Day 22 - a song that you listen to when you’re sad

Olen niin onnellinen, että tätä kappaletta ei ollut vielä silloin, kun olin Sveitsissä, sillä siinä tapauksessa olisin rypenyt itsesäälissä tämän kappaleen pyörteissä aina, kun koti-ikävä iski.

Minullahan on ollut aina koti, johon mennä. Luin eilen perheemme suursiivouksen yhteydessä omien ylioppilasjuhlieni satoa, kun äiti kiikutti minulle YO-juhlani kansion, jonka sisällä oli puhe laskuvarjoista ja korkealle tähyämisestä. Silloin se vielä tuntui vähän hassulta puheelta, mutta kuinka viime aikoina onkaan laittanut usein kädet ristiin ja kiittänyt siitä, että koti on kuin laskuvarjo: hyppy tuntemattomaan ei voi epäonnistua, kun on tukena oikeanlainen. Joten tätä kappaletta minä kuuntelen aina, kun olen surullinen ja muistutan itseäni siitä, että minulla on kotisatama, turva ja rakkaus siellä, missä sitä eniten tarvin. En ole yksin.

Kahelia kyllä, siitä on joskus ollut haittaa. Minä turvaan kyllä edelleen vähän turhankin paljon kotiväkeeni ja olen ehkä liikaakin kotihiiri. Haen joskus ihan turhaan hyväksyntää kotoa asioille, joille tiedän sen saavani kuitenkin ja vahvistusta itsetunnolle sieltä, missä tuki on suurin. Kunnioitan esimerkiksi vanhempieni mielipidettä niin paljon, että epäröin tehdä asioita ilman heidän hyväksyntäänsä. Vain Keskimmäinen on meistä tässä suhteessa poikkeava: hän ei mielipiteitä kysele. Minulle on ylitsepääsemätön ajatus, että minulla ei olisi ollut tällaista tukiverkkoa: rakastavat vanhemmat, jotka ovat pysyneet yhdessä kaikista elämän heittämistä vaikeuksista huolimatta, tarkoin vaalitut sukulaissuhteet, joista ammennamme serkkujeni kanssa edelleen voimaa ja pettämätön sisäinen huumori. Pienenä tapasin aina sanoa, että minusta ei tule ikinä vanhempieni kaltaista, mutta päivä päivältä joudun myöntämään, että olen tasan tarkkaan samanlainen. Ja ne jutut, jotka pienenä tuntuivat ihan tyhmiltä, ovat täysin samat arvot, joita toivon luovani omaan kotiin.

Ennen kaikkea tämä laulu kuvastaa sitä tunnetta, mikä jokaisella pitää olla kodistaan: koti on siellä, missä sydän on ja mikään paikka maailmassa - mikään tunne maailmassa ei ole niin arvokas kuin koti.

Day 21 - a song that you listen to when you’re happy

Savage Garden - Affirmation

Saa nähdä, onko tämä oikea versio, mutta tätä kuuntelen onneeni. Se kertoo kaiken maailman faktoista roskaruoan vaikutuksista karman lakiin ja se summaa erittäin hyvin oikeudenmukaisuuden, ihmisten ajatusmaailman ongelmakohdat sekä elämän iloiset pikku totuudet.

Ihanaa alkuviikkoa kaikille!
t. Sho(e)paholic, joka tällä hetkellä inhoaa näitä pedagogisiin opitnoihin kuuluvia mukatieteitä, joissa pitää kirjoittaa turhanpäiväisiä kandityön laajuisia tutkielmia...

Day 20 - a song that you listen to when you’re angry

Asennebiisi ärsytykseen - näitä kyllä löytyy: samalla listalla myös Anoukin Nobody's Wife, Alanis Morrissetten You Oughta Know.

Tänään on shoppauspäivä: etsin täydellistä asua siskon lakkiaisiin. Wish me luck!

Day 19 - a song from your favorite album

 (apulanta – maailmanpyörä)

Albumilta Plastik (2000)

Ei lisättävää.

Day 18 - a song that you wish you heard on the radio

 Kate Voegele – No good

Olen valinnut pätkän lempisarjastani suoraan, eli One Tree Hillistä. Se on ihana katsottavaa ja rakastan tätä biisiä. Kyseinen artisti ei kai ole koskaan ainakaan Euroopassa ole päässyt pinnalle, vaikka ääni on ihana ja musiikki samaten.

p.s. Eilen kävin yli 1,5h lenkin, eli kunnossa ollaan. Sykemittari kehui minua suorituksen päätteeksi, hihi! Suosittelen kyllä motivaattorina erittäin lämpimästi kaikille tuota aparaattia!

Day 17 - a song that you hear often on the radio

Lady Gaga - Born this way

En tosin ole vielä kyllästynyt - kyllä jalka edelleen vipattaa ja laulan mukana, kun kuulen tätä!

p.s. Uutukainen sykemittarini on ihan mahtava motivaattori! Siitä näkyy edistys, kulutus, reeniaika ja kaikki muukin tarpeeton ja tarpeellinen! Tänään vuorossa viikon pisin lenkki, joskin hieman väsynyt olen tässä vaiheessa. Täytyykin siis kiskaista lenkkitossut jalkaan heti töistä kotiuduttuani, jotten juuttuisi sohvan pohjaan (ja nukahtaisi päikkäreille kuten eilen). Hiphei ja on jo keskiviikko! Enää kaksi aamuherätystä! Mukavaa aurinkoista päivää kaikille!

Day 16 - a song that you used to love but now hate

Jenni Vartiainen - Missä muruseni on

Siis tää OLI niiiiiin ihana. Kunnes se meni överiksi. Nykyään joka kerta, kun Jenni aloittaa menevänsä parvekkeelle nukkumaan, mietin, että hyppää jo alas sieltä. Tää ei ole Jennin vika, se on radioränkytyksen. Korostan, että Jenni on maailman tämän hetken ihanin naisartisti ja muutenkin ihana, kaunis upea neitonen! Veti Tornion Umpitunnelissa ihan mahtavan (liian lyhyen) keikan mun synttäreitteni kunniaksi (hihi, varmaan) maaliskuussa. Eli summa summarum: rakastan artistia, hänen musiikkiaan ja kaikkea muuta, paitsi tämän biisin puhkikulutusta radioasemilla.