
The backside of the people who don't talk are the people who then moan about everything. I am not just talking about lectures (after which people secretly whisper about that one blond girl with a ponytail who obviously did not know anything she was talking about) or group work, I am talking about everything. There are those who lead and those who follow, but the question is, can you accept the role you've adopted to? Which is better and does it make people happier to speak up or to hold it in? If someone made a decision that concerns you while you just sat back, can you stay quiet, or should you have said something?
Kävin tänään ensimmäisessä pedagogisessa seminaarissa ja kasvatustieteen luennolla. Luennolla aloin ajatella, kuinka jotkut ihmiset ovat luonnollisia johtajia ja jotkut ihmiset seuraajia. Itse olen aina ollut ensimmäistä sorttia, enkä usko kenenkään olevan eri mieltä. Voidaan tietenkin kyseenalaistaa johtajuuteni ja onko se parasta mahdollista tyyppiä useassakin tilanteessa, luulisin, mutta totuus on, että mieluummin avaan suuni ja otan ohjat, kuin katselen muita ihmisiä heidän istuessaan hiljaa tekemättä mitään. Joskust tietysti kohtaan ihmisiä, jotka ovat kanssani täysin samanlaisia. Minusta sekin on mahtavaa. Itse asiassa potkaisen mielelläni jalat pöydälle, nojaan taakse ja annan jonkun muun stressata ja, valitettavasti, useimmiten myös kritiikin.
Katsokaas on helppoa olla taustalla ja antaa muiden ihmisten tehdä työ puolestasi. On myös sen jälkeen helppo kritisoida muiden ihmisten tapaa hoitaa asiat, kun ei itse ole koskaan osallistunut. Mottoni on, että sanon, mitä ajattelen välttääkseni tunteen siitä, että minulla ei ole sanavaltaa. Omasta mielestäni minulla on oikeus kritisoida muita vain, jos olen avannut oman suuvärkkini. Toisaalta olen oppinut, että jotkut ihmiset tuntevat olonsa uhatuiksi tai pelkäävät avata suunsa, jos ovat kasvotusten auktoriteettisen suoran ihmisen kanssa. Kaiken kaikkiaan olen huomannut, että useimmilla tulevilla kieltenopettajilla ei ole ongelmia lausua mielipiteitään tai keskustella aiheesta edes isossa luentosalissa. En jaksa suuremmin välittää, jos joku ajattelee, että minun pitäisi vain pistää suu suppuun. Ongelma ääneen puhumisessa on juuri siinä - aina on oltava ihmisiä, jotka ovat eri mieltä tai pitävät puhujaa yksinkertaisesti tyhmänä. Joka tapauksessa minua ärsytti tänään se, että vain politiikka aiheena synnytti edes vähän mielipiteitä, vaikka niitä oli pyydetty jo aika monta kertaa aiemminkin. Haluaisin joskus pystyä pitämään suuni kiinni, mutta puhumalla yritän jopa joskus provosoida ihmisiä yrittämään puhua.
Puhumattomien ihmisten kääntöpuoli, ovat ne, jotka silti valittavat kaikesta. En puhu ainoastaan luennoista (joiden jälkeen ihmiset kuiskivat salaa siitä blondista poninhäntäisestä tytöstä, joka ei selvästikään tiennyt aiheesta mitään) tai ryhmätyöstä, puhun kaikesta. On johtajia ja seuraajia, mutta kysymys kuuluu, pystytkö hyväksymään roolin, johon olet itsesi asettanut? Kumpi on parempi ja ovatko ihmiset onnellisempia puhuessaan vai vaietessaan? Jos joku tekisi päätöksen, joka koskee sinua istuessani hiljaa, pystytkö pitämään suusi kiinni vai olisiko pitänyt sanoa jotain?
15. syyskuuta 2009
delicious
Yesterday I made an awesome dish by accident. My veggie pasta was so great I was happy to have another helping today. So here's what I did:
Cook a good amount of pasta (I use the wholemeal option). Choose the vegetables you want to use. The way I see it, these are the best:
Bell pepper (prefer green but used red as well for colour)
garlic
red onion
fresh champignons
Then for the topping you need the soft version of goat cheese.
Here's what you do: Put the pasta kettle on (water first) while chopping the veggies. Start with onion and garlic, fry them on (generous) rapeseed oil, then put in the chopped bell peppers, then the mushrooms (mine were a bit overcooked) . I don't season the veggies at this point. Once the spaghetti is cooked, I throw the mix together, whisk them around a bit and add in touches of chevre cheese and a white and black pepper -mix from the grinder. And voilà, it's perfect! The most expensive thing is the cheese, but total cost is approx. 2e and extra healthy!
Tein eilen huippua ruokaa vahingossa. Se oli niin hyvää, että otin ihan mielellään toisen annoksen tänään jämistä. Näin tein:
Keitä sopiva määrä pastaa (itse käytän kokojyvävaihtoehtoa). Valitse mieleisesi vihannekset. Nämä ovat parhaat omasta mielestäni:
Paprika (vihreä on parasta, mutta käytin myös punasta värin vuoksi)
punasipuli
valkosipuli
tuore herkkusieni
Päälle tarvit vuohenjuuston pehmeän version
Ja näin se tapahtuu: Laita pastakattila tulelle (vesi eka). Samalla paistetaan pannulla reilussa öljyssä vihannekset (pilkotut). Itse laitan ensin sipulin, sitten valkosipulin ja sitten paprikat ja sitten sienet. En mausta vihanneksia tässä vaiheessa. Kun spagetti on valmista, heitän höskän kasaan ja sekoitan pari kierrosta. Päälle tulee pari ruokalusikallista vuohenjuustoa ja pari kierrosta pippurisekoitusta myllystä. Ja voilá! Kallein ainesosa on juusto ja yhteiskulut tälle yhdelle annokselle ehkä 2e! Plus tosi terveellistä.
Bon Appétit!
Cook a good amount of pasta (I use the wholemeal option). Choose the vegetables you want to use. The way I see it, these are the best:
Bell pepper (prefer green but used red as well for colour)
garlic
red onion
fresh champignons
Then for the topping you need the soft version of goat cheese.
Here's what you do: Put the pasta kettle on (water first) while chopping the veggies. Start with onion and garlic, fry them on (generous) rapeseed oil, then put in the chopped bell peppers, then the mushrooms (mine were a bit overcooked) . I don't season the veggies at this point. Once the spaghetti is cooked, I throw the mix together, whisk them around a bit and add in touches of chevre cheese and a white and black pepper -mix from the grinder. And voilà, it's perfect! The most expensive thing is the cheese, but total cost is approx. 2e and extra healthy!
Tein eilen huippua ruokaa vahingossa. Se oli niin hyvää, että otin ihan mielellään toisen annoksen tänään jämistä. Näin tein:
Keitä sopiva määrä pastaa (itse käytän kokojyvävaihtoehtoa). Valitse mieleisesi vihannekset. Nämä ovat parhaat omasta mielestäni:
Paprika (vihreä on parasta, mutta käytin myös punasta värin vuoksi)
punasipuli
valkosipuli
tuore herkkusieni
Päälle tarvit vuohenjuuston pehmeän version
Ja näin se tapahtuu: Laita pastakattila tulelle (vesi eka). Samalla paistetaan pannulla reilussa öljyssä vihannekset (pilkotut). Itse laitan ensin sipulin, sitten valkosipulin ja sitten paprikat ja sitten sienet. En mausta vihanneksia tässä vaiheessa. Kun spagetti on valmista, heitän höskän kasaan ja sekoitan pari kierrosta. Päälle tulee pari ruokalusikallista vuohenjuustoa ja pari kierrosta pippurisekoitusta myllystä. Ja voilá! Kallein ainesosa on juusto ja yhteiskulut tälle yhdelle annokselle ehkä 2e! Plus tosi terveellistä.
Bon Appétit!
3. syyskuuta 2009
Mun lempparit (Only in Finnish)
Heippahei! Koska mieli on vähän raskas tällä hetkellä, piristin itseäni kevyemmällä aiheella. Ja tänään kaikki vain suomeksi. En jaksa panostaa. Toi kaksikielisyys on erittäin raskasta siinä mielessä, että aina on kaikki kirjotettava kummallakin. Pitäs vaan tehdä kaks blogia, mutta sitten varmaan päivittelisin vain toista. ASIAAN:
Tän hetken lempparikorvikset on edelleen nämä omaperäiset kenkäkorvikset. Ovat niin minua! Ystäväni teki nämä. En tiedä vieläkö niitä on saatavilla ja osa saattaa tietääkin, kenestä on kyse, mutta itse en ole saanut lupaa linkittää blogittavaa ystävääni omaan blogiini, joten kunnioitetaan sitä :) jos kiinnostus heräsi, niin voin toimia välittäjänä (ilman palkkiota ja lupausta, että ystäväni enää tekee noita). Kyseessä kuitenkin barbiekengistä tehdyt korvikset :D
Ilta: Emporio Armanin Diamonds Intense (ihana!)
5) Älkää ostako ikinä mitään tuotetta mainoksen tai esim. toisen bloggarin mielipiteen mukaan ainoastaan. Esim. Stokkalta saa arvokkaammista kasvonhoitotuotteista minikokoisia testereitä, joita voi kokeilla. Minulle ei käy välttämättä se, mitä äitini hehkuttaa maailman parhaaksi tuotteeksi ja sitten harmittaa, kun onkin tuhlannut siihen paljon rahaa. Ja teille ei välttis käy nämä tuotteet, vaikka mulle ne käykin. Mulla on sekaiho, jollain, jolla on hyvä iho: käytä vain rasvaa! :D
Tämä shoppaholiikki jatkaa ulkomaalaisten opiskelijoiden tuutorointia ja pedagogisia ensi viikolla ja sitten on pahin häslinki ohi. Oulun auskut aloittivat kuulemma tänä vuonna 2 viikkoa aiemmin kuin kukaan muu, mutta minun akateeminen syyslukukauteni päättyy paria tenttiä lukuunottamatta marraskuussa ja jo syysloman jälkeen pärjään yliopistolla 2 päivää viikossa, joten en valita tästä tilanteesta. Huomenna ohjelmassa illallinen ystävän kanssa ja näytän ehkä teille miltä uusi täydellinen asukokonaisuuteni näyttää (keksin sen rehellisesti sanoen ihan vahingossa ja rakastan sitä)!. Saa nähdä sitten mitä mieltä te olette :D
Tän hetken lempparikorvikset on edelleen nämä omaperäiset kenkäkorvikset. Ovat niin minua! Ystäväni teki nämä. En tiedä vieläkö niitä on saatavilla ja osa saattaa tietääkin, kenestä on kyse, mutta itse en ole saanut lupaa linkittää blogittavaa ystävääni omaan blogiini, joten kunnioitetaan sitä :) jos kiinnostus heräsi, niin voin toimia välittäjänä (ilman palkkiota ja lupausta, että ystäväni enää tekee noita). Kyseessä kuitenkin barbiekengistä tehdyt korvikset :D
parhaat meikit
maskara: Lancômen Virtuose (mahtava kaarevuus, tuuheus ja pituus)
meikkivoide 7 : Kanebo Liquid Finish (mulla on huono iho, joka peittyy loistavasti tämän alle ja tunne on silti silkinhieno ja ohut)
poskipuna 6 : aina ennen kuin laitan meikkivoiteen levitän alle Maybellinen Dream Matte Blush Dolly Pink -voidemaisen punan, jonka päälle laitan meikkivoiteen ja puuterin. Meikkipohjan alta kuultaa silloin aivan ihana terve hehku.
aurinkopuuteri 11: käytän Avonin bronzer-kuulia, joita edes meikäläinen ei saa sotkettua rumasti, sillä tulos on lasten leikkiä häivyttää kauniisti.
Hohtovoide: Lumenen kolmiväripaletti, jossa on valkoinen, kulta ja pinkki. Sitä levittelen kohtiin, joita haluan korostaa. En enää pärjää ilman tätä, kun haluan saada kasvot oikein hehkumaan.
puuteri 2 : Lumenen irtopuuteri on minun iholleni täydellinen. En ole kokeillut muita. Sitä levitetään Body Shopin jättipuuterisudilla 4, jota ilman en eläisi. Suti oli kallis (18e) mutta täydellisen ihanan tuntoinen.
peitevoide 8: on minulle pakollinen. Tällä hetkellä parhaata jälkeä saan Maybellinen Pure Cover Mineral, mutta tulos ei ole kovin kestävä, joten harkitsen uuden tuotteen kokeilua.
Klassikko, eli YSL:n valokynä 3. Levitän tätä silmän ulkokulmiin, kulmaluulle, nenäluulle, silmien alle ja poskipäille. Paras valokynä ikinä. Ja kyllä, minä maksan tästä joka kerta mieluummin kuin petyn johonkin halvempaan.
Huulet: RAKASTAN huulikiiltoja. Ohessa ihana ylilyöntihuulikiilto L'Orealin Glam Shine 9. Paras klassikkopunainen huulipuna on Rimmelin punainen huulipuna, joka maksaa vissiin 5e. Naurettavan halpa, järjettömän hyvä hinta-laatusuhde.
Cliniquen ihohuokosia supistava ihon pinnan tasoittaja 10 aikaansaa aivan täydellisen sileän ihon. Sen varsinaisen tehtävän täyttämisestä en ole niin varma, mutta toi pikkutuubi on vallannut sydämeni, koska iho tuntuu niin ihanalta.
No 7 voidemainen luomiväri luumunvärisenä 5 on aivan ihana. Sen lisäksi mattavärinä mulla on MACin tumma liila/ luumu ja sekin on todella mahtituote.
Tykkään parista itseruskettavasta kasvorasta, siis niistä vähitellen ruskettavista, mutta tämä Nivea 1 toimii parhaiten meikin alla sen varsinaisen kosteusvoiteen jälkeen tai öisin.
unen merkitys
Aina ennen kuin lähden perjantaisin liikenteeseen, otan päikkärit. Ennen sitä teen itselleni ihon kuorinnan, puhdistuksen ja kasvonaamion. Lätkin naamaan reilusti rasvaa ennen päikkäreitä. Lisäksi laitan silmänympärysvoidetta. Tunnin unien jälkeen iho tuntuu silkiltä (ja se on minun ihollani saavutus)
Kun tulet kotiin, puhdistan aina meikin. Ihon ikä lisääntyy vuodella joka kerta, kun meikin jättää yöksi naamaan. Haen keittiöstä lasin vettä/maitoa ja kippaan sen alas samalla kun puhdistan kasvoja. Voit ottaa myös särkylääkkeen, jos saat toistuvasti darrassa pääkivun. (Tää ei ehkä ole lääkärin neuvo, mutta mulle toimii ;)mihin panostan
Ihonhoitotuotteet, koska olen ongelmaihoinen. Lisäksi panostan kauniisiin kenkiin ja urheiluvaatteisiin sekä alusvaatteisiin. Urheillessa ei tarvi näyttää hyvältä, mutta sen verran välineurheilija olen, että oman terveyden kannalta on edullisinta ostaa ne pirun kalliit urheiluliivit ja juoksukengät.
missä pihistän
Käsirasva, vartalorasva ja perustopit sekä -paidat. Lisäksi tukkani pysyy kunnossa perusshampoolla. Vartalorasvaan ei ole niin välttämätön panostaa, jollei kärsi iho-ongelmista. Käsirasvaa käytän vain, kun käsiä kiristää ja perusvaatteita tarvii sen verran paljon, että ne voin ostaa H&M:n alennusrekistä.
paras rasva
Clinique Dramatically Different Moisturizer
paras shampoo
Panostus: Tigin shampoot ovat aivan ihania
pihistys: Schwarzkopfin Gliss-sarja on todella tehonnut tukkaani aina plus Doven uusi tummansininen Dry& Damaged -sarja on ihana
paras suihkusaippua
Palmoliven hunajamaito on minun suihkuhetkeni nautinto. Tuoksu on huumaava!
paras kasvojenpuhdistus
Laiskana tyttönä minulla on aina kaapissa sekä puhdistusliinoja että oikea puhdistusaine. Käytän väsyneenä (esim. baarista tullessa) Garnierin uusia, ihania Detox-meikinpuhdistusliinoja. Puhdistusmaidoista pidän eniten Lumenen Arctic Touch-sarjasta. Kasvojen ihon puhdistukseen käytän Nautrogenan tuotteita tai Cliniquen kasvosaippuaa. Tällä hetkellä käytössä Jerseystä ostettu mahtava The Wave Neutrogenalta. Se vibraa ja lappu erittää vaahtoavaa ihonpuhdistusainetta.
Paras Tuoksu
Ilta: Emporio Armanin Diamonds Intense (ihana!)
paras kuorinta
Tällä hetkellä tykkään Lumenen Natural Code -sarjan kuorinnasta (paras hinta-laatusuhde kosmetiikassa tällä hetkellä mielestäni tuossa sarjassa)
paras kasvonaamio
Lumenen turvenaamio toimii kuin häkä, samaten kuin Nivean syväpuhdistava savinaamio, jota myydään kahden annoksen kertapusseissa. Haluan kokeilla vielä Cliniquen ihohuokosia supistavan naamion, koska se sarjan ihohuokosia supistava voide on niin huippukamaa. Itse olen kokeillut seuraavia omatekosia:
a) ylikypsä avokado murskattuna iholle: kosteuttaa ja pehmentää. Samettinen iho lopputuloksena. Pidän tätä n. 10 min.
b) banaani, kaurahiutaleet ja kananmuna. Aineet sekoitetaan keskenään niin, että kosteutusta kaipaava laittaa sotkuun vain keltuaisen ja sekaihoinen/rasvoittuva iho vain valkuaisen. Ja mössön annetaan vaikuttaa noin 15 min. Ihanan pehmyt iho on tämänkin jälkeen. Odotellessa voi kuunnella musiikkia ja leikata vaikka viipaleet kurkkua silmille :)
näitä en suosittele:
1) kulmakarvojen liiallinen nyppiminen: se on oikeasti luonnottaman näköistä. Sitä paitsi mitä järkeä nyppiä kulmat pois ja sitten piirtää ne takaisin?
2) likaiset ja vanhat meikkausvälineet: pesen sudit, sienet ym. säännöllisin väliajoin, koska muuten bakteerit pesivät niissä ja siirtyvät suoraan naamalle. Vanhat ripsarit vain varisevat ja luomivärit aiheuttavat silmätulehdusta. Meikkivoide paakkuuntuu ja tekee kalvon iholle.
3) en suosittele lätkimään edes huonon ihon päälle sitä meikkivoidetta kilotolkulla. Kannattaa kerran kysyä kunnon asiantuntijalta, mikä meikkivoide olisi suositeltava ja sitten sitä laitetaan vain se sormenpään kokoinen tippa. Aina saa laitettua lisää, mutta pois ottaminen on vaikeaa.
4) permanentti + peroksidivaalennus pilaa kenen tahansa tukan. Uskokaa minua. Te löydätte sieltä tukasta mitä ihmeellisimpiä asioita, kun se on siinä harakanpesä-asetelmassa. Vielä vähemmän suositeltavaa ottaa blondaus ja permis samana vuonna.5) Älkää ostako ikinä mitään tuotetta mainoksen tai esim. toisen bloggarin mielipiteen mukaan ainoastaan. Esim. Stokkalta saa arvokkaammista kasvonhoitotuotteista minikokoisia testereitä, joita voi kokeilla. Minulle ei käy välttämättä se, mitä äitini hehkuttaa maailman parhaaksi tuotteeksi ja sitten harmittaa, kun onkin tuhlannut siihen paljon rahaa. Ja teille ei välttis käy nämä tuotteet, vaikka mulle ne käykin. Mulla on sekaiho, jollain, jolla on hyvä iho: käytä vain rasvaa! :D
Tämä shoppaholiikki jatkaa ulkomaalaisten opiskelijoiden tuutorointia ja pedagogisia ensi viikolla ja sitten on pahin häslinki ohi. Oulun auskut aloittivat kuulemma tänä vuonna 2 viikkoa aiemmin kuin kukaan muu, mutta minun akateeminen syyslukukauteni päättyy paria tenttiä lukuunottamatta marraskuussa ja jo syysloman jälkeen pärjään yliopistolla 2 päivää viikossa, joten en valita tästä tilanteesta. Huomenna ohjelmassa illallinen ystävän kanssa ja näytän ehkä teille miltä uusi täydellinen asukokonaisuuteni näyttää (keksin sen rehellisesti sanoen ihan vahingossa ja rakastan sitä)!. Saa nähdä sitten mitä mieltä te olette :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)