Nice part 2

Eli siis keskiviikkona saavuimme Nizzaan ja lauantaina törsäsimme aika paljon, myönnettäköön, siihen, että pääsimme turistikierrokselle. Ensin kierrettiin Nizzaa vähän, sitten ajettiin Villefrancheen, sitten korkeaa vuoristotietä - jossa oli ihanat maisemat - kohti Ezeä ja Monacoa.

Monacon kappeli

Hienon näköinen yökerho (kannattaa klikata suuremmaksi, että saa kunnon kuvan, miltä tuo näytti)

Saapuminen Hôtel de Paris'n edustalle ja Kasinolle

 Monacon ruhtinaskunnan palatsi ja vahdinvaihto

 Villefrânche-sur-Mer ja näkymä Nizzaan

 Eze oli ihana yllätys: kauniin kaunis kylä korkealla kukkulalla törrötti tavallaan meren yläpuolella kuin painovoimaa uhaten. Kivikylä kohosi ylös ja ylös täynnä ihania nähtävyyksiä ja pieniä puoteja ja taidepajoja. Minua harmitti aivan vietävästi, että meille tarjottiin paikallisella hajuvesitehtaalla (erittäin huono) esittelykierros, jonka ajan olisimme mieluummin Housuboyn kanssa viettäneet itse Ezeä tutkien. Eräs toinen pariskunta retkellä viihtyi tehtaassa liian kauan ja menasimme jopa siksi myöhästyä Monacosta vahdinvaihdosta. Minua ja Housuboyta taas ei kiinnostanut hajuvesiteollisuus - sitä varten olisimme menneet Grasseen, jos tämä visiitti ei olisi vienyt viimeisintäkin mielenkiintoa. Mutta tässä, mitä ehdimme nähdä:

tämä kielletty puutarha kylpi valossa ja oli täynnä toinen toistaan ihanampia eläinmuotoisia pensaita

Tässä vaiheessa kierrokseni hyppää taas Monacoon, sillä kävimme kahtena päivänä Monacossa ja kamerani sotki nämä kuvat. En jaksa pompotella näitä ees taas, joten saatte ne vähän huonossa järjestyksessä. Eli tässä on Monacon merimuseo, joka oli itsensä Jacques Cousteaun ylläpitämä ennen hänen kuolemaansa.

 Ja Monacossa muuten näkee kaikkialla sen, että väki on todella rikasta.

Monacon katedraali

Vanhan kaupungin "portti"

 Monacon satama

 Kasinon takaovi

 Housuboyn reissun kohokohta

The Casino

Hotêl de Paris (yö maksaa min 3100e ja Espressokuppi 90e)

Kasino edestä

 Cannes ja kuuluisuuksien kädenjälkiä: Roman Polanski

 Cannes ja näyttelijöiden sisäänkäynti elokuvajuhlille

 Cannes'in tilataidetta

Sitten oli vuorossa Antibes.Ihana pikku kylä, josta löysin maailman ihanimman pienen kirjakaupan, jonka nimi oli Emma's Little Bookshop. Englantilaisia kirjoja täynnä! Siis aivan mahtavaa!

Antibes'in tori

Kappeli

Picasson museo

 Miljardöörisatama

Ja viimeinen, mutta ei vähäisin: Saint-Paul-de-Vence. Tämä kylä oli säilyttänyt keskiaikaisen tenhonsa ja taiteilijakaupunkina pysynyt uskollisena tyylilleen. Kadut olivat ihanan kapeita kivikatuja, jotka mutkittelivat ja kaartelivat ihanan kapeita toinen toistaan ihanampien gallerioiden ja käsityöläisliikkeiden ohi. Meillä oli onni löytää eräs korupaja, josta löysin varsinaisia aarteita, jotka näytän seuraavassa kirjoituksessani.

Eze: idyllisen ihana kahvilabaari

kujat

 Maisema kukkulalta

Päivämme turisteina meni todella kivasti ja illalla olimme aivan puhki ja valmiita sänkyyn. Kierros kesti 9-18, joten olimme aika ymmärrettävästikin hieman väsyneitä. Kierroksella oli hyvin vähän aikaa syödä, joten olimme kuolemassa nälkään, kun pääsimme Nizzaan. Siksi menimmekin vain suoraan Mäkkäriin emmekä edes miettineet ravintolaruokailua. Ainoa huono puoli Ranskassa oli ravintolakulttuurin hitaus. Suomessa noin pitkät odotusajat edes palvelun saamiseksi eivät kävisi päinsä, mutta otimme tämänkin Housuboyn kanssa kulttuurin kannalta ja olimmehan lomalla - ei meillä ollut niin kiire.

Aion vielä julkaista yhden kirjoituksen viimeisistä päivistä ja sitten palataan nykyaikaan. Huomenna on minulla vapaapäivä, joten olen innoissani siitä.

Nice, part 1

Kuten olinkin jo täällä maininnut, minä ja Housuboy kiisimme Nizzan aurinkoon 7.9. viikon ajaksi. Ensimmäinen kriteeri meille oli loman valinnassa aurinkoinen rantaloma, jossa olisi myös jotain tehtävää ja nähtävää (eli siis ensimmäisenä tyrmäsimme Sunny Beachin). Toinen kriteeri oli edulliset lennot. Olin nähnyt Norwegianilla mainoksia, jossa mainostettiin edullisia Nizzan lentoja, joten ajatus alkoi tuolloin kypsyä. Housuboyn äiti oli luvannut maksaa meille matkat, mutta loppujen lopuksi maksoi meille vain lennot, mikä oli suuri apu meidän lomabudjettiin. Olin erittäin yllättynyt lentojen halpuudesta: otimme hintaan lisäksi yhden 20kg laukun, joka oli siis ylimääräiset 8e, mutta siltikin me kumpikin pääsimme Nizzaan ja takaisin Helsinkiin yht. 338e, mikä on mielestäni todella edullista. Toivon, että Norwegain pysyy toiminnassa KAUAN, sillä kone oli laadukas, henkilökunta ystävällistä ja kaikki suijui kuin tanssi muutenkin. Matkamme alkoi Oulusta ja jonkin aikaa palloilimme Hki-Vantaalla jatkolentoamme odotellen. Silloin saimme ensimmäisen vilauksen matkan mahtavuudesta: Hollannin jalkapallomaajoukkue oli nimittäin odottamassa samalla lentoaan käytyään pelaamassa Huuhkajia vastaan voitokkaasti edellispäivänä. Komeita poikiahan nuo olivat - sen taitavan pelaamisen lisäksi :D

Nizzassa ensimmäisenä löi vastaan L-Ä-M-P-Ö. Se oli niin huumavaa ja musertavaa, että päivät menivät hikoillessa. Muistin taas, että olen syksyihminen - en siis sellainen syysihminen, joka rakastaa sadetta ja koleutta, mutta sitä alkusyksyä, kun lämpötila on vielä yli kymmenen ja kumppareita ei välttämättä tarvita, mutta niitä voi pitää, jos niistä tykkää. Joka tapauksessa olimme Nizzassa perillä viideltä paikallista aikaa. Ensin menimme bussilla hotelliin. Bussi puolen tunnin matkan päähän maksoi - wait for it - 1e per hlö! (Ja juna Moncanoon 3,5e per hlö). Joka ikinen päivä Housuboyn kanssa nautimme loman aikana a) auringosta b) lasillisen viiniä c) jonkun muun tekemää ruokaa ravintolassa.

Ensimmäinen iltamme meni Housuboyn kanssa hostellin löytämiseen, asettumiseen ja paikkaan tutustumiseen. Olimme väsyneitä ja erittäin nälkäisiä, joten eka iltana sorruimme menemään Mäkkiin, mutta kompensoimme menemällä myös ravintolaan ottamaan lasilliset. Hostellimme oli ainoa reissumme aikana kokemamme pettymys yhden ruokapaikan lisäksi. Hotel D'Orsay oli ylihinnoiteltu tasoonsa nähden.

Place de la Massena

Tässä ekassa on Housuboy kävelyllä Promenade des Anglais'lla, joka on siis Nizzan päärantabulevardi. Nimensä se saa rikkailta englantilaisilta, jotka rahoittivat sen rakennuksen.

Ensimmäisen illan koittaessa etsimme kivan näköisen istuskelupaikan ja otimme lasilliset lomalle.
Housuboy ei suostunut reissulla kertaakaan juomaan viiniä, vaikka minusta se on tuhlausta - ranskalaisviinit vain ovat niin ihania!

Itsehän en suostunut juomaan juuri mitään muuta kuin viiniä (iltaisin siis).

 Seuraava aamu - kuten jokainen - valkeni kauniina ja lämpimänä. Olimme päättäneet ottaa ensimmäisen kunnon lomapäivän rennosti. Emme aikoneet lähteä vielä katselemaan nähtävyyksiä sen kummemmin, vaan päätimme tutustua Nizzaan. Lähdimme kävelylle pääkatua pitkin kohti rantaa. Aamun vietimme kuljeskellen sitä kuuluisaa rantabulevardia pitkin. Katselimme rantapaikkoja jo vähän valmiiksi, jotta tietäisimme, minne haluaisimme myöhemmin. Minä räpsin kuvia rannalta, minkä kerkesin.

Nämä lounge-tyyliset paikat olivat ihan paratiiseja tuolla kuumuudessa: kylmää juotavaa ja varjoisa paikka merituulen käydessä ihanasti kasvoihin olivat ihana yhdistelmä. Luulimme ensin, että nuo paikat maksoivat, mutta todellisuudessa piti vain ottaa juotavaa tai syötävää.

Kirjoitan lisää seuraavista päivistä myöhemmin, sillä kävimme kolmantena päivänä turisteille tarkoitetulla päivän kiertoajelulla. Se oli mahtava kokemus monesta Nizzan läheisistä kaupungeista, jotka olivat oikeastaan jopa Nizzaa itseään mielenkiintoisempia - vähemmän turistipaikkoja ja enemmän luonnetta kuin Nizzassa.

Au revoir et une bonne semaine à tout le monde!

The end of the summer

Minun kesäni päättyy aina kesätöiden loppuessa. Silloin nautin viimeiset päivät lomastani, mutta jotenkin en enää miellä kesää kesäksi. Tänä vuonna olimme kuitenkin Housuboyn kanssa päättäneet jatkaa kesäämme. Siitä kerron lisää vielä seuraavassa postauksessa, sillä nyt vähän fiiliksiä tältä hetkelä ja töiden päätöksestä.

Ensinnäkin lomitin tänä kesänä kolmea henkilöä, joista yhden työnkierron Intiassa hoidin myös. Tästä kyseisestä ihmisestä on myös tullut erittäin hyvä Ystävä kesän aikana. Vaikka kyseinen Jalkapalloilija oli jo tuonut minulle ihanaakin ihanampia vaatteita Intiasta, hän oli silti vielä ostanut Muumit Elävät Lasissa -tuikkulyhdyn, joka oli aivan ihana! Kaksi muuta naista olivat ostaneet minulle karkkia ja tällaisen rasian, koska olen kuulemma niin ahkera. Eräs esimiehistä veti minut syrjään kesän päätteeksi ja kehui panostani. Olin aika mielissäni, sillä tätä ei ole tapahtunut sen jälkeen, kun hän oli viimeksi esimiehenäni neljä kesää aiemmin.

Ja sitten: parhaat ystäväni ovat nyt kummatkin toisessa maassa!  Nuorin kokee jo kovia koti-ikävätuskia, kun taas minusta tuntuu jännästi, että Keskimmäinen vasta lähti, mutta silti, että sydän olisi revitty rinnasta ja hän olisi ollut poissa jo todella todella kauan. On ihnhottavaa, kuinka ihaniin väleihin pääsimme kesän aikana takaisin - olimme taas kuin paita ja peppu. On outoa, kun enää ei olekaan ketään, kenelle soittaa jostain typerästä ja tyhjänpäiväisestä asiasta, jolle on hirissyt itsekseen vartin ja tietää, että vain siskot voivat ymmärtää vitsin. Tässä siis viimeinen siskosten ilta yhdessä. Ja huhuh, kyllä bailattiin!

 Viikko jatkuu yliopiston ekalla kokonaisella viikolla. Olen vähän vieläkin Nizzan tunnelmissa. Mutta ihanaa päästä tänään äitin kanssa syömään Oulun FitWokiin! Ihana tällainen terveyswokkikonsepti!

La vita e bella

Heippahei!
Kyllä on taas hymyilevänsorttinen elämä minulla! Paino on pudonnut, kunto on noussut kohisten ja se heijastuu a) jaksamiseen b) asenteeseen c) elämänlaatuun. Nyt sitten päätin vihdoin, että minä menen takaisin tanssimaan, vaikka se maksaisi maltaita. Oulussa kurssi City Dancella iki-ihanan Heikki Haltun opetuksessa maksoin kuitenkin 150e/ syyslukukausi, joten vaihdoin sitten kotipaikkakunnan työväenopiston perjantaikurssiin, joka maksoi 90e/ lukuvuosi. Sinne ohjaaja taas tulee Step Upilta Rovaniemeltä (mistä Heikkikin on lähtöisin silloisesta HotCakesista). Odotan aivan innoissaan pääsyä takaisn HipHop-tanssin pariin. Kalorit kuluu, on kivaa ja ajankulua ei edes tajua!

Lisäksi olen opettajan taitoja ylläpitääkseni (kun nyt on päästy hyvin arvosanoin alkuun) auttanut Pikkuveljeä enkun opinnoissaan. Kirjoitukset lähestyvät ja hänen paikkakuntansa kieliopin opetus on ala-arvoista ja lisäksi olematonta syksyn kirjoittajille. Poika siis kauhistui aika lailla ja pelkää rimanalitusta kirjoituksissa. Nyt taas ehkä olen onnistunut valamaan hieman uskoa tekemiseensä ja tähtää jo C:hen, mikä näyttääkin tällä hetkellä realistiselta tavoitteelta, hiphei, olen onnellinen, jos olen osaltani voinut auttaa tässä edes vähän!

Meksikolainen ystäväni on tulossa Suomeen. En malta odottaa, että pääsen taas viettämään aikaa hänen kanssaan. Carolina tuli Suomeen ensimmäisen kerran 2008, jolloin olin hänen tutorinsa. Nyt Caro seuraa sydäntään Suomeen ja odotan innoissani jälleennäkemistä ja mahdollista shoppailureissua (tai muuten vain ihanaa laatuaikaa, josta voi tännekin sitten laittaa kuvia).

Ennen kaikkea odotan 25-vuotissynttäreitäni jo nyt kuin tulisilla hiilillä. Siis mistä keksinkin heittää ilmoille Lontoon?! Nyt minä, Paras Ystävä, Nappisilmä ja Pieni ja Pippurinen olemme vakavissaan suunnittelemassa reissua kaikkineen. Sitä ennen minä pääsen Nizzaan tuhlaamaan rahani ja ihailemaan kauniita maisemia ja JetSet-elämää. En kyllä itse ymmärrä, miksi kenenkään elämän tavoite olisi olla rikas. Olisihan kiva kokeilla viikon ajan elämää ilman rahallisia huolia, mutta toisaalta en usko sen tuovan sen enempää onnea - huolia taas senkin edestä. Minusta on hienoa tietää, että ystäväni ovat ystäviäni, vaikka tienaankin heikosti ja olenkin (ainakin vielä toistaiseksi) köyhyysrajan alapuolella kesän ulkopuolisen ajan.

Mukavaa tänään taittuvan viikon jatkoa kaikille!

Sho-e-paholic hearts all things English

Viime viikon viikonloppu meni minun brittivaatteissa. Eka mekko on ostettu Lontoosta, toka mekko on ostettu Asoksen nettikaupasta. RRRRRakastan näitä kerrassaan!

Saunailta työporukan kanssa:

Posing for the fun of it. Rakastan tätä mekkoa, siis en voi kyllin ihannoida tätä mekkoa. Etsin ja vihdoin löysin juuri sen, mitä hain! Ja nämä TopShopin kengät ovat niin parhautta ko. mekon kanssa, vaikka sen kanssa käy kyllä moni muukin kenkä, minkä kanssa haluaa esiintyä ja miltä näyttää.

T. sainpa vihdoin esiteltyä blogini mukaisia juttuja!

Ihanaa loppuviikkoa ja sunnuntaita kaikille!

Elämän suunnitelmallisuus

Olen olemassa suunnittelufriikki: olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Siksi rukkaankin aikatauluni kuntoon jo hyvissä ajoin, mietin jatkuvasti, mitä kiireessä kannattaisi tehdä ensin, mitä sitten ja mitä voi jättää tekemättä.

Suunnittelen lomani melko tarkoin etukäteen: mitä kohteessa tehdään, milloin mennään mihinkin ja kuinka se vaikuttaa lomailun tuntuun. Älkää käsittäkö väärin - tulevalla Nizzan matkallani on suunniteltuna vasta kaksi asiaa: kahden päivän shoppailu ja yksi päivä Monacossa sekä yksi päivä St. Tropez'n rannoilla. Varmaa on tämän lisäksi vain se, että takaisin tullessa tarvin serkulta katon pääni päälle Helsingin päässä ennen seuraavan päivän Oulun lentoa, jonka Norwegian tarjosi paljon halvemmalla kuin Nizzan lennon päivänä.

Nyt minun suunnitelmafriikkeydelleni on annettu ultimatesysäys. Suunnittelemme nimittäin Parhaan Ystävän, Nappisilmän ja Pienen ja Pippurisen kanssa reissua Lontooseen minun ja Parhaan Ystävän 25-vuotissynttäreiden kunniaksi. Olen jo katsellut hostelleja, Phantom of the Operan esitysaikoja, Valioliigan otteluohjelmaa, ravintola- ja yökerhoarvosteluja sekä Stand Up -iltoja klubeilla ja parhaita shoppailupaikkoja sekä nähtävyyksiä. Ainoa ongelma toistaiseksi on, että vain minä olen käynyt Lontoossa, joten oletan, että asiantuntevuuttani tarvitaan. Ja pliis, vaikka teillä olisikin joku nerokas idea, mitä tehdä Lontoossa, jos ette ole yksi reissuun osallistuvista ystävistäni, jättäkää mielipiteenne pois! Tämä vain siksi, että reissumme on alle viikon mittainen ja aikataulutuksellani se tulee olemaan aika raskas :D

Olen neuroosini takia suunnitellut aina ja kaiken. Selitys tähän on hyvinkin selkeä: sillä tavalla kaikki langat ovat käsissäni. Jos jokin menisi joskus pieleen, en voisi syytellä siitä ketään muita kuin itseäni. Toisaalta minulal on pahemmanlaatuinen luottamuspula siihen, että joku muu saisi jotain tehtyä oikein yhtä hyvin. Se ei johdu siitä, että en arvostaisi muita ihmisiä, mutta uskon vain omaan kaikkivoipaisuuteeni, mikä on erittäin typerää. Taistelen neuroosiani vastaan jatkuvasti yrittämällä antaa Housuboylle myös  päätäntävaltaa tekemisistämme ja menemisistämme. Lisäksi olen katsellut Lontoossa nyt jo niin paljon paikkoja, että haluan antaa myös ystävilleni vaihtoehtoja. Onhan selvää, että emme ehdi kaikkialle aikavälillä ke-su. Ihaninta on kuitenkin suunnitella, mitä kaikkea ihanaa voisi tehdä! Odotus on jo minulle puoli ruokaa: kun saan odottaa, kasvatan jännitystäni ja iloani tulevasta. Toki, joskus tiputaan sitten ja korkealta, mutta olen sen jälkeen vähän sellainen "Noh, ei kait sille mitään voi" -ihminen.

Jos suunnitelmien ja aikataulujen laatiminen on minulle merkki elämäni järkevyydestä ja siitä, että hallitsen kaiken, on taas siinä myös oma stressinsä. Housuboy on tuskaillut useasti sitä, kuinka vaikeaa minun on muuttaa suunnitelmiani, kuinka vaikeaksi tunnen oloni, jos jotain tapahtuu ex tempore tai en muuten vain tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Olen yrittänyt vuosien mittaan Housuboyn kritiikin paino... siis rohkaisemana! parantaa tapojani. Toisinaan lähdenkin ulos aivan yhtäkkiä Housboyn yllätykseksi ja pinnistelen koko illan sitä ajatusta vastaan, joka takaraivossa jyskyttää, että "näytät paljon rumemmalta, kuin kukaan, koska et ole nähnyt juurikaan vaivaa ennen uloslähtöä". Vastahakoisesti myönnän, että ex tempore -reissut ja -illat ovat olleet usein juuri niitä parhaita. Silti on edelleenkin turha haaveilla, että joskus pystyisin lähtemään ulos niin spontaanisti kuten siskoni Tanssija, joka ei huolehdi sillä hetkellä rahatilanteestaan tai kyydistä kotiin. Olisi ihanaa joskus pystyä ottamaan päivä kerrallaan ja huolehtimaan huomisesta huomenna. Inhoan kuitenkin elämän eteen heittämiä ikäviä yllätyksiä kaikesta eniten ja harmittelen sitä, jos joku menee sairastumaan silloin, kun se ei sovi aikatauluuni. Whitney Houstonin keikka meni esimerkiksi mönkään Ukin sairastumisen takia, mutta tiedostan toki senkin, että siinä tilanteessa ei tarvinnut edes miettiä, kumpi on etusijalla. Ja lisäksi minulle ovat hyväksi tällaiset tilanteet, joissa on pakko suunnitella kaikki uusiksi. Väitän siltikin, että toivun takaiskuista nopeasti ja useimmiten tiedostan sen tosiasian, että elämällä voi joskus olla omia suunnitelmia varalleni, minkä kautta hyväksyntä asioista tulee nopeasti. Uskon vahvasti siihen johonkin kohtaloon, että toisaalla sitten aukeaa ovi jne. Olen usein miettinyt, että minulla on Asperger-taipumuksia: epätavallisen sosiaalinen ihminen, joka ei häpeä sanomisiaan kuten "normaalit" ihmiset + hidas/ huono uuden opitun sovelluskyky + suunnitelmallisuuden, rutiinien ja hallinnan tärkeys.

Ainoat spontaanit asiat, joita teen tällä hetkellä ovat nettishoppailu ja lenkkeily. Ensimmäinen siksi, että vastuuta ei juuri ostovaiheessa ja ole toinen siksi, että se kuuluukin olla spontaania. Saatan päättää etukäteen, minä päivänä menen juoksemaan ja juoksenko sittenkään vai menisinkö rullilla, mutta lenkkeilyssä ja liikunnassa on parasta se, että teen tämän kaiken aivan omalla aikataulullani. Jos haluan nukkua päikkärit ennen lenkkeilyä, se onnistuu. Jos haluan hoitaa lenkkeilyn ensin ja ruoanlaiton sitten, menen lenkille heti töistä. Ja tätä spontaaniutta olen nyt yrittänytkin harjoittaa edes siellä lenkkipolulla oikein urakalla. Olen jo oppinut siihen, että en valitse reittejäni etukäteen, vaan juoksen sinne, minne haluan.

Mukavaa viikkoa kaikille! Omani jatkuu ruokatauolla Nizzan oppaan kanssa ja illalla Lontoon kartan kanssa!