The sho(e)paholic

Entäpä jos...

2012-02-01T04:49:00.001+02:00

... Vihaisit vähemmän ja puhuisit asioista enemmän?

... keskustelisit enemmän ja suuttuisit vähemmän?

... päästäisit ihmisen lähellesi?

... luottaisit ystäviin?

... arvostaisit ystävän rehellisyyttä?

... jos nielisit ylpeytesi?

... antaisit pyydettäessä ystävälle anteeksi?

... kertoisit rakkaillesi arvostavasi heitä enemmän?

... käyttäytyisit kuten lapsi, mutta et lapsellisesti? Jospa me kaikki muistaisimme taas, mitä ekaluokalta asti on opetettu anteeksipyytämisen ja -antamisen toimimisesta?

... pyytäisit anteeksi?

... katkeruus syökin vain kantajansa?

... jos tänään on viimeinen päivä rakkaasi kanssa, olisiko se parempi käyttää ystävän anteeksiantoon vai kiukutteluun?

... tietäisit, että huomista ei tule?

Uudenvuodenlupauksia

2012-01-04T10:29:00.000+02:00

- Painoni tippuu tämän vuoden aikana toiset mokomat 7 kiloa

- päätän tavoitella onnellisuutta enemmän ja tutkia niitä asioita, joilla itse estän itseäni olemasta onnellinen

- tasapainottelen ja erottelen paremmin työn, opiskelun ja vapaa-ajan

- olen ikionnellinen, kun pääsen Lontoosen parhaiden Ystävien kanssa ja nautin ajastani täysin siemauksin

- pyrin aina tekemään kaikessa parhaani - paitsi silloin, kun se ei ole todellakaan sen arvoista (ei kannata rasittaa itseään tavoittelemalla Hyväksytty/ Hylätty -arvostelun kursseista huippuarvosanoja,. kun niitä ei näkyviin saa)

- keksin vielä jonkin sellaisenkin paikan käydä, missä en ole vielä koskaan käynyt

- vietän vähintään yhden yön hotellissa - mieluiten siellä aiemmin käymättömässä paikassa

- palaan aktiivisemmin takaisin vaihto-oppilastoimintaan (= kulttuurienvälistä ajatustenvaihtoa, kielitaidon päivittäistä harjoittamista ja uusia, kansainvälisiä kontakteja samalla, kun juhlitaan)

- olen ilman KAIKKIA herkkuja vähintään 16.1. -12.3. -välisen ajan (ja lopetan viimeistään Lontoon reissuun 12.3.)

- juoksen puolimaratonin

- hiihdän Kalli-Korteniva -laturetken (50km).

- muistan loppuelämäni arvostaa sitä, kuinka ihanaa on, kun siskot ovat lähellä - ja toivottaa heidät avosylin kotiin, kun he vihdoin maailmalta saapuvat

Minä tein vain lupauksia, joiden uskon parantavan elämänlaatuani ja tekevän minusta onnellisemman. Teittekö te lupauksia?

Voi jospa...

2011-12-29T13:55:00.000+02:00

... Painoni tippuisi aina, kun niin haluaisin

... osaisin arvostaa enemmän tätä hetkeä ja miettiä vähemmän, mitä seuraavaksi tapahtuu

... parisuhteet olisivat aina onnellisia ja helppoja

... minun kohdalleni sattuisi joskus sellainen viiden minuutin "Ota kaikki, mitä kerkeät" Stokkan kosmetiikkaosastolla

... olisi sellainen peili, joka välittäisi ennemmin sellaisen kuvan, että on kaunis, hyväkroppainen ja -ihoinen ja kaikki näyttää päälläni mahtavalta

... oppisi joskus olemaan ostamatta kaappiin lisää vaatteita turhaan

... omistaisi kengilleen walk-in -closetin

... ehtisi nukkua ja liikkua enemmän ja tehdä velvollisuuksia vähemmän

... saisin mitä haluaisin ja hakemukseni vaihto-ohjelmaan valittaisiin

... kummityttöni olisi aina vain kävelymatkan päässä

... hyvä haltijatar taikoisi minulle uuden suksipaketin

... kaikki priorisoisivat tekemisensä ystävien kanssa ensin

... viitsisimme kertoa toisillemme enemmän, kuinka paljon välitämme

... ihmiset oppisivat paremmin antamaan palautetta asiallisesti

... joskus osaisi miettiä, mitä sanoo ennen kuin tajuaa, että se asia jonka juuri sanoi saattaa aiheuttaa ongelmia

... karkkia ei olisi keksittykään

... joku laittaisi joka päivä hiukseni ja meikkini

... tästä tänään alkaisi kunnon talvi!

... puhelinmyyjä ei soittaisi joka päivä

... ehtisin joku päivä vielä uudestaan Sveitsiin

... ehtisin Sveitsiin vaikka joka viikko laskettelemaan ystävien kanssa koko tammikuun ajan!

... joka päivä ei olisi ikävä siskoja

... saisin pitää jo pian palkallista lomaa, jonka aikana en tekisi mitään muuta kuin: urheilisin, lukisin kirjoja, kutoisin itselleni violettia tuubihuivia ja tekisin omia juttujani

... muistaisi useammin olla epäitsekäs

... muistaisi useammin olla onnellinen siitä, mitä jo on

Uudenvuoden asumietintöjä

2011-12-28T13:58:00.000+02:00

Uudenvuoden bileet lähenevät kohinalla ja tänä vuonna saattaisi olla paikkakin jo etukäteen tiedossa, mikä on aika legendaarista. Ostin nämä kaunokaiset-ihanat-överit-legginsit Ginasta jo joku aika sitten ja nyt ne tulevat käyttöön (melko varmasti)

Joten nyt sitten mietin, mitä siihen kaveriksi. Haluaisin ihan läpikuultavan valkoisen pidemmän mallisen T-paidan, mutta en löydä sellaista mistään. Lisäksi kaveriksi haluaisin mukavan lököbleiserin ja sitten olisinkin tyytyväinen (asusteet mukaanlukien). Onko tämä siis tylsää? Minustahan musta ei yleensä ole edes väri - eikä valkoinenkaan sen kummemmin, joten tämä asu tuntuu minusta todella tylsältä. Sanokaapa te muut muodikkammat, mitä tähän voisi tyrkätä mukaan? Haluaisin kuitenkin paidan olevan a) pidemmän mallinen, että leggingsien pehva peittyy b) mukavan rento, mielellään hieman väljä c) niukahko, eli en halua pitkähihaista. Mutta tässä olisi sellainen, joka vetoaa minun harakan vaistoihin.

Vietän välipäivät töissä, joten perinteisiin tapsan tansseihin en kerennyt. Siksi suunnittelenkin juhlivani kunnolla edes kerran tälle vuodelle - jos se vaikka onkin sen viimeinen päivä!

Ihanaa vajaata viikkoa kaikille!

Christmas

2011-12-23T10:21:00.000+02:00

Hei kaikille, olen ikionnellinen, että joulu tulee, sillä tänä jouluna siskoni tulevat pitkästä aikaa kotiin. Olen tänään töissä kahteentoista asti päivällä ja sitten käännän auton nokan kohti Tamperetta, mistä haen siskoni. Ajoahan tulee ihan huimasti: ensin Tampereelle arvioitu ajoaika n. 7 ja puoli tuntia pysähdyksineen ja sen jälkeen tulemme vielä yötä myöten yhdessä takaisin. Wish me luck! Mutta joulun valmistelu on mennyt meillä kotona erittäin hyvin ja olen oikein onnellinen näin joulun kynnyksellä, että sekin näyttäytyy taas ihanana rauhoittumisen aikana: syödään hyvin, annetaan ja saadaan lahjoja ja ennen kaikkea saamme olla yhdessä.

Tässä on minun tämän joulun uusi löytöni, minusta aivan ihana kappale. Minun suosikkini on ehdottomasti edelleen Sylvian joululaulu, mutta nyt löysin uuden herkistäjän. Tänään soi autossa joululaulut, muun muassa tämä. Oikein ihanaa joulua kaikille, olkoon se teillekin onnen ja rauhan aikaa.

xx Sho(e)paholic

Life is a cherry on top of a strawberry-cream cake

2011-10-21T09:38:00.000+03:00

Hiphei!

Pahoittelen kovasti tauosta kirjoittelussa, mutta elämä rullaa aika hurjaa vauhtia painollaan eteenpäin. Olen nyt priorisoinut koulun ja liikunnan elämässäni ja koittanut etsiä niiden ympärille tasapainon kaiken muun lisäksi. Hassuinta on, että ennen tuntui, että aika ei riittänyt mihinkään. Nyt jaksan liikunnan ansiosta ihan kauhean paljon enemmän ja aikaa jää vielä ylikin ihan hirveästi. Joskus tämä liikuntaharrastus vaatii vähän itsekkyyttä ja joskus itsensä patistelua, mutta olen kyllä onnellisempi kuin pitkään aikaan!

Olen tämän viikon töissä lomittamassa vakkareita ja viihdyn edelleenkin loistavasti. Olen todella kiitollinen, että saan tehdä töitä. Ensi viikolla on yliopistossa itseopiskeluviikko ja siksi lennänkin vähän lomailemaan Etelä-Suomeen serkun tykö ja Tampereen suuntaan Jääprinsessan luo. Eilen tajusin spinning-tunnin jälkeen, kuinka kerrankin tein itsenäisesti päätöksen lähteä reissun päälle yksin ja olin erittäin helpottunut ja onnellinen. En muista, milloin olisin viimeksi ottanut aikaa ihan vain itselleni oman lomani aikana. Sitä paitsi, en edes muista, milloin viimeksi minulla olisi ollut viikon loma, jota mikään työnteko ei keskeyttänyt. Olen siis erittäin kiitollinen tästä breikistä. Olen yrittänyt tehdä kouluhommia melko nopeasti, jotta saisin pidettyä itseni aikataulussa lomaviikosta huolimatta. Ja ollaanpa nyt rehellisiä: kuka näillä "itseopiskeluviikoilla" oikeasti opiskelee? Jollei siis ole todella lähellä valmistumista ja haluaa pakertaa siksikin. Itseopiskeluviikothan ovat vain opettajien syyslomia. Mielestäni on naurettavaa, että näillä viikoilla opiskelijan pitää silti usein tehdä töitä, määrätään projekteja, kotitehtäviä ja esseitä. Jos siis opettaja saa työstään palkan ja loman, miksi oppilas ei saa kumpaakaan, miksei opiskelijalla olisi muka lomalle tarvetta? Jos nämä lomat saisi joskus pitää rehellisenä lomana, siitä saattaisi olla motivaatiolle ja loman jälkeisille tuloksille ja suoriutumiskyvylle etuja. Ug, olen puhunut.

Olen myös erittäin iloinen, että ystäväni Carolina on tullut Suomeen. Kävimme katsomassa hänen kanssaan elokuvissa viime viikolla Vain Seksiä (Friends with Benefits), mikä oli sellainen erittäin harmiton, hassunhauska romcom, ei mitään järisyttävää, mutta jäi hyvä mieli ja se on pääasia. Nyt sitten etsinkin kaveria, joka lähtisi minun kanssa katsomaan Twilightin 4/1 -osan ensi-iltaan. Olen aina käynyt katsomassa sen siskoni Kuopuksen kanssa, mutta nyt sekä Tanssija että Kuopus ovat muilla mailla vierahilla ja isosisko on paitsi ikävissään, myös aika orpo, kun on tottunut tekemään kaiken heidän kanssaan ja soittamaan aina heille, kun joku tosielämän tilanne tuo mieleen Disneyn piirretyn elokuvan pätkän.

Tänä viikonloppuna on tiedossa kaikkea kivaa: perjantaina saan Ystäväporukan suurimmaksi osaksi luokseni (puhumattakaan aina niin ihanista tanssiharkoista!), lauantaina luulen viettäväni iltaa viihteellä ja sunnuntaina menemme Ystävien kanssa syömään ja katsomaan Stand Upia. Toivottavasti saan otettua kuvia, joita saan julkaista myös tänne.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Nice part 3

2011-09-28T21:28:00.000+03:00

Eniten nautin Nizzassa siitä, että minähän en laittanut ruokaa! Ruoanlaitto on ihanaa, kun siihen on aikaa ja tahtoa, mutta silloin, kun se on tehtävä nopeasti, että sen ehtii syödä hyvissä ajoin ennen reenejä ja sen pitäisi aina olla vähän vaihtelevaa eikä vain sitä jauhelijakastiketta, niin onhan se joskus stressaavaa. Vai oletteko samaa mieltä? Me olemme ainakin Housuboyn kanssa sellaisia hedonisteja, että lomalla kuuluu nauttia ravintolaruoasta, omasta aikataulusta ja oleilusta. Otimme Housboyn kanssa ihan asiaksi viettää yhden päivän vain rannalla. Kun alkoi kuumuus tuntua liikaa, kävimme varjoisassa paikassa syömässä tai lasillisella ja jatkoimme laiskottelua. Lisäksi meidän lomamme ovat siltikin hyvin liikuntapitoisia, vaikka muka otamme rennommin. Toki, onhan se rennommin, että vain kävellään paljon, kun normaalisti otetaan riehumalla hiki ihan urakalla päivittäin.

Oheisen kuvan meistä eräällä Nizzan aukiolla otti rakkaan itänaapurimme edustaja, joka oli erittäinkin ystävällinen. Mutta sitä edelleen ihmettelen, että venäläiset lähtevät reissuun ilman minkäänlaista kielitaitoa: ei osata englantia eikä ranskaa. Miten ihmeessä he tulevat toimeen?

Olen muuten ihan pikkaisen rakastunut tähän Zarasta löytämääni hameeseen. Minusta se on tosi Sex and the City. Älkääkä nyt murskatko mun luuloja, vaikka olisittekin eri mieltä :D Toppi on Bershkalta ja sekin löytyi tosiaan reissusta.

Näissä Lounge-tyylisissä tuoleissa me nautimme virvokkeita (ja kerran jätskiäkin) sekä elämästä yleensä. Olivat todella tyylikkäästi tehtyjä mielestäni.

Sunnuntaina päätimme kävellä Nizzan kukkulalla oleville linnan raunioille. Minähän pistin ihan sykemittarin kävelyn ajaksi päälle. Oli todella mahtavat maisemat muuten! Pahoittelen junttilookia, piti yrittää pärjätä samoilla kamoilla aamu rannalla ja sitten lähdettiin lounaan jälkeen kiikkumaan.

Ensinnä ylhäällä tuli vastaan ankkalampi

Hihi, huippua posettaa tällasissa junttikuteissa :D

Maisema Nizzaan ylhäältä

Ja se syy, miksi alun perin lähdimme: tämä vesiputous

Ylhäällä oli aivan mahtava viheralue, jonne olisi voinut mennä vaikka piknikille. Sen sijaan päätimme juoda limsat kahvilassa ja syödä crêpe:n puoliksi (eli vähän kuin suomen muurinpohjalätty)

Näkymä Nizzan satamaan

Viimeinen kokonainen päivämme meni siten, että kävimme katsomassa vihdoin tätä venäläistä katedraalia. Valitettavasti se oli kiinni, joten kävelimme vain sen ympäri ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Viimeinen iltamme meni aivan ihanassa ravintolassa, joka oli todella edullinen ja aivan lähellämme. Olimme katselleen monet kerrat, että se oli aina iltaisin täynnä, joten menimme ajoissa ja istuimme loppujen lopuksi ranskalaisittain pari tuntia. Viereemme istahti hyvin varhaisessa vaiheessa iltaamme eläkelöitynyt jenkkipariskunta, joten eihän heillä sitten ollut oikein mahdollisuuksia: istuivat minun viereeni ja puhuivat englantia - keskustelua ei voitu välttää. Ravintolan nimi oli muuten La Saëtone, jos joskus olette Nizzassa, suosittelen. Minä repäisin ihan kunnolla ja otin sen illallismenun, johon sai jälkiruoaksi juustoa, nam nam :)

Niin ja vielä niistä hankinnoista! Tässäpä kaikenlaista:

Käsityölaiskorut Saint-Paul-de-Vencesta

Päätin ostaa ihan vaan vetoketjuttomat saappaat, koska kaikki aiemmat perussaappaat ovat pettäneet, vaikka maksoivat maltaita.

Mangon mekko, oli vain pakko saada! Ihanan over-the-top!

Mielestäni Sephora on ihan paras kosmetiikkaliike ja nämä kaikki on siis hommattu sieltä lukuun ottamatta MACin luomivärejä:

Yes to Tomatoes -sarja on ihonhoitoon ja tuntuu toimivan ihan todella hyvin.
MACin luomivärit olivat niin ihanat sävyt ja tiedän, että saan laatua kun sieltä ostan, että lähtivät mukaan.
Smashboxin kirkas pohjustuvoide on aivan ihana tuote, olin etsinyt sitä jo kauan.
BareMinerals on tuote, jota en ole löytänyt muualta kuin Kicksistä täältä Suomesta. Tiedättekö, onko muualla? Se on kuitenkin Kicksissä Ihan Törkeän Kallista verrattuna mihinkään muuhun maailman hintaan (Ranskassa 25e, Kicksissä 56e)
NARSin Multiple-puikko (musta putkilo) sävyssä Orgasm on ollut listallani niiiin kauan, mutta en ole löytänyt sitä näiltä leveysasteilta, joten nyt investoin sekä Multiple-puikkoon, että tuohon Illuminator-voiteeseen (sekin samassa sävyssä). Ovat Aivan Täydellisiä Sävyjä ja Tuotteita
Revlonin GrowLuscious-maskara näyttää toimivan hyvin, ainakin se on hyvä ja edullinen perusmaskara. En ole vielä varma, onko ripsissä tapahtunut kasvua/ tuuhentumista/ tmv. mutta kirjoittelen tänne, jos jotain tapahtuu. Ehkä.
Diorin Beige Angelique -sävy oli haussa jo, kun näin sen jossain suomalaisessa naistenlehdessä. Odotin kuitenkin viisaasti, että olin kaukana poissa Kicksin, Emotionin ja Stockan kiskurihinnoista ja säästin lähes 10e, jippii!
Hajuveteni Diamonds Intense jäi kuvaan vahingossa, hups :)

Nice part 2

2011-09-27T23:00:00.000+03:00

Eli siis keskiviikkona saavuimme Nizzaan ja lauantaina törsäsimme aika paljon, myönnettäköön, siihen, että pääsimme turistikierrokselle. Ensin kierrettiin Nizzaa vähän, sitten ajettiin Villefrancheen, sitten korkeaa vuoristotietä - jossa oli ihanat maisemat - kohti Ezeä ja Monacoa.

Monacon kappeli

Hienon näköinen yökerho (kannattaa klikata suuremmaksi, että saa kunnon kuvan, miltä tuo näytti)

Saapuminen Hôtel de Paris'n edustalle ja Kasinolle

Monacon ruhtinaskunnan palatsi ja vahdinvaihto

Villefrânche-sur-Mer ja näkymä Nizzaan

Eze oli ihana yllätys: kauniin kaunis kylä korkealla kukkulalla törrötti tavallaan meren yläpuolella kuin painovoimaa uhaten. Kivikylä kohosi ylös ja ylös täynnä ihania nähtävyyksiä ja pieniä puoteja ja taidepajoja. Minua harmitti aivan vietävästi, että meille tarjottiin paikallisella hajuvesitehtaalla (erittäin huono) esittelykierros, jonka ajan olisimme mieluummin Housuboyn kanssa viettäneet itse Ezeä tutkien. Eräs toinen pariskunta retkellä viihtyi tehtaassa liian kauan ja menasimme jopa siksi myöhästyä Monacosta vahdinvaihdosta. Minua ja Housuboyta taas ei kiinnostanut hajuvesiteollisuus - sitä varten olisimme menneet Grasseen, jos tämä visiitti ei olisi vienyt viimeisintäkin mielenkiintoa. Mutta tässä, mitä ehdimme nähdä:

tämä kielletty puutarha kylpi valossa ja oli täynnä toinen toistaan ihanampia eläinmuotoisia pensaita

Tässä vaiheessa kierrokseni hyppää taas Monacoon, sillä kävimme kahtena päivänä Monacossa ja kamerani sotki nämä kuvat. En jaksa pompotella näitä ees taas, joten saatte ne vähän huonossa järjestyksessä. Eli tässä on Monacon merimuseo, joka oli itsensä Jacques Cousteaun ylläpitämä ennen hänen kuolemaansa.

Ja Monacossa muuten näkee kaikkialla sen, että väki on todella rikasta.

Monacon katedraali

Vanhan kaupungin "portti"

Monacon satama

Kasinon takaovi

Housuboyn reissun kohokohta

The Casino

Hotêl de Paris (yö maksaa min 3100e ja Espressokuppi 90e)

Kasino edestä

Cannes ja kuuluisuuksien kädenjälkiä: Roman Polanski

Cannes ja näyttelijöiden sisäänkäynti elokuvajuhlille

Cannes'in tilataidetta

Sitten oli vuorossa Antibes.Ihana pikku kylä, josta löysin maailman ihanimman pienen kirjakaupan, jonka nimi oli Emma's Little Bookshop. Englantilaisia kirjoja täynnä! Siis aivan mahtavaa!

Antibes'in tori

Kappeli

Picasson museo

Miljardöörisatama

Ja viimeinen, mutta ei vähäisin: Saint-Paul-de-Vence. Tämä kylä oli säilyttänyt keskiaikaisen tenhonsa ja taiteilijakaupunkina pysynyt uskollisena tyylilleen. Kadut olivat ihanan kapeita kivikatuja, jotka mutkittelivat ja kaartelivat ihanan kapeita toinen toistaan ihanampien gallerioiden ja käsityöläisliikkeiden ohi. Meillä oli onni löytää eräs korupaja, josta löysin varsinaisia aarteita, jotka näytän seuraavassa kirjoituksessani.

Eze: idyllisen ihana kahvilabaari

kujat

Maisema kukkulalta

Päivämme turisteina meni todella kivasti ja illalla olimme aivan puhki ja valmiita sänkyyn. Kierros kesti 9-18, joten olimme aika ymmärrettävästikin hieman väsyneitä. Kierroksella oli hyvin vähän aikaa syödä, joten olimme kuolemassa nälkään, kun pääsimme Nizzaan. Siksi menimmekin vain suoraan Mäkkäriin emmekä edes miettineet ravintolaruokailua. Ainoa huono puoli Ranskassa oli ravintolakulttuurin hitaus. Suomessa noin pitkät odotusajat edes palvelun saamiseksi eivät kävisi päinsä, mutta otimme tämänkin Housuboyn kanssa kulttuurin kannalta ja olimmehan lomalla - ei meillä ollut niin kiire.

Aion vielä julkaista yhden kirjoituksen viimeisistä päivistä ja sitten palataan nykyaikaan. Huomenna on minulla vapaapäivä, joten olen innoissani siitä.

Nice, part 1

2011-09-21T20:17:00.000+03:00

Kuten olinkin jo täällä maininnut, minä ja Housuboy kiisimme Nizzan aurinkoon 7.9. viikon ajaksi. Ensimmäinen kriteeri meille oli loman valinnassa aurinkoinen rantaloma, jossa olisi myös jotain tehtävää ja nähtävää (eli siis ensimmäisenä tyrmäsimme Sunny Beachin). Toinen kriteeri oli edulliset lennot. Olin nähnyt Norwegianilla mainoksia, jossa mainostettiin edullisia Nizzan lentoja, joten ajatus alkoi tuolloin kypsyä. Housuboyn äiti oli luvannut maksaa meille matkat, mutta loppujen lopuksi maksoi meille vain lennot, mikä oli suuri apu meidän lomabudjettiin. Olin erittäin yllättynyt lentojen halpuudesta: otimme hintaan lisäksi yhden 20kg laukun, joka oli siis ylimääräiset 8e, mutta siltikin me kumpikin pääsimme Nizzaan ja takaisin Helsinkiin yht. 338e, mikä on mielestäni todella edullista. Toivon, että Norwegain pysyy toiminnassa KAUAN, sillä kone oli laadukas, henkilökunta ystävällistä ja kaikki suijui kuin tanssi muutenkin. Matkamme alkoi Oulusta ja jonkin aikaa palloilimme Hki-Vantaalla jatkolentoamme odotellen. Silloin saimme ensimmäisen vilauksen matkan mahtavuudesta: Hollannin jalkapallomaajoukkue oli nimittäin odottamassa samalla lentoaan käytyään pelaamassa Huuhkajia vastaan voitokkaasti edellispäivänä. Komeita poikiahan nuo olivat - sen taitavan pelaamisen lisäksi :D

Nizzassa ensimmäisenä löi vastaan L-Ä-M-P-Ö. Se oli niin huumavaa ja musertavaa, että päivät menivät hikoillessa. Muistin taas, että olen syksyihminen - en siis sellainen syysihminen, joka rakastaa sadetta ja koleutta, mutta sitä alkusyksyä, kun lämpötila on vielä yli kymmenen ja kumppareita ei välttämättä tarvita, mutta niitä voi pitää, jos niistä tykkää. Joka tapauksessa olimme Nizzassa perillä viideltä paikallista aikaa. Ensin menimme bussilla hotelliin. Bussi puolen tunnin matkan päähän maksoi - wait for it - 1e per hlö! (Ja juna Moncanoon 3,5e per hlö). Joka ikinen päivä Housuboyn kanssa nautimme loman aikana a) auringosta b) lasillisen viiniä c) jonkun muun tekemää ruokaa ravintolassa.

Ensimmäinen iltamme meni Housuboyn kanssa hostellin löytämiseen, asettumiseen ja paikkaan tutustumiseen. Olimme väsyneitä ja erittäin nälkäisiä, joten eka iltana sorruimme menemään Mäkkiin, mutta kompensoimme menemällä myös ravintolaan ottamaan lasilliset. Hostellimme oli ainoa reissumme aikana kokemamme pettymys yhden ruokapaikan lisäksi. Hotel D'Orsay oli ylihinnoiteltu tasoonsa nähden.

Place de la Massena

Tässä ekassa on Housuboy kävelyllä Promenade des Anglais'lla, joka on siis Nizzan päärantabulevardi. Nimensä se saa rikkailta englantilaisilta, jotka rahoittivat sen rakennuksen.

Ensimmäisen illan koittaessa etsimme kivan näköisen istuskelupaikan ja otimme lasilliset lomalle.
Housuboy ei suostunut reissulla kertaakaan juomaan viiniä, vaikka minusta se on tuhlausta - ranskalaisviinit vain ovat niin ihania!

Itsehän en suostunut juomaan juuri mitään muuta kuin viiniä (iltaisin siis).

Seuraava aamu - kuten jokainen - valkeni kauniina ja lämpimänä. Olimme päättäneet ottaa ensimmäisen kunnon lomapäivän rennosti. Emme aikoneet lähteä vielä katselemaan nähtävyyksiä sen kummemmin, vaan päätimme tutustua Nizzaan. Lähdimme kävelylle pääkatua pitkin kohti rantaa. Aamun vietimme kuljeskellen sitä kuuluisaa rantabulevardia pitkin. Katselimme rantapaikkoja jo vähän valmiiksi, jotta tietäisimme, minne haluaisimme myöhemmin. Minä räpsin kuvia rannalta, minkä kerkesin.

Nämä lounge-tyyliset paikat olivat ihan paratiiseja tuolla kuumuudessa: kylmää juotavaa ja varjoisa paikka merituulen käydessä ihanasti kasvoihin olivat ihana yhdistelmä. Luulimme ensin, että nuo paikat maksoivat, mutta todellisuudessa piti vain ottaa juotavaa tai syötävää.

Kirjoitan lisää seuraavista päivistä myöhemmin, sillä kävimme kolmantena päivänä turisteille tarkoitetulla päivän kiertoajelulla. Se oli mahtava kokemus monesta Nizzan läheisistä kaupungeista, jotka olivat oikeastaan jopa Nizzaa itseään mielenkiintoisempia - vähemmän turistipaikkoja ja enemmän luonnetta kuin Nizzassa.

Au revoir et une bonne semaine à tout le monde!

The end of the summer

2011-09-19T13:45:00.000+03:00

Minun kesäni päättyy aina kesätöiden loppuessa. Silloin nautin viimeiset päivät lomastani, mutta jotenkin en enää miellä kesää kesäksi. Tänä vuonna olimme kuitenkin Housuboyn kanssa päättäneet jatkaa kesäämme. Siitä kerron lisää vielä seuraavassa postauksessa, sillä nyt vähän fiiliksiä tältä hetkelä ja töiden päätöksestä.

Ensinnäkin lomitin tänä kesänä kolmea henkilöä, joista yhden työnkierron Intiassa hoidin myös. Tästä kyseisestä ihmisestä on myös tullut erittäin hyvä Ystävä kesän aikana. Vaikka kyseinen Jalkapalloilija oli jo tuonut minulle ihanaakin ihanampia vaatteita Intiasta, hän oli silti vielä ostanut Muumit Elävät Lasissa -tuikkulyhdyn, joka oli aivan ihana! Kaksi muuta naista olivat ostaneet minulle karkkia ja tällaisen rasian, koska olen kuulemma niin ahkera. Eräs esimiehistä veti minut syrjään kesän päätteeksi ja kehui panostani. Olin aika mielissäni, sillä tätä ei ole tapahtunut sen jälkeen, kun hän oli viimeksi esimiehenäni neljä kesää aiemmin.

Ja sitten: parhaat ystäväni ovat nyt kummatkin toisessa maassa! Nuorin kokee jo kovia koti-ikävätuskia, kun taas minusta tuntuu jännästi, että Keskimmäinen vasta lähti, mutta silti, että sydän olisi revitty rinnasta ja hän olisi ollut poissa jo todella todella kauan. On ihnhottavaa, kuinka ihaniin väleihin pääsimme kesän aikana takaisin - olimme taas kuin paita ja peppu. On outoa, kun enää ei olekaan ketään, kenelle soittaa jostain typerästä ja tyhjänpäiväisestä asiasta, jolle on hirissyt itsekseen vartin ja tietää, että vain siskot voivat ymmärtää vitsin. Tässä siis viimeinen siskosten ilta yhdessä. Ja huhuh, kyllä bailattiin!

Viikko jatkuu yliopiston ekalla kokonaisella viikolla. Olen vähän vieläkin Nizzan tunnelmissa. Mutta ihanaa päästä tänään äitin kanssa syömään Oulun FitWokiin! Ihana tällainen terveyswokkikonsepti!

La vita e bella

2011-08-17T10:32:00.000+03:00

Heippahei!
Kyllä on taas hymyilevänsorttinen elämä minulla! Paino on pudonnut, kunto on noussut kohisten ja se heijastuu a) jaksamiseen b) asenteeseen c) elämänlaatuun. Nyt sitten päätin vihdoin, että minä menen takaisin tanssimaan, vaikka se maksaisi maltaita. Oulussa kurssi City Dancella iki-ihanan Heikki Haltun opetuksessa maksoin kuitenkin 150e/ syyslukukausi, joten vaihdoin sitten kotipaikkakunnan työväenopiston perjantaikurssiin, joka maksoi 90e/ lukuvuosi. Sinne ohjaaja taas tulee Step Upilta Rovaniemeltä (mistä Heikkikin on lähtöisin silloisesta HotCakesista). Odotan aivan innoissaan pääsyä takaisn HipHop-tanssin pariin. Kalorit kuluu, on kivaa ja ajankulua ei edes tajua!

Lisäksi olen opettajan taitoja ylläpitääkseni (kun nyt on päästy hyvin arvosanoin alkuun) auttanut Pikkuveljeä enkun opinnoissaan. Kirjoitukset lähestyvät ja hänen paikkakuntansa kieliopin opetus on ala-arvoista ja lisäksi olematonta syksyn kirjoittajille. Poika siis kauhistui aika lailla ja pelkää rimanalitusta kirjoituksissa. Nyt taas ehkä olen onnistunut valamaan hieman uskoa tekemiseensä ja tähtää jo C:hen, mikä näyttääkin tällä hetkellä realistiselta tavoitteelta, hiphei, olen onnellinen, jos olen osaltani voinut auttaa tässä edes vähän!

Meksikolainen ystäväni on tulossa Suomeen. En malta odottaa, että pääsen taas viettämään aikaa hänen kanssaan. Carolina tuli Suomeen ensimmäisen kerran 2008, jolloin olin hänen tutorinsa. Nyt Caro seuraa sydäntään Suomeen ja odotan innoissani jälleennäkemistä ja mahdollista shoppailureissua (tai muuten vain ihanaa laatuaikaa, josta voi tännekin sitten laittaa kuvia).

Ennen kaikkea odotan 25-vuotissynttäreitäni jo nyt kuin tulisilla hiilillä. Siis mistä keksinkin heittää ilmoille Lontoon?! Nyt minä, Paras Ystävä, Nappisilmä ja Pieni ja Pippurinen olemme vakavissaan suunnittelemassa reissua kaikkineen. Sitä ennen minä pääsen Nizzaan tuhlaamaan rahani ja ihailemaan kauniita maisemia ja JetSet-elämää. En kyllä itse ymmärrä, miksi kenenkään elämän tavoite olisi olla rikas. Olisihan kiva kokeilla viikon ajan elämää ilman rahallisia huolia, mutta toisaalta en usko sen tuovan sen enempää onnea - huolia taas senkin edestä. Minusta on hienoa tietää, että ystäväni ovat ystäviäni, vaikka tienaankin heikosti ja olenkin (ainakin vielä toistaiseksi) köyhyysrajan alapuolella kesän ulkopuolisen ajan.

Mukavaa tänään taittuvan viikon jatkoa kaikille!

Sho-e-paholic hearts all things English

2011-08-13T23:02:00.000+03:00

Viime viikon viikonloppu meni minun brittivaatteissa. Eka mekko on ostettu Lontoosta, toka mekko on ostettu Asoksen nettikaupasta. RRRRRakastan näitä kerrassaan!

Saunailta työporukan kanssa:

Posing for the fun of it. Rakastan tätä mekkoa, siis en voi kyllin ihannoida tätä mekkoa. Etsin ja vihdoin löysin juuri sen, mitä hain! Ja nämä TopShopin kengät ovat niin parhautta ko. mekon kanssa, vaikka sen kanssa käy kyllä moni muukin kenkä, minkä kanssa haluaa esiintyä ja miltä näyttää.

T. sainpa vihdoin esiteltyä blogini mukaisia juttuja!

Ihanaa loppuviikkoa ja sunnuntaita kaikille!

Elämän suunnitelmallisuus

2011-08-10T11:00:00.000+03:00

Olen olemassa suunnittelufriikki: olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Siksi rukkaankin aikatauluni kuntoon jo hyvissä ajoin, mietin jatkuvasti, mitä kiireessä kannattaisi tehdä ensin, mitä sitten ja mitä voi jättää tekemättä.

Suunnittelen lomani melko tarkoin etukäteen: mitä kohteessa tehdään, milloin mennään mihinkin ja kuinka se vaikuttaa lomailun tuntuun. Älkää käsittäkö väärin - tulevalla Nizzan matkallani on suunniteltuna vasta kaksi asiaa: kahden päivän shoppailu ja yksi päivä Monacossa sekä yksi päivä St. Tropez'n rannoilla. Varmaa on tämän lisäksi vain se, että takaisin tullessa tarvin serkulta katon pääni päälle Helsingin päässä ennen seuraavan päivän Oulun lentoa, jonka Norwegian tarjosi paljon halvemmalla kuin Nizzan lennon päivänä.

Nyt minun suunnitelmafriikkeydelleni on annettu ultimatesysäys. Suunnittelemme nimittäin Parhaan Ystävän, Nappisilmän ja Pienen ja Pippurisen kanssa reissua Lontooseen minun ja Parhaan Ystävän 25-vuotissynttäreiden kunniaksi. Olen jo katsellut hostelleja, Phantom of the Operan esitysaikoja, Valioliigan otteluohjelmaa, ravintola- ja yökerhoarvosteluja sekä Stand Up -iltoja klubeilla ja parhaita shoppailupaikkoja sekä nähtävyyksiä. Ainoa ongelma toistaiseksi on, että vain minä olen käynyt Lontoossa, joten oletan, että asiantuntevuuttani tarvitaan. Ja pliis, vaikka teillä olisikin joku nerokas idea, mitä tehdä Lontoossa, jos ette ole yksi reissuun osallistuvista ystävistäni, jättäkää mielipiteenne pois! Tämä vain siksi, että reissumme on alle viikon mittainen ja aikataulutuksellani se tulee olemaan aika raskas :D

Olen neuroosini takia suunnitellut aina ja kaiken. Selitys tähän on hyvinkin selkeä: sillä tavalla kaikki langat ovat käsissäni. Jos jokin menisi joskus pieleen, en voisi syytellä siitä ketään muita kuin itseäni. Toisaalta minulal on pahemmanlaatuinen luottamuspula siihen, että joku muu saisi jotain tehtyä oikein yhtä hyvin. Se ei johdu siitä, että en arvostaisi muita ihmisiä, mutta uskon vain omaan kaikkivoipaisuuteeni, mikä on erittäin typerää. Taistelen neuroosiani vastaan jatkuvasti yrittämällä antaa Housuboylle myös päätäntävaltaa tekemisistämme ja menemisistämme. Lisäksi olen katsellut Lontoossa nyt jo niin paljon paikkoja, että haluan antaa myös ystävilleni vaihtoehtoja. Onhan selvää, että emme ehdi kaikkialle aikavälillä ke-su. Ihaninta on kuitenkin suunnitella, mitä kaikkea ihanaa voisi tehdä! Odotus on jo minulle puoli ruokaa: kun saan odottaa, kasvatan jännitystäni ja iloani tulevasta. Toki, joskus tiputaan sitten ja korkealta, mutta olen sen jälkeen vähän sellainen "Noh, ei kait sille mitään voi" -ihminen.

Jos suunnitelmien ja aikataulujen laatiminen on minulle merkki elämäni järkevyydestä ja siitä, että hallitsen kaiken, on taas siinä myös oma stressinsä. Housuboy on tuskaillut useasti sitä, kuinka vaikeaa minun on muuttaa suunnitelmiani, kuinka vaikeaksi tunnen oloni, jos jotain tapahtuu ex tempore tai en muuten vain tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Olen yrittänyt vuosien mittaan Housuboyn kritiikin paino... siis rohkaisemana! parantaa tapojani. Toisinaan lähdenkin ulos aivan yhtäkkiä Housboyn yllätykseksi ja pinnistelen koko illan sitä ajatusta vastaan, joka takaraivossa jyskyttää, että "näytät paljon rumemmalta, kuin kukaan, koska et ole nähnyt juurikaan vaivaa ennen uloslähtöä". Vastahakoisesti myönnän, että ex tempore -reissut ja -illat ovat olleet usein juuri niitä parhaita. Silti on edelleenkin turha haaveilla, että joskus pystyisin lähtemään ulos niin spontaanisti kuten siskoni Tanssija, joka ei huolehdi sillä hetkellä rahatilanteestaan tai kyydistä kotiin. Olisi ihanaa joskus pystyä ottamaan päivä kerrallaan ja huolehtimaan huomisesta huomenna. Inhoan kuitenkin elämän eteen heittämiä ikäviä yllätyksiä kaikesta eniten ja harmittelen sitä, jos joku menee sairastumaan silloin, kun se ei sovi aikatauluuni. Whitney Houstonin keikka meni esimerkiksi mönkään Ukin sairastumisen takia, mutta tiedostan toki senkin, että siinä tilanteessa ei tarvinnut edes miettiä, kumpi on etusijalla. Ja lisäksi minulle ovat hyväksi tällaiset tilanteet, joissa on pakko suunnitella kaikki uusiksi. Väitän siltikin, että toivun takaiskuista nopeasti ja useimmiten tiedostan sen tosiasian, että elämällä voi joskus olla omia suunnitelmia varalleni, minkä kautta hyväksyntä asioista tulee nopeasti. Uskon vahvasti siihen johonkin kohtaloon, että toisaalla sitten aukeaa ovi jne. Olen usein miettinyt, että minulla on Asperger-taipumuksia: epätavallisen sosiaalinen ihminen, joka ei häpeä sanomisiaan kuten "normaalit" ihmiset + hidas/ huono uuden opitun sovelluskyky + suunnitelmallisuuden, rutiinien ja hallinnan tärkeys.

Ainoat spontaanit asiat, joita teen tällä hetkellä ovat nettishoppailu ja lenkkeily. Ensimmäinen siksi, että vastuuta ei juuri ostovaiheessa ja ole toinen siksi, että se kuuluukin olla spontaania. Saatan päättää etukäteen, minä päivänä menen juoksemaan ja juoksenko sittenkään vai menisinkö rullilla, mutta lenkkeilyssä ja liikunnassa on parasta se, että teen tämän kaiken aivan omalla aikataulullani. Jos haluan nukkua päikkärit ennen lenkkeilyä, se onnistuu. Jos haluan hoitaa lenkkeilyn ensin ja ruoanlaiton sitten, menen lenkille heti töistä. Ja tätä spontaaniutta olen nyt yrittänytkin harjoittaa edes siellä lenkkipolulla oikein urakalla. Olen jo oppinut siihen, että en valitse reittejäni etukäteen, vaan juoksen sinne, minne haluan.

Mukavaa viikkoa kaikille! Omani jatkuu ruokatauolla Nizzan oppaan kanssa ja illalla Lontoon kartan kanssa!

Nousee päivä, laskee päivä

2011-07-29T10:38:00.000+03:00

Olen viime päivinä miettinyt paljon elämän kummallisuuksia ja niitä miettiessä juossut epähuomiossa lukuisia kilometrejä enemmän, kuin oli lenkille lähtiessä tarkoitus.

Enimmäkseen tämän ajatuksen sai aikaan se, että Paras Ystävä menetti taannoin rakkaan ihmisen, ja vaikka sitä kuinka yrittää parhaansa, ei vain ole sanoja. Itse en ole koskaan varsinaisesti menettänyt vielä ketään elämäni aikana. Hänen rakkaansa meni suhteellisen nopeasti eikä aikaa loppujen lopuksi ollut varmasti tarpeeksi - eihän meillä sitä koskaan ole. Itse olen lisäksi todella kova myötäeläjä ja lapsuudesta asti ystävänä pysyneen ihmisen surua on hyvin vaikea kuulla ja seurata vierestä. Ei siksi, että en jaksaisi kuunnella tai kantaa taakkaa kanssaan, vaan siksi, että ei itse voi kantaa sitä toisen puolesta, ei voi ottaa toisen surua pois. Ja sitä sydäntävääntävää tunnetta ei pääse karkuun, kun toisella on niin paha olla, että itsellä on paha olla toisen tuskan kuullessaan.

Tiistaina kävin parhaan ystävän ja vanhempiensa luona viemässä ystäväporukkani osanoton. Minusta oli erittäin tärkeää näyttää osanottomme. Istuimme heidän kuvankauniila pihallaa kukkaistutusten vieressä puutarhapöydän ääressä, joimme ihanaa Tropicanamehudrinkkiä, jonka seassa oli Vichyä. Ilta oli jo pitkällä ja sää oli sen mukainen: aurinko paistoi yhä lämmittäen säteillään, mutta ilman että olisi enää paahtanut niskaamme ankarasti. Hetki oli erittäin runollinen. Siinä illan edetessä kävimme usean vakavan ja vähemmän vakavan keskustelun, kun itku oli nielty taka-alalle. Lopuksi kävimme vielä Parhaan Ystävän kanssa hautajaisvastaanoton määräpaikassa katsomassa, miten valmistelut olivat onnistuneet ja sain esittää vielä osanottoni varsinaisille asianomaisille. Näin ilta jatkui Parhaan Ystävän autossa istuen, hänen kanssaan aikaa viettäen.

Illalla nukkumaan mennessä olin uupunut, mutta jotenkin olo oli myös seesteinen. Jos meidän on aikanamme täältä lähdettävä, niin olen onnellinen jokaisesta hetkestä. Ja lisäksi olen varma, että tällä kerralla lähtijä oli onnellinen siitä, että saimme hänen lähtönsä ansiosta kokoontua yhteen, osoittaa tukemme Parhaalle Ystävälle ja hänen perheelleen, sekä muistaa elämän suloiset ja katkerat puolet. Haluaisin ajatella, että tässä kaikessa surussa on myös toivon ja lohdun siemen: tietoisuus siitä, että elämä kantaa ja jatkuu, vaikka vielä se puristaakin otteessaan liian tiukasti. Ennen kaikkea minusta on hyvä muistuttaa kaikkia ystäviä silloin tällöin - nimenomaan teoillaan, että vaikka ei aina jaksaisikaan, on paikalla aina joku, jonka mielestä ei tarvitsekaan olla vahva. Joku, joka voi ehkä edes kannatella, tai jopa kantaa reppuselässä, ne vaikeimmat askeleet, jotka on mentävä eteen päin.

Elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma

2011-07-27T22:30:00.000+03:00

Viikonloppuna osallistuin siis elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan, eli Torniossa järjestettyyn Naisten Pinkasuun. Matkana oli vain 6,5km, mutta luulin juoksemaan lähtiessä, että matka olisi 8km. Olin lähtöpäivänä aika täpinöissäni ja lisäksi tunsin oloni hieman kipeäksi, mutta tiesin, että jos luovuttaisin siihen, luovuttaisin koko juoksuharrastuksenikin. Juoksin erittäin kevyesti hölkäten kummitätini kanssa matkan ja syke huiteli koko ajan silti 160 paremmalla puolella, mikä vahvisti epäilyäni jännityksestä tai flunssan alusta. Maaliin päästyäni sain kuvan Ellenin kanssa, joka oli ilahduttanut kummisetäni kehumalla tätä nuoreksi ja komeaksi hirvaaksi (kummisetäni täyttää vielä tämän kesän aikana 50).

Täytyy sanoa, että Ellen on todella todella kaunis luonnossa. Telkkarissa hänet minusta laitetaan liian vahvalla maskilla ja liian viimeistellyllä hiustyylillä lavalle, nyt oli ihanan kesäisen kevyt tyyli.Huomatkaa muikea ilmeeni meikittömässä naamassa...

Ilta jatkui maailman parhaalla kiinalaisella (Tornion Golden Flower), kummitätin luona saunomalla ja hieman viiniä maistellen. Illalla palasimme takaisin kaupungin puolelle Twin City -festivaaleille. Itse siirryin melko varhaisessa vaiheessa pois "vanhusten" seurasta omien kavereideni saapuessa ja suuntasimme Kaija Koon keikkalavaa kohti. Samaisella lavalla ihailtiin myös myöhemmin Juha Tapiota.

Ilta oli kerrassaan niin ihana! Kuntoilua, hyvää ruokaa, saunaa, hyvää juomaa, ennen kaikkea hyvää seuraa ja ihania ihmisiä, sekä hyvää musiikkia ja illan päälle lähdettiin baareilemaan Kemiin, missä sitten vedettiin jalalla koreasti niin innoissaan, että emme tajunneet valomerkin aikaa ennen kuin diskojytän tilalla alkoivat Tuntematton Potilaan ensiplinkutukset. Ja voin muuten kertoa, että niillä kehuilla, mitä illan aikana sain ja sillä hauskanpidolla ja fiiliksellä, minkä sain illasta irti, elän varmasti vielä viisi vuotta lisää!

Minulla on kesä! (muttei loma)

2011-07-16T19:53:00.000+03:00

Siis olen kyllä aika neiti, mutta en tiedä, olenko ennenkin maininnut tästä minun pikku sivukesätyöstä, jota voisi myös kutsua orjaleiriksi - eli mummini mansikkaplantaasista. Siellä ei juhlita kauniilla vaatteilla, ei edes rusketuta pikkuhepenissä, sillä ötököitä on niin paljon, että ei edes ilkeä. Tällä tavalla siis vietän aina kolme viikkoa kesästäni, ressaten mansikoista. Olen nyt stressinkin takia luultavasti koko ajan vähän kipeänä - kurkku vaivaa, nieleminen tekee kipeää, mutta angiinasta ei kuitenkaan ole kyse. Kuumeelta olen onneksi säästynyt.

Mutta: kesästä olen pyrkinyt nauttimaan as much as possible. Rakastuin näihin Ginan koruihin telineessä ostin: ne sopivat täydellisesti mulle ja korostavat jotenkin sekä vihreitä silmiäni, rusketustani että kiinnittävät liikkuessaan kivasti huomiota kasvoihin. Olen todella ihastunut näihin, pikku juttu, mutta ovat todella kivat!

Ohessa on sitten mänkkikuva, örgh. Kuvan toppi on H&M, enkä tajua, miksi ostin sellaisen, joka peittää vatsaa, jota mulla ei enää ole?! Se on kadonnut juoksun ja rullaluistelun myötä. Ostan edelleen M-koon yläosia huomatakseni, että ne vähän niin kuin roikkuvat. Tosin tämän topin tilanteessa S ei mahdu minun rinnan ympäri mitenkään. Ai niin ja tämä ei ole nyt kovin korrekti asu, koska alla on bikinit ja suuntana ranta. Sortsit on vanha Onlyn löytö, ballerinat on viime kesän Seppälän löytö. Ne ovat minusta todella söpöt! Huomatkaa Housuboyn koneelta puuttuva kuvankäsittelohjelma, jonka ansiosta näette meidän siivouspolitiikan tuloksia: tuo reppu on siis meidän KEITTIÖN lattialla... (muttei tällä kertaa minun jäljiltä)

Kaikista kivointa on ollut pienet tapahtumat kesässä, jotka piristävät minua ihan kummasti! Viime viikonloppuna käytiin meidän firma kesätyttöjen (ja okei, yhden käytännössä vakinaisen, mutta kuitenkin määräaikaisessa työsuhteessa olevan ihanan naisen) terassilla, ulkoilemassa ja kotibileiden kautta sitten mentiin paikalliseen yökerhoon. Aloitimme illan Kemissä Rantamakasiinin terassilta, missä meillä oli pöytävaraus. Vaikka ruoka olikin aika hyvää, tilausten kanssa tuli luvattoman paljon ongelmia ja luvattoman vähän anteeksipyntöjä (nolla) tai hyvitksiä näistä kämmäyksistä. Ilta jatkui rannassa kauniin ilman takia ei tehnyt mieli edes mennä sisään. Loppujen lopuksi myöhemmin siirryimme sisätiloihin saunomaan ja sitä kautta valmistumaan baariin lähtöön.Olin taas polttanut meille kaksi kesälevyä, jotka saivan onneksi kiitosta, joten meno oli vissiin hyvä :)

Jopa Kemissäkin voi siis viettää onnistunutta iltaa. Tämän huomasi kaikki ja nyt olemme sitten onnellisia siitä, että tämä oli se omakustanneilta ja firman lahjoittama illanvietto on meillä vielä edessä. Me odotamme nyt taas kaikki tällä tuloksella loistoiltaa tällä loistoporukalla. Olen niin tyytyväinen, että onnistuimme järjestämään niin kivan illan ja ensi kerralla kaikki aikovatkin olla alusta loppuun asti mukana (nyt osa luovutti, mutta se ei meidän menoa hiljentänyt). Mulla oli terassilla päällä H&M:n kiilakorot ja New Lookin mekko sekä Sveitsin Manorista ostettu käsilaukku. Mulla oli sama asu muuten töissä, mutta leggingsit alla ja neule päällä. Näin siirryttiin sitten kivasti iltapäivädrinkeille ;)

Näillä asuilla tytöt sitten lähtivät baariin! Joukko vähän harveni, mutta bileet eivät kärsineet. Tuossa kuvassa päällä on Vero Modan vyötäröfarkut (me love!), Lindexistä ostettu kaulakoruhärpäke (which I also love), H&M:n musta perustoppi ja Banana Republicin ohut cashmir-silkkineule, joka on aivan ihana kesäneule! Tässä meitä sitten oli kauniita naisia kokonainen kööri ja näillä mentiin vielä iltaa jatkamaan. Minä olen hyvin, hyvin onnellinen illan onnistumisesta, hyvästä seurasta, kauniista säästä, mahdollisuudesta tanssia koko yön läpi ja KESÄSTÄ!

Loman tarpeessa

2011-07-06T09:05:00.000+03:00

En ole koskaan ennen valittanut töistäni, enkä aio sitä tehdä nytkään - olen erittäin kiitollinen siitä, että saan olla töissä kaikki kesät. MUTTA istuessani vanhempien terassilla näinä ihanina kesäiltoina vedän keuhkot täyteen luontoa ja mietin, että minäkin haluaisin jo olla lomalla. En tarvitsisi edes palkallista lomaa, vain edes pari viikkoa aikaa vain olla. Eritoten siksi, että jos valmistun tähän rakastamaani aineenopettajan ammattiin, saan melko pitkähkön kesäloman! Odotan todella innolla Nizzan matkaamme Housuboyn kanssa, mutta haluaisin enemmän aikaa nauttia Suomen luonnosta. Viikonlopun aikana kuitenkin aina roikkuu se tulevan arjen paino jo hartioilla ja tällaiset hetket eivät ole täysin kaikessa voimassaan:

Mökiltä on tämä ensimmäinen. Isä laittoi kuvan Facebookiin ja tajusin, etten ole kerennyt mökille tänä kesänä ollenkaan!

Tämä kuva taas on Kemin sisäsatamasta. Kemi on oikeasti muuten todella ankea kaupunki, mutta sisäsataman uudelleenrakennus on piristänyt sen ilmettä kummasti: kauniina kesäpäivänä näkee melkeinpä satoja ihmisiä samalla alueella ulkoilemassa, istuskelemassa ja viettämässä aikaa joko puistoalueilla, minigolfradalla, rantamakasiineissa tai satamassa. Lähellä on myös ihan uimarantakin. Talvella ankeus palaa taas vanhoihin uomiinsa, mutta kesällä Kemi on ihan visiitin arvoinen paikka.

Lisäksi Housuboyn kanssa on puhuttu kesän suunnitelmista seuraavaa:

- säästetään rahaa pitämällä herkkulakkoa päällä viikolla (kielletyt: pulla, karkki, limukka ja sipsit sekä kaikenlainen roskaruoka)
- käydään Ruotsin puolella Seskarön rannalla kauniina päivänä
- harjoitellaan puolimaratonia varten (Ruskamaratoonilla ois tarkoitus jo juosta)
- nuukaillaan vaateostoksissa muutenkin, jotta kaikki rahat saataisiin törsättyä Nizzaan

p.s. Hotelli on jo varattu ja matkakuume nousee! Seuraavaksi aletaan miettimään autovuokrausta!

Juhlahumua

2011-06-23T10:24:00.001+03:00

Meidän perheestä katosi yksi jäsen maailmalle - onhan se muidenkin oikeus kuin allekirjoittaneen, mutta ennen sitä kerkesimme juhlia Kuopuksen ylioppilaslakkia. Meidän abirenttu juhli sivistyneesti ja oli minusta oikein edustava juhlakalu. (Tässä saattaa olla se syy, että mulla on joskus jonkinlaisia ulkonäkökomplekseja/ alemmuudentunnetta aiheesta ;)

Siskoni mekko on tilattu Kiinasta mittatilaustyönä. Mekon itsensä malli oli valmiina nettikapuassa, mutta sinne mitat syötettyään sai oikein näppärästi kolmessa viikossa mekon kotiovelle toimitettuna haluamansa näköisenä. Mekon väri oli upea ja helmaa "litistettiin" sitten vielä vähän vähemmän pöyhkeäksi kotioloissa Keskimmäisen eli Artesaanin toimesta. Ja hienolta näytti!

Meistä ei ole ikinä juuri kunnon kuvia ja kameran ollessa käsillä, käytin törkeästi tilaisuuden hyväksi ja pakotin Housuboyn pariin kuvaan.

Toppi: Dorothy Perkins

Bolero: lainassa äitiltä

Hame: Esprit

Korvikset: CityMarket/ Ibero

hiuskoru: Lindexin kaulakoru

kengät: TopShop

Tässä on sitten juhlahumuisen perheen potretti. Etsimme äitini kanssa yläosaa ko. Your Facen hameeseen kissojen ja koirien kanssa ja lopulta jotain löytyi. Keskimmäinen taas tuunasi H&M:n rantamekon kivoilla kanttinauhoilla (ja kuumaliimapyssyllä :D) sekä lisäsi sekoitukseen juhlavat kengät ja boleron. Itse en ikinä jaksa vaatteideni kanssa väkertää, mutta siskoni väkertää jo ammattinsakin puolesta kaikki omista vaatteista tanssijoukkueensa esiintymisasuihin. Siskollani on tarvittavaa kärsivällisyyttä ja taitoa tuollaiseen näpertelyyn. Itse olen enemmän askartelija ja kutominen käyttää minulta taas hyvin.

Juhlat olivat oikein onnistuneet. Jatkoimme Artesaanin kanssa mukana bileissä nuorison kanssa ja hauskaa oli paikallisessa. Päivä oli tapahtumarikas ja vieraita kävi paljon. Olin ylpeä, että tekemäni vadelmajuustokakut olivat suurmenestys juhlapöydässä, kuten myös Meksiko-teeman innoittamat texmexruoat. Äitini ja ystävänsä onnistuivat taas järkkäämään onnistuneet juhlat ja omasta mielestäni kivoimpia ovat juhlat, joissa perhe voi itsekin nauttia vieraiden seurasta, mikä meillä onnistui loistavasti.

Näihin kuviin jäänkin juhannuslomalle, jonka aikana/ jälkeen postaan tämän hetken suosikeistani. Olen työstänyt aihetta jo jonkin aikaa ja olen innoissani tästä, vaikka se ei iso juttu olekaan oikeasti :) Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille! Ei anneta sään lannistaa!

My final day of music

2011-06-16T08:57:00.000+03:00

Haluan jo päästä postaan kaikesta muusta, joten nyt tulee vimpat musiikkijutut. Esim. toissa viikonlopun ylppäreiden pukuloisto on vielä esittelemättä, kuten myös Keskimmäisen ja minun lomatyyli sekä Suomen rundin muut riehakkaat kuvat. Reittimme kulki siis viime vklp täältä Lapista ensin kohti Hattulaa, sieltä Tampereelle päiväksi Särkänniemeen kummityttöjen kanssa (ihana päivä!) ja illaksi Ahlaisiin Porin lähelle. Road Trip + minishoppailu + sukulointi + huvipuistoreissu + kummitytöt + mökkiranta = täydellisyyttä!

Mutta tässä tätä musiikkia:

day 28 - a song that makes you feel guilty (kuunnelkaa kappale, niin ymmärrätte)

Mel C - If that were me

day 29 - a song from your childhood

Rölli - Usvametsän Neito (ei ole luultavasti olemassa Rölli-laulua, jota en osaa ulkoa, mutta tämä oli mun lemppareita, koska tässä oli sanomakin)

And finally:

day 30 - your favorite song at this time last year

Kymppilinja ft. Mariska - Minä

Tämä on muuten edelleenki mun lenkkitsemppausbiisi - ei ole niin pahaa kuolemaa, etten jaksaisi juosta, kun tämä soi :)

Hauskaa viikontaitetta kaikille!

Se huonompi postaaja..

2011-06-08T13:36:00.000+03:00

Voi kauhistus, miten olenkaan laiminlyönyt postaamistani! Mutta mulla on aika hyvä syy: meillä oli Kuopuksen lakkiaiset plus olen paahtanut töissä niska limassa ja kotona en ole jaksanut ajatellakaan monesti edes koneen aukomista.

Tässä kuitenkin tulee pari biisiä lisää kuukauden musiikkihaasteeseeni:

Day 25 - a song that makes you laugh

Ei tarvinnut kauaa miettiä, mikä musiikki oikeasti saa minut nauramaan, joten:

Day 26 - a song that you can play on an instrument

Osaan siis soittaa tämän viululla, koska opettelin sen kerran äitiä varten :)

Day 27 - a song that you wish you could play

Tämä on minusta vaan niin hyvä! Osaisinpa kiskoa nuo osuudet kunnolla jousisoittimella!

Pyrin laittamaan lakkiaiskuvia tänne ainakin jonkin verran, varsinkin, koska siskoni on niissä nätti kuin nukke! Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

p.s. me suuntaamme siskoni Keskimmäisen kanssa viikon vaihteessa kohti Etelä-Suomea ja Särkänniemen huvipuistoon Jääprinsessan ja siskonsa Hyväntuulisen kanssa. Odotan tätä innolla, varsinkin, koska tarvimme siskoni kanssa muuta ajateltavaa kuin sen, että Kuopus pakkasi kamansa ja lähti (ainakin) kesäksi Lontooseen au pairiksi (jealous, me?!)

Day 24 - a song that you want to play at your funeral

2011-06-02T19:55:00.000+03:00

Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus - Kehtolaulu

Okei, tässä lauletaan pojasta, mutta tää on _ihana_ mutta sitä ei löydy Youtubesta tai mistään muualtakaan, joten sori, että kuule sitä nyt :)

Tää vastusti nyt niin paljon, että nyt on sitten hiljaista :D

Day 23 - a song that you want to play at your wedding

2011-06-01T08:27:00.000+03:00

I have two, that I absolutely want:

Tämä kappale siksi, että tämä on aivan täysin minun ja Housuboyn biisi. (Kuvittelen siis edelleen, että minua joskus kositaan ja tuleva sulhanen on juurikin tämä Housuboy, hih).

Tämä jälkimmäinen kappale alkaa vasta, kun siinä on ensin kohtaus Greyn Anatomiasta, mutta se täytyy olla juuri tuo versio, koska kukaan ei ole ikinä saanut esiintymisellään mulle tällaisia kylmiä väreitä aikaan. Tältä pitääkin näyttää ja kuulostaa, kun oikeasti laulaa rakkaudesta ihmiseen! Mulla on eräs kaveri, joka laulaa paremmin kuin yksikään tuntemani artisti, mutta ei ole koskaan paljastanut kykyjään julkisuudessa. Häntä haluaisin kuitenkin pyytää laulamaan tämän häissäni ja se olisi täydellistä.

Day 22 - a song that you listen to when you’re sad

2011-05-30T15:27:00.000+03:00

Olen niin onnellinen, että tätä kappaletta ei ollut vielä silloin, kun olin Sveitsissä, sillä siinä tapauksessa olisin rypenyt itsesäälissä tämän kappaleen pyörteissä aina, kun koti-ikävä iski.

Minullahan on ollut aina koti, johon mennä. Luin eilen perheemme suursiivouksen yhteydessä omien ylioppilasjuhlieni satoa, kun äiti kiikutti minulle YO-juhlani kansion, jonka sisällä oli puhe laskuvarjoista ja korkealle tähyämisestä. Silloin se vielä tuntui vähän hassulta puheelta, mutta kuinka viime aikoina onkaan laittanut usein kädet ristiin ja kiittänyt siitä, että koti on kuin laskuvarjo: hyppy tuntemattomaan ei voi epäonnistua, kun on tukena oikeanlainen. Joten tätä kappaletta minä kuuntelen aina, kun olen surullinen ja muistutan itseäni siitä, että minulla on kotisatama, turva ja rakkaus siellä, missä sitä eniten tarvin. En ole yksin.

Kahelia kyllä, siitä on joskus ollut haittaa. Minä turvaan kyllä edelleen vähän turhankin paljon kotiväkeeni ja olen ehkä liikaakin kotihiiri. Haen joskus ihan turhaan hyväksyntää kotoa asioille, joille tiedän sen saavani kuitenkin ja vahvistusta itsetunnolle sieltä, missä tuki on suurin. Kunnioitan esimerkiksi vanhempieni mielipidettä niin paljon, että epäröin tehdä asioita ilman heidän hyväksyntäänsä. Vain Keskimmäinen on meistä tässä suhteessa poikkeava: hän ei mielipiteitä kysele. Minulle on ylitsepääsemätön ajatus, että minulla ei olisi ollut tällaista tukiverkkoa: rakastavat vanhemmat, jotka ovat pysyneet yhdessä kaikista elämän heittämistä vaikeuksista huolimatta, tarkoin vaalitut sukulaissuhteet, joista ammennamme serkkujeni kanssa edelleen voimaa ja pettämätön sisäinen huumori. Pienenä tapasin aina sanoa, että minusta ei tule ikinä vanhempieni kaltaista, mutta päivä päivältä joudun myöntämään, että olen tasan tarkkaan samanlainen. Ja ne jutut, jotka pienenä tuntuivat ihan tyhmiltä, ovat täysin samat arvot, joita toivon luovani omaan kotiin.

Ennen kaikkea tämä laulu kuvastaa sitä tunnetta, mikä jokaisella pitää olla kodistaan: koti on siellä, missä sydän on ja mikään paikka maailmassa - mikään tunne maailmassa ei ole niin arvokas kuin koti.

Day 21 - a song that you listen to when you’re happy

2011-05-30T15:16:00.000+03:00

Savage Garden - Affirmation

Saa nähdä, onko tämä oikea versio, mutta tätä kuuntelen onneeni. Se kertoo kaiken maailman faktoista roskaruoan vaikutuksista karman lakiin ja se summaa erittäin hyvin oikeudenmukaisuuden, ihmisten ajatusmaailman ongelmakohdat sekä elämän iloiset pikku totuudet.

Ihanaa alkuviikkoa kaikille!
t. Sho(e)paholic, joka tällä hetkellä inhoaa näitä pedagogisiin opitnoihin kuuluvia mukatieteitä, joissa pitää kirjoittaa turhanpäiväisiä kandityön laajuisia tutkielmia...

Day 20 - a song that you listen to when you’re angry

2011-05-28T11:00:00.000+03:00

Asennebiisi ärsytykseen - näitä kyllä löytyy: samalla listalla myös Anoukin Nobody's Wife, Alanis Morrissetten You Oughta Know.

Tänään on shoppauspäivä: etsin täydellistä asua siskon lakkiaisiin. Wish me luck!

Day 19 - a song from your favorite album

2011-05-27T13:51:00.000+03:00

(apulanta – maailmanpyörä)

Albumilta Plastik (2000)

Ei lisättävää.

Day 18 - a song that you wish you heard on the radio

2011-05-26T13:44:00.000+03:00

Kate Voegele – No good

Olen valinnut pätkän lempisarjastani suoraan, eli One Tree Hillistä. Se on ihana katsottavaa ja rakastan tätä biisiä. Kyseinen artisti ei kai ole koskaan ainakaan Euroopassa ole päässyt pinnalle, vaikka ääni on ihana ja musiikki samaten.

p.s. Eilen kävin yli 1,5h lenkin, eli kunnossa ollaan. Sykemittari kehui minua suorituksen päätteeksi, hihi! Suosittelen kyllä motivaattorina erittäin lämpimästi kaikille tuota aparaattia!

Day 17 - a song that you hear often on the radio

2011-05-25T07:36:00.000+03:00

Lady Gaga - Born this way

En tosin ole vielä kyllästynyt - kyllä jalka edelleen vipattaa ja laulan mukana, kun kuulen tätä!

p.s. Uutukainen sykemittarini on ihan mahtava motivaattori! Siitä näkyy edistys, kulutus, reeniaika ja kaikki muukin tarpeeton ja tarpeellinen! Tänään vuorossa viikon pisin lenkki, joskin hieman väsynyt olen tässä vaiheessa. Täytyykin siis kiskaista lenkkitossut jalkaan heti töistä kotiuduttuani, jotten juuttuisi sohvan pohjaan (ja nukahtaisi päikkäreille kuten eilen). Hiphei ja on jo keskiviikko! Enää kaksi aamuherätystä! Mukavaa aurinkoista päivää kaikille!

Day 16 - a song that you used to love but now hate

2011-05-24T15:25:00.000+03:00

Jenni Vartiainen - Missä muruseni on

Siis tää OLI niiiiiin ihana. Kunnes se meni överiksi. Nykyään joka kerta, kun Jenni aloittaa menevänsä parvekkeelle nukkumaan, mietin, että hyppää jo alas sieltä. Tää ei ole Jennin vika, se on radioränkytyksen. Korostan, että Jenni on maailman tämän hetken ihanin naisartisti ja muutenkin ihana, kaunis upea neitonen! Veti Tornion Umpitunnelissa ihan mahtavan (liian lyhyen) keikan mun synttäreitteni kunniaksi (hihi, varmaan) maaliskuussa. Eli summa summarum: rakastan artistia, hänen musiikkiaan ja kaikkea muuta, paitsi tämän biisin puhkikulutusta radioasemilla.

13, 14, 15

2011-05-23T08:03:00.000+03:00

Day 13 - a song that is a guilty pleasure

Adam Lambert - If I had you (jotta ette soittaisi sitä vahingossa, jos vihaatte tätä "renkutusta"). Minä rakastan tätä ja tää on minusta parhaita asennebiisejä hikilenkille ikinä!

Day 14 - a song that no one would expect you to love

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Lintu
Kukaan ei usko, että fanitan kyseistä kokoonpanoa, mutta minusta nämä sanoitukset ovat aivan ihania!

"En kadu ketään heistä, joita syliini suljin - heitä sentään rakastin.
Itken kaikki niitä, joiden ohitse kuljin, joita väistin ja pakenin.
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin, löysin lähelle itsekin,
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin, heti eksyin ja palelin."

Day 15 - a song that describes you

Emmi - Wake me up
Tästä kappaleesta en löydä videota, mutta sen voi kuunnella linkittämälläni sivulla. Mutta tässä on kuitenkin sen sanat, jotka saavat minut kuvittelemaan, että kappale kuvaa minua:

I like to know I´m the key that unlocks me

I like to be, like to feel incomplete
Enjoy to be like I am and always will be
Best things are free
I believe, I believe

I like to hear honesty, no lying
I like to feel my thoughts, see them flying
Enjoy the smile of a child, purely loving

Somebody please shake me
Somebody please wake me up
Somebody please
Wake me up, wake me up

I wouldn´t take up my time, with trophy hunting
I wouldn´t say empty words, no flaunting
I can not stand anymore, I keep on looking
For something real I can feel, I can feel

I won´t give in to this world, keep on fighting
I won´t get nothing for free, no use applying
I won´t agree to the fact, the pain is growing

I like to be maybe little naive
Shake me up somebody please
Best things are free, I believe
I believe, I believe

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Day 12 - a song from a band you hate

2011-05-20T13:32:00.000+03:00

Sori vaan, inhoan Haloo! Helsinkiä. Turhauttavaa renkutusta!

Mutta muissa asioissa: viikonloppu lähenee ja sain uuden iki-ihanan sykemittarin! Nyt lähden lenkille iltasella Housuboyn kanssa aivan innoissaan, kunhan saan asetukset kuntoon töiden jälkeen. Nämä sai tilata tällä kertaa siis täältä meidän työpaikan kautta alennuksella. Olen melko hyvilläni, että tällainen tilaisuus tarjoutui. Näin sykemittarin hinta oli halvempi ja se karsitaan suoraan tilistä. Olen keksinyt aika hullun tavoitteen nimittäin: mikäli jalkani kestävät, haluaisin juosta elokuun lopulla puolimaratonin! Iiks, kuulostaa hullulta, mutta toisaalta juoksuni on viime aikoina kulkenut todella kivasti ja kymppi ei enää tunnu juurikaan tavoitteelta. Toivon vain, että into kestää, mutta toisaalta näin ihanan sykemittarin kanssa uskon siihen aika vakaasti. Ihanaa viikonloppua kaikille! Pohjoisessa paistaa aurinko ja ruoho vihdoin vihertää!

Day 10 and 11

2011-05-19T08:16:00.000+03:00

Day 10 - a song that makes you fall asleep

Tähän nukahdan siksi, että tämä lauluu rauhoittaa minut ja tunnen aina oloni hyvin lohdutetuksi tämän laulun myötä. Saan siitä valtavasti voimia ja muistan, että huomista voi murehtia huomenna - kyllä elämä kantaa päivä kerrallaan.

Day 11 - a song from your favorite band

Huono versio kappaleesta, mutta toisaalta tästä ei koskaan tullut sinkkua. Minun lempibiisini kyseiseltä yhtyeeltä eivät juuri koskaan ole sinkuiksi asti päässeet ja hyvä niin. Tämä on teiniaikoijen ahdistusmusiikin eliittiä!

Day 09 - a song that you can dance to

2011-05-17T14:54:00.000+03:00

Tämä on nyt ollut kestosuosikki danssibiisinä, kun en ole kyllästynyt tähän. Tämä ei ole tarpeeksi suosittu soidakseen Lady Gagan tai Rihannan tavoin baarissa koko ajan. Tosin niihinkin tanssin ihan mielissään :D

P.S. En pääse yli tästä MM-fiiliksestä!!

Vad är bättre än sex?
- Sex-ett!

A lotta days in music

2011-05-16T08:04:00.000+03:00

Day 5 - A song that reminds you of someone

Rakkaudella Parhaalle Ystävälle <3

Day 6 - A song that reminds you of somewhere

Rakkaudella Inarille <3

Day 7 - A song that reminds you of a certain event

Rakkaudella kyseiselle musikaalille @ Her Majesty's Theatre

Day 8 - A song that you know all the words to

Tähän tulee tänään kaksi biisiä, koska se vaan tänään kuuluu asiaan:

Koska olen kotoisin erittäin läheltä Torniota, ei eilen voinut vastustaa kiusausta ja siksi olenkin viettänyt eilen yöllä (ennen työpäivään heräämistä) noin tuntisen Haaparannan liikenteessä. Ihanaa Leijonat, ihanaa!

Day 04 - a song that makes you sad

2011-05-12T15:27:00.000+03:00

Tämä on surullisin kappale, jonka tiedän. Tai ei se muuten olisi, mutta itken musiikkivideon ansiosta joka kerta. Liittyy liikaa henkilökohtaisiin kokemuksiin ja sitä kautta saa minut erittäin onnettomaksi. Lisäksi videossa on kuitenkin tärkeä sanoma ilman saarnaa. Näin joskus käy, mutta ehkä me voisimme auttaa vielä enemmän? Tämän videon myötä lähetän ajatuksen omalle ukilleni, jonka oikea sielu on jo mennyt, mutta jota rakastan edelleen - kaipaan vain sitä omaa ukkiani.

Day 03 - a song that makes you happy

2011-05-11T14:40:00.000+03:00

Savage Garden - Crash 'n' Burn

Minun teiniaikani lempibändi teki mahtavia kappaleita, joista tämä on ehkä minulle se kaikkein rohkaisevin:

"Let me be the one you call,
if you jump, I'll break your fall,
lift you up and fly away with you into the night.
If you need to fall apart,
I can mend a broken heart,
If you need to crash, then crash 'n' burn,
you're not alone.

'Cause there's always been heartache and pain
and when it's over you'll breathe again."

Day 02 - your least favorite song

2011-05-10T07:44:00.000+03:00

En voi sietää tätä kappaletta. Mielestäni silti jotenkin perustelee, että on jotenkin oikein pettää. Tai siis sillä tavoin, että voi minua raukka, kun nyt olen pettänyt ja tunnen syyllisyyttä. Olen ehkä tajunnut kappaleen väärin, mutta vaikka sen tajuaisin oikeinkin, en pitäisi siitä yhtään enempää. Ärsyttävä ränkytys, tylsä melodia, huonot sanat. Periaatteessa Lauralla on ihan kaunis ääni, mutta ei kovin originelli. Inhottaa kyllä postata tällaisia negatiivisia juttuja...

p.s. Löysin unelmieni hääkengät! (Ai miten niin mua ei ole edes kosittu :D?!) I don't need a diamond ring, just get me some really pretty shoes!

30 days of music

2011-05-09T15:29:00.000+03:00

Päätinpä siirtyä taas postauksissa kesän kunniaksi tavoitteeseen 1 postaus per päivä. Tämä blogeissa levinneen haasteen muodossa. 30 Days of music!

1 #

Day 01 - your favorite song Junnu Vainio – Vanhoja poikia viiksekkäitä

Rakastan Junnu Vainiota. En tiedä miksi, mutta tähän olisi voinut laittaa myöskin esimerkiksi Yksinäisen Saarnipuun. Tämä kappale on kuitenkin ollut niitä ensimmäisiä elämässäni, jonka opin ulkoa, hoilasin ja hoilasin. En voi kuunnella tätä kappaletta ilman kylmiä väreitä enkä voi kuvitella, että kyllästyisin tähän ikinä. There. I said it.

p.s. -7kg joulusta!

Ensin tästä eilisen tuloksesta..

2011-04-18T11:27:00.001+03:00

Postaan Helsingin ihanasta reissusta vielä myöhemmin, kun kameralla on kivoja kuvia kivoista ostoksista. Mutta mutta.. Mihin hiivattiin tämä maa on menossa? Mun jopa parhaat kaveritkin jotkut innoissaan hehkuttavat äänestäneensä tätä Perussuomalaisten muutosvoimaa kannattaen. Siis mitä te äänestätte? Markkaa takaisin? EU:sta pois? (80% suomalaisista on muuten tyytyväisiä EU:hun) Vai kenties muukalaisvihan ja aborttikiellon puolesta? En voi sanoa muuta kuin että kansa sai edustajat, jotka kansa ansaitsee. Toivon, että tämä kausi antaa Persuille mahdollisuuden todistaa kansalle, kuinka yksinkertaistetut puheet eivät välttämättä tuo yksinkertaistettua politiikkaa ja jos tuovatkin, se ei välttämättä ole hyvä asia. Toivon siis persujen mahalaskua. Muistan edelleen liian elävästi ensimmäisen persujen julkkisedustajan vinkeet, muistatteko te? Onneksi kyseinen sairaslomilla suurimman osan kaudestaan viettänyt edustaja ei jäänyt sen enempää loisimaan yhteiskunnan rahoilla, kun heitti lusikkansa nurkkaan (tämähän on siis vain provosointia, loisiminen kun on persuille niin hengen asia, vai miten on, Tony Halmeen äänestäjät?).

Oma ehdokkaani ei siis Lapin vaalipiiristä mennyt läpi, pahoitteluni Ulla Karvo. Toisaalta harmittelen myös entisen luokkakaverini Katri Kulmunin (kesk) hieman vajaaksi jäänyttä äänisaldoa, sillä tuollainen nuori olisi ollut eduskunnalle varmasti hyväksi :). Joo, kyllä mie kannatin Kokoomusta, mutta en koe, että oikeistolaisuus menisi Kokoomuksella niin äärilaitoihin kuin Persuilla. Kokoomuksen vaaliohjelmassa ei kuitenkaan ole se, että potkitaan mamut takaisin kotiinsa. Tällä hetkellä toivon, että hallituksessa olisivat sitten demarit ja kokoomus, mutta kaipa nuo persut on pakko sinne tulosten perusteella päästää. Lisäksi tiedän, että moni mieltää Kokoomuksen eriarvoistajana. Toki kyseessä on porvaripuolue, mutta silti mielestäni arvopohja on kohdallaan ja esim. Stubb on esiintynyt mediassa edukseen. Minulle jäi myös muutostoivomuksen lisäksi sellainen kuva, että Kokoomus on kansan mielestä kuitenkin tehnyt jotain oikein, jos se voittaa vaalit edellishallituksen jäljiltä, kun taas Keskusta jäi tappiolle juuri vaalirahasotkujen takia (myös Maria Tiura tippui, mikä on minusta aivan oikein).

Eniten minua huolestuttaa näissä vaaleissa tämä nouseva muukalaisviha, jossa en halua ainakaan omien lapsieni kasvavan. Entä jos opettaisimme lapset siihen, että kaikki ovat ansainneet avun? Omaa yläasteen opettajaani lainaten (taksvärkkipäivän pep-talk): Koskaan ei saa olla omat asiat niin hyvin, että ei ole varaa auttaa muita. (BTW, Portugali on auttanut meitä Talvisodan jaloissa, ei näin mittavasti, mutta anyway). Toki hyysäämme mamuja enemmän kuin omia kansalaisiamme, mutta toisaalta suomalaiset osaavat vielä käyttää systeemiä hyväkseen enemmän. Ja miksihän ne mamut ovat ISS:än töissä? Siksi, että heitä voi siellä KUSETTAA. Ei kukaan suomalainen enää lähde niin huonoilla palkoilla (ja myös usein noissa firmoissa on mukana muutakin laittomuutta palkanmaksuissa) töihin. Pakolaisena tulleet ihmiset tekevät näitä töitä, joihin muut eivät suostu. (Toki se madaltaa alan palkkoja, että he hyväksyvät alhaisen palkan.) Eurohan on jo laskussa tuloksen ansiosta. Tämäkin minua suututtaa: persut ovat vedonneet "kansan syviin riveihin" eli niihin, jotka äänestävät enemmän fiilis- kuin tietopohjalta. Tältä minusta ainakin tuntuu. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä Portugalin tukipaketista luopuminen tarkoittaisi käytännössä, mutta euroalueen talouden romahtaminen olisi meille kohtalokasta olemme sitten mukana Emussa tai emme. Kuinka moni on oikeasti haluamassa markan takaisin? Kuinka moni kuunteli, kun persut julistivat nykytaiteen tukemisen turhaksi ja vain kansallisaatetta tukevien taidemuotojen olevan tuettavissa? Natsi-Saksassahan poltettiin vääränlainen taide - sellainen, joka kuvasti muita kuin natsien ihanteita. Ja tuolloinkin suurin osa saksalaisista seisoi natsipopulismin takana hurmiossa. Harmittaa myös se, että Päivi Räsäsen homovihaan kansa reagoi, Soinin kommentteihin asiasta ei (ja huom. Soini ei edes yritä perustella suurta osaa näistä mielipiteistään mitenkään). Eikö teistä ole mitään epäilyttävää siinä, että ihminen, joka haluaa eroon EU:sta on silti täysin valmis ottamaan vastaan MEP:in pestin, kun palkkakin on niin kiva?

Lopuksi haluan sanoa, että sallin täällä asiallisen kommentoinnin, mutta estän blogini kommentoinnin, jos mielipiteet ilmaisevat selkeästi muukalaisvihaa, rasismia tai asiattomia sanakäänteitä.

Ja loppukevennys: Näin Lindexissä:

Short SHIT :DD (joo sori, nukuin viime yönä 4 tuntia :DD)

The Rut

2011-04-13T08:12:00.000+03:00

Tällä hetkellä kaikki on oikeasti muuten hyvin, mutta painonpudotus ei etene. Toisaalta, onneksi se ei ole ottanut takapakkiakaan, sehän olisi kamalaa. Ja tiedän, mistä ongelmat johtuvat: en vain ole jaksanut pariin viikkoon yrittää niin paljon. Tämä viikko on alkanut hankalasti, koska en ole vielä tottunut töiden vaatimaan hyvin aikaiseen rytmiin ja siksi olenkin ollut ihan sippi. Eilen kauppareissulla olin niin väsynyt, että tuntui kuin henki ei kulkisi kunnolla. Olen silti onnellinen, että opeharjoitteluni on nyt virallisesti suoritettu ja nyt vaihdoin ympyröitä taas tähän melko vakituiseksi käyneeseen kesätyöpaikkaani jo näin huhtikuun puolella.

Olen päättänyt Helsingin jälkeen ottaa eteeni uuden haasteen: shoppailukiellon. Tarkoituksena olisi olla pääsiäisestä vappuun säästökuurilla sekä talouden tasapainottamiseksi että ostosten järkeistämisen takia. Haluaisin pari ekaa tiliä visusti talteen ja lisäksi olemme Housboyn kanssa sijoittamassa Nizzan matkaan. Tällä hetkellä lennot sinne maksaisivat Norwegianin kautta yhteensä vain noin 440e (tähän siis kuuluu liittymälennot Helsinkiin täältä pohjoisesta). Itse haluaisin edelleen eniten uuden Lontoon matkan, mutta toisaalta Nizzassa yhdistyisi halpamatkan edullisuus, rantaloma ja kaupunkiloma. Viikkoon saisi mahtumaan paljon nähtävää, tehtävää ja toisaalta lomailua ja löhöilyä. Lisäksi Etelä-Ranskan väestö on mielestäni keskimäärin paljon sydämellisempää ja mukavampaa kuin esim. Pariisin seudun ihmiset. Ja minähän puhun sujuvaa ranskaa, joten siitäkään ei ole kyse kanssakäymisessä.

Muissa aiheissa tuli vielä mieleen, että on ollut ihanaa huomata, että hiihtokelien hävetessä juoksu on alkanut minulta sujumaan. Jalkavaivat ovat väistyneet ja minä olen oppinut juoksemaan järkevästi. Etukäteenhän pelkäsin siksikin hiihtokauden loppumista, että välikauden aikana ei juuri voi rullaluistella pyöräteillä lojuvan märän ja soran takia. Nyt siis pystyinkin juoksemaan ja varmaan kymppikin kohta taittuisi. Tuntuu matkana pitkältä, mutta sunnuntaina Housuboyn kanssa taittui vahingossa 7,5 km. Nyt olen sitten antanut itselleni luvan rahallisesti jo satsata urheiluun ja on todella mukavaa treenata kivoissa urheiluvaatteissa eikä vain jättiteepaidoissa.

Ja torstaina on vuorossa Helsinkiin lähtö, jesjesjes! Me ajamme täältä Lapista yötä myöten siskoni, Housuboyn ja Rokkarin kanssa. Perjantaina menen hävittämään sitten rahani ja illalla Semmareiden klubikeikalle Virgin Oiliin (ah, ihanuutta!). Lauantaina ohjelmassa on HipHopin SM-kisat Barona-Areenalla. Odotan kuin kuuta nousevaa kahden nuoremman siskoni taidonnäytteitä! Illalla mennäänkin sitten jonnekin syömään Helsingin Serkun kanssa ja sunnuntaina nään kotimatkalla Jääprinsessan. Voi ihanuuksien ihanuus! Rankka viikonloppu edessä, mutta toisaalta pääsiäisen aikana voi taas rentoutua.

p.s. Haudon mielessäni blogiini arvontaa, sillä olen bloggaillut jo 4 vuotta! En vain oikein osaa keksiä palkintoja. Onko mielestänne itse tehty myssy kiva? Sellaisen ainakin osaan tehdä nätisti. Toki palkintoja täytyisi keksiä useampia :)

Scream if you wanna go faster

2011-03-30T19:14:00.000+03:00

New me! Ihanaa, kun kilot karisee! Saatan kohta pystyä ostaan rintsikat ihan halvemmistakin liikkeistä, M-koon hame näyttää tosi kivalta ja tähän siis törmäsin eilen pienellä ex tempore -shoppausreissulla. Helsinkiä ootan silti kuin kuuta nousevaa. Tää hame on siis Vero Modasta ja tuo iki-ihana tuubihuivi, josta en raski ikinä varmaan luopua, on Ginasta (toki joudun siitä luopumaan varmaan jo puolen vuoden päästä, kun se on osasina tuosta yleisestä laadun tasosta päätellen..)

Nyt, kun minulla on taas lupa ostaa pienempää kokoa, olen ostanut sitä jonkin verran. Toisaalta, olen niin innostunut uusista muodoista, että taidan jatkaa vielä valitsemallani tiellä - tavoitteeni on siis alun perinkin ollut päästä takaisin S-kokoon. Minulla on taipumus keskivartalolihavuuteen, joka on tunnetusti se kaikista vaarallisin tyyppi, joten nyt kun tämä on vielä kivaa, niin täysillä mennään :)

Olen jaksanut opetusharjoittelun ja elämänrytmini mukana vain ja ainoastaan liikunnan avulla. Pohjoisen Tyttö on ollut minulle korvaamaton tuki sekä liikunnassa että auskultoinnissa. Elämä maistuu tällä hetkellä mahtavalle! Olen saanut uutta puhtia elämääni, koska en enää nuku päikkäreitä ja telkkarinkin olen jättänyt kiinni paljon useammin. Aamu starttaa kaurapuurolla ja mehukeitolla ja päivärytmi on säännöllinen. En myöskään kuku yömyöhään. Ulkoilu on mahtavaa hiihtosuksilla, mutta pelkään hieman lumien sulamista, sillä juoksija minä en ole.

Viikonloppuna meillä oli ilo käydä Apulannan keikalla. Siinä sitten Toni Wirtanen tuli kysyneeksi, kuka yleisöstä on ollut ainakin puolet elämästään fani, ja pakkohan se oli myöntää - kauhunsekaisin tuntein. Olen siis jo 24!! Synttärit meni pari viikkoa sitten ja niitä juhlittiin Jennin keikalla. Ensi vuodeksi mietimme jo täyttä häkää viiskymppisiä Parhaan Ystävän kanssa (Lontoon reissu on mainittu! Ihanuutta ajatuskin!!) Paras Ystäväni sai kuitenkin paremmat bileet Apiksen keikalla, sillä herrat soittivat lähes kahden tunnin keikan. Toivon samaa myös Semmareiden klubikeikalta Virgin Oilissa parin viikon päästä.

Moni on kysynyt, mitä nyt teen eri tavalla, kun olen alkanut saada tuloksia laihdutuksella. Yksinkertaisesti liikun enemmän ja syön vähemmän roskaa. Kyllästyin olemaan ikuinen laihduttaja lopullisesti, kun ystäväni Muotibloggaajan kanssa käymämme keskustelu meni näin:

Muotibloggari: "Mun kaveri meni naimisiin Kemin Lumilinnassa. Se oli siistiä. Kaikilla vaan oli jotku kelkkahaalrit päällä, mutta oli tosi niiden näköset häät."
Minä (vilkaisten Housuboyta): "No hyi, mikä junttien riemuvoitto jokku kelkkahaalarit! Me ainaki mennään naimisiin jossain Balilla, missä kukaan ei tosiaan tarvi muuta ko bikinit päälleen korkeintaan, eikä tarvi palella!"
Muotibloggari: "No sitten sun pittää olla kymmenen vuotta laiharilla ennen sitä!"

Tajusin heti, että ystäväni tarkoitti enemmänkin ikuisuusprojektiani kuin sitä, että pitäisi minua valtavana. En tosiaankaan suuttunut vaan sisuunnuin itselleni. Lisäksi tajusin, että valitin painostani aivan liikaa ja tein aivan liian vähän. En minä ollut mikään olosuhteiden uhri, olin itseni uhri. Olikin kaksi vaihtoehtoa: lopeta valitus tai tee asialle jotain. Ja koska tiesin, etten voi olla onnellinen siinä koossa, piti alkaa tosissaan tehdä jotain. Simple as that.

Ja sitten vielä: huomenna pidän viimeisin auskultointituntini ja jännitän sitä ihan hirveästi, koska olen kasannut itselleni paineet maailmanhistorian upeimman tunnin pitämisestä. Olen niin perfektionisti kyllä, että käytän varmaan kaikki kesälomanikin opettajana kerätäkseni mahtavia ideoita tunnilleni! Wish me luck!

Ihanaa loppuviikkoa toivottelee,
Sho(e)paholic

Eikä elämä koskaan jatka siitä, mihin se viimeksi jäi

2011-03-09T21:27:00.000+02:00

Shoppailukieltoni on pitänyt paria poikkeusta lukuunottamatta: olen sortunut vain yhteen iki-ihanaan "huppariin", jossa elän tällä hetkellä. Noh, siitähän ei ole nyt kuvaa, koska jätin kameran Ouluun, kun lähdin hiihtolomaksi töihin kotipaikkakunnalle. Mutta, huppari oli kokoa S ja meni mulle tosi hyvin ja näyttää tosi kivalta, joten kunhan mahdun kokoon S kerran, niin eihän se silloin haittaa? Olen joka tapauksessa nyt pudottanut 5 kg. Aika kivuttomasti tämä menee!

Kaikista paras neuvoni nyt kaikille on se, että JUURI MISTÄÄN EI TARVI LUOPUA - älkää miettikö olevanne dieetillä, vaan syövänne normaalisti. Itse tarkkailen vain ruokarytmiäni: syön säännöllisen usein ja kerralla vähän vähemmän (olen aina ollut tosi pikkuruokainen). Pidän repussa/ laukussa mukana hätävaraomppuja ja banaaneja verensokerin laskemisen ja pikkunälän torjumiseksi. Liikuntaa olen lisännyt ihan huimasti, mutta tuloksia saisi aikaan vähemmälläkin. Innostuimme Äidin kanssa hiihtämään viikonlopun mahtikeleissä 25km, mikä on minulle todella hyvin. Pidimme hyvän kuntoliikuntavauhdin yllä ja varmasti rasvaa paloi siinäkin :) Tämän alkuviikon olen ollut kipeänä - siksipä ehdin blogianikin päivittelemään Finrexin-kuppi kädessä. Liikuntakärpänen on kyllä vienyt mennessään, sillä tällä hetkellä kiukuttaa niin vietävästi istua sisällä ja kitua tän flunssan kourissa ilman liikuntaa. Aion tosin vielä käydä illalla ihan pienen happihypyn lähikaupassa, koska päänsärkyyn saattaa auttaa tuollainen ja kuumetta ei enää ole onneksi.

Muihin asioihin: kun oma elämä alkaa kaikin puolin nyt pudota oikeisiin uomiinsa, eli opetusharjoittelusta saanut nyt loistavan välipalautteen, töitä saa tehdä, kunto nousee kohisten ja paino tippuu pikku hiljaa saaden olon henkisesti positiivisemmaksi ja fyysisesti energisemmäksi ja kevyemmäksi, niin muualla elämässä tapahtuu ikäviä asioita. En juuri saa täällä muiden asioita levitellä, joten sanonpa vain, että hyvinkin lähipiirissä tapahtuu useammalla taholla parisuhteiden päättymistä, jotka riipivät minunkin sydäntäni. Kun voisi vain jakaa ystäviensä tuskasta osankaan, mutta eihän sitä voi kantaa toisen puolesta.Olen ihan hirveää murehtijatyyppiä: kuvittelen aina, että siskoilleni tapahtuu jotain baari-illan tuoksinnassa. Märehdin aina kaikki maailman asiat etukäteen ja menetän yöunetkin usein niiden takia - enkä voi asialle mitään. Yritän aina hengitellä, ajatella positiivisesti ja käskeä itseäni lopettamaan, mutta ei. Jonakin päivänä kuolen vatsahaavoihin :D

Tässä kaiken kiireen keskellä olemme haaveilleet Housuboyn kanssa matkasta. Totesin juuri kuitenkin työhommista kuultuani, että tarjottu työsopimus onkin aiempaa pidempi ja lomailen seuraavan kerran ehkä jouluna tai syyslomalla. Syysloma kelpaisi meille kummallekin ja nyt kai Luleåsta alkaa lentää halpalentoyhtiö, joka olisi lähinnä meitä ja lentäisi todella edullisesti vaikka mihin. Ja tämä shoppailuaddikti haaveilee Nizzasta - ei mikään muodin mekka, mutta aurinkoa kaipaa nyt tämä hipiä tällaisen värjöttelytalven jäljiltä. Olisi niin ihana tehdä iltalenkit rantabulevardilla "köyhien" paatteja ihaillen.

Heitän teille tähän loppuun vielä haasteen! Olen nyt itse ollut joulusta asti shoppailukiellossa, mikä on pätenyt kaikkeen uuteen vaatteeseen, joka ei ole kokoa S/ 36. En siis saa ostaa, ennen kuin laihdun. Olen kuitenkin huomannut, että tämä kielto on järkeistänyt omaa shoppailuanikin todella paljon. Mietin joka kerta vähintään vartin, voinko ostaa, tarvinko, ja minkä kanssa pitäisin. Toistaiseksi olen ostanut joulun jälkeen vain sukkahousut (nylonit, pakollinen ostos), kaulakorun ja hupparin. Nyt ennen lämpimintä kevättä ehdotankin, että itse kukainenkin pitäisi tätä shoppaustaukoa ja vaatekaappien kevätremonttia.

Säännöt:
-älä tee heräteostoksia! Mikäli jokin vaate on mielestäsi IHANA, laita se varaukseen ja hae vasta seuraavana päivänä, jos se todella todella jää vaivaamaan. Muussa tapauksessa älä osta.
- Käytä rahaasi vain välttämättömiin vaatehankintoihin (sukkahousut, jokin rikkimennyt vaate, joka on korvattava)
- aseta itsellesi tavoite, johon asti säästät (mulla se on 15.4. Helsingin viikonloppu), jolloin saat luvan kanssa lähteä sitten törsäämään kunnon shoppailupäiväksi säästämiäsi roposia (mua ainakin motivoi tämä eniten)
- mieti samalla todella, onko olosi parempi/ huonompi/ samanlainen, jos ostat enemmän tai vähemmän tavaraa kuin ennen

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! :)

Uudet rakastuksen kohteet

2011-01-27T23:44:00.000+02:00

Olen tehnyt paluun juurilleni. Tämä kaikki liittyi siis siihen elämäntaparemonttiin, josta jo täällä olikin juttua, mutta en nyt aio taas jauhaa mun laihtumisprojektista. Sanon vaan sen, että mun vaateostokielto pätee edelleen. Aion kokeilla kohta jalkaan kokoa pienempää, mutta vielä en halua masentaa itseäni. Mutta ne uudet vanhat rakkaudet:

1) Liikunta
Tässä uusin juttu on Zumba. Suosittelen tosiaan, että jos teillä on mahdollisuus, kokeilkaa! Hyvän ohjaajan tunnilla palaa oikeastikin kaloreita ihan huomaamatta ja zumban idea on, että kaikilla on hauskaa eikä niinkään, että kaikki osaisivat täydellisesti. Itse kun tanssineena henkilönä osaan nuo lantion irtonaisuudet ym. naureskelin ekat tunnit joillekin "säheltäjille" ja panikoin siitä, miltä itse näytän. Tässä zumbassa on kuitenkin sekin hyvä puoli, että olen oppinut vain päästämään siitä tunteesta irti. Entä sitten, jos näytän vähän tyhmältä? Kyllä jotkut muutkin näyttää! Eli tanssi on taas palannut elämääni tavalla tai toisella, kuten myös hiihto, jota rakastan näköjään edelleen, kun lapsenakin.

2) Lukeminen
Liimaan nenän nykyään kirjaan aina ennen nukkumaanmenoa. Se auttaa nukahtamaan, tarjoaa seikkailuja mielikuvituksessa ja näin ollen virikkeitä aivoille. Oiva rauhoittumistapa minulle.

3) Kutominen
Näpertäminen on minulle aina ollut tosi kiva harrastus ja kutomisen olen löytänyt uudelleen. Puikkojen kilinä rauhoittaa minua ja samalla voi katsella telkkaria tai kuunnella musiikkia. Itselle olen jo tehnyt sukat ja säärenlämmittimiä kaksin kappalein ja innostus jatkuu. Ohjelmassa on seuraavana pipo.

4) Musiikki
Olen taas alkanut kuunnella musiikkia uudestaan enemmän kuin katsomaan vain televisiota. Televisio menee nykyään mulla kiinni viimeistään klo 24 arkisin ja muutenkin olen yrittänyt taas oppia sen huudattamisesta turhaan poissa.

5) Ruoan laittaminen ja sen ravintoarvoon kiinnittäminen
Nautin enemmän ruoasta nyt, kun teen sen tosiaan aina alusta loppuun itse. Nautin siitä, että ruoka ainakin minua ja Housuboyta miellyttää, joten näytän olevan siinä hyvä. Tällainen ruoka auttaa mua jaksamaan paljon paremmin ja muistamaan taas, kuinka hyvin minut on kotona opetettu terveelliseen ruokaan.

6) Shoppailuhimojen hillintä
Elämä ei ole ainoastaan uusia vaatteita, joten olen päättänyt, että kun kaapistani jo löytyy kaikkea ja vähän liikaakin, voisin alkaa panostaa enemmän rahaa laatujuttuihin. Ostan vain vaatteita, joita en voi unohtaa ja ennen kuin laihdun ainakin vaatekoon verran, en osta mitään muuta, kuin alusvaatteita tai legginsejä, toppia yms. halppisjuttuja. Aion jatkossakin tietysti ostaa niin sanotut perusjutut edullisesti, kun niitä kuitenkin tarvii uusia tiuhaan, mutta pyrin jatkossa mieluummin panostamaan laatuun kuin määrään. En ollut kenkäfriikki lukion alussa, shoppausfriikki aina. Nyt kuitenkin haluan oppia taas arvostamaan muitakin - syvällisempiä - asioita.

That said...
Kävin Nellyn nettikaupassa kuolaamassa näitä kaunokaisia :D

Tämän haluaisin ehdottomasti, sopii kaikenlaisille vartaloille!

Söpöilymekko :)

Jos pääsen kokoon 36, haluan tän mekon ihan ehottomasti biletykseen Sex and the City -tyyliin.

Maximekko, josta tykkäisin tositosi paljon!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Ai niin! Mitä laitetaan päälle, jos on viikonloppukurssi, jossa kuuluu olla mukavat, lämpimät möyryämisvaatteet, jotka sitten pitäisi näppärästi vaihtua drinkkiasuksi paikalliseen pubiin. Oon miettinyt jättihuppari ja leggareita. Sitten vois vaihtaa sen hupparin johonkin juttuun siihen leggingsien päälle. Saappaat jalkaan. Ideoita?

NYNNY

2011-01-24T17:58:00.000+02:00

Olen elämäni aikana ollut aika nynny. Hyvin harvoin repäisen missään. Rajuin tempaukseni on varmaan edelleenkin Dragon Khan -vuoristorata Espanjan PortAventuran huvipuistossa. Siis tuolla->

En myöskään ole koskaan törsännyt baarissa yli varojeni, ostanut viimeisillä roposillani kenkiä/ vaatteita, vaikka se tarkoittikin puurokuuria (aina uhittelen näin tekeväni, mutta järki vie voiton). Ajan yleensä aina rajoitusten mukaan ja kelien ollessa huonot, hiljennän satasen alueella vauhtia mielestäni järkevämpään ja sopivampaan. Olen siis nynny tässäkin suhteessa. (Siskoni Artesaanitanssija tuhisee tässä vaiheessa vieressäni ja kyselee 'Pitääkö mun ajaa? Minä voin kyllä ajaa, jos sinä et uskalla!' Minusta autolla voi ajaa rajoitustenkin mukaan - alinopeutta en aja, jollei ole ihan turvallisuussyistä pakko). En koskaan karannut teini-iässä arestista enkä koskaan ole juonut itseäni känniin niin, että olisin ollut suuremmassa vaarassa. Pahin temppu, jonka olen vanhemmilleni tehnyt on varmaan tatskan ottaminen - 20-vuotiaana. En harrasta extreme-lajeja (tosin niiden tarjonta on kotipaikkakunnallani aika huono) vaan samoilen mieluummin metsissä ja lähtisin mieluummin vaeltamaan Lappiin kuin bilettämään Sunny Beachille. Niin ja vietin mieluummin iltaa ystäväni kanssa hänen luonaan Aarrearkun megapussin kanssa kuin lähikaupungin baarin nurtsilla viinapullon kanssa. Vaihtariajan voisi kai melkein laskea urheaksi tempuksi ja minunlaiselle kotihiirelle ja isin ja äidin tytölle se sitä olikin, mutta toisaalta ei se siltikään ole kovin iso juttu - koti on kuitenkin aina aika lähellä lentäen. Englannin opiskelijalla olisi paljon rahakkaampia ja eksoottisempia vaihtoehtoja tarjolla, mutta minä haluan olla aineenopettaja.

Olen siis nössö - ja ylpeä siitä. En koe koskaan menettäneeni mitään ja elämäni on ollut parasta aikaa. Olen ollut onnellinen ja onnekas lähes kaikessa, mihin olen ryhtynyt enkä juuri koskaan ole jäänyt mistään paitsi. Toki on joskus inhottavaa olla se porukan järkipuhe, joka on tylsin ja toppuuttelee muiden hauskoja (joskin pelottava typerän kuuloisia) tempauksia. Ja osittain jotkut ystävistäni tuntuvat olevan hieman katkeriakin siitä, että minulla harvoin on huono rahatilanne ja pystyn lainaamaan heille tai että en ole sotkeutunut mihinkään typerään. Useimmat kuitenkin varmaan arvostavat sitä, että olen luotettava. Ja vaikka nössö olenkin, olen yleensä aina mukana menossa Sille Keikalle, Siihen Tyttöjen Iltaan tai Sille Reissulle ja usein myös olen mukana Olkapäänä, kun sitä tarvitaan.

Kaikki tämä Nynnypuhe tulee siitä, että en osaa päättää, mitä tekisin tukalleni. Tykkään siitä nyt tällaisena kuin se on, mutta haluaisin silti jotain muuta. Haluaisinkin nyt lukijoiden mielipiteitä, koska te olette paljon neutraalimpia kuin ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt suurimman osan elämästäni. Sanon nyt, että eka on perheeni lemppari ja toka on Hosuuboyn lemppari. Oma lempparini on viimeisenä. Ai niin! Kaikki eivätnäytä ihan luonnollisilta, koska tein nämä jutut InStylen makeover-kokeilulla.

Whaddya think?

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Tänään -4

2011-01-21T19:28:00.000+02:00

Ei, tämä ei ole meidän pakkasasteet: tää on mun painoni putoamisluku! Siis kuinka helposti se on loppujen lopuks lähtenyt! Kävin tänään hiihtolenkin jälkeen vaa'alla ja reilu neljä kiloa on lähtenyt (, kun mun tukka on kuiva, tiedän, kuinka lähellä -5kg olen). Joulun jälkeen olen siis tapsan tansseista lähtien katsonut, mitä suuhuni laitan. Makeannälkään olen ostanut aina vain tyyliin pari niitä pientä lakritsapatukkaa (0,25e/ fazer) ja aina ennen ostoksiani olen pakottanut itseni miettimään vartin, haluanko todella todella paljon. Ja liikuntaa olen lisännyt elämääni: ti käydään jumpassa, ke salilla ja to ja su mulla on aina sähly (tuo tosin on ollut jo viimeiset neljä vuotta). Pe tai la pyrin käymään hiihtämässä kotipaikkakunnalla tai Oulussa, riippuu kummassa olen. Oulussa on ihan paska hiihtää verrattuna kotipaikan hiihtokeskukseen).

Mutta että näin! Vielä pitäs siis 10kg lähteä, että olisin takaisin siinä ihannepainoindeksissä, mutta enää ei tunnu yhtään niin mahdottomalta! Olen aivan pilvissä. Ja tässä ne positiiviset vaikutukset elämääni:

-kaikki ei vituta/ väsytä/ masenna
- vastoinkäymiset ei tunnu enää läheskään yhtä vaikeilta
- ylipitkät päiväunet ovat jääneet PALJON vähemmälle
- ei ole pitkiin aikoihin ollut ällöttävää turvonnutta oloa
- jaksan hymyillä paljon enemmän
- jaksan tehdä kaikkea muutakin paljon enemmän
- odotan innolla sitä aikaa, kun haluan ostaa taas vaatteita (oon päättänyt, että en osta uusia, ennen kuin pääsen takaisin edes yhtä koko alemmaksi)
- on paljon kivempi löhötä hyvällä omatunnolla päivän liikuntareenin jälkeen, kun tietää, että ei vaan löhöä vaan on myös tehnyt jotain

Ja kaikista ihaninta: mun iho paranee. Liikunta tosissaan auttaa ja varsinkin ulkoliikunta. Kerronpa teille, että jos teillä on illalla bileisiin lähtö, niin mikään hinkkaus, puunaus, kasvokuorinta tai -naamio ei auta luomaan sellasta ihanaa hehkua kasvoille kuin piipahdus hikilenkillä: kasvot loistaa ja poskilla on terve puna. En ole tarvinnut läheskään niin paljon tuskastelua peilin edessä ennen juhlimaan lähtemistä, kun on käynyt liikkumassa (ja suihkussa) ennen pynttäytymistä.

Eihän ihmisen onnellisuus painosta tai vaatekoosta ole kiinni, tai siis niin kaikki sanoo, mutta minun on :D olen ollut vielä lukiossa kokoa 34 ja nyt olen kokoa 40, enkä tunne oloani mukavaksi - päinvastoin. Kerronpa teille, että kun on kokoa 34 ainoa vaatemalli, jota täytyy vältellä, on mammatoppi. Ja se on taas tällä hetkellä melkein ainoa paitamalli mun kroppaan. Ei ole konsti eikä mikään pukeutua hienosti, jos on hoikka, mutta tämä pienikin ylipaino vaatii jo taitoa. Jos vain saisin sen vanhan itseni takaisin, voisin taas heittää päälleni topin ja farkut ja olla oikein onnellinen siitä, että yksinkertaisetkin vaatteet näyttäisivät taas kivoilta. Puhumattakaan siitä, miten paljon paremmin jaksan, kun elämässäni on muutakin kuin opiskel/ työ, ruoka ja nukkuminen.

Ihanaa ja reipasta viikonloppua kaikille! (ja kyllä, kirjotin just tällasen ärsyttävän ylipirteän liikunnan mainostuspuheen tänne, deal with it ;)

Mistä kunnioitus riippuu?

2011-01-15T01:44:00.000+02:00

Olen tässä tehnyt havaintoja tuolta asiakaspalvelupuolelta. Olen itse kosmetiikan suurkuluttaja, mutta olen myös opiskelija. Tämä asettaa siis tiettyjä rajoitteita. Siitä huolimatta en osta kosmetiikkaa halvemmalla esim. Prismasta, koska en ole vielä löytänyt Prismaa, jossa kosmetiikkaosasto olisi niin hyvässä kunnossa, että sieltä jotain löytäisi (paitsi ehkä sen MaxFactorin ripsarin). Teen paljon ostoksia Stockmannilla syystä. Mieluummin ostelisin Pukumiehestä tai esim. emotionista, koska ne ovat a) edullisempia ja b) palauttavat rahaa S-tilin muodossa. Stockmann on silti palvelualttein näistä kolmesta. KICKS löytyy myös kotipaikkakuntani läheisyydestä. Siellä olen saanut aina palvelua, mutta valitettavasti suurin osa tuotteista on naurettavan kalliita verrattuna muihin liikkeisiin.

Noh, olen huomannut, että kaikissa näissä kauneusalan erikoisliikkeissä/ osastoilla saa PALJON aiemmin palvelua, jos tulee liikkeeseen laittautuneena. Ilman meikkiä (vaikka myönnänkin, että se on aika karmivan näköistä varmaan) en saa juuri koskaan huomiota. Ihminen, joka ei käytä juuri silloin meikkiä ei aio ostaa mitään? Kun olen liikkeellä pynttääntyneenä, saan katsella rauhassa tasan viisi sekuntia. Paitsi emotion-myymälässä, jossa pynttäytynyt äitini vei etusijan myyjän silmissä. Loppujen lopuksi kuitenkin äitini osti paljon vähemmän tuotteita kuin minä. (Tosin ei olisi pitänyt mennä ehkä tukemaan liikettä ollenkaan, mutta myyjä pahoitteli kyllä tekemisiään.)

Minusta kaikkien ei tarvitse meikata. Eikä minusta sen kuulu vaikuttaa siihen, miten meitä palvellaan. Joinakin päiviniä olen vain päättänyt lähteä hyvin vähissä meikeissä kaupungille viettämään aikaa ja tekemään mahdollisesti hankintoja. Vaikka rakastankin itse laittautumista ja pidän tästä hömpästä jopa blogia, ei sen minusta kuulu sanella elämää - puhumattakaan ihmisarvosta. Liikkeeseen tuleva au naturel -asiakas voi jopa olla hyvin arka ja kaivata apua elämänsä ensimmäisen meikkilaukun sisältöön? Siksi toisekseen en ole vielä rikas, mutta jossain vaiheessa minulla pitäisi olla keskisuuret tulot, joilla voin ostaa enemmänkin vähän arvokkaampaakin kosmetiikkaa. Tuolloin valitsen varmaan aika huolella, mihin rahani vien - aikaisempien kokemusten perusteella.

Eniten ehkä tämä mietityttää nyt, kun tuolla opetusharjoittelussa olen pyörinyt ja siellä jo lukioikäiset nuoret saattavat heittää hyvinkin ankaraa kritiikkiä ihmisen ulkonäöstä. Useinkin kyseessä on minusta ollut jopa tavallista kivemman näköinen ihminen tai vähintäänkin ihan kiva. Silti puututaan hyvinkin ilkeästi juuri ulkonäköön, vaikka siihen ei olisikaan syytä. Se syyhän kaivetaan sieltä. Housuboy on erittäin vihainen joskus, jos itse sorrun edes minkäänlaiseen ulkonäkökritiikkiin ketään muuta kuin itseäni kohtaa - ja on oikeassa. Ei meitä ole tehty arvostelemaan toisia tai olemaan ilkeitä. Olen melko varma, että kenenkään vanhemmat eivät olisi lukiolaisestaan ylpeitä, jos näkisivat heidät tositoimissa. Ja silti se asenne yleensä opitaan jostain muualta (sieltä vanhemmilta siis). Olen tehnyt yhden lupauksen tälle vuodelle: lupaan vähentää entistä enemmän muiden ihmisten arvostelua. Olen jo onnistunutkin: zumbassa maanantaina en enää katsellut, kuinka muut liikkuvat vaan keskityin visusti omaan tekemiseen ja hyvään oloon - ja paljon parempi se silloin olikin.

Life on the fast lane - and the slow one

2011-01-14T01:20:00.000+02:00

Hui, anteeksi poissaoloni! Olen ollut (oikeesti) ensin tosi kiireinen ja sitten tosi tosi väsynyt. Joulun alla olin kaikista pahin ja siitä sitten alkoi olo pikku hiljaa paranemaan antamisen ilon ja muiden juttujen ansiosta.

Nuorin siskonikin pääsi täysi-ikäisyyteen ennen joulua ja sitä juhlittiin synttäreillä sekä tapsan tansseilla baarissa :) siskoni on siis varsinainen kaunotar ja sen kyllä huomaa näistä kuvista :)

Joka tapauksessa ennen joulua vietin todella paljon aikaa yksin tai Housuboyn kanssa kouluhommia ja joululahjoja tehden. Siskoni saivat kummatkin villasukat. Tässä on nuorimmaisen villasukat, mutta keskimmäisen sukat on tehty samalla kaavalla ja ainoastaan valkoisen tilalla on violetti väri, josta sitten kudoin hänelle vielä pipon.

Piposta ei ole harmi kyllä kuvaa, mutta se on perusmallinen joustoneulepipo, jossa silmukat olivat aika löysiä ja malli hiukan väljä. Tein siihen violeteilla paljeteilla isonmallisen kukan samanmalliseen kangaskuvioon, jonka sitten ompelin pipoon kiinni. Olin todella tyytyväinen tuotoksiini. Nyt joulun jälkeen tein sitten itsellenikin sukat, jotka ovat pääpiirteittäin samat, mutta varsi on pitkä ja valkoisen tilalla on viininpunainen väri. Osaan oikeasti tehdä muitakin kuvioita, mutta kahdella värillä tätä on kiva neuloa. Pipo-ohje löytyykin sitten täältä.

Muihin asioihin: teen tällä hetkellä kevään opetusharjoitteluani, jonka jälkeen kaikkien pedagogisten opintojeni pitäisi olla pulkassa ja mulla pitäisi opeopintojen puolesta olla pätevyys. Mulle nämä pedagogiset ovat edenneet PALJON helpommin ja loogisemmin kuin omat pääaineopintoni. Mielestäni kasvatustieteessä on se kiva puoli, että se ei oikeastaan ole (mielestäni) tieteen ala, vaan hienosteltua maalaisjärkeä ja jargonia sekoitettuna :D Kaikki asiat voi melkein päätellä järjellä ja turhalla höpöttämisellä pääsee hyvin pitkälle (eli täysin minun alaani). Mutta on sekin fakta, että tentit ja luennot on järjestetty melko loogisesti kuten tekeminenkin. Ja kurssitehtävät ovat hyvin maanläheisiä ja tähtäävät teorian ja käytännön yhdistämiseen tässä opettajaksi kasvamisen prosessissa.

Rakastan opettamista! Olen niin innoissani, että kuvittelen muka vaikuttavani näihin nuoriin jotenkin. Ei se toki vielä ole kovinkaan totta, mutta idealistina vielä pysyn ja sillä hyvä :D mulle saa aiheesta pottuilla, koska tiedän kerjääväni sitä tällä kommentilla. Jotenkin silti tuntuu, että nuorilla on pahempi olla, he eivät jaksa kiinnostua asioista ja esim. lukion 2. luokan ihmiset (jotka ovat jo kohta täysi-ikäisiä) angstaavat paljon paljon enemmän kuin omana aikanani (ja siitä ei siis tosiaan ole kovin kauan - omasta mielestäni). Olen tosiaan yrittänyt miettiä kaikki syitä tähän, mutta taidan jättää pohdinnat toistaiseksi omaan tietooni.

Housuboyn kanssa muutettiin uuteen kämppään lokakuussa. Muuten kiva, mutta lämmitys ei olohuoneessa toimi, ja pohjoisessa on ollut vielä kylmempää kuin etelässä. Pikkuhiljaa olemme nyt investoineet pieniä juttuja kämpään ja sisustamme sitä, koska remontista saamme rahat vuokranantajalta rahat aina takaisin, joten se on kivaa. Itse suunnittelen kesäksi tapettien uusimista ja Housuboy nyökkäilee vieressä eikä ota kantaa :D

Olen nyt vieläpä polulla laihtumiseen ihan tosissaan: ostin vihdoin pitkästä aikaa sporttipassin ja olen käynyt tällä viikolla jumppaamassa ja tänään menen hiihtämään (on vapaapäiväni). Painohan ei ole vielä pudonnut, mutta siihen pitääkin tehdä oikeat jutut: syödä oikein ja mielellään sekä airobista että lihaskuntoliikuntaa yhteen. Kaikki olisi helpompaa, jos olisin koko ajan samassa paikassa (eli kotipaikkakunnalla), mutta Oulussa kaikki on vaikeampaa: hiihtoladulle on yli kilsan kävely (kotona tarvii vain mennä ovesta ulos), täällä on yliopistoliikunta, kotona on edullinen ja loistava kuntosali. Syöminen terveellisesti on paljon helpompaa taas Oulussa: täällä en viitsi vaivautua mussuttamaan herkkuja yksin, se on paljon kivempaa toisen ihmisen kanssa. Mutta herkuista on ollut siltikin helpompi vähentää asennoitumalla oikein. Kesästä lähtien olen laihtunut 2,5 kiloa. Olisin voinut laihtua enemmänkin - ja se on minulle oikeastaan rohkaiseva ajatus, sillä tuon eteen ei ole juuri tarvinnut tehdä mitään. Nyt kunnon elämäntapamuutos toisi minulle paljon enemmän iloa kuin kiikkuminen ylipainon rajalla.

Kirjoittelen lisää (toivon) kuluvina päivinä. Ei vain tee mieli postata samalla tavalla, kun ei ole kameraa täällä Oulussa, jolla laittaa kuvia piristämään pelkkää tekstiä.

Hauskaa alkavaa vuotta kaikille!

Confessions of a girly girl

2010-11-02T23:43:00.000+02:00

Se hiipi elämääni aivan varkain. Tai oikeastaan se oli täysin hallinnassani aluksi. Isäni sai minut kiinnostumaan siitä jo nuorena ja koska kukaan muu ei asiasta samalla tavalla jaksanut kiinnostua, huomasin, että sain vanhempani jakamattoman huomion seuratessani tapahtumia hänen kanssaan. Tuolloin kaikki oli kuitenkin hyvin viatonta ja satunnaista. Hommahan jäi moneksi vuodeksi lukioaikanani taka-alalle. Sitten lopetin lukion ja kuvioihin tuli Housuboy.

Tällöin alkoi itsessäni ilmestyä hälyttäviä piirteitä: liimauduin hänen kanssaan yhteisen kiinnostuksen äärelle yhä useammin ja useammin. Jokaikinen sunnuntai menimme vanhempieni luo sählyn jälkeen ja parkkeerasimme ruudun eteen kyseisen espanjalaisversion äärelle. Kivoina syyspäivinä saatoimme lähteä ulos katsomaan tapahtumia paikallistasolla livenä. Kesällä se imi kaiken vapaa-aikani ja sai minut elämään kuukauden univajeessa, koska eihän nyt MM-kisoja voi missata! Ja kun suostuttelin Housuboyn Lontooseen, olin täysin valmis maksamaan n. 100e nähdäkseni jotain niin mahtavaa isossa skaalassa oikealla stadionilla.

La Ligasta tuli perinne. Sitten tuli Valioliiga. Sen jälkeen Kemi Kingsin kotipelit ja sitten, reilu kuukausi sitten Emirates Stadium ja Arsenal - Bolton. Nähtyäni, kuinka jalkapallostadion on oikeastaan kannattajilleen kirkko, en ole enää voinut elää ilman jalkapalloa. Vaikka yritinkin uskotella itselleni, että tämä oli Housuboyn intohimo, tajusin vasta kun tuuletin Arsenalin avausmaalia seisaallaan karjuen, että en ehkä ollutkaan niin cool, kuin kuvittelin. Suren kaapelitaloudesta muuttamisen myötä eniten juuri edullisen Canal + -kanavapaketin urheilukanavien menetystä; sitä että enää ei ole Valioliigakierrosta pilaamassa koko viikonloppua tai La Ligaa sunnuntai-iltojen rattona. Puhumattakaan Tuomas Virkkusen selostuksesta. Ja itsekseni hymähdellen huomaan, että kaikki se valitus jalkapallosta ei oikeastaan ole läheskään tosissani - olen lähes vähintään yhtä kiinnostunut peleistä kuin toinenkin puoliskoni.

Olen oikeastaan aika ylpeä, että tiedän, mikä on paitsiosääntö tai -ansa. Minusta on oikeastaan aika hauska nähdä se yllättynyt ilme miespuolisten henkilöiden kasvoilla, kun osoitan jonkinlaista kiinnostusta asiaan - puhumattakaan siitä, kun sanon heidän mielestään jotain järkevää aiheesta. Ja voinpa vielä myöntää senkin, että istuessani tänään yksin kämpässäni Oulussa kuumeessa, tuo edes pientä lohtua se, että Tottenham pelaa niin hyvin Interiä vastaan. Ja jotenkin jalkapallosta tuli minun ja kultani Juttu ja se luo merkillistä turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

2010-09-24T00:54:00.000+03:00

Eli tässä on minun uusi tukka. Piti laittaa jotain uutta tänne tekemisen puutteessa.

Uus tukka siis

Niin huomenna onkin jännittävää, kun siskoni Tanssijan ryhmä esiintyy paikallisessa yökerhossa. Huomenna onkin siis perjantai-iltainen uloslähtö ja mennään Housuboyn ja Nappisilmän kanssa ainakin. On ihanaa! Aion hulluna pynttäytyä! Ja laitan varmaan sen uuden ihanaisen mekon päälle :) Laitan sitten kuvia siitä. Yritän myöskin huomenna aamureenin jälkeen kirjottaa Lontoon reissustani ja ostoksista. Mulla oli ehkä maailman ihanin reissu. Tai sitte toinen niistä. Lontoo on vaan tämän tytön ehoton lemppari.

Oltiin eilen opiskelijajärjestön rastivahtina ja nyt tuntuu, että saatan olla tulossa kipeäksi. Jäätävä tuuli + liian vähän yöunta + kilsan kävely vesisateessa + senjälkeinen 1,5h bussimatka märissä vaatteissa = huono yhtälö :D mutta aion lähetä huomenna vähän urheileen, niin se yleensä auttaa ennaltaehkäisyssä.

Tällä hetkellä olen koukussa kahteen asiaan: liikuntaan ja mun Teho-Osaston koko tuotannon boksiin. Housuboy kutsuu tilaustani ruumisarkuksi :D (tuotantokausia on 15...) Housuboylla on muuten ensi viikonloppuna 25-vuotissynttärit ja halusin keksiä jotain erityistä. Olin jo suunnitellut yllätysbileitä, mutta kaverinsa pyysi häntä Irish Festivalille Ouluun ja Housuboy on kait sitten lähdössä/ tulossa sinne. Onhan se kai ihan kiva, mutta minun suunnitelmani menevät aika mönkään. Pakko kai vain hyväksyä, että viettää synttärinsä mieluummin niin? Onko teillä ideoita? Varsinkin Oulussa asuvat? Yksi mulla jo onkin :)

Melkein. Lähdin. Pubiin. Pynttäydyttyäni. 2 tuntia.

2010-09-21T21:31:00.006+03:00

Did I mention I hate the rain?

Olen ollut siis Lontoossa ja voin kertoa hankinnoista myöhemminkin. Tämä on siis ilta, jolloin melkein lähdin paikalliseen vaihtareiden illanviettoon. Mutta kun mun tukka oli kerrankin niin ihanasti ja siellä sato kaatamalla ja se ois vaan mennyt pilalle! (plus tajusin, että mulla on yks huomisen deadline-tehtävä tekemättä)

Mutta siis näin olisin lähtenyt ;)

Takki: jane norman
leggingsit: River Island
Saappaat: en muista, mutta Suomesta

Mekko (, johon rakastuin heti): New Look
Neule (, jota rakastaisin vielä enemmän, mutta se oli kallis ja nukkaantuu): Banana Republic

Opiskelut ovat käynnistyneet ja toistaiseksi olen vielä pysynyt liikunnan syrjässä kiinni. Olen todella ylpeä itestäni. Paino ei tipu, mutta olotila on energisempi ja positiivisempi kuin ennen. En tarvi enää tuntikausien päikkäreitä luentojen jälkeen ja toistaiseksi kouluhommat hoituu sukkelammin ja tunnollisemmin. Suosittelen siis terveellisiä elämäntapoja kaikille :)

Uusi tukkanikin on ilon aihe. Ensin meni vähän lannistuksen puolelle, kun kukaan ei oikein sanonut niistä mitään positiivista. Sitten Housuboy vain sanoi, että minun pittääkin ittenikin takia välissä vähän muuttaa asioita :) Se oli ihanasti sanottu ihmiseltä, joka ei erityisemmin edes pidä punaisesta väristä. Tää blogger hankaloittaa mun elämää nyt niin paljon, että en saa kuvaa tukastani tänne, mutta ehkä joku toinen päivä.

Lopuksi haluaisin vielä kertoa teille eräästä kirjasta, jonka taannoin luin:Irmeli Castrénin Nykynaisen hyvinvointivinkit. Ostin kirjan itselleni luettuani pari riviä illanistujaisissa kaverin luona. Syy? Tämä kirja vaikutti todella järkevältä. Siis tässäpä muutamia poimintoja kirjasta, jonka lääketieteeen ammattilaiset ovat tarkistaneet:

1) Naisten tulisi välttää kuorintaa, sillä se voi katkoa ohuita pintaverisuonia ja aiheuttaa punoitusta iholla
2) hoitoaine on suurimmalle osalle ihmisistä turha keksintö, sillä saman asian ajaa kylmällä vedellä huuhteleminen. Tämä sulkee hiussuomut ja edesauttaa hiuksen kiiltoa.
3) Suomalaisten hiusaatu on aivan erilainen kuin esim. keskieurooppalaisen, missä hius on paljon karheampi. Meidän hiuksemme ovat ohuita ja hennompia eivätkä kaipaa lisää silikonia, jota suurin osa shampoosarjoista käyttää. Se aiheuttaa turhaa hiuksen veltostumista ennestään. Esim. XZ ei käytä silikonia tuotteissaan (tämä bloggari suosittelee ehottomasti vaniljakahvishampoota, NAM mikä tuoksu!)

Näitä käytännön viisaita, asiallisia ja järkeistettyjä kauneusvinkkejä on kirja täynnä. Tosiaan: entä jos meille on vain luotu näitä tarpeita mainoksilla ja todellisuudessa esim. minunkin ihoni olisi paljon paremmassa kunnossa, jos en olisi koskaan tarttunut puhdistaviin ihotuotteisiin?

Oikein mukavaa viikkoa lukijoille :)!

Why?

2010-08-11T09:49:00.004+03:00

- Työpäivä on tappavan tylsä ja hiljainen siihen asti, että päättää lähteä tänään aikaisemmin "kun ei kerta ole paljon tekemistä?

- Asun siinä ainoassa (?) Suomen paikassa, jossa ei ole tosiaankaan kärsitty mistään kauheista hiostavista helteistä - hyvä kun on saatu edes aurinkoa?

- Kun säästää kauheasti rahaa lomareissuun, ei löydä sieltä mahtavasta kaupungista mitään, mihin edes tuhlata?

- Töitä on aina joko tosi paljoon tai ei juuri yhtään kerralla?

- Odottavan aika on niin himputin pitkä?

- ei osaa koskaan päättää, mitä oikeastaan tekisi hiuksilleen, tai minkävärisiksi ne todellakin haluaisi?

- Naiset aina leikkaavat tukkansa, kun ovat menneen naimisiin?

- Ja miksi he väittävät, että lyhyt tukka on pitkää helpompi?!

- Miksi jotkut päivittävät aina naamakirjansa englanniksi, vaikka eivät osaa englantia eikä sille ole juuri muutakaan tarvetta?

- Miksi puutun niin hanakasti toisten virheisiin?

- Miksi aina vain siskoni löytävät ne parhaat kenkäalennukset niistä kaikista ihanista korkkareista vaikka pitävät suurimman osan ajasta tennareita, kun taas minä en korkkareiden suurkuluttajana koskaan löydä niitä alennuksesta?

- Ja edelleen: miksi en koskaan malta katsoa alennuksia kunnolla tai odottaa niitä?

- ja edelleen: miksi aina sen alennetun kengän vieressä oleva normaalihintainen on paljon kauniimpi ja mieluisempi ostos?

- Miksi en ole vieläkään lopettanut kynsien pureskelua?

- Miksi Apulanta ei voi treenata mun alakerrassa?

- Miksi viivyttelin vaihtoonlähtöä niin, että taidan olla yksin ensi vuoden, kun muut lähtevät?

- Miksi mainonta saa meidät ostamaan tarpeettomia ja ylihinnoiteltuja tavaroita, kun apteekkitavara olisi paljon parempi ja edullisempi vaihtoehto?

- Miksi ostin kalliit lenkkarit, kun ne eivät edes sovi jaloilleni ja miksi minulle ei kerrottu, että tämä on mahdollista ENNEN kuin ostin ne?

- Miksi lenkkareissa on vääränlainen tuki minun jaloilleni - tehden juoksemisharrastuksesta vielä hankalamman kuin sen aloittaminen jo henkisesti oli?

- Miksi Housuboy kutsuu tulevaa Lontoon reissua "Sitten, kun me mennään katsomaan sitä Arsenalin peliä" ?

- Miksi se Voicen unelmalaukku ei ikinä osu minun kohdalleni?

- Miksi puhelinmyyjät soittaa aina, kun nukun?

- Miksi jotkut pitävät asiakaspalvelijoita orjinaan ja alempana kansana? Ja miksi vastaavasti jotkut asiakaspalvelijat vievät huonon päivänsä töihin asiakkaan niskaan?,

- Miksi aurinko paistaa aina vain silloin, kun olen päivän töissä?

- Miksi nykyään niin harvat lähtevät mieluummin luontoon vaeltamaan kuin katsovat telkkaria?

- Miksei kukaan alle 30-vuotias koskaan nauti murtomaahiihdosta?

- Miksi naiset käyttävät ensimmäiset lomapäivänsä siivoamiseen ja miehet eivät koko loman aikana laita tikkua ristiin, koska "eivät tee hommia lomalla"

- Miksi sitä mieluummin pistää rahaa enemmän pieneen kuntosaliin, jossa on kiva omistaja ja mukava ilmapiiri kuin menee sinne halvempaan ja laajempaan kuntosaliin, jossa saa kaiken samaan hintaan?

- Miksi työpaikan ruokalassa ei ole mitään hyvää, jos eväät jäävät kotiin ja sitten, kun on eväät, ruokalassa on useampi hyvä vaihtoehto tarjolla?

- Miksi nykyään on hyväksyttävää puuttua muiden säästämiseen, raha-asioihin ja muuhun? Miksi on hyväksyttävää kysyä: "eikö sulla mee kaikki rahat tuohon?"

- Miksi ei koskaan toteuta unelmaansa vaelluksesta/ mökkireissusta Lappiin, johon ei ota läppäriä ja jonka aikana ei vastaa puhelimeen: vain ulkoilee ja saunoo?

Suoraan sanottuna suurinpiirtein sellaista elämä on

2010-08-02T08:20:00.003+03:00

Minun kesäni työrupeama lähenee loppuaan elokuun myötä. Minulla on ollut aivan ihana kesä! Olen nauttinut joka aamu siitä, että saan mennä töihin, saan tavata kivoja työkavereita, meillä on hyvä ilmpaiiri ja kiero huumori sekä siitä, että palkka kilahtaa tilille oikein ja ajoissa. Toissa viikko oli oikein rankka kahden henkilön lomittamisen ansiosta, mutta siitäkin selvittiin. Toki joinakin aamuina olisi ollut kiva jäädä vielä nukkumaan, mutta toisaalta olenkin liukumasta huolimatta repinyt itseni ylös viiden jälkeen ja ollut työpaikalla puoli seitsemältä. Silti en ole ajatellut kertaakaan, että pakko mennä töihin, ehen. Minä saan käydä töissä ja ihana niin.

Tässä on sitten se kivoin uutinen: minä olen tienannut itselleni kesän ajan ulkomaanmatkaa, jolle lähdemme Housuboyn kanssa syyskuussa. Matkamme on täydellinen, kunhan saamme vielä hankittua loman ajalle sijoittuvaan jalkapallopeliin liput. Me suuntaamme siis taas Lontooseen! <3 Ja jos hurahdan siihen kaupunkiin yhtään enempää, alamme varmaan miettimään Housuboyn kanssa vakavasti muuttoa ulkomaille joksikin aikaa, kun olemme vielä kumpikin nuoria.

Elämänmuutokseni sujuu nyt aika mukavasti. Olen puolessatoista viikossa vaa'an mukaan pudottanut 1,5kg painosta siitäkin huolimatta, että viikonloppu tuli väliin ja lauantaina tapahtui pieni notkahdus herkuttelun muodossa. Mutta olen ylpeä itsestäni, sillä perusluonteeltani olen laiska ja nyt olen jaksanut jo puolitoista viikkoa pysyä päätöksessäni liikkua, syödä terveellisesti ja laihtua. Tämä lopullinen kylmä saavi vettä niskaan päätöksessäni oli pikku käynti vaa'alla tuolloin 1,5 viikkoa sitten ja ymmärrys siitä, että olen seurustelun aloitettuani lihonut 15kg. Kaikki kyllä sanovat, että sitä ei huomaa (, koska se on tullut niin pikku hiljaa), mutta minä huomaan: en jaksa samalla tavalla, väsyn helpommin portaissa, en jaksa juosta juuri ollenkaan, tunnen oloni raskaaksi ja lähes joka kerta, kun näen vatsani, tulee kamala morkkis. Kaikista vaikeinta tässä remontissa? Vaivannäkö. Se, että ei voi hakea pitsaa, kun ei jaksa tehdä ruokaa tai kiinalaista tai mussuttaa vain jotain. On pakko kasata itselleen välipalaksi ruisleipä raejuustolla ja kalkkunalla tai pitää työpaikalla koko ajan naposteluporkkanoita käden ulottuvilla. Kaikki täytyy aluksi suunnitella. Joskus terveellisesti syöminen on tullut minulta todellakin luonnostaan, mutta nyt siihen on ikään kuin opeteltava takaisin. Onnekas olen siksi, että ne eväät minulta löytyy: äitini on opettanut minut hyvin tähän ja olen pienestä pitäen tiennyt, miten pitäisi ja ei pitäisi syödä.
Olo on kuitenkin jo nyt parempi ja joka liikuntasuorituksen ja pullapalan ohituksen jälkeen taputan itseäni selkään: pikku hiljaa. Toivoisin, että ihonikin alkaisi jo pian reagoida muutokseen, sillä se on edelleen pahassa pahassa kunnossa. Kasvohoito olisi varmasti omiaan.

Vielä näin viikon alkuun lisään, että viime yö meni meillä todella vakavassa keskustelussa Housuboyn kanssa ja minulla ei ole ikinä ollut näin helpottunut olo. Asiat saatiin puhuttua halki - minun huono käytökseni Housuboyta kohtaa, mistä se johtuu ja mitä pitäisi tehdä. Ihmettelen edelleen, miten Housuboy on jaksanut katsella tätä kiukutteluani niin kauan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että saatan oikeastikin olla onnistunut muuttamaan Housuboyn elämänasenteita ja ajattelutapoja omalla asenteellani ja perheeni esimerkin avulla. Plus minulla näyttää olevan käsissäni kultakimpale. Tämä päivä taitaa mennä vähän väsyhuuruissa, mutta eiköhän se tästä. Toivotaan parasta ja itse ainakin menen tänään aivan uudella ja keveällä mielellä kotiin :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

En ikinä kyllästy

2010-07-24T21:29:00.003+03:00

- näkemään ystävän kasvoja sattumalta väkijoukossa

- kuulemaan ystävän ääntä vaikeina hetkinä

- siihen tunteeseen, mitkä uudet ihanat kengät tuovat, kun ne saa asettaa hyllyyn

- olemaan joskus ihan rauhassa ja ihan yksin (silloin, kun se on oma valinta)

- siihen ihanaan tunteeseen, minkä saa siitä, että olen onnistunut saamaan yhdenkin lapsen ymmärtämään jotain opettamastani

-matkustamaan maailmalla

- siihen tunteeseen, kun pääsee matkan jälkeen omaan sänkyyn

- järjestämään juhlia ystäville

- tunteeseen, jonka saa erittäin rankasta urheilusuorituksesta

- siihen, kun pikkusisko soittaa mulle hyvästä koenumerosta

-siihen, kun mummi nipistää poskista

- varrassiikaan ja uusiin perunoihin kuppikastikkeella

-oman maan mansikoihin ja vaniljajäätelöön

- hiihtämiseen Raattaman maisemissa

- mökkeilyyn omalla mökillä

-juoksemiseen mökkisaunan ja Kemijoen välissä edestakaisin

- niihin hetkiin, jolloin on oikeasti tyytyväinen ulkonäköönsä

- onnistumisentunteeseen kovan työn jälkeen

- positiiviseen palautteeseen työstä

- kauniisiin sanoihin

-hyvään musiikkiin

- illanistujaisiin mun tyttöjen kanssa

- mökkibileisiin, joista kukaan ei karkaa baariin

- shoppailuun oikealla fiiliksellä

- äitin kanssa kahvilassa istumiseen (äiti on opettanut mulle kahvilassaistumiskulttuurin. Siitä on siirtynyt rakkaus kahvilassa istumiseen ihan kenen kaverin kanss vain)

- katsomaan Rimakauhua ja Rakkautta -uusintoja

- Alppimaisemiin (en myöskään koskaan kyllästy huokailemaan niille)

- hiplaamaan sileää tukkaani, kun olen jaksanut suoristaa sen :D

- siihen tunteeseen, kun kävelee kadulla ja on täysin tietoinen siitä, että ne katseet, joita saa osakseen, ovat luultavasti ihailua (tämä siksi, että näin ei todellakaan käy usein)

- iltanuotion tunnelmaan

- katsomaan, kun siskoni tanssii

- kuulemaan, kuinka toinen siskoni perustelee mielipiteitään niin persteellisen kypsästi

- makoilemaan äidin kainalossa

- kuuntelemaan iskän joutavia yksinpuheluita

- suojelemaan pikkusiskoja (liiallisuuksiin asti)

- nauramaan Kummelille, ja muutenkin äärettömän huonolle ja hyvälle huumorille

- tekemään aikatauluja, suunnitelmia ja haaveilemaan

- puhumaan joka tilaisuuden tullen ranskalaisten/ englantilaisten/ espanjalaisten/ saksalaisten/ ruotsalaisten kanssa saadakseni puhua kieltä

- tunteeseen molemminpuolisesta kunnioituksesta, rakkaudesta tai arvostuksesta

- luokkahuoneen kuhinaan ja lasten energiaan

- tanssimaan

- rakastamaan

- nauramaan

- itkemään ilosta ja surusta

- elämään

Nousee päivä, laskee päivä

2010-06-08T08:35:00.004+03:00

Minun ukkini on ollut halki elämäni tärkeimpiä henkilöitä. Hän opetti minulle lapsuudesta asti käyttäytymistä, sitä kuinka tärkeää on auttaa ja välittää, kuinka työnteko palkitaan ja kuinka englantia lausutaan - muutamia mainitakseni. Vietin lapsuudessani tolkuttomia määriä mummolassa, sillä se vaan oli kivempi paikka kuin esim. koulun iltapäiväkerho. Olen saattanut jopa pari kertaa suurennella kuumeoireitani, koska tiesin pääseväni mummolaan hoitoon (maailman parhaat herkut, piirretyt ja hoito).

Opintojen edistyessä ukki käytti tuntikausia kerratakseen kanssani englantia, opettaakseen minulle rakenteita, joita koulu ei enää meille opettanut ja korjatakseen lausumistani oikeaan brittienglannin suuntaan ;) Varsinkin varhaisessa vaiheessa tästä oli minulle huomattavasti etua ja tulokset puhuivat puolestaan. Ukki auttoi minua aina sairastumiseensa asti.

Lisäksi soitin viulua kuusivuotiaasta asti, jolloin ukki pelasti vanhempieni päivän useampaan otteesseen, kun jostain syystä ei minua olisi ehdittykään viedä soittamaan. Hän saattoi ilmestyä kovina pakkaspäivinä yhtäkkiä aamulla kotiovellemme ilmoittamaan, että vie meidät kouluun. Ukki kävi meillä autollaan harva se päivä aina sairastumiseensa asti. Kovin paikka ukille sairastumisessa olikin ajokyvyn menettäminen.

Ukki on ollut tukeni ja turvani aina (maailmani romahtamiseen) vuoteen 2003 asti, jolloin hän sai aivoinfarktin ja halvautui vasemmalta puoleltaan. Siitä lähtien ihminen, joka oli käyttänyt lähes kaiken aikansa muista huolehtimiseen alkoi olla se huolehdittava. Ja edelleen ukki opetti minua: hyväksymään fyysisen vamman, henkiset rasitteet, joita tilanne toi ja ymmärtämään paremmin invalidien tilannetta. Hän teki minusta ihmisen, joka palavalla raivolla puolusti vammaisten oikeuksia, puhumattakaan niistä kaupan invapaikoista, jotka oli vienyt aina joku, joka haki niin paljon kaljaa, että auto oli saatava lähelle. Liikennepoliisin taipumukset ovatkin varmaan tulleet suggestion kautta ukilta :D

Ennen kaikkea me kaikki opimme joustamaan, ymmärtämään, olemaan kärsivällisiä ja tukemaan toisiamme. Ukin tilanne opetti meidät tuntemaan mummin: mummi luotti paikkakuntansa lapsenlapsiin kuin kallioon ja olen onnellinen, että etäinen ja jokseenkin viileä, jopa pelottava mummi on nykyään myös minulle tärkeä ihminen. Eilen juuri olimme vierekkäin, kun mummi ei enää jaksanut seistä.

Vaikka ukkini eläisi vielä kymmenen vuotta, en ikinä tämän eliniän aikana voisi korvata hänen hyväntekeväisyyttään. En varsinkaan pysty siihen yhtä pyyteettömästi ja kärsivällisesti kuin ukkini on pystynyt. Kai suurin katumukseni onkin, että ukki ei tiennyt sitä laajuuttaa, jolla häntä arvostettiin silloin, kun hän oli vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ukki tuki vaimonsa leskeksi jäänyttä siskoa väsymättä, tuki vanhempiani lastenhoidossa, tuki meitä useampaan otteeseen rahallisesti ja henkisesti sekä auttoi Lions Clubin aikanaan mm. järjestämään kävelykyvyttömän venäläistytön leikkauksen (, joka tanssi pari vuotta myöhemmin jo balettia). Elämä ei aina kohtele meitä reilusti.

Olen ajatellut ukin tilan huonontuessa jopa niin, että ukin pitäisi jo saada mennä. Ukkia pelottaa olla sairaalassa, pelottaa, mitä tapahtuu, eikä hän enää ymmärrä koko tilannetta. Mummin poistuminen paikalta kauhistuttaa häntä kuten myös oma sairaus. Olen ottanut etäisyyttä tilanteeseen, koska ukki on ollut sairas jo niin kauan aikaa, että en uskonut tilanteen olevan niin paha kuin se on ja lisäksi siksi, että tilannetta on helpompi käsitellä. Eilen, kun näin sairaalassa rakkaan ukin niiden letkujen keskellä, kuihtuneena kuin varjo entisestään ja lohdutin itkevää mummia, tajusin silti sen hienouden, että minulla on ollut niin kauan ukki. Kuten myös sen upean elämän, jonka hän on elänyt mummin kanssa, mitä ukki on tehnyt ajallaan ja kuinka se perintö jää meille.

Tällä hetkellä siis tämä bloggaaja joko kirjoittaa suruunsa tai jättää kirjoittamatta - aika näyttää. Tällä hetkellä kuitenkin olo on aika maassa ja jaksaminen vähäistä. Kauhein tunne on pinnistellä sairaalassa muiden tukena, koska en tunne että minulla on oikeutta itkeä, kun muilla on varmasti vielä pahempi olla. Sairasvuoteelta ei malttaisi lähteä pois, mutta toisaalta paha olo puskee päälle niin valtavina aaltoina, että potilaan luonakin on vaikea olla. Takaraivossa on ymmärrys siitä, että ukin pitäisi saada mennä - on lupa antaa periksi. Sydämessä tuska on hirmuinen ja itsekkyys huutaa vastaan: pysy vielä täällä!

Hakusessa rehellinen työnantaja

2010-06-02T11:13:00.003+03:00

Ensiksikin, tämä kirjoitus ei koske missään nimessä NYKYISTÄ työnantajaani, vaan lähes kaikkia muita.

Toisaalta toivoisin, että minulla olisi enemmänkin lukijoita, jolloin tarvittavaa keskustelua syntyisi enemmän, sillä tämä aihe saa aina sappeni kiehumaan eniten siitä turhautuksesta, että tiedän meidän olevan lähes voimattomia muuttamaan asioita. Mutta olen nyt kuunnellut siskoni Artesaanin työkulkua ja olen tavattoman pettynyt omassakin työhistoriassa moniinkin asioihin.

Ensiksikin, meillähän on vaitiolovelvollisuus työpaikkaa koskevista asoioista. Joo, ymmärrän, että omasta firmastani en saa sanoa edes, meneekö firmalla nyt hyvin vai huonosti. Mutta entä silloin, kun työnantaja suorastaan kusettaa palkallistaan? Onko meillä velvollisuus vain pitää naamamme kiinni, vaikka petos olisi selvä? Oma siskoni on esim. riitauttanut työsopimuksensa PAM:in kanssa, mutta asialle ei näytä siltikään tapahtuvan mitään.

Hän aloitti yli kolme vuotta sitten firmassa, jossa meni loistavasti ensimmäiset kaksi vuotta. Tykkäsi pomosta, työkavereista ja jopa työstään. Siinä vaiheessa, kun minäkin hyppäsin työpaikan remmiin, asiat olivat vielä ok. Sitten alkoi tulla erään työ"kaverin" toimesta juoruamista, joka kohdistui minuun tai siskooni ja varsinkin siskooni erittäin ikävällä tavalla. Tämä työntekijä soitteli meille aina vuorotellen vuoronvaihdoista, joilla olisi itse saanut vapaapäiviä. Suostuin näihin, kun tarvitsin itse rahaa, mutta vähitellen en enää jaksanut, kun vastapalveluksiin ei suostuttu.

Pomo meni tämän työntekijän puolelle siitä huolimatta, että pohjalla oli aiemman käytöksen perusteella hänellä mm. valituksia ja varoituksia (puhumattakaan melko epämärääisistä sairaspoissaoloista, kun ei saatukaan vuoroa vaihdettua). Puuttumatta siihen, kuinka rehellinen hän todellisuudessa oli tai ei, nyt hänen kertomansa juorut menivät läpi tosina - siskoni tappioksi. Kaikki eskaloitui lokakuussa siskoni nyrjäytettyä nilkkansa ja saatua 1,5 kuukauden sairasloman, jonka ansiosta pomo joutui itse tekemään kovia tunteja korvatakseen poissaolon. Sen jälkeen ei tullut tunteja, ei sairaspäiviltä korvauksia jne. Minuunkin suhtautuminen paheni koko ajan, vaikka tuolloin kiitettiinkiin siitä, että tein ylimääräisiä vuoroja. Siskoani ei ole sanottu irti edelleenkään, mutta tunteja ei tule enää sen jälkeen, kun otti yhteyttä PAM:iin ja ei juuri tullut sitä ennenkään. Näin ollen siskoni, joka oli 2 vuotta ihana työntekijä, jota käytiin meillä kotiovella jopa henk. koht. kehumassa, oli yhtäkkiä heittopussi ja pohjasakkaa.

Onhan tästäkin varmasti velvollisuus olla hiljaa, mutta miksi? Miksi pitää vaieta, että työnantaja kohtelee työntekijöitä väärin? Se, että kirjoitan asiasta julkisesti, saattaa aiheuttaa vaikeuksia, mutta tunnen tapauksen, jossa juoruaminenkin riitti:

Ensimmäinen pitkä työsuhteeni oli kaupan kassalla, jossa pomo ei noudattanut työntekijöiden sopimuksia. Kun viides pidetyistä kassatytöistä lähti heppoisin perustein omasta tahdostaan, asiakkaiden häviämistä ei enää voinut olla huomaamatta: puskaradio oli kiertänyt viestittäen karua sanomaa - tuonne emme halua viedä rahojamme. On toki totta, että kaikkiin tällainen asia ei vaikuta, mutta meillä näin kävi. Mies joutui vaikeuksiin ennen todella suositun firmansa kanssa ja tietääkseni vararikkoon. Minusta tämä on siinä mielessä positiivinen sanoma, että ihmiset edelleen välittävät siitä, mikä on oikein. (Tosin en soisi kenellekään kuitenkaan koko elinkeinon menettämistä.)

Seuraavaksi tekisi oikein mieli nimetä firma nimeltä, niin paljon ihmetyttää tämä toiminta. Siskoni toimi alusvaatemyyjänä. Periaate sama kuin esim. Tupperwarella, eli kutsutaan porukka koolle, katsellaan (, sovitetaan) ja ostetaan. Toiminnan aloitus vaati työntekijältä panostuksena 1400e mallistoon, jossa siis yhtiö ei tullut yhtään vastaan vaan mallisto menee työntekijälle. (Toki asiasta voi mainita verottajalle). Jokainen uusi mallisto markkinoilla oli myös ostettava näyttötarkoitukseen. Sen lisäksi vaatetangosta piti maksaa 150e, mikä on mielestäni aika arvokkaan kuuloinen summa. Kun itse palautin ekat rintsikkani takaisin sopimattomina, olin avannut pakkauspussin väärin (pitkittäissunnassa), niitä ei saanut enää palauttaa. Väitettiin, että ne olivat käytetyt, vaikka niissä oli kaikki paperitkin tallella. Siis mitä eroa sillä on, miten pussin avaa? Kustannukset menivät siskoni hoidettaviksi, sillä tämä kuulemma luki ohjeessa. Tämähän on ihan selvästi postimyyntilain vastaista. Lisäksi maksuaikaa on viikko, mikä on sekin vastoin lakia: Suomessa lain mukaan maksu on saatava 2 viikkoa ennen eräpäivää.

Omat kokemukseni ovat hyvin laajat. Voin sanoa rehellisesti, että ainoat täysin rehelliset työnantajani ovat olleet nykyinen ja kunta. Muuten kautta linjan jokainen pieni ja keskisuuri yritys on jollain tavalla ottanut vähän takaisin päin. Edelleen minusta on kaikista oudoin oli tämä eräs firma, joka lupasi palkanmaksun tiettynä päivänä perusteli palkan maksamatta jättämistä sillä, että maksaja oli kipeä. Ymmärrän, että pieni firma, mutta vaikka maksaja kuinka olisi kipeä, näistä on pidettävä kiinni. Työntekijällähän ei ole velvollisuutta mennä töihin, mikäli ei palkka ole tullut. Itse olin jo silloin työkomennuksella ulkomailla, joten tämä ei ollut vaihtoehto.

Sitten on vielä puhelinmyynti: nuoria ei oteta muuallekaan, joten nämä firmat, joista suurin osa ei maksa edes takuupalkkaa, pestaavat "epätoivoiset" nuoret heille ilmaan minkäänlaisia palkkatakuita saati joustoa esim. työaikaan.

Mitä mieltä te olette tästä asiasta? Pitäisikö vain olla hiljaa? Miten toimitaan tilanteessa, joissa oikeuksiaan pitäisi puolustaa, mutta se vaarantaa oleellisesti tarvittavan paikan? Miksi LAKEJA ei tarvitse työnantajan noudattaa, mutta työntekijän pitää, tai saa potkut? Millaisia kokemuksia teillä on? Minusta aihen tarvitsisi enemmän huomiota.

Pyytämänne lehtijutun kopio

2010-06-01T15:10:00.004+03:00

Että näin. Copyright MeNaiset.

Se mikä ei tapa, sattuu niin perkeleesti

2010-06-01T07:30:00.002+03:00

Sain eilen illalla kandini arvostelun ja menin jännityksellä katsomaan arvosanaehdotustani sähköpostista palautettuani toisen esseen, jonka luulin olevan kevään viimeinen. Tehtyäni tänä vuonna n. 80 op:n työn, olin jo toivonut a) lepoa ja b) sitä kuuluisaa lausetta, että lopussa kiitos seisoo.
Nyt onkin sitten tilalla
a)itsensä epäily
b) vakava mietintä alan vaihdosta
c) rankka eilisyö
d) melko raskas olotila

Kandini on saanut arvosanaksi alustavasti kakkosen. Eli että ei mene läpi käytännössä. Virheet liittyvät liiallisiin yhksityiskohtiin ja konvetioiden käyttöön. Tässä suuttumus on suurin, koska meillä ei ole minkäänlaista tutkimuskurssia, jossa olisi annettu alustavaa opetusta aiheesta. Ei mikään tekosyy, sillä esim. Päivänsäde on saanut nelosen (, mistä iloitsen hänen puolestaan aivan älyttömästi)!

Alkukesän kivat jutut (esim. Sinkkuelämää2 -ensi-ilta) saa luultavasti jäädä, kuten myös Whitney Houstonin keikkareissu jää luultavasti mahd. lyhyeksi. Minun koko vuoden kasvattama positiivinen asenne sai kyllä kovan kolauksen, sillä nyt on kaksi aikaa rakata kandityötäni rajusti. Eniten kauhua tuottaa se, että kuvittelin työtäni hyväksi ja nyt kyseenalaistan kaiken työni, oman taitoni ja osaamiseni.

Eilisyö meni itkiessä ja tänään pitäisi alkaa takaisin työhön tämän jo alkaneen oikean työn lisäksi: tätä rytmiä oli jatkunut jo kaksi viikkoa ja nyt valoa ei näykään tunnelin päässä. Eniten säälin Housboyta: hän kärsii kaiken vierestä - kiukkuni, itkuni, turhautumiseni ja suruni sekä sen purkamisen häneen.

Ei se auta, töihin on alettava ja toivottava edes kolmosta tämän rupeaman päätteeksi.

Matkakuume

2010-05-31T13:32:00.003+03:00

Luettuani juttumme MeNaisista ja kuultuani työkaverin Nykin reissun käänteitä, tuli minullakin kauhea kaukokaipuu (TAAS!). Olen selaillut tässä kahvitauolla tänään lentolippujen hintoja Heathrow'hun ja Damiin. Housuboy haluaisi enemmän Hollannin puolelle ja minä Londondoniin takaisin. Lontoon reissussa on vain yksi mutta (rahan lisäksi, tietty): olin niin innoissani eka reissustani äidin kanssa, että voin pettyä toisesta reissusta - varsinkin kun minä ja Housuboy olemme aivan erilainen parivaljakko kuin minä ja äitini.

Meillä lähestyy seuraavat jännät tapahtumat seuraavaksi tässä elon tiellä:
-Whitney Houstonin keikka ja Helsingin ROad Trip siskoni Artesaanin ja hänen poikaystävänsä Rokkarin kanssa
- Isäni 50-vuotissynttärit, joiden ohjelmaa suunnitellaan jo täyttä häkää

Esittelemistäni meikkituotteista sen verran, että ihoni on selvästi kirkastunut Clinquen tuotteiden tunnollisen kyätön johdosta ja se luomiväri on ihan huippu!

Perjantaina oli Parhaan Ystävän valmistujaiset, joita juhlittiinkin sitten kunnolla. Tein hänelle leikekirjan, koska halusin antaa muistoksi jotain uniikkia. Useamman kerran tirautin yksinäisen kyyneleen jo tekovaiheessa ja sitten vielä lisää tirautin ojentaessani kansiota Parhaalle Ystävälle siitä yksinkertaisesta syystä, että kuvistakaan ei löytynyt kauhean monia kuvia, joissa olisin ollut ilman Parasta Ystävää - niin paljon olemme kokeneet yhdessä. Siinä sitten kyynelehdimme kaikki: minä, Paras Ystävä ja Artesaani. Eniten harmitti, että meiltä ei löytynyt tarpeeksi kuvia sieltä, missä ystävyytemme jo alkoi äitien ansiosta: äitilapsijumpan Hottentoteista. Joillakin meistä on vain uskomaton onni saada elämäämme ihminen tai ihmisiä, joista tulee niin tärkeitä ja rakkaita. Olimme kaikki ihan puhki baariin mennessämme jo, mutta sinnittelimme jonkin aikaa. Housuboy ymmärsi tilanteen tärkeyden ja suostui jopa kuskiksi. Oli aivan ihana ilta.

Nyt jatkamme sitten viikon touhua. Tänään kyllä kärsin univajeesta ja haaveilen päikkäreistä. Lisäksi on tehtävä vielä yksi 3-sivuinen term paper yliopiston kurssille ja ohi on tältä vuodelta. Sen puserran parissa tunnissa tänä iltana :)

Hauskaa viikkoa rakkaat ystävät!

p.s. Makealakko pitää ja vain viikonloppuna herkuttelu sallittua (Huge parannus entiseen mussuttamiseen). Ensi viikolla haetaan mulle salikortti Housuboyn kanssa samalle salilla tarkoituksena yhteinen "laatuaika" ;) Tänään ostetaan rulliksiin uudet laakerit talven jäljiltä ja lähdetään taas ulkoilemaan. Paino on tippunut nyt ehkä kilon. Ehkä. Olo on kuitenkin ruokavalion ansiosta PALJON parempi.

Tänään se jännitys päättyy!

2010-05-27T10:07:00.003+03:00

En malta odottaa, että pääsen aukaisemaan Sen Jutun! Meillä oli Housuboyn kanssa haastattelu ja kuvaussessio MeNaisiin. Meidän juttumme on tuo "Minä ja mieheni lomailemme erikseen". Tämä juttu tehtiin joku hetki sitten, mutta en jotenkin uskaltanut sanoa mitään ennen kuin juttu oli varmasti lehdessä. Olin varma, että meitä ei hyväksytäkään :D Joko siksi, että olemme vähän liian reikäpäisiä tai siksi, että olemme liian tylsiä. Toimittaja (lapsuudenkaverini Viisufani) lähetti minulle tänään tekstarin, jossa kertoi, että meidän kappaleemme lehdestä ovat postissa ja perillä viimeistään huomenna. Jos ne eivät ole luukussa tänään, minun on ehkä pakko mennä ostamaankin yksi ja antaa se äitille sitten, kun olen sen lukenut. Siinä minun 15 minutes of Fame :D

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että vietimme aivan ihanan päivän kirjoittajan ja kuvaajan kanssa! Jotenkin meidän tylsät arkirutiinimme saivat kivan piristysruiskeen ja nautimme tosiaan ulkoilusta, jolla oli vähän erilainen tarkoitus. Fiilis oli alusta loppuun asti rento ja hyvä ja viihdyimme tosi hyvin parivaljakon kanssa. Hyvä maku jäi suuhun ja olimme koko loppupäivän mielettömän hyvällä tuulella.

Sitä paitsi tuo oli sellainen päivä, että jouduin pesemään meikkini töistä tullessa, koska naamani oli kuivunut. Tultuani kotiin huitaisin naamanpesun jälkeen väriä naamaan turbovauhdilla ja erittäin hyvin tuloksin. Loput sudin autossa matkalla kuvauspaikalle. Olin oikein tyytyväinen. HUOM! en ole vielä nähnyt lopputulosta :D

Ai niin, lehdestä voi tsekata päivän asukuvan ;) joo olen tosi laiska kuvaamaan asuja tai mitään muutakaan, mutta johtuu kiireistä koulun kanssa. Vielä viimeiset jutut pitäisi saada valmiiksi ennen toukokuun loppua.

"No meillä ois sitten tähän kuuluva tarjous"

2010-05-25T08:01:00.013+03:00

Hihih, kävin siis sunnuntaina ostoksilla ja menin tuohon vanhaan halpaan :D Mukava myyjä kysyi siis Kauppakseskus Rajalla Kicksin liikkeessä (helluntainakin voi shoppailla, jos lähtee rajan tuntumaan :D), että kun heillä on tarjous, että kahden tuotteen ostajalle ilmaiseksi tuollainen lahjapakkaus, niin haluatko ostaa vielä jonkin toisen tuotteen? Minähän sitä sitte miettimään. Mutta loppujen lopuksi tein aikalailla järkiratakisun, että ostin sen toisenkin tuotteen.

Alun perin hankintalistalla oli siis vain ja ainoastaan tämä, jos olisi jo Suomessa saatavilla. En tiedä, kauanko on ollut markkinoilla, mutta nyt äkkäsin GLAMOUR-lehdessä mainoksen. Olen kauhea mainosten uhri, voin kertoa. Siinä lueskellessani tietoja mietiskelin, että kuulostaa minun tuotteeltani. Lampsin liikkeeseen ja kysäisin ja sitä löytyi, joten ostin. Lisäksi siis mukaan tarttui maksettuna huulirasva, jotta saisin lahjapaketin, josta tuonnempana.

Ensinnäkin olen harvoin ollut näin tyytyväinen tuotteeseen! Tämä on ihana: peittää punaisia näppykohtia, arpia ja epätasaisuuksia iholtani todella hyvin samalla jotenkin "viilentäen" ihoani. Koko ajan tunnen, että meikki on iholla ja se on positiivista: iho on viileä, sileä ja ilmavamman ja terveemmän tuntoinen kuin ilman sitä (?). Eli ihmeellistä kyllä. Tämähän on tarkoitettu siis rasvaisella ja todella rasvaiselle iholle sekä sekaiholle. Minulla on jälkimmäisin. En ole tämän tuotteen takia vielä nakannut vanhaa luotettavaa tuotettani mäelle, koska tämä Cliniquen versio tuntuu myöskin ehkä toimivan minun ei-niin-rasvaisella-mutta-kyllä-epäpuhtaalla iholla vähän turhankin hyvin: nenä näyttää kuivuvan jonkin verran. Joten välissä täytynee siirtyä ehkä pariksi päiväksi aina takaisin Kaneboon. Olen kuitenkin iki-onnellinen tästä löydöstä. Ja kylkiäisenä paketissa löytyi näitä:

High Impact -mascara, jota en ole vielä kokeillut.

Rinse-off foaming cleanser, joka on aivan ihanan tuntuista kasvoilla! Mulla ei se vaahtoaminen kauheesti toimi, mutta se tunne on silti ihana ja kahtena iltana olen jo aivan mielissään pessyt naamasta meikit: eilen illalla jopa odotin sitä toimitusta.

Sori nyt, että kuvankäsittely ei ole jaksanut työskennellä tuon lätkän poistamiseksi. Oma versioni tästä huulikiillosta on hieman väritön - aivan vaalea pinkki, mutta ei haittaa. Tuntuu tosi kivalta ja kosteuttaa, kuten luvattu.

Seuraava tuote on pääasiallinen syy lahjaboksin kiinnostavuuteen: tämä luomiväriduo. Nämä värit kun kestävät koostumuksensa puolesta siskoni luomissa jopa lauantaiyövuoron grillillä, eli hikeä, verta, kyyneliä, paistorasvaa, kuumuutta ja raivoa :D Ja lauantain yövuoro saattaa siis venyä iltakahdeksasta aamukahdeksaan ei-niin-vaatimattomissa olosuhteissa. Värit ovat precis som här på bilden, joten kivan kesäiset ja neutraalit - can't wait to try.

Viimeisenä sanon vielä, että tämä tuote on lempparini edelleen. Silkinpehmeä iho (jopa mulla!), joka nostattaa itsetuntoa, vaikka tulos olisikin vain vaisusti näennäinen. Tämä pore minimizer -voide on huippu meikin alla: ei meikki luista eikä ihohuokoset pääse hiostumaan näkyviin meikin alta.

Ja parhaat uutiset: Palautin kandini ke 19.5. hitonmoisen saavutusmeiningin kanssa. Viikonloppuna en tehnyt yhtään mitään järkevää, vaan törkeästi löhösin, ulkoilin, söin ja vietin aikaa ystävien kanssa. Aaah, ihanuutta. Ai niin, kävinhän pihakirppiksellä, mutten saanut mitään myytyä. Olin tosi pettynyt. Ja nyt en saa kirpparipöytää, koska olen päivätöissä, jolloin en pääse täyttämään ikinä pöytää silloin vaihtoaikoina.

p.s. katukuvaan ovat tulleet kesäisten kelien myötä (?) valkoiset paidat, joiden alla valkoisia rintsikoita. Okei, joissain tapauksissa näyttää ihan söpöltäkin minusta, mutta ilmiselvissä tapauksissa on minusta jotain ahdistavaa. Vinkki näille henkilöille: beige näkyy paidan alta paljon vähemmän. Vai oliko tämä vain ilkeä kommentti teidän mielestä?

EDIT:// Tämä vielä unohtui mainita lahjapakkauksesta:

Tavaran paljous ja vähyys

2010-05-14T10:08:00.002+03:00

Heipähei!
Olen ollut erittäin kiireinen kandin kanssa. Eniten harmittaa, että en voi laittaa tänne kuvia paikallisesta P.U.L.S.E. -kampaamon muotinäytöksestä kemiläisessä yökerhoravintolassa, koska kampaamon nettisivu on tilapäisesti kiinni. Olin kuitenkin siellä katsomassa siskoni ystävän suunnittelemia asuja, jotka oli tehty tukemaan kampaamon muotinäytöstä. Tyttö teki tällä sitten lopputyönsä.

Äitienpäivä oli minusta sinänsä jännä, koska kävimme katsomassa Rovaniemellä HotCakesin viimeisen kevätnäytöksen. Tästä lähtien HotCakes on StepUp ja Marco vei omistuksen. Siinä mielessä minulla kirpaisi vähän rintaa, että HotCakes on ollut ainoa pohjoisen Suomen tanssikoulujen edustajista, joka on pärjännyt niin hyvin SM-kisoissa. Oli mahtavaa nähdä siskoni SM-hopean ansainnut esitys. Jotenkin isosiskon ylpeys on sanoinkuvaamatonta. Eniten minua liikuttaa se, että siskoni ei koskaan ole ollut tähtioppilas, mutta tanssia hän todella osaa ja se on hänen intohimonsa. On ihanaa nähdä hänen saavuttavan unelmiaan ja tavoitteitaan sitä kautta - kaikilla meillä tosiaan on omat vahvuutemme ja sydäntään on seurattava.

Olen aloittanut työt: palasin takaisin vanhaan tuttuun ja turvalliseen ympäristöön tuttujen työkavereiden sekaan ja olo on kuin tulisi pitkältä matkalta kotiin. Ainoa tiukkaa tekevä homma on aamuherätys, mutta toistaiseksi olen repinyt itseni töihin heti liukuman alkuun 06.30, mikä tarkoittaa herätystä viiden jälkeen. Silmät ristissä sitten siitä töihin. Ainoa huono puoli on se, että omat vaatteet ovat taas käytössä. Siis todellisuudessahan se on ihanaa, mutta valinnanvaikeus on valtava.

Tästä sitten aasinsiltaani: milloin ihmisellä on liikaa vaatetta? Tajusin tuossa, että minulla täyttyy tällä hetkellä kahden kaapin levyinen hengarikaappi Oulussa, vanhempien luona ja yhden levyinen Housuboyn luona. Lisäksi on neljä hyllykaapillista muuta kamaa plus vaatehuone. Kesäkuun ensimmäinen viikko onkin minun kalenterissani pyhitetty kirppariviikolle. Minua harmittaa vain aivan suunnattomasti tässäkin eräs asia. En nimittäin ole juurikaan pitänyt suurinta osaa vaatteista, joista aion nyt luopua, mutta jos vien ne kirpparille ja odotan niistä rahaa, ne on pakko hinnoitella halvoiksi, mikä ei vastaa niiden arvoa. Lisäksi vaatteeni ovat ihania - en vain tule niitä pitäneeksi syystä tai toisesta. Onko kellään hajua, voiko yhden päivän aikana pitää kirpparia omalla pihallaan? Olen miettinyt tapahtuman järjestämistä facebookin välityksellä tyyliin kaikki saisivat tuoda oman kojun paikalle tai tulla vain kiertelemään ja tavara vaihtaisi omistajaa näppärästi. Jos kerta myyn halvalla, myyn paljon mieluummin kavereille.

Siksi toisekseen lähden töistä tänään suoraan shoppailemaan. Olen huomannut, että minulta puuttuu hirvittävästi järkevää käyttövaatetta, kuten ohuita toppien ja t-paitojen päälle käyviä neuleita, paitoja sekä alaosia - tämä johtuu kokoni kasvamisesta. Lisäksi olen onnistunut hukkaamaan lähes kaikki koruni. En tajua, mihin ne ovat hukkuneet, mutta harmistus on valtava, koska kaikkein kauneimmat ja arvokkaimmatkin ovat näemmä hukkateillä.

Laihtuminen ei oikein edisty: pullaa menee liikaa. MUTTA kasvisruokavalio on jokseenkin pitänyt. Esim. töissä syön puuroa ja pilttiä :D olen joustanut siten, että vain kerran viikossa syön punaista lihaa ja muulloin korkeintaan kanaa. Kalaa en voi oikein edelleenkään syödä kotona Housuboyn allergian takia, mutta työpaikan ruokalassa kävin syömässä lohta juuri viikko sitten. Ensi viikolla harkitsen vakavasti ryhtymistä kaalisoppadieetille ihan vain huvikseni työporukkani yllyttämänä (kolme muuta aloittaa maanantaina). Nyt pitäisi vain saada se kuuluisia liikunta mukaan hommaan. Ehkä ensi viikolla jo helpottaa, kun kandini pitäisi vihdoin valmistua.

Pahoittelen kuvatusten puuttumista! Ensi viikolla yritän taas panostaa tähänkin asiaan! Oikein ihanaa viikonloppua kaikille ja toivotaan, että tänään helisee vain Valko-Venäjän päässä (onneksi illan saa kattoa rauhassa kiekkoa ilman että la-aamuna tarvii herätä yhtä varhain kuin työpäivinä)

Miksi rakastan korkkareita, osa 1

2010-04-24T15:11:00.002+03:00

tässä on linkki. Oma osuuteni kertomuksesta tulee joskus myöhemmässä vaiheessa, kun minulla on aikaa (eli haudassa)

http://www.yle.fi/alueet/keski-suomi/2010/02/ihanat_kamalat_korkkarit_1482703.html

Tiivistettynä paras pala tässä:

Korkkarit:

korostavat nilkan siroutta
vaativat ryhdikkään asennon ja muuttavat kävelytapaa
tekevät käyttäjästä ja hänen sääristään pidemmän näköiset
voivat kohottaa sekä käyttäjän että katsojan mielialaa

voivat kipeyttää jalat ja aiheuttaa muitakin jalkavaivoja
lyhentävät askelia ja pakottavat käyttäjän "sipsuttamaan"
voivat vaikeuttaa kiiruhtamista
saattavat lisätä riskiä kompastua portaissa

Että näin :)

Miksi?

2010-04-23T12:27:00.002+03:00

- Kolmesta vaatekaapistani ei ikinä löydy juuri sitä täydellistä asua?

- miksi joskus kaikki pynttäytyminen kuin sulautuu paikalleen ja näyttää vaivattomasti hurmaavalta, kun taas toisinaan kaikki tuntien yrityksen valuvat hukkaan?

- ohituskaista loppuu aina samaan aikaan, kun rekka tulee perä edellä vastaan?

- aina yrittäessäni ohittaa toista autoja, mutkissa ei tule vastaan ketään ja kaikilla suorilla tasasen tappavasti?

- kun rahaa on, sen käyttää kaikkeen turhaan ja sitten se on loppu, kun sitä tarvitsisi?

- saattaa mennä viikkoja, ettei halua pullaa, mutta kun päättää laihduttaa, mitään muuta ei haluakaan?

- siivoamisen aloittaminen on aina niin vaikeaa, vaikka on ihanaa ihailla sen jälkeen tulosta?

- joskus on paljon hauskempaa pelata Wiitä kuin laittautua nätiksi ja lähteä ulos?

- silloin kerran kuukaudessa, kun päättää lähteä ihmisten ilmoille ilman meikkiä jättihupparissa ja kollareissa, vastaan tulee a) sairaan hyvännäköinen vaihto-oppilas Ranskasta b) ex-poikaystävä c) poikaystävän entinen muijakaveri paremman näköisenä kuin koskaan

- ihana laukku, josta on tosi innoissaan, on seuraavana päivänä sen ostamisesta samassa liikkeessä -50%?

- parhaat meikit, ihonhoitotuotteet ja hiustenhoitotuotteet on yleensä ne kaikista kalleimmat?

- miksei kaupoissa oikeasti koskaan tapahdu niitä juttuja, että saa penkoa 5 min. kaiken ilmaiseksi?

- kaikkia rahanmenoja ilmestyy aina juuri ennen kuin on lähdössä reissuun?

- on paljon helpompoi kirjoittaa blogia kuin kandia?

- sitä on aina parhaimmillaan ja aidoimmillaan perheensä ja ystäviensä kanssa, ja täysi idiootti seurassa, jossa todella pitäisi tehdä vaikutus?

- sitä ei ikinä opi, että oma huumorintaju ei välttämättä pure kaikkiin?

- silloin, kun haluaisi tekemistä, ei ole mitään ja silloin kun on suunnitelmia, tulee viisitoista eri ehotusta?

- kun on suunnitellut romanttisen illan, Housuboy saa puhelun joltain kaverilta poikien illasta, jossa on kaikki vanhat lapsuuden ystävät Helsingistä Timbuktuun eka kertaa kolmeen vuoteen?

- sitä ei voi koskaan olla vain tyytyväinen siihen, mitä kaikkea on?

- yksi 100g pulla on 1 kilo vyötäröllä?

- lihominen kestää niin paljon vähemmän aikaa kuin laihtuminen?

- koskaan ei ole mahdollisuuttaa saada edes päiväksi käyttöönsä niin paljon rahaa, kuin vain pystyisi tuhlaamaan?

- Jimmy Choon pääsuunnittelija ei ole minun paras ystäväni?

- oma lahjakas artesaanisiskoni ei koskaan kerkeä tehdä minulle ihania luomuksia?

- koskaan ei tajua omia vikojaan, mutta syyttää toisia niistä ihan samoista asioista?

- ei tajua täysin kuinka paljon joitakin ihmisiä tarvitsee ja arvostaa?

- silloin, kun on hauska juttutuokio isän kanssa, tankkaan dieselautoon bensaa keskellä yötä ja isä ei pääsekään Oulusta kotiin ja kaikki on pielessä?

hyviä uutisia :)

2010-04-15T00:35:00.003+03:00

Tärkeimmät ensin: etsin hiki päässä jumpsuitia. Eli siis jotain tällaista

Jos joku osaa, auttaa, niin oisin kovin kiitollinen. Katsoin Topshopin, Asoksen valikoimat, mutta suomalais-ruotsalaiset eivät tunne käsitettä jumpsuit eivätkä tarjoa niitä valikoimissaan. Haluaisin löytää suht. edullisen asun, joka olisi mielellään musta, pitkähihainen ja lahkeet caprit. Tietääkö kukaan hyviä nettikauppoja, jossa myytäisin kyseisiä vaatekappaleita? Oisin hurjan kiitollinen :)

Sitten:

Minä menen takaisin vanhaan ihanaan kesätyöpaikkaani ensi kesäksi alkaen 6.5.

Parhaimmat jutut tässä:

1) työaika liukuva: 7-9 - 15-17.30 Eli kun menen töihin aamulla klo 7, pääsen ajoissa pois ja kauniina päivänä biitsille/ terassille/ potkimaan palloa/ pelaamaan lentistä tai tennistä jne.

2) saan mennä töihin omissa ihanissa vaatteissa, kulkea korkkareissa jne.

3) saan tehdä töitä omalla tahdillani niin kauan, kun työt tulevat tehtyä. Kukaan ei höngi niskaan eikä mäkätä turhasta. Pomot ovat minulle olleet aina reiluja ja kilttejä sekä arvostaneet työpanostani

4) koen tekeväni työtä, jossa saan haasteita hyödyntäen omaa asiantuntemustani

5) ruokatunti on ruokatunti: ruokaa ei tarvi syödä seisaallaan kolmessa minuutissa.

6) Minun ei tarvitse mennä suihkuun töistä, pestä joka työvuoron jälkeen tukkaani syväpuhdistavalla shampoolla ja kroppaani saippualla. Jos haluan mennä ulos suoraan töistä, en haise rasvalle ja voin käydä suihkussa sitten, kun tulen kotiin riennoistani :)

7) tuntuu kuin menisi kotiin

Minulla tulee ainoastaan ikävä työkavereitani :/

Hikoilen ihan hulluna kandini kanssa, joten nyt yritänkin taas jatkaa töitä :/

my sho(e)paholics

2010-04-12T22:45:00.004+03:00

...Kannatan periaatteessa kierrätystä, luonnonsuojelua ja kulutushysterian vastaisuutta, mutta inhoan kirppareita niiden sotkuisuuden ja ahtauden takia, joten en kiertele niissä tarpeeksi verrattuna muuhun ostoskäyttäytymiseeni

... tiedän saavani ripsivärini ja muut meikkini kaikista halvimmalla Prismasta bonuspisteiden kera, mutta normaalisti ostan tuotteeni kaupoista, joissa on kunnon siisti kosmetiikkaosasto ja hyllyt on järjestetty ja laitettu nätisti.

... sanon jämptisti esittelijöille vain katselevani, jos en aio ostaa mitään, sillä en osaa enää sanoa, että en haluakaan mitään, kun he käyttävät minuun aikaansa ystävällisesti.

... vaadin asiakaspalvelua. Lopetin käyttämästä H&M postimyyntiä, kun huomasin, että a) hinnat onvar 5e myymälöitä kalliimmat ja b) oudolla suomen aksentilla kerrottiin minulle erään palautteeni jälkeen, että "ei ole mun ongelma jos sulla olla väärä tavara, sei ole mun vika. Mita sa sitä mua syytät? Päätit sitte minuu purga tan kaike?"

... olen erittäin altis vaikutteille: mulle on helppo myydä tuote mainostamalla sitä. Sitä vastoin olen erittäin kriittinen, ostanko tuotetta enää toiste

... olen elitisti: rakastan väljiä, siistejä kauppoja ja ihanaa sisustusta. Rakastin tästä syystä Milanoa, jossa jopa H&M:n myymälä oli avara, ihana ja tyylikäs

... olen laiska sovittamaan, mutta se ei ole toistaiseksi kostautunut minulle

... olen erittäin tarkka siitä, miltä vaatteen täytyy saada kroppani näyttämään.

... kokeilunhaluni aiheuttaa minulla hyvin usein pettymyksiä kalliiden kosmetiikka- ja hiustuotteiden yhteydessä

... en osaa juuri katua ostoksiani: mikä on ostettu, on ostettu

... pystyn täydellisen hyvin järkeilemään raha-asiani niin, että shoppailuni ei ole koskaan aiheuttanut minulle ongelmia. Lisäksi sekin on tiedostettua, jos ne saattavat minut ongelmiin.

... joskus ostan jopa melkein tahallani kengät, kun ei olisi varaa ja pistän itseni puurokuurille. Siitä on hyötyä, että ei ole varaa laittaa rahaa roskaruokaan :D

... yllätin itseni ja vanhempani sillä, että en ole koskaan joutunut raha-asioiden/ shoppailun takia pulaan muutettuani omilleni

... minuun vaikuttaa hurjasti se henkilö, joka minua missäkin ostoksissa avustaa liikkeessä. On ihanaa ostaa tutulta työntekijältä ja esim. alusvaatteeni ostan mielellään siskoltani, joka on alusasumyyntiedustaja

... voin myöntää reilusti olevani jollakin tasolla riippuvainen shoppailusta. Ainakin se on lempihyötyliikuntaani :D!

... Äitini ei ole koskaan aikuisikäni aikana kehottanut minua olemaan ostamatta jotain. Osittain kai siksi, että tietää olleensa ja olevansa itse minun toimintani malli :D

... tykkään todella paljon shoppailla yksin, sillä silloin saan sanella omat aikatauluni täysin itse ja skipata liikkeet, jotka eivät kiinnosta

... en tykkää lorvailla liikkeissä: en sovita, teen päätökseni ostoksista nopeasti enkä tuuleta rekkejä kovin perusteellisesti

... haaveilen päivästä, jolloin minulla olisi käytössäni rajattomasti rahaa ja shoppauspäivä Lontoossa tai New Yorkissa

... inhoan jonossa etuilijoita, tunkijoita ja tilan tukkijoita. Briteissä oli ihanaa, kun kassoille meen vain yksi jono, jolloin jonotus on reilua ja tasavertaista.

... kun lähden shoppaamaan, en koskaan mene pahalla päällä tai kiireessä

... meikkaan todella huolellisesti shoppailua varten välttääkseni ahdistuksen pukukopissa. Kukaan ei ole vieläkään kertonut, miksi valaistuksen sovituskopeissa täytyy paljastaa kaikki ihon virheet syntymästä saakka.

... nettikauppa on mielestäni paras tapa shoppailla vain silloin, kun tarvii jotain tiettyä. Onhan se näppärä tapa kotiinkuljetuksineen ym. plus on kiva nähdä se ostoskorin summa siinä kassalla vielä ja mahdollisuus vähentää vielä kuormasta, mutta en saa siitä samanlaista iloa.

... shoppailu on mielestäni turhaa ja myönnän sen olevan pinnallista kulutushysteriaa. Mutta en silti ehkä halua parantua tästä vaivastani, sillä mielestäni aina välissä saa olla vähän hupakko

Hiphei!

2010-03-26T00:31:00.005+02:00

Voi olen saanut vaikka mitä aikaan ja elämääni kuuluu taas kaikkea jännää! Ensinnäki laitoin uuden puhelimen ja miniläppärin. Ja voi että Soneran mokkula on ONNETON, WORTHLESS, PEACE OF SH...orbet.. Laittakaa jonku muun firman netti. Mulla on onneks täällä Oulussa PSOAS:in CampusBaana, joka on 100-meganen ja toimii loistavasti, mutta toi soneran oma liikkuva laajakaista kaatuu jatkuvasti ja tilettää tämän tästä koko koneen samalla ihan toimintakelvottomaksi. Mutta nyt siis uskaltaa taas datailla, koska kone (toistaiseksi) toimii.

Siskoni Keskimmäinen muutti uuteen kotiin ja sitä oltiin sitten juhlimassa. Harmi vaan, että kuvasta puuttu bileiden kypäräteema, meillä oli siskoni Kuopuksen kanssa mahtavat potat. Tosin ei voitettu. Keskimmäisestä ja minusta ei ole mulla kuvaa.

Minulla on päällä leggingsit H&M:ltä, farkkuliivi promod, mekko new look, rannekorut GT ja kaulakoru AvantPremier. Kuopuksella päällä mekko (mun, joka pysyy yllä tolla vyöllä) New Look. Muista en tiedä.

Sitten muihin asioihin. Olen ollut aika tyrmässä ja väsynyt edelleen, vaikka yleinen taistelumieli on selvästi parantunut ja koulu on mennyt tänä vuonna todella hyvin. Sain juuri tänään esiteltyä kandini ja yleisesti ottaen sain positiivista palautetta. Taputtelen itseäni joka päivä olalle siitä hyvästä, että opintoni nyt etenevät hyvää tahtia. Oikeastaan se tarvitsi vain sen, että mittaan voimavarani järkevästi: ei liikaa kursseja, joista pisteitä ei kerry tarpeeksi. Olen keskittynyt siis tänä vuonna enemmän opiskeluun ja kursseilla, joista saa kohtuullisesti pisteitä. Kun taas esim. ranskan opintoni ovat aika jäissä. En vain jaksa tällä hetkellä 2h/vk -kurssia, jota käydään vuosi ja tuloksena 3 op.
Olen alkanut miettimään paljon terveydentilaani. Liikunta on jäänyt luvattoman vähälle ja kun vertaan kroppaani parin vuoden takaiseen, huokailen kaihosta unelmakroppaani. Muistelen kaiholla aikaa, kun liikuntaharrastusten ansiosta olin kokoa 34/36 ja lihakset erottuivat nätisti ja naisellisesti, mutta ennen kaikkea: olin terve, energinen ja positiivinen. Olen pohtinut paljon myös painoani - lähinnä sitä, että en ole tyytyväinen. Oikeastaan ongelmana ovat vain kädet ja vatsa. Ja koska oikeastaan lihon vain vyötärölle ja vatsanseudulle eniten, kyseessä on kaikista vaarallisin lihomistyyppi. Olen ajatellut siis terveyttäni ennen kaikkea. Lisäksi sitä itsetuntoa ja terveyttä, joka uhkui minusta näissä kuvissa:

Näin ollen olen miettinyt tapoja parantaa terveyttäni. Olen syönyt liikaa roskaruokaa sekä sokeria ja tällä viikolla aloitin hiljalleen korvata karkkia jugurtilla, rahkalla, hedelmillä ja avokadolla. Olen myös Ellenin ansiosta alkanut oikeasti harkita lihan vähentämistä ruokavaliosta. En lupaa, että minusta tulee vegetaristi, eikä minusta todellakaan tule vegaania. Tällä hetkellä olen tämän viikon pysytellyt kanassa ja kasviksissa ja koittanut pitää silmällä proteiineja ja vitamiineja, joita tarvitsen saada. Ja olo on keveämpi ja terveempi. Sokerin korvaaminen luonnollisella sokerilla on aiheuttanut hieman päänsärkyä (luulen), mutta uskon suunnan olevan parempi. En osaa olla mitenkään absolutisti näiden asioiden suhteen, joten heti en voi kelkkaani kääntää, sillä rakastan esim. jauhelihatortillaa paljon enemmän kuin kanavaihtoehtoa, mutta ehkä kokeilen kalkkunanjauhelihaa ensi kerralla. Tavoitteena on kuitenkin päästä takaisin mukavuuspainoon.
Ongelmana on ainoastaan liikunnan lisääminen päivittäiseen ohjelmaani, sillä olen patalaiska. Oikeastaan vain salikäynti saa minut liikkumaan, koska silloin hoidan kaiken kunnolla. Yliopistossa ei todellakaan ole pulaa liikuntamahdollisuuksista, se on varma. Tällä hetkellä harrastan liikuntaa vain kahdesti viikossa käymällä pelaamassa 1,5h sählyä ja rakastan sitä joukkuelajiluonteen takia. Tanssi ei ole nyt mahdollista, mutta hiihtoa rakastaisin. Oulussa vain ei ole minulla suksia. Kotona käydessä ongelmana on se, että auto on Housuboyn ja me harrastamme niin eri lajeja. Tosin ensi viikolla meillä on sovittuna, että minä menen siksi aikaa hiihtoladulle, kun hän menee huitomaan palloa.

Olen siis päättänyt parantaa kaikkia elämäni aspekteja, sillä tämä positiivisuus ja sen kasaantuminen on aikalailla kuin huumetta: lisää pitää saada :)!

Yön tunteina

2010-03-19T01:31:00.004+02:00

I believe the sun should never set upon an argument
I believe we place our happiness in other people's hands
I believe that junk food tastes so good because it's bad for you
I believe your parents did the best job they knew how to do
I believe that beauty magazines promote low self-esteem
I believe I'm loved when I'm completely by myself alone
I believe in Karma what you give is what you get returned
I believe you can't appreciate real love until you've been burned
I believe the grass is no more greener on the other side
I believe you don't know what you've got until you say goodbye

I believe you can't control or choose your sexuality
I believe that trust is more important than monogamy
I believe your most attractive features are your heart and soul
I believe that family is worth more than money or gold
I believe the struggle for financial freedom is unfair
I believe the only ones who disagree are millionaires

I believe in Karma what you give is what you get returned
I believe you can't appreciate real love until you've been burned
I believe the grass is no more greener on the other side
I believe you don't know what you've got until you say goodbye

I believe forgiveness is the key to your unhappiness
I believe that wedded bliss negates the need to be undressed
I believe that God does not endorse TV evangelists
I believe in love surviving death into eternity

I believe in Karma what you give is what you get returned
I believe you can't appreciate real love until you've been burned
I believe the grass is no more greener on the other side
I believe you don't know what you've got until you say goodbye

Uskon, että aurinko ei saisi koskaan laskea kesken riidan
Uskon, että annamme onnemme muiden ihmisten käsiin
Uskon, että roskaruoka maistuu niin hyvältä, koska se on pahaksi sinulle
Uskon, että vanhempasi olivat parhaimman työn, he tiesivät, mitä tehdä
Uskon, että kauneuslehdet edistävät huonoa itsetuntoa
Uskon, että minua rakastetaan, kun olen täysin omillani ja yksin

Uskon karmaan, mitä annat, saat vastineeksi
Uskon, että tosirakkautta ei voi arvostaa ennen kuin on polttanut siipensä
Uskon, että ruoho ei ole enää vihreämpää aidan toisella puolella
Uskon, ettet tiedä, mitä sinulla on ennen kuin menetät sen

Uskon, ettet voi valita tai kontrolloida seksuaalista suuntautumistasi
Uskon, että luottamus on tärkeämpää kuin yksiavioisuus
Uskon, että viehättävimmät ominaisuutesi ovat sydämesi ja sielusi
Uskon, että perhe on arvokaampi kuin raha tai kulta
Uskon, että taistelu taloudellisesta vapaudesta on epäreilua
Uskon, että vain miljonäärit ovat eri mieltä

Uskon karmaan, mitä annat, saat vastineeksi
Uskon, että tosirakkautta ei voi arvostaa ennen kuin on polttanut siipensä
Uskon, että ruoho ei ole enää vihreämpää aidan toisella puolella
Uskon, ettet tiedä, mitä sinulla on ennen kuin menetät sen

Uskon, että anteeksianto on avain omaan onneen
Uskon, että avio-onni tuhoaa tarpeen olla alasti
Uskon, ettei Jumala kannata televisioevankelistoja
Uskon rakkauden selviävän kuoleman kautta ikuisuuteen

Uskon karmaan, mitä annat, saat vastineeksi
Uskon, että tosirakkautta ei voi arvostaa ennen kuin on polttanut siipensä
Uskon, että ruoho ei ole enää vihreämpää aidan toisella puolella
Uskon, ettet tiedä, mitä sinulla on ennen kuin menetät sen

Happy Birthday to me!

2010-03-14T01:17:00.004+02:00

Takana ihan aktiiviloma Saariselän talvisissa maisemissa. Tosin Holiday Clubiin jouduttiin taas pettymään. Meillä on siis viikko-osake, johon on taas luvattu kymmenen asiaa, joita ei ole toimitettu. Kummiskin meistä oli oikein kivaa olla yhdessä ja siellä pelailtiin mm. Party Aliasta. Olen muuten maailman kilpailuhenkisin ihminen tuossa Alias-pelissä. Lisäksi yksi päivä vietettiin rinteessä ja toisen päivän ilta Suomen pisimmässä (?) pulkkamäessä. Huippua kerrassaan tulla 1300 metriä pulkalla Housuboyn kanss. Pikkuinen taantuminen 23. synttäripäivän aattona.

Ja ajoin kotimatkalla iloisesti 20km/h ylinopeutta linnunpönttöön ja näytin todella iloiselta varmaan siinä kuvassa tajutessani räpsähdyksen kohdalla, etten ollut huomannut 80 km/h vaihtumista 60km/h. Eli elämän eka sakko tienattu. Ei mennyt kuin viisi vuotta perhana! Eli nyt säästellään. JOS oisin tajunnut, että siinä mutkan takana alkaa Muurolan kylä, olisin tajunnut ilman sitä rajoituskylttiä (jota en sitten tosiaan nähnyt), että nopeusrajoitus on ilman muuta matalampi. Harmittaa siksikin, että kysymys ei ollut välinpitämättömyydestä eikä tahallisesta kaahaamisesta. Olin ajanut koko matkan siihen asti 81 km/h vakionopeussäätimen näytössä. Eli että näinkin hauska 23. synttäripäivä mulla :D No, olihan sen lehmän hännän pakko laskea, kun ajatellaan, että 20. synttärini vietin Apulannan keikalla Oulussa, 21. Rihannan keikalla Helsingissä maailman parhaalla Road Tripillä Keskimmäisen ja Parhaan Ystävän kanssa ja 22. synttärini Sveitsin ympärikiertueella Hurmurin kanssa ja illan fonduella ravintolassa. Tänä vuonna otin sitten rapsut ja lisäksi menen VIISUREIDEN POISTOON :D Uskon karmaan, joten nyt on pakko alkaa jotain parantamaan.

Hiihtoloman jäljiltä käteen jäi meiltä Spa-myymälästä alennuksessa ollut hierontaöljy, jolla Housuboy on luvannut käsitella selkäni ja hartiani tänään päivän kunniaksi. Aah, life is sweet :)

Ai niin: vaikka turhamainen olenkin, ette arvaa, kuinka ihanaa oli olla kollegehousuissa ja toppapuvussa pari päivää kevyessä meikissä ja baarissakin käytiin vain ihan semi-kivassa asussa. Suosittelen kaikille prinsessoille lämpimästi :) On kiva olla välissä ihan räjähtänyt!

Sho(e)paholic's shopping spot

2010-03-14T01:00:00.003+02:00

Kukaanhan ei ole vielä arvannut, että rakastan kenkiä? Sain kilpailusta vinkin Brandokselta suoraan sähköpostiini ja ajattelin kokeilla mainostamista eka kertaa. Nyt sitten sen verran puolustan itseäni, että palkinto on 90 EUROA KENKÄKAUPPAAN! Need I say more?

Selailin siis noin tunnin sivustoa miettien, mitkä poimin sieltä suosikikseini. Kaikista paras puoli nettikaupoissa on, että kenkiä voi selailla rauhassa vaikka kuinka kauan ilman, että kukaan tulee ksyeleen, miten menee, ottaisitko nämä törkeät aniliinit huopikkaat vai oliivinvihreät nilkkurit oksennuksenvihreillä palloilla. Ja saa vaikkapa valita vain sen hintaluokan, johon on varaa.

Koska olen vakaasti sitä mieltä, että kultaiset gladiaattoripopot olisivat mahtava hankinta kesäkenkäkokoelmaani, valitsin nämä kaunokaiset. Klikkaamalla kuvaa pääsette tekin katselemaan suosikkejanne :) Ohjeet osallistujille pitäisi löytyä vielä sieltä nettisivulta. Näinollen kaikilla bloggaajilla on mahdollisuus osallistua. Vielä nämäkaunokaiset eivät eksyneet ostoskoriini, sillä odottelen sitä palkintoa kuin kenkäfriikki ilmaisia kenkiä!

”Olen mukana kilpailussa, jossa voit voittaa 90 e
kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan.
Kilpaile täällä”.

Ne Isot Bileet

2010-03-09T22:56:00.018+02:00

Kaiken tämän puurtamisen keskellä tiesin, että rytmini voi mennä silti sekaisin, joten saan katsoa Oscarit. Ja niin tein. Sen lisäksi teen kuin hullu kandia ja keskiviikkona suuntaamme kohti Saariselkää ja pitkästä aikaa minulle KUNNON tunturihiihtolomaa. Odotan aivan innoissani, sillä mukana vanhempani, siskoni helluineen ja minä ja Housuboy lähdemme liittymään joukkoon. Keskiviikkona (huomenna) Housuboyn päästyä töistä, nokka on kohti Rovaniemeä siskoani Keskimmäistä ja hänen poikaystäväänsä Rumpalia hakemaan. Siitä sitten ajelemme illan kohti Saariselkää ja luultavasti ehdimme vielä a) pulkkamäkeen ja saunaan tai b) kylpylään. Molempi kait parempi.

Asiaan kuitenkin siis: Minulla on tietysti omat mielipiteeni edellämainittujen bileiden parhaista paloista ja tässä parhausjärjestykseni - ideana paras kokonaisuus.
1. Queen Latifah. Yksinkertaisesti ihana kokonaisuus, mahtavasti sointuvat värit, mekon malli, kampaus, meikki, kengät. Siis voi että on kaunis ja elegantti! Jos joku tietää yhtään, miten tämä nainen on ruukannut pukeutua, niin ymmärrätte innostukseni. Ihana nähdä tällainen väri ja ihailla naisen tyyliä. Spanxia tai ei, nainen on saanut kurvit kohdalleen ja näyttää lumoavalta!

2. Vera Farmiga. En yleensä tykkää tällaisista ylilyönneistä, mutta tämän naisen puvun röyhelöt ja koristeet menivät täsmälleen oikein, kaartuivat ja kiertyivät vartalon kurvien mukaan ja korostivat naisen ihanaa kroppaa todella kauniisti. Ihana kermakakku kerrassaan.

3. Kestosuosikkini Penelopé Cruz. Siis niin kaunis nainen, mutta mekko oli ei liian tylsä eikä liian krumeluuri. Väri korosti hänen ihoaan ja kasvojaan ja hiuksiaan. Edelleen: se on helppoa, kun sen osaa (ja on tuollaiset lähtökohdat). Voin myös myöntää, että vaikka minua ällistyttää naisen järkyttävän huono englannin lausuminen niin monen jenkkivuoden jälkeen, niin hän on edelleen minulle jonkinlainen kauneusihanne ja lisäksi vaikuttaa todella kivalta ihmiseltä.

4. Carey Mulligan. Freesi kuin mikä, ihana, omalaatuinen tyyli, kauniit piirteet, mahtavan tyttömäinen ja samalla elegantti tyyli ja omalaatuinen puku olematta ylilyönti ja harvinaisen hyvin musta sopi tälle tyttöselle.

5. Anna Kendrik. Minusta tämä mekko, tyyli ja kampaus vain olivat kauniita tyttömäisellä ja naisellisella tavalla. Jotkut kommentit olivat siihen suuntaan, että liian kalpea vaikutelma - ei minusta. Minusta Anna onnistui hyvin. Minusta hänen ei kuulu olla vielä aikuinen nainen ja tämä tyyli korosti tarpeeksi sitä raikkautta, joka tuossa iässä kuuluukin asuvalinnasta huokua.

6. Kristen Stewart, joka oli yllättävän elegantti. Olisin kuvitellut naiset tulevan tuonnekin Converset jalassa, mutta olikin todella juhlava ja kaunis kokonaisuus. Kaipaisin hänen päälleen muutakin kuin mustaa, sillä tuolla tukan värillä ja kauniilla, vaalealle iholla voisin kuvitella muitakin värejä, jotka sopisivat hänelle ja saattaisivat jopa saada hänet näyttämään vielä kauniimmalta.

7. Jennifer Lopez, koska tällä kertaa J'Lo näytti kauniilta, elegantilta ja oikein pukeutuneelta. Ei lisättävää. (Amanda on kuvassa sattumalta, mutta eipä hänkään HUONOSTI pukeutunut. En vain ole varma, kannattaako noin vaalean ihmisen pukeutua kyseisen väriseen mekkoon)

8. Olisin halunnut antaa Sandra Bullockille korkeamman sijan, mutta NOI HUULET! Siis oli se yritys väriläiskään, fashion statement, yritys pysyä ajan hermolla fuksian värisillä huulilla tai mitä tahansa, se ei ollut oikea valinta. Nuden sävyiset huulet olisivat saaneet ihon hehkumaan paremmin. Päivettyneen näköinen iho olisi ollut parempi valinta tämän sairaan ihanan mekon kanssa, joka taas puolestaan oli 10.

9. Kaikkien aikojen lempparini Cameron Diaz. Ei siksi, että olisi mikään välttämättä tyyli-ikoni, mutta tykkään tuosta kestohymystä ja asenteesta. Kaunis, tyylikäs kokonaisuus.

10. Dame Helen Mirren. Katsokaa nyt tätä naista. Hän ei ole IKINÄ tehnyt virhettä Oscareissa. She's a lady.

Komein pari on sitten tässä. Minusta Robert Downey Jr. oli oikein veikeän ja tyylikkään näköinen ja pariskuntana olivat oikein edustava.

Ja sitten tämä Zoe Saldanan puku. Ihanat värit, ihana yläosa, kaunis meikki. Kengät oli vähän niin ja näin ja tuo helma? Voi strutsiparka.. Siis en osaa päättää, mitä olen tästä mieltä.

Pettymykseni:
1. Kate Winslet. Okei, se ei ole kämmännyt tässä. Tylsä puku, tylsä väri ja ei korostanut mitään eikä tuhonnut mitään. Viime vuosien voittokulkuun verrattuna liian vaisu suoritus.

2. Miley Cyrus. Siis mikä ryhti? Kuihtuneen näköinen tyär, joka vielä luuhistaa ja veikkaanpa, että näin kaunis ja tyylikäs puku olisi näyttänyt kauniilta, jos tämä vaatepuutakin rumempi malli olisi korjannut suoristamalla selkänsä.

3. ja pahin. Siis mitä HELVETTIÄ SJP ajatteli?! En edes pyydä anteeksi sanavalintaani. Siis ihana mekko, ei siinä mitään. MUTTA missä hiivatin solariumissa se on asunut kolme kuukautta ennen kolmea kerrosta suihkurusketusta? Ei mun on pakko lisätä tähän vielä sen naamakuva.

Hänhän ei näytä päivääkään vanhemmalta kuin 60-vuotiaat rusinamummot, jotka ottavat Rivieralla rajatonta kaiken auringonpaisteajan. Jos olisit värjännyt tukkasi kloritilla, vaikutelma olisi ollut täydellinen.

4. Ja Pahin kaikista. Charlize Theron. Kaikkien aikojen kaunein nainen. Ehkä. Yleensä tekee sen Sun-kissed Glow -lookin kaikkia muita paremmin. Ja nyt sitten näyttää kalpealta, vääränlainen meikki mekkoon nähden ja sitten toi mekko? Siis, mitä? Halusiko se, että kaikki huomaa, mihin huomio pitäisi kiinnittää? En ymmärrä.

No niin, näin täällä. Kuka muu kattoi ja haluatteko olla eri mieltä tai samaa mieltä?

Välttelen siis taas kandia

2010-03-02T17:10:00.011+02:00

Ihana päivä! Siis tänään en ole mennyt turhille päikkäreille vaan sen sijaan lähdin Päivänsäteen kanssa sangen piristävälle kaupunkikierrokselle Oulun keskustaan. Ainoa ehto: olla kotona ennen klo 18.00 bussilakon alkua. Todella piristävää oli ja ihana ex tempore -hetki Päivänsäteen kanssa ensin kahvilla Robert's Coffeessa (okei, Chai Lattella ja Chococcinolla)

Ja sitten jatketaan tästä hiushaasteesta: Eli tänään kampaus oli tehty näin. Näillä patukoilla pieniä osioita rullaillaan tukkaan ja yöksi hengaan päähän. Aamulla rullataan auki, ihan aavistus lakkaa ja tadaa!

Kaikista parasta tässä on se, että kampauksen voi tehä illalla ja se on käytännössä valmis aamulla. Laitoin sitten pannan päähän ja muutaman pinnin ja sillä mentiin :)

joo tosi laadukas kuva...

Ja tältä näytti takaa. Mua ei haittaa noi pari hiussuortuvakarkulaista.

Ja sitten tällaista oli työn touhussa koululla opettajan sijaisena päässä. Tupeerasin vähän etutukkaa ja kiersin sitä ja työnsin sitten vähän tota hyppyriä eteenpäin.

Mun hiukset ovat nyt niin hyvässä kunnossa, että en suoristele sitä kummemmin. Pohjana on Tigin Ego Boost -mömmeli, jolla saa kivan sileät kutrit.

Ja tämä on jäänyt mulla kertomatta: Kuopus tanssi pari viikkoa sitten vanhat ja tämä esikoinen märsäsi ja otti kuvia niin paljon kuin pystyi (koska nolotti vähän se vetistely ja kameran takana oli helppo piileskellä) :D Tässä sisko tanssii Edelweissia ja niin kauan kuin itsekuri kyynelten kanssa piti, niin tässä en enää jaksanut pidätellä. Siskoni siis tanssi tämän pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa (Kuopuksella on sisaruskatraamme tervein parisuhde lukioiässä :D)

Siinä ne edustaa ylivalottuneena <3

Sain uuden haasteen. Tällä kertaa pyydettiin ihan pelkkää kenkäpostausta. Sain ihan hirveän inspiksen toiveesta ja siitä on tulossa marathon-postaus :D yritän hillitä, mutta rakastan niitä. Toivotonta. Joten ensi viikolla viimeistään pyrin tekemään sen, mutta se täytyy mielestäni tehä oikein.

Näin täällä. Nyt tämä tyttö alkaa oikeasti työstämään kandiaan :)

Unirytmin kurimus sekä lupaukset, jotka on pidettävä

2010-02-17T23:54:00.014+02:00

Mun unirytmini on aivan mullin mallin. Siskoni Kuopuskin jo kommentoi sitä sanomalla, että saatan olla ihan mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä hereillä ja vastaavasti nukkumassa. Ja en voi vedota vuorotyöhön, silllä viimeksi olen ollut töissä yöllä varmaan noin kuukausi sitten. Nämä yöt kuluvat sitten rattoisasti kouluhommissa ja hömppähommissa. Mutta onneksi on olympialaiset, koska yksin kun vietän aikani Oulussa, on tv:n hälyääni kiva lisä, joka tuo tunteen seurasta (säälittävää!) :D

Nyt kuitenkin on pakko avautua eräästä negatiivisesta asiasta, joita olen naiivisti, silmät ummessa ja härkäpäisellä itsepäisyydellä torjunut elämästäni ja varsinkin täältä blogista viime aikoina. Mutta tämän sanon vain siksi, että se on julkisesti täällä esillä. Olin siis eilen ystävien kanssa viettämässä pitkästä aikaa sitä opiskelijaelämän kivempaa puolta. Itse join huikeat kaksi siideriä koko illan aikan (, jonka suurin osa aloitti jo Reikunmäessä klo 14 mäenlaskun alkaessa). Ilta oli mahtava: kahden tunnin palelun jälkeen tyärten kanssa saunaan ja siitä illan päälle Oulun Radisson SAS -hotelliin, jossa laskiasbileet on perinteisesti pidetty. Noh, ensinnäkin paikkaan oli myyty 1300 lippua ja ovella oli jono jo klo 22. Naisten vessa oli myös tuohon aikaan viimeistään jätetty täysin ilman huoltoa eikä alakerran naisten vessassa ollut paperia kuin kahdessa kopissa koko loppuiltana. Hanoista toimi yksi tai kaksi tuurin mukaan. Illan kauhu oli kuitenkin narikka. Päätin kilttinä tyttönä lähteä kotiin yhdeltä, jolloin asetuin narikkajonoon. Autokyydistä kotiovelle huolimatta (n.10 min), olin kotona klo 02.30! Syy: narikat olivat kaatuneet ja porukalle haettiin takkeja kuvailun perusteella. Jonotin siis narikkaa reilun tunnin, josta loppuvaiheen n. 15 min olin litistyneenä kolmen itseäni kaksi kertaa painavamman henkilön väliin. Kun olin saanut tavarani, piti vielä päästä rysiksestä ulos, missä siinäkin toimi vain väkivoima. Kun pääsin viiden minuutin jälkeen narikan saamisesta vihdoin tungettua itseni ulos, totesin ovimiehelle, että paikka tarvisi jo poliisia avuksi hajottamaan massat. Kotiin viemisinä pieni venähdys kädessä ja selkäkipua. Viimeisenä oltiin päätetty hoitaa ulkomaalaiset, koska ilmeisesti tässä kuvailutehtävässä ei ollut riittävästi englanninkielen valmiuksia ja pari meksikolaista oli odottanut takkejaan AAMUKUUTEEN!! Se siitä tilityksestä, en mene enää IKINÄ Oulun Radisson SAS:iin.

ASIAAN:Tässä on kuitenkin ensiosio haasteestani, jonka esittelin edellisessä postauksessa. Tässä siis viikon hiustyylejä alkaen seuraavasta haastepäivästä eli keskiviikosta. Mulla on keskiviikkona vain 12.30-14.00 luentoa, joten puhumme tosi helposta päivästä (ai niin ja tästä lähin se on mulla vapaa, kun oli vain yhden periodin kurssi). Joten hullun innoissaan nousin aamulla laittaan itteäni. Tuloksena lämpörullat ja näin:Föönasin eka hiukan hiuksia, fiksasin otsatukan ja laitoin muotovaahtoa tukkaan. Sitten rullailin tukan lämpörullille. Teen aina niin, että eka kierrän hiusosion sormen ympärillä ja sitten alan asetteleen rullalle. Minusta kyseinen hiustenlaittomuoto on aivan liian aliarvostettua: Mulla menee 10 min rullailla tukka kiinni, sitten teen meikin vartissa ja sitten otan rullat pois ja lakkaa. Voilà!

Siinä missä tukka ja meikki laitettiin viimisen päälle, asu meni vähän rennommin, koska en vaan kehtaa laittaa prinsessakiharoita ja prinsessa-asua. Tykkään, että jos joku on tosi laitettu, toisen pitää olla vähemmän. Eli ulkomaantuliaishuivi, River Islandin leggingsit ja GinaTricotin 4.90e maksanut laiskuustunika. En halunnut ihan näyttää laiskuuden huipulta, joten laitoin ton niittivyön ja käsikorut ranteeseen (molempi GT). Jalassa samat kengät kuin seukiks tulevassa kuvassa, Biancolta.

Torstaina laittelin päälle tällaista. Aamulla oli tosi paljon aikaa, joten suoristelin tukan kaikessa rauhassa. Sitten oli tosi haasteen aika: olin vakuuttanut kaikille, että voin pitää tekonahkahamettani niin, että se ei näytä tökeröltä. Joten näin ollen laitoin kyllä tukkani kovan näköiseksi ja naamaan vahvan silmämeikin, mutta silmät laitoin piiloon lasien taakse (mulla on miinuslasit, joiden kanssa olen huomannut, että saa latoa minkä verran tahansa pakkelia silmiin. Melkein). Ja sitten H&M leggingsien kanssa laitoin tuon KappAhlin mustan tekonahkahameen ja ajattelin luottaa tuohon vastakohta-asetelmaan taas ja laitoin kaveriksi H&M neuletakin ja tummansinisen harsohörsöpaidan. Alla on joku toppi, joka on varmaan sekin menkkahaukan.

Perjantaina oli minun vapaapäiväni, koska mulla ei ollut töitä. Näillä hiuksilla mentiin kauppaan ja Makuuniin hakeen illaksi OZ:in eka tuottis ja UP. Asu oli varmaan joku farkut ja t-paita todennäköisimmin, koska niitä en jaksanut ees kuvata. Mutta kampaushan tehtiin tarrarullilla ja siitä ei tullut ihan niin kiva, kuin halusin. Isoja tarrarullia ja muotovaahtoa siinä kummiski on ja lakkaa. Ei ihan paras juttu, mutta Housuboylla meni hermo mun hitauden ja mulla tukan kanssa, joten se nyt on tollanen uitettu rätti -malli. Viikonloppu oli verkkarimeiningeissä ja töissä, joten ei mitään missimatskua. Laitan lisää kuvaa yrityksistäni tällä viikolla ja jatkan haastetta siten, että teen sen kuitenkin 7 päivän mukaan. Tiedän huijaavani, mutta ei ole järkeä laittaa tukkaan töihin, kun se pitää sitten jynssätä siitä lemusta heti töistä tultuaan ja sunnuntaina ei vaan meän huushollissa tehdä mitään, mikä vaatii meikkausta, hiustenlaittoa tms. vaan ohjelmassa on kouluhommat, laatuaika, sähly ja saunominen vanhempieni luona.

Ja sitten se Shu Uemuran jälki, jota moni on kysynyt. Anonyymi postasi siitä ekana kommenttilootaani ja loput pyynnöt ovat tulleet naamatusten. Laitan tähän nyt eka vertailun vuoksi au naturel -tilanteen.

Ongelma mulla on enemmänkin se, että mun ripset kyllä yleensä taittuu viiden minuutin taistelun jälkeen ihan omasta mielestäni kauniisti, mutta auta armias, kun siihen lämäsee ne ripsarit, niin ihan kuin niitä ei oisi edes taivutettu. Plus aina ne eivät kaarru niin kauniisti, vaan osa menee 90 asteen kulmaan ja osa ei kaarru. En ole tähän päivään mennessä päättänyt noiden ennen käyttämieni halvempien taivuttimien kanssa, ovatko muoviset vai metalliset paremmat. Yritin myös taivuttaa ripsiäni kauan siten, että lämmitin eka sitä taivutinta. Se auttoi ehkä pitämään ne ripset asennossa noin puoli tuntia.
Tässä on kuitenkin tilanne Shu Uemuran jälkeen. Taivutan niillä kolmesta kohtaa: eka tyvi, sitten keskikohta, sitten kärki. Taivutan vain niin, että käytän ripset niiden välissä, eli ehkä 2 sekuntia per kohta. Ja tällaiset tulee AINA eka yrityksellä. Ajansäästö: n. 5min. hermosäästö: mulle korvaamatonta (mulla on ehkä maailman lyhin pinna).

Pari virhettä siellä on, mutta jos ois se pienien osioiden taivuttaja, niitäkään ei ois. Ja sitten se juttu, miksi rakastan näitä. Tässä on mun ripset sitten kahdeksan tuntia käytön ja ripsarin lisäämisen jälkeen. Meikkihän on valaistuksen takia kuin vankikarkurilla ja plus tossa on vielä se, että laitan voideposkipunan meikkivoiteen alle ja tohon tosiaan tuli vielä meikkivoide ja aurinkopuuterit päälle. En yleensä näytä noin Frankensteinin vaimolta (ainakaan meikissä, ilman sitä kylläkin). Yritin tehdä ne vertailukuvat, mutta ilman ripsaria kuva on aika sama ja sit sen kans niin ne näyttää just samalta kun toi au naturel ripsarin kans. Näin mulla, eräs kaverini kyllä antoi jo epäsuorasti ilmoitti mulle, että hän ei tajua minua ja ei nää tällaisessa tuhlauksessa mitään järkeä, koska hänen ripsensä kyllä taipuvat ja pysyvät. Se on hienoa mielestäni. Vastaavasti mun mielestä on mieletöntä ostaa se samanlainen Diorin kynä kulmakynäksi kuin hänellä, koska itse en tee sillä mitään (koska kulmani eivät ole samanväriset kuin tukkani, vaan allaolevassakin kuvassa aika lähellä luonnollista väriään). Pointtini on, että äitini kosmetiikkaostoksissa ei ole minun mielestäni mitään järkeä ja äitini ei ole mitään järkeä ostaa minun tuotteitani. Koska minulla on erittäin vaikea sekaiho, äitini tarvitsee vain satunnaista kosteutusta ja halutessaan ikääntymisen merkkejä estäviä voiteita. Huom! Halutessaan! Olet, äiti, tosi kaunis mielestäni :)

Viimeiseksi voin sanoa, että olen etsinyt klassista trenssiä jo useampana vuonna. Nyt sitten löysin unelmien takin, joka ei ihan varsinaisesti ole klassikko, mutta rakastan sitä! Näitä oli tullut På Gränsenin Gina Tricotiin vain yksi, mun kokoa! Siis kuinka usein universumissa käy näin?! Olihan se vähän arvokas ja noi napit saa varmaan taas noiden laadun tuntien ommella noin 35 kertaa uudelleen, mutta en jaksa välittää. Niitit on ihania ja takin väri tosi kiva ja ajaton - puhumattakaan mallista.

ja ei, en ottanut turpaan enkä märissyt. Selitys on tuo, mistä tuo otsikkokin puhuu.

Ja nyt katsomaan taas Olympialaisia! Hauskaa loppuviikkoa ja alkavaa viikonloppua kaikille!

Haaveita ja toiveita sekä muutama haaste

2010-02-09T22:30:00.004+02:00

No niin nyt on sitten pari toivetta toteutuksessa. ELi yritän olla ahkera tän kans. En lupaa MITÄÄN, enkä tule postaan edelleenkään varmaan joka päivä, mutta tässä on ne, mitä puhelin, että multa on pyydetty. Eli henkilö lempinimellä Jenski lähetteli minulle pyynnön sähköpostiini, että tekisin jutun hiukistani, joka meni suunnilleen näin:

"Olet useammin puhunut tukkasi paksuudesta yms. joten se näyttää kyllä hyvältä ponnarillakin, mutta olisiko mitään, jos kokeilist viikon muitakin tyylejä meidän muidenkin iloksi? Siinä olisi myös sisältöpyyntö blosgiisi. Tosiaan, tukkasi on mielestäni upea, joten kyseessä ei ole kritiikki. Olet viime aikoina postannut aika vähän, joten yritin vähän ehkä tuoda sulle inspistäkin tähän :)" -Jenski

Joten here we go. Eli pahoittelen naamani pahaa kuntoa, mutta toivottavasti iloinen ilme korvaa jotain. Olin myöhässä aamulla, kun mun piti ottaa se kuva hehkeänä ja meikin vielä ollessa freesi :D Sanon nyt alustukseksi, että kävin tosiaan viikko sitten laittaan tukkani uuteen kuosiin. Tein itse sen virheen, että annoin kampaajalle luvan keventää tukkaa vähän liikaakin. Tällä hetkellä hankinnassa myös hopeashampoo, sillä tukkani on mielestäni vähän turhan kellertävä. Se siitä. Tällaisella lookilla mentiin tänään ja laitan joka päivältä jonkin uuden sitten vaikka välipäiviä postauksessa oiskin:

tukkani kiva puoli nyt on VAIN puolen tunnin föönausaika. En silti tykkää föönata, joten teen aamusin niin, että meen 7 suihkuun ja takas sänkyyn ja nukun yheksään asti, kun mulla on 10 luento :D tää myös auttaa ihon hehkeyteen: tavallaan rasva naamaan ja se vaikuttaa sillä aikaa kun ottaa vähän lisää unta :) anyway, tukkani on luonnontaipusa, joten tehdään kiireaamuna niin, että kosteeseen tukkaan Goldwellin vahalakkaa ja puristellaan. Näin tulee kuohkea ja kiva lookki :) en siis tehnyt juuri muuta ja kivoja huolettomia laineita tuli mielestäni :) eli vaikka ikävä onkin mun "prinsessatukkaa", on kiva, että on vähän rajumpi lookki ja vähän ehkä särmää siinä.

Henk. kohta haaveissa, toiveissa ja haasteita on tekemistä. Olen ottanut aika paljon tekemistä tälle syksylle ja saa nähdä, kuinka käy. Toistaiseksi olen kuitenkin paremmin aikataulussa kuin yleensä. Olen onnellinen, että olen pitänyt itseni ruodussa. Tällä hetkellä parisuhteeni on ehkä kuitenkin suurin kannustimeni: vaikeina aikoina Housuboyn realismi ja tuki on pitänyt minua pystyssä ja olen onnekseni huomannut, että ihmiset tosiaan voivat muuttua - parempaan. Olen oikeastaan rakastunut uudelleen poikaystävääni ja se honey moon -vaihe, jota meillä ei koskaan ollut on alkanut nyt :D näinkin voi kai käydä.

Nyt alankin sitten pakertamaan vielä pariksi tunniksi kandin parissa venähtäneiden päikkäreiden takia. Shu Uemuran ripsaritaivutinvertailu tulossa varmaankin huomenna :) Olin itekin aika yllättynyt, kun näin ne konkreettisesti. Ei tarvi enää perustella törsäystäni. Lisäksi haaveilen esitteleväni uudet lemppari- ja pettymystuotteet listallani :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Viikonloppu, joka pelasti minut

2010-02-07T23:32:00.004+02:00

Oli aivan ihanaa viettää viikonloppu rauhassa. Jo keskiviikkona klo 14 loppui luennot ja silloin ampaisin mummin autolle ja ajelin rauhassa kotiin Oulusta. Huolehdin kotiin päästyäni, että kandini alustava aihe ja lähteet ovat kandiryhmän verkko-oppimisympäristössä (Puns and word-play in the British Women's magazine Glamour) ja keskityin nauttimaan vapaa-ajastani. Yöllä hain mummini koneelta ja lupasin mennä katsomaan häntä uudelleen aamusta. Torstaina oli ohjelmassa rentoutumispäivä: aamusta mummin luo teehetkelle, sitten kaverille ja sähly illalla. Lisäksi sain kämpän pyykkivuoren ja tiskivuoren selätettyä ja saatoin hyvällä omallatunnolla lähteä seuraavana päivänä äitini kanssa shoppailemaan. Sieltä löytyi maailman ihanin trenssitakki kevääksi! Tällä koneella ei ole kuvankäsittelyohjelmaa, mutta ylihuomenna saan sen varmaan omalle koneelleni sen kuvan ja näkyville.

Äidin kanssa löytyi myös kiva alennustunika ja rannekehärpäke, jonka äiti osti minulle. Illalla olin Housuboylle ja kavereilleen kuskina illan ja rentouduin väliajat kotona yksin. Lauantaiaamun nukuimme pitkään ja sitten Housuboy meni sulkapalloa pelaamaan ja minä kauppaan. Löysin KappAhlista (shokki, että löysin sieltä ylipäänsä mitään) maailman ihanimman tekonahkahameen, jonka jätin eka varaukseen, mutta päätin myös hakea pois. Saa nyt nähdä, osaanko sitä yhdistää mihinkään, mutta on se sentään avokauppa hetken.

Lauantaina sain luokseni vanhat ystäväni, joista häviävä osa oli paikkakunnalla, eivätkä kaikki paikkakunnallakaan olevat päässeet mukaan. Silti juhlat olivat onnistuneet ja ystäväni Partiopoika oli kerrankin paikalla. Olin niin onnellinen nähdessäni hänet jälleen ja vielä siitä, että oli löytänyt elämäänsä tytön, joka vaikuttaa mukavalta. Olen onnellinen, että kerrankin hänelle löytyy onnea elämässä. Baarissa törmäsin tämän uuden tytön kanssa kierrellässäni vanhaan puolituttuun, joka esittelytilanteessa kysyi tältä tytöltä nauraen, "Partiopoika, oletko tosissasi?" Minä meinasin läpsäyttää tätä poikaa. Kyseessä entinen koulukiusattu henkilö, josta ystäväni ei ole koskaan sanonut mitään negatiivista. Sanoinkin siinä vaiheessa tyynesti suorat sanat. Mikä ihme siinä on, että jotkut ovat noin pieniä mieleltään? Luulisi, että altavastaajat kannustavat kaltaisiaan. Siksi toisekseen Partiopoika on ainoa ystäväni, jota kaikki ystäväporukassani kunnioittavat ja rakastavat. Otan mieluummin itsekin sellaisen poikaystävän kuin Brad Pitt -look-a-liken. Joka tapauksessa meillä oli ihana ilta. Olin oikein onnellinen ystävistäni, jotka osaavat jo ottaa typerimmät juttuni naurulla.

Tänään maksoin kalliin hinnan juhlinnasta omaa tyhmyyttäni, mutta sai kyllä ajattelemaankin asioita. JOten sunnuntaikin meni rentoutuessa kotona ja huomenna palaan kouluun kiitollisena tästä viikonlopusta, jolloin minulla ei ollut töitä eikä juuri aikataulujakaan. Jotenkin tuntuu levänneeltä ja akkuja ladanneelta :) Toivottavasti taas pääsisi opiskelurytmiin sen voimalla mukavasti :)

Eli ensi postauksessa enemmän hömppää tiedossa ja toivottavasti saan sen siis tehtyä tiistaina :)
Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille :)

Voi aika joka katoaa käsistäni

2010-02-02T19:36:00.004+02:00

Minä olen syyllinen blogini laiminlyömiseen surkeasti. Mutta nyt sain jo palautetta ja olen luvannut useammalle ihmiselle päivittää. Sorisorisori.

Kaikki alkoi jostain. En itsekään tiedä, mistä. Kaikki vain alkoi tuntua kaatuvan päälleni ja mikään ei ole oikein jaksanut kiinnostaa. Opiskelun ja työn sovittamien vaatii veronsa ja vapaa-aikani. Lisäksi olin uupunut sen pyrähdyksen jälkeen, jonka jouduin tekemään opinnoissani joulukuussa. Valoa ei juuri näkynyt tunnelin päässä ja se vei vain syvemmälle itsesääliin. Aloin inhota itseänikin, sillä en enää saanut juuri positiivisia ajatuksia ilmoille ja huomasin muutoksen joidenkin ystävieni suhtautumisessa minuun. Sitten vain päätin, että blogiini ei tule uutta päivitystä ennen kuin voin sanoa, että asiat alkavat parantua ja pystyn kertomaan asioista positiivisesti. Siinä se oli. Fair and square. Joten viimeisen kuukauden ajan olen pitänyt päiväkirjaa päiväni/ elämäni positiivisista asioista.

Mutta tässä päivä reissusta paikassa, joka seuraltaan ja miljööltään paransi mieltäni aika paljon.

On sääli, että Pariisi itsessään on nykyään jotenkin nokkava paikka. En voi kuvitellakaan tilannetta, jos en puhuisi ranskaa. Mutta jotenkin asiakaspalvelua ei saa missään muualla kuin Louis Vuittonilla (ja siellä en varmasti minä sitä saa). Suomessa ei tollainen meno vetelisi. Niimpä olenkin ajatellut muuttavani johonkin muuhun osaan Ranskaa, kun kasvan isommaksi ;) Sektorilla Riviera, Lille, Strasbourg :D (eli siis yltympäriinsä)
Mutta ranskan kieltä rakastan! Olen niin innoissani, että pystyn hoitamaan tilanteen kuin tilanteen ranskaksi. Olen jopa niinkin röyhkeä, että menen sanomaan, että olen hiukkasen ylpeä itsestäni. Törkeän itserakas ja itseriittoinen henkilö siis.

Lisäksi olen onnellinen eräästä muustakin jutusta, jota en voi julkisesti laittaa nettiin ennen kuin asia on varma, mutta se on poistanut suuren kiven sydämeltäni ja kohta tiedän, saanko tosiaan vielä isomman helpotuksen elämääni. Jos sen saan, olen luvannut itselleni arvostaa toista mahdollisuutta paljon enemmän ja hyödyntää sen kaikin mahdollisin keinoin.

Ainoa asia, joka tällä hetkellä varjostaa onneani on kandintyö. Huomenna pitäisi olla alustava aihe ja lähteet, mutta en vielä tiedä, mitä teen. Joten tänä iltana on vielä aivoriihi tiedossa. Se onkin se vaikein osuus. Kun saan homman alkuun, onkin jo paljon helpompaa. Haluan tehdä graduni kuitenkin samasta aiheesta laajentaen. Mutta tämän kevään jälkeen minulla pitäisi olla kandin paperit kuitenkin ja opinnot taas hieman pidemmällä. Tämä tavoitteiden asettelu on tosiaan auttanut minua tänä vuonna eteenpäin ;DD Joo olen ihan surkea opiskelija varsinkin vanhana kunnon hikipinkona, mutta kyllä se nyt tästä :)

Kaikki hyvätkin aikomukset kaatuvat joskus johonkin. Esim. kamerani jäi kotiin Housuboyn luo tullessani Ouluun. Joten en voi näyttää teille uutta lookiani. Tukastani lähti kyllä ihan liikaa paksuutta, mutta se oli ihan oma vikani, kun käskin kampaajani rapsia menemään. Tukka on kuitenkin selvästi minulle se kruununi. Omaa tukkaani ei oikein saa näyttämään huonolta, jollei se ole likainen. Paksuutensa ansiosta se näyttää aina aika kuohkealta. Nytkin paksuutta on edelleen päällä, joten tilanne ei ole niin paha. Ja kyllähän tuo kasvaa, niin sillä on tapana :) Suunnittelen jo uutta lookia, mutta olisi ollut kiva vilauttaa teille naamaani lasit päässä.

Olen myös onnistunut taistelemaan himojani vastaan: liikaa menoja = liian vähän rahaa shoppailuun = ei shoppailua. Tuhlasin joululahjoihin aika paljon sekä maksoin ekat silmälasini, joten nyt ei rahaa ole ollut, mutta en ole kaivanut MasterCardia esiin vaan jättänyt tyhmät ostokset kauppaan. Pariisistakin ostin vain kaksi paitaa ja muutamat meikit. Ai niin ja mulla on nyt VIHDOIN Shu Uemuran ripsentaivuttimet ja ne on niin parhaat! Ja onhan se vähän tyhmää, että opiskelija laittaa 35e tollasiin, mutta toisaalta noi on NIIIN laadukkaat ja ei tarvinnut kuin jättää ne yhdet Nellyn kengät ostamatta, niin raha on säästetty. (Ai miten niin mun logiikka joskus ontuu?)

Tänä viikonloppuna on minun rentoutumisviikonloppuni: ei töitä (tosin pelkään jo etukäteen, että joku sairastuu ja joudun taas töihin enkä taaskaan saa vapaata, mikä on työssäni ihan älytön stressikerroin), ystäväni tulee pitkästä aikaa visiitille ja tiedossa on vanhojen ystävien illanistujaiset, joita odotan ehkä kuin ensimmäisiä Manolojani. (Päätin muuten tossa yks päivä, että mulla pitää olla häissäni valkoiset Manolon korkkari, sellaiset jotka Carrie Bradshaw'lla Pariisissa vimppa jaksossa, jossa se saa koirankakkaa niihin. Haluan ne kengät kuitenki puhtaana. En niitä samoja.) Joten vapaa-aika + ystävät + opintotuen kilahtaminen tilille = onnea :) Ja yks yksinkertasiin yhtälöihin erikoistunut bloggari.

Hauskaa viikkoa kaikille!!

//Edit: Mietin tässä blogiini arvontaa ja toivepostaus tukastani on tulossa! Eli kiitos sille ihmiselle, joka rohkeni ehdottaa mulle postausta. Se on eka pyyntö, jonka olen ikinä saanut, joten alan kohta toteuttaa haastettasi :)

2009

2009-12-31T05:06:00.013+02:00

Mitä olen tehnyt vuonna 2009:

- ostanut 16 paria kenkiä

(ja jättänyt noin 50 ihanuutta ostamatta)

- Asunut kolme kuukautta Sveitsissä ja kaksi viikkoa Jerseyssä

- käynyt kahdeksassa eri maassa (Ruotsi, Tanska, Latvia, Jersey tavallaan, Iso-Britannia, Sveitsi, Italia, Ranska)

- kokenut sen oudon tunteen, kun on kokenut jotain käsittämättömän mahtavaa, eikä kukaan Suomessa olevista ystävistäni ole jakanut sitä kanssani, eikä myöskään perheenjäsen tai poikaystävä. Eikä se heistä kertoessani ollut juurikaan kiinnostavaa tai läheskään niin tärkeää.

- saanut tavallaan toisen perheen ja ystäviä ympäri maailmaa

- oppinut puhumaan erittäin sujuvaa ranskaa

- ollut ensimmäistä kertaa työtön kesätöiden mentyä alta ja saanut toisen viime tingassa onneksi tilalle

- alkanut ostamaan vaatteita siksi, että rakastin niitä itse ja minä tykkäsin itse juuri siitä vaihtoehdosta, vaikka kaikki muut sanoivat sen toisen

- saanut silmälasit (ja mikä legendaarista, ne halvimmat miellytti mua eniten ulkonäöltään!)

- aloittanut opettajaopinnot ja viihtynyt ensimmäistä kertaa eläessäni aivan suunnattomasti yliopisto-opinnoissani

- ottanut tunnollisesti kiinni laiskoteltuja kursseja

- nähnyt elämäni ensimmäisen säkkipillin ja sen soittajan livenä

- saanut tähänastisen elämäni järkyttävimmät uutiset

- liikkunut aivan liian vähän

- saanut parisuhteeni toimimaan paljon paremmin

- lautaillut ja lasketellut Alpeilla

- ikävöinyt kummityttöäni Jääprinsessaa oikein kovasta (kuvaan ei ole lupaa)

- ymmärtänyt todella, kuinka tärkeä perheeni on minulle

- opetellut hoitamaan viinitilaa, saanut yksityiskiertueen viinitilalla ja maistiaiset siellä

- murehtinut edelleen asioista aivan liikaa

- viettänyt syntymäpäiväni kiertäen Sveitsin ympäri

- syönyt ekaa kertaa elämässäni juustofondueta ja pudottanut vain yhden palasen. Onneksi oli ravintola, jolloin ei tarvinnut tiskata

- tajunnut, että minussa on sisua kuin pienessä kylässä ja tulen jatkossakin selviämään elämän haasteista yksinkin ja oppinut puolustamaan itseäni

- oppinut, että joskus pieni hymy, muistaminen tai välittämisen ystävältä voi pelastaa päivän, viikon tai saada itkun muuttumaan iloksi

Ally McBealissa sanottiin kerran, että kun katselet vuottasi taaksepäin eikä se saa sinua itkemään ilosta tai surusta, on vuotesi mennyt hukkaan. Joten totean tässä, että kumpiakin kyyneliä olen vuodattanut ja vuosi oli ihan mahtava!

Toivon 2010 vuodelta, että saan edelleen olla terve ja onnellinen, sillä olen tähän asti saanut olla hyvin onnellinen

Hyvää joulua kaikille

2009-12-23T15:08:00.002+02:00

Olen korviani myöten hautautunut kouluhommiin, töihin ja joulun aikaan. Rauhoitan blogini jouluksi ja luultavasti jatkan vasta ensi vuoden puolella Pariisin (JIPPEE!!) reissun jälkeen. Haluan joulun ajan itselleni ja loppuaika menee kouluhommissa ja töissä. Joten toivotan kaikille hyvää ja rauhallista joulunaikaa.

tentit ja pikkujoulut

2009-12-10T08:22:00.002+02:00

Viikonlopuksi siirryn takaisin Ouluun. Nyt on jotenkin rentouttavaa ajatella opiskelua, koska olen ottanut töistä viime aikoina liikaa stressiä, koska olen joutunut ottamaan muutamia ekstravuoroja.

Harmikseni kasvatuspsykologia ei mennyt mulla läpi, joten joudun uusimaan sen. Olen hieman pettynyt, mutta toisaalta koko kurssi oli niin iso pettymys, että en ihmettele oman motivaatiopuutteeni heijastuneen tulokseen. Eniten petyin siihen, että kurssi, jota olin odottanut eniten floppasi myös pahiten. Erittäine päselvä luentosarja, joka ei ollut kouriintuntuva sisällöltään tai keskusteluiltaan eikä juuri liikkunut mielestäni käytännönläheisissä tai tulevaan ammattiini liittyvissä aiheissa. Lähetin juuri kurssin vetäjälle sähköpostia saadakseni tenttipalautteen. Lisäksi perjantaina on ohjelmassa Introduction to English Linguistics, jonka tentin olen jättänyt tekemättä liian kauan sitten. Kuitenkin minulla on jännä sellainen tunne, kun on saanut hommat hoitoonsa. Empowering on sana englanniksi, mutta taas on ongelmia suomenkielisen sanan kanssa.

Joululahjoista ei ole hajuakaan vieläkään. Meinasin ostaa hellulle Emporio Armanin Diamonds -tuoksun, mutta se oli aika arvokas minun budjettiini. Toki jos ostan sen pienemmän putelin, niin asia erikseen. Toki löysin itselleni ihanan laukun Aleksi 13:sta käydessäni eilen Rajalla Torniossa. Oli ihanaa saada auto ja käyttää aamu ihan rauhassa shoppailuun. Join rauhassa chai lattea shoppailujen välillä ja hengailin kauppakeskuksessa kaikessa rauhassa. Tosin loppujen lopuksi olin jo 12 aikaan niin rätti, että en jaksanut jäädä pitemmäksi vaan ajoin käymään vanhempieni luona kun vielä pysyin ratissa hereillä. Laukusta siis kuitenkin kuva varmaan viikonloppukuvien yhteydessä. Perjantaina on ohjelmassa heti aamusta lähtö Ouluun ja tentin jälkeen luultavasti iltadrinkit vielä vaihtareideni kanssa. Lauantaina pidetään tyttöjen kanssa omat pikkujoulut ja odotan iltaa oikein kovasti. Meinoteltiin jo, että baariin ei lähdetä, mutta saatan silti kyllä pyntätä itseni :)

p.s. kaverini on luvannut tehdä minulle sen bannerin ja olen toiveikas, että saisin siihen haluamani kuvat otettua ennen lauantaita, jolloin voisin pyytää hänen apuaan :)

Ihmisyys

2009-12-08T07:58:00.004+02:00

Koska linnajuhlat olivat pettymys ja en saanut niistä suuria inspiksiä - kaverini oottivat PMMP:tä kuin kuuta nousevaa ja siskoni kanssa julistettiin ne farssiksi jo ennen niiden saapumista ja niinhän ne osoittautuivat siskoni ja minun ylpeydeksi täydeksi katastrofiksi koko parivaljakko... Siis naiset: Iltapuku on puku, joka peittää nilkat ja ei, siihen ei kuulu leikata eteen puolen metrin reikää vaan siksi, että voi vouhottaa Minna Parikoillaan, vaikka ne ois kuinka hienot. Eikä se mummon veluuri-värienhelvetti-kolttu ollut ehkä ihan paras valinta niiden jumalaisten popojen pariksi - ja koska olen aloittanut blogini ihan muulla kuin tällä hömppäpohjalla, mille olen päätynyt, ajattelin kertoa tänään pari ajatusta, jotka sain katsoessani yön pimeinä tunteina Canal Plussalta An American Crime -elokuvaa (2007).

Elokuva perustuu Indianan rikoshistorian kauheimpiin rikoksiin, jossa äiti ja hänen perheensä pitivät "hoidossa" teinityttöä ja pahoinpitelivät tätä säännöllisesti kellarissaan 1960-luvulla. Naisen nimi oli Gertrude Baniszewski ja tuo tarina oli siis tosi. Oli ihan kauhea katsella, kuinka tuo tyttö oli tullut sinne naisen luo hoitoon, koska omat vanhemmat kiersivät sirkuksessa ja kuinka nopeasti se kierre väkivallassa ja rankaisemisessa eskaloitui karmivaksi. Jopa perheen nuorimmat lapset osallistuivat kidutukseen äidin salliessa sen ja jopa rohkaistessa siihen. Naapuruston lapsia tuotiin myös kellariin polttamaan tyttöä esim. tupakannatsoilla jne. Tytön kai tappoi loppujen lopuksi äidin tulikuumalla neulalla kaivertama teksti tytön vatsassa: I'm a prostitute and proud of it.

Eräs yliopistoni englanninkielisistä opettajista sanoi ensimmäisellä kirjallisuuden luennollamme, että ihmisen ja eläimen erottaa selvimmin oikeastaan toisistaan se, että ihmisellä on mielikuvitusta. Ihminen on käyttänyt tuota mielikuvitusta aikojen saatossa esim. keksiessään mitä moninaisempia kidutuskeinoja toisia ihmisiä kohtaan. Ihmisiä on aina kiehtonut toisten kärsimys ja siksi esim. gladiaattorishow't ja julkiset mestaukset keräsivät uteliasta kansaa paikalle. Antiikin Roomassa jopa väkijoukko hihkui innoissaan kuolemaa joillekin Colosseumin kehässä oleville. Sodankäynnin kuulusteluissa on käytetty sähköshokkeja, luunmurtamista, ihmisyyden häpäisyä, ihmisen pään pitämistä veden alla jne. Natsisaksa kokeili juutalaisilla lääketieteen toimimista ilman nukutusainetta, puudutusta tai muitakaan apukeinoja brutaaleissa leikkauksissa.

Elokuvan loppupuolella kerrottiin, kuinka perheen lapsille ja heidän ystävilleen oli käynyt. Suurin osa heistä tuomittiin vankeuteen, perheen nuorin poika oli Amerikan historian nuorin vankilaan joutunut rikollinen. Samaten vankilaan joutuivat perheen kaksi vanhinta tytärtä ja heidän ystäviään. Suurin osa heistä ei koskaan enää pystynyt normaaliin elämään, vaan väkivallan kierre jatkui tai he kärsivät muista mielen järkkymisen ongelmista. Lapset itse kertoivat, mitä olivat tehneet ja mitä äiti oli tehnyt oikeudessa. Äiti ei lukuisista muista tunnustuksista huolimatta tunnustanut mitään ennen kuin vasta kuolemaisillaan 20 vuoden jälkeen.

Minulla oli paljon puhetta tuosta väkivallasta perheessä lasten kasvatuksen yhteydessä tultuani Sveitsistä, koska perheen vanhemmat olivat mielestäni toisinaan liian fyysisiä lasten kurituksessa ja se hirvitti minua. Itse olen pari kertaa saanut luunapin, mutta en ole siitä traumatisoitunut. Silti lapsi, joka saa vanhempien puolesta lyödä muita, kokee olonsa turvattomammaksi, kuin lapsi, jolta lyöminen on kielletty. Elokuvassa lapset kertoivat lyöneensä, koska äiti oli sanonut, että niin saa tehdä. Lisäksi he olivat pelänneet äitiään, jos eivät olisi totelleet. Äiti raahasi lapsensa mukaan sellaiseen kierteeseen, josta kukaan heistä ei voinut nousta enää. Ainoastaan perheen vanhin tyttö (, joka istui myös linnassa) oli kertonut paikallisessa kirkossa, että kaikki ei ole hyvin.

Eikä elokuva ole kovin aiheen vierestä nykypäivänäkään. Asiakaspalveluammatissa näen edelleen jopa julkisella paikall vanhempia, jotka läpsivät lapsiaan rangaistukseksi. Lisäksi Afrikassa on kokonainen sotilaskansa, jotka on pakotettu tappamaan ennen kuin kukaan on saanut tilaisuutta oppia lukemaan tai päässyt edes toiselle kymmenelleen. Nämä lapset eivät koskaan opi ymmärtämään täysin, miksi tappavat tai kuinka vakavasta asiasta on kyse. He eivät tunne koskaan turvaa elämässään ja heidät kasvatetaan raa'oiksi tappajiksi aivopesulla ja pelolla.

Voih, voisin kai sanoa aiheesta vielä vaikka kuinka paljon niin tässä psykologisella tasolla kuin esimerkkitasolla, mutta tuo elokuva taas pitkästä aikaa vaikutti minuun syvästi.