Olen pohtinut elämämme haurautta täällä viime aikoina erittäin paljon ihanan perheystävän sairastuttua vakavasti. Jokainen meidän perheen jäsen puolestaan on varmaan laittanut jo hänen puolestaan kädet ja jalat ristiin - uskosta tai pikemminkin sen puutteesta huolimatta. Tässäkin tulee ystäväni E:n sanat mieleen: "Niin, ettehän te kukaan usko Jumalaan, mutta hädän hetkellä ne kädet menevät kuitenkin ristiin."
Ainoa hyvä puoli tässä sairaudessa on se, että olen omasta mielestäni tajunnut erittäin rankalla kädellä, että me emme ole täällä ikuisesti ja meidän huolemme tässä yhteiskunnassa ovat loppujen lopuksi hyvin mitättömiä. Tässä maassa niin harva kuitenkaan tulee vainotuksi, kärsii kidutuksista, henkensä uhasta päivittäin tai nälänhädästä. Mutta ihminen on sellainen pirulainen, että mikään ei koskaan riitä. Jos olisin syntynyt keskelle Darfurin kriisiä, olisin varmaan paljon onnellisempi Suomessa, kuin olen täällä aina eläneenä. Olen siitä huolimatta alkanut huomata itsessäni erittäin turhamaisia piirteitä, joita sentään ymmärrän jopa jossakin määrin jo hävetä. Tosiasiassa tässä elämässä mikään arvokas ei ole mitattavissa nimittäin rahassa ja vaikka kuinka valitan ja napisen varakkuuteen liittyvistä asioista, olen mieluummin köyhä kuin opiskelija kuin sairas kuin ystäväni.
Lisäksi olen ajatellut paljon elämääni muutenkin. Olen ollut viime aikoina äärettömän kiitollinen muutenkin siitä, mitä kaikkea minulle on jo siunaantunut. Tähän elämääni mennessä olen saavuttanut kaiken, mistä olen haaveillut ja parin vuoden päästä toivon saavuttaneeni vielä enemmän tavoitteitani. Nämä toiveet ja tavoitteet myös pitävät elämän mielekkäänä.
Lyhyen ajan tähtäimessä:
1. Kalli-Korteniva -hiihto (50km)
2. Puolimaraton viimeistään Levin ruskamaratonilla
3. Tämän kevään kurssien suorittaminen kunnialla
4. Välien- ja raha-asioiden selvittely Kelan kanssa
5. kesätyöpaikan varmistaminen
6. Hienon loman vietto Lontoossa parhaiden ystävien kanssa
7. Oman työn tunnollinen suorittaminen edelleen
8. Vaihtopaikan varmistaminen (haaveena Englanti!)
9. Ikiomatekoisen violetin tuubihuivin valmistuminen ennen kuin lumet lähtevät
Pitkän ajan tähtäimessä:
1. Dare I say it? Kihlautuminen ja siitä johtuvat toimenpiteet
2. Valmistuminen filosofian maisteriksi
3. Maratonjuoksu
4. Painonpudotus takaisin ihannepainooni
5. Terveellisten elämäntapojen vakiinnuttaminen ruokavalioon
6. Työllistyminen kielten opettajaksi
7. Kehittää omaa positiivisuutta ja huomata ja kitkeä omaa negatiivisuutta
8. Oma perhe
21. helmikuuta 2012
1. helmikuuta 2012
Entäpä jos...
... Vihaisit vähemmän ja puhuisit asioista enemmän?
... keskustelisit enemmän ja suuttuisit vähemmän?
... päästäisit ihmisen lähellesi?
... luottaisit ystäviin?
... arvostaisit ystävän rehellisyyttä?
... jos nielisit ylpeytesi?
... antaisit pyydettäessä ystävälle anteeksi?
... kertoisit rakkaillesi arvostavasi heitä enemmän?
... käyttäytyisit kuten lapsi, mutta et lapsellisesti? Jospa me kaikki muistaisimme taas, mitä ekaluokalta asti on opetettu anteeksipyytämisen ja -antamisen toimimisesta?
... pyytäisit anteeksi?
... katkeruus syökin vain kantajansa?
... jos tänään on viimeinen päivä rakkaasi kanssa, olisiko se parempi käyttää ystävän anteeksiantoon vai kiukutteluun?
... tietäisit, että huomista ei tule?
... keskustelisit enemmän ja suuttuisit vähemmän?
... päästäisit ihmisen lähellesi?
... luottaisit ystäviin?
... arvostaisit ystävän rehellisyyttä?
... jos nielisit ylpeytesi?
... antaisit pyydettäessä ystävälle anteeksi?
... kertoisit rakkaillesi arvostavasi heitä enemmän?
... käyttäytyisit kuten lapsi, mutta et lapsellisesti? Jospa me kaikki muistaisimme taas, mitä ekaluokalta asti on opetettu anteeksipyytämisen ja -antamisen toimimisesta?
... pyytäisit anteeksi?
... katkeruus syökin vain kantajansa?
... jos tänään on viimeinen päivä rakkaasi kanssa, olisiko se parempi käyttää ystävän anteeksiantoon vai kiukutteluun?
... tietäisit, että huomista ei tule?
4. tammikuuta 2012
Uudenvuodenlupauksia
- Painoni tippuu tämän vuoden aikana toiset mokomat 7 kiloa
- päätän tavoitella onnellisuutta enemmän ja tutkia niitä asioita, joilla itse estän itseäni olemasta onnellinen
- tasapainottelen ja erottelen paremmin työn, opiskelun ja vapaa-ajan
- olen ikionnellinen, kun pääsen Lontoosen parhaiden Ystävien kanssa ja nautin ajastani täysin siemauksin
- pyrin aina tekemään kaikessa parhaani - paitsi silloin, kun se ei ole todellakaan sen arvoista (ei kannata rasittaa itseään tavoittelemalla Hyväksytty/ Hylätty -arvostelun kursseista huippuarvosanoja,. kun niitä ei näkyviin saa)
- keksin vielä jonkin sellaisenkin paikan käydä, missä en ole vielä koskaan käynyt
- vietän vähintään yhden yön hotellissa - mieluiten siellä aiemmin käymättömässä paikassa
- palaan aktiivisemmin takaisin vaihto-oppilastoimintaan (= kulttuurienvälistä ajatustenvaihtoa, kielitaidon päivittäistä harjoittamista ja uusia, kansainvälisiä kontakteja samalla, kun juhlitaan)
- olen ilman KAIKKIA herkkuja vähintään 16.1. -12.3. -välisen ajan (ja lopetan viimeistään Lontoon reissuun 12.3.)
- juoksen puolimaratonin
- hiihdän Kalli-Korteniva -laturetken (50km).
- muistan loppuelämäni arvostaa sitä, kuinka ihanaa on, kun siskot ovat lähellä - ja toivottaa heidät avosylin kotiin, kun he vihdoin maailmalta saapuvat
Minä tein vain lupauksia, joiden uskon parantavan elämänlaatuani ja tekevän minusta onnellisemman. Teittekö te lupauksia?
- päätän tavoitella onnellisuutta enemmän ja tutkia niitä asioita, joilla itse estän itseäni olemasta onnellinen
- tasapainottelen ja erottelen paremmin työn, opiskelun ja vapaa-ajan
- olen ikionnellinen, kun pääsen Lontoosen parhaiden Ystävien kanssa ja nautin ajastani täysin siemauksin
- pyrin aina tekemään kaikessa parhaani - paitsi silloin, kun se ei ole todellakaan sen arvoista (ei kannata rasittaa itseään tavoittelemalla Hyväksytty/ Hylätty -arvostelun kursseista huippuarvosanoja,. kun niitä ei näkyviin saa)
- keksin vielä jonkin sellaisenkin paikan käydä, missä en ole vielä koskaan käynyt
- vietän vähintään yhden yön hotellissa - mieluiten siellä aiemmin käymättömässä paikassa
- palaan aktiivisemmin takaisin vaihto-oppilastoimintaan (= kulttuurienvälistä ajatustenvaihtoa, kielitaidon päivittäistä harjoittamista ja uusia, kansainvälisiä kontakteja samalla, kun juhlitaan)
- olen ilman KAIKKIA herkkuja vähintään 16.1. -12.3. -välisen ajan (ja lopetan viimeistään Lontoon reissuun 12.3.)
- juoksen puolimaratonin
- hiihdän Kalli-Korteniva -laturetken (50km).
- muistan loppuelämäni arvostaa sitä, kuinka ihanaa on, kun siskot ovat lähellä - ja toivottaa heidät avosylin kotiin, kun he vihdoin maailmalta saapuvat
Minä tein vain lupauksia, joiden uskon parantavan elämänlaatuani ja tekevän minusta onnellisemman. Teittekö te lupauksia?
29. joulukuuta 2011
Voi jospa...
... Painoni tippuisi aina, kun niin haluaisin
... ehtisi nukkua ja liikkua enemmän ja tehdä velvollisuuksia vähemmän
... saisin mitä haluaisin ja hakemukseni vaihto-ohjelmaan valittaisiin
... kummityttöni olisi aina vain kävelymatkan päässä
... hyvä haltijatar taikoisi minulle uuden suksipaketin
... kaikki priorisoisivat tekemisensä ystävien kanssa ensin
... viitsisimme kertoa toisillemme enemmän, kuinka paljon välitämme
... ihmiset oppisivat paremmin antamaan palautetta asiallisesti
... joskus osaisi miettiä, mitä sanoo ennen kuin tajuaa, että se asia jonka juuri sanoi saattaa aiheuttaa ongelmia
... karkkia ei olisi keksittykään
... joku laittaisi joka päivä hiukseni ja meikkini
... tästä tänään alkaisi kunnon talvi!
... muistaisi useammin olla onnellinen siitä, mitä jo on
... osaisin arvostaa enemmän tätä hetkeä ja miettiä vähemmän, mitä seuraavaksi tapahtuu
... parisuhteet olisivat aina onnellisia ja helppoja
... minun kohdalleni sattuisi joskus sellainen viiden minuutin "Ota kaikki, mitä kerkeät" Stokkan kosmetiikkaosastolla
... olisi sellainen peili, joka välittäisi ennemmin sellaisen kuvan, että on kaunis, hyväkroppainen ja -ihoinen ja kaikki näyttää päälläni mahtavalta
... oppisi joskus olemaan ostamatta kaappiin lisää vaatteita turhaan
... omistaisi kengilleen walk-in -closetin
... saisin mitä haluaisin ja hakemukseni vaihto-ohjelmaan valittaisiin
... kummityttöni olisi aina vain kävelymatkan päässä
... hyvä haltijatar taikoisi minulle uuden suksipaketin
... kaikki priorisoisivat tekemisensä ystävien kanssa ensin
... viitsisimme kertoa toisillemme enemmän, kuinka paljon välitämme
... ihmiset oppisivat paremmin antamaan palautetta asiallisesti
... joskus osaisi miettiä, mitä sanoo ennen kuin tajuaa, että se asia jonka juuri sanoi saattaa aiheuttaa ongelmia
... karkkia ei olisi keksittykään
... joku laittaisi joka päivä hiukseni ja meikkini
... tästä tänään alkaisi kunnon talvi!
... puhelinmyyjä ei soittaisi joka päivä
... ehtisin joku päivä vielä uudestaan Sveitsiin
... ehtisin Sveitsiin vaikka joka viikko laskettelemaan ystävien kanssa koko tammikuun ajan!
... joka päivä ei olisi ikävä siskoja
... saisin pitää jo pian palkallista lomaa, jonka aikana en tekisi mitään muuta kuin: urheilisin, lukisin kirjoja, kutoisin itselleni violettia tuubihuivia ja tekisin omia juttujani
... muistaisi useammin olla epäitsekäs
28. joulukuuta 2011
Uudenvuoden asumietintöjä
Uudenvuoden bileet lähenevät kohinalla ja tänä vuonna saattaisi olla paikkakin jo etukäteen tiedossa, mikä on aika legendaarista. Ostin nämä kaunokaiset-ihanat-överit-legginsit Ginasta jo joku aika sitten ja nyt ne tulevat käyttöön (melko varmasti)
Joten nyt sitten mietin, mitä siihen kaveriksi. Haluaisin ihan läpikuultavan valkoisen pidemmän mallisen T-paidan, mutta en löydä sellaista mistään. Lisäksi kaveriksi haluaisin mukavan lököbleiserin ja sitten olisinkin tyytyväinen (asusteet mukaanlukien). Onko tämä siis tylsää? Minustahan musta ei yleensä ole edes väri - eikä valkoinenkaan sen kummemmin, joten tämä asu tuntuu minusta todella tylsältä. Sanokaapa te muut muodikkammat, mitä tähän voisi tyrkätä mukaan? Haluaisin kuitenkin paidan olevan a) pidemmän mallinen, että leggingsien pehva peittyy b) mukavan rento, mielellään hieman väljä c) niukahko, eli en halua pitkähihaista. Mutta tässä olisi sellainen, joka vetoaa minun harakan vaistoihin.
Vietän välipäivät töissä, joten perinteisiin tapsan tansseihin en kerennyt. Siksi suunnittelenkin juhlivani kunnolla edes kerran tälle vuodelle - jos se vaikka onkin sen viimeinen päivä!
Ihanaa vajaata viikkoa kaikille!
23. joulukuuta 2011
Christmas
Hei kaikille, olen ikionnellinen, että joulu tulee, sillä tänä jouluna siskoni tulevat pitkästä aikaa kotiin. Olen tänään töissä kahteentoista asti päivällä ja sitten käännän auton nokan kohti Tamperetta, mistä haen siskoni. Ajoahan tulee ihan huimasti: ensin Tampereelle arvioitu ajoaika n. 7 ja puoli tuntia pysähdyksineen ja sen jälkeen tulemme vielä yötä myöten yhdessä takaisin. Wish me luck! Mutta joulun valmistelu on mennyt meillä kotona erittäin hyvin ja olen oikein onnellinen näin joulun kynnyksellä, että sekin näyttäytyy taas ihanana rauhoittumisen aikana: syödään hyvin, annetaan ja saadaan lahjoja ja ennen kaikkea saamme olla yhdessä.
Tässä on minun tämän joulun uusi löytöni, minusta aivan ihana kappale. Minun suosikkini on ehdottomasti edelleen Sylvian joululaulu, mutta nyt löysin uuden herkistäjän. Tänään soi autossa joululaulut, muun muassa tämä. Oikein ihanaa joulua kaikille, olkoon se teillekin onnen ja rauhan aikaa.
xx Sho(e)paholic
21. lokakuuta 2011
Life is a cherry on top of a strawberry-cream cake
Hiphei!
Pahoittelen kovasti tauosta kirjoittelussa, mutta elämä rullaa aika hurjaa vauhtia painollaan eteenpäin. Olen nyt priorisoinut koulun ja liikunnan elämässäni ja koittanut etsiä niiden ympärille tasapainon kaiken muun lisäksi. Hassuinta on, että ennen tuntui, että aika ei riittänyt mihinkään. Nyt jaksan liikunnan ansiosta ihan kauhean paljon enemmän ja aikaa jää vielä ylikin ihan hirveästi. Joskus tämä liikuntaharrastus vaatii vähän itsekkyyttä ja joskus itsensä patistelua, mutta olen kyllä onnellisempi kuin pitkään aikaan!
Olen tämän viikon töissä lomittamassa vakkareita ja viihdyn edelleenkin loistavasti. Olen todella kiitollinen, että saan tehdä töitä. Ensi viikolla on yliopistossa itseopiskeluviikko ja siksi lennänkin vähän lomailemaan Etelä-Suomeen serkun tykö ja Tampereen suuntaan Jääprinsessan luo. Eilen tajusin spinning-tunnin jälkeen, kuinka kerrankin tein itsenäisesti päätöksen lähteä reissun päälle yksin ja olin erittäin helpottunut ja onnellinen. En muista, milloin olisin viimeksi ottanut aikaa ihan vain itselleni oman lomani aikana. Sitä paitsi, en edes muista, milloin viimeksi minulla olisi ollut viikon loma, jota mikään työnteko ei keskeyttänyt. Olen siis erittäin kiitollinen tästä breikistä. Olen yrittänyt tehdä kouluhommia melko nopeasti, jotta saisin pidettyä itseni aikataulussa lomaviikosta huolimatta. Ja ollaanpa nyt rehellisiä: kuka näillä "itseopiskeluviikoilla" oikeasti opiskelee? Jollei siis ole todella lähellä valmistumista ja haluaa pakertaa siksikin. Itseopiskeluviikothan ovat vain opettajien syyslomia. Mielestäni on naurettavaa, että näillä viikoilla opiskelijan pitää silti usein tehdä töitä, määrätään projekteja, kotitehtäviä ja esseitä. Jos siis opettaja saa työstään palkan ja loman, miksi oppilas ei saa kumpaakaan, miksei opiskelijalla olisi muka lomalle tarvetta? Jos nämä lomat saisi joskus pitää rehellisenä lomana, siitä saattaisi olla motivaatiolle ja loman jälkeisille tuloksille ja suoriutumiskyvylle etuja. Ug, olen puhunut.
Olen myös erittäin iloinen, että ystäväni Carolina on tullut Suomeen. Kävimme katsomassa hänen kanssaan elokuvissa viime viikolla Vain Seksiä (Friends with Benefits), mikä oli sellainen erittäin harmiton, hassunhauska romcom, ei mitään järisyttävää, mutta jäi hyvä mieli ja se on pääasia. Nyt sitten etsinkin kaveria, joka lähtisi minun kanssa katsomaan Twilightin 4/1 -osan ensi-iltaan. Olen aina käynyt katsomassa sen siskoni Kuopuksen kanssa, mutta nyt sekä Tanssija että Kuopus ovat muilla mailla vierahilla ja isosisko on paitsi ikävissään, myös aika orpo, kun on tottunut tekemään kaiken heidän kanssaan ja soittamaan aina heille, kun joku tosielämän tilanne tuo mieleen Disneyn piirretyn elokuvan pätkän.
Tänä viikonloppuna on tiedossa kaikkea kivaa: perjantaina saan Ystäväporukan suurimmaksi osaksi luokseni (puhumattakaan aina niin ihanista tanssiharkoista!), lauantaina luulen viettäväni iltaa viihteellä ja sunnuntaina menemme Ystävien kanssa syömään ja katsomaan Stand Upia. Toivottavasti saan otettua kuvia, joita saan julkaista myös tänne.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Pahoittelen kovasti tauosta kirjoittelussa, mutta elämä rullaa aika hurjaa vauhtia painollaan eteenpäin. Olen nyt priorisoinut koulun ja liikunnan elämässäni ja koittanut etsiä niiden ympärille tasapainon kaiken muun lisäksi. Hassuinta on, että ennen tuntui, että aika ei riittänyt mihinkään. Nyt jaksan liikunnan ansiosta ihan kauhean paljon enemmän ja aikaa jää vielä ylikin ihan hirveästi. Joskus tämä liikuntaharrastus vaatii vähän itsekkyyttä ja joskus itsensä patistelua, mutta olen kyllä onnellisempi kuin pitkään aikaan!
Olen tämän viikon töissä lomittamassa vakkareita ja viihdyn edelleenkin loistavasti. Olen todella kiitollinen, että saan tehdä töitä. Ensi viikolla on yliopistossa itseopiskeluviikko ja siksi lennänkin vähän lomailemaan Etelä-Suomeen serkun tykö ja Tampereen suuntaan Jääprinsessan luo. Eilen tajusin spinning-tunnin jälkeen, kuinka kerrankin tein itsenäisesti päätöksen lähteä reissun päälle yksin ja olin erittäin helpottunut ja onnellinen. En muista, milloin olisin viimeksi ottanut aikaa ihan vain itselleni oman lomani aikana. Sitä paitsi, en edes muista, milloin viimeksi minulla olisi ollut viikon loma, jota mikään työnteko ei keskeyttänyt. Olen siis erittäin kiitollinen tästä breikistä. Olen yrittänyt tehdä kouluhommia melko nopeasti, jotta saisin pidettyä itseni aikataulussa lomaviikosta huolimatta. Ja ollaanpa nyt rehellisiä: kuka näillä "itseopiskeluviikoilla" oikeasti opiskelee? Jollei siis ole todella lähellä valmistumista ja haluaa pakertaa siksikin. Itseopiskeluviikothan ovat vain opettajien syyslomia. Mielestäni on naurettavaa, että näillä viikoilla opiskelijan pitää silti usein tehdä töitä, määrätään projekteja, kotitehtäviä ja esseitä. Jos siis opettaja saa työstään palkan ja loman, miksi oppilas ei saa kumpaakaan, miksei opiskelijalla olisi muka lomalle tarvetta? Jos nämä lomat saisi joskus pitää rehellisenä lomana, siitä saattaisi olla motivaatiolle ja loman jälkeisille tuloksille ja suoriutumiskyvylle etuja. Ug, olen puhunut.
Olen myös erittäin iloinen, että ystäväni Carolina on tullut Suomeen. Kävimme katsomassa hänen kanssaan elokuvissa viime viikolla Vain Seksiä (Friends with Benefits), mikä oli sellainen erittäin harmiton, hassunhauska romcom, ei mitään järisyttävää, mutta jäi hyvä mieli ja se on pääasia. Nyt sitten etsinkin kaveria, joka lähtisi minun kanssa katsomaan Twilightin 4/1 -osan ensi-iltaan. Olen aina käynyt katsomassa sen siskoni Kuopuksen kanssa, mutta nyt sekä Tanssija että Kuopus ovat muilla mailla vierahilla ja isosisko on paitsi ikävissään, myös aika orpo, kun on tottunut tekemään kaiken heidän kanssaan ja soittamaan aina heille, kun joku tosielämän tilanne tuo mieleen Disneyn piirretyn elokuvan pätkän.
Tänä viikonloppuna on tiedossa kaikkea kivaa: perjantaina saan Ystäväporukan suurimmaksi osaksi luokseni (puhumattakaan aina niin ihanista tanssiharkoista!), lauantaina luulen viettäväni iltaa viihteellä ja sunnuntaina menemme Ystävien kanssa syömään ja katsomaan Stand Upia. Toivottavasti saan otettua kuvia, joita saan julkaista myös tänne.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)