Scream if you wanna go faster

New me! Ihanaa, kun kilot karisee! Saatan kohta pystyä ostaan rintsikat ihan halvemmistakin liikkeistä, M-koon hame näyttää tosi kivalta ja tähän siis törmäsin eilen pienellä ex tempore -shoppausreissulla. Helsinkiä ootan silti kuin kuuta nousevaa. Tää hame on siis Vero Modasta ja tuo iki-ihana tuubihuivi, josta en raski ikinä varmaan luopua, on Ginasta (toki joudun siitä luopumaan varmaan jo puolen vuoden päästä, kun se on osasina tuosta yleisestä laadun tasosta päätellen..)

Nyt, kun minulla on taas lupa ostaa pienempää kokoa, olen ostanut sitä jonkin verran. Toisaalta, olen niin innostunut uusista muodoista, että taidan jatkaa vielä valitsemallani tiellä - tavoitteeni on siis alun perinkin ollut päästä takaisin S-kokoon. Minulla on taipumus keskivartalolihavuuteen, joka on tunnetusti se kaikista vaarallisin tyyppi, joten nyt kun tämä on vielä kivaa, niin täysillä mennään :)

Olen jaksanut opetusharjoittelun ja elämänrytmini mukana vain ja ainoastaan liikunnan avulla. Pohjoisen Tyttö on ollut minulle korvaamaton tuki sekä liikunnassa että auskultoinnissa. Elämä maistuu tällä hetkellä mahtavalle! Olen saanut uutta puhtia elämääni, koska en enää nuku päikkäreitä ja telkkarinkin olen jättänyt kiinni paljon useammin. Aamu starttaa kaurapuurolla ja mehukeitolla ja päivärytmi on säännöllinen. En myöskään kuku yömyöhään. Ulkoilu on mahtavaa hiihtosuksilla, mutta pelkään hieman lumien sulamista, sillä juoksija minä en ole.

Viikonloppuna meillä oli ilo käydä Apulannan keikalla. Siinä sitten Toni Wirtanen tuli kysyneeksi, kuka yleisöstä on ollut ainakin puolet elämästään fani, ja pakkohan se oli myöntää - kauhunsekaisin tuntein. Olen siis jo 24!! Synttärit meni pari viikkoa sitten ja niitä juhlittiin Jennin keikalla. Ensi vuodeksi mietimme jo täyttä häkää viiskymppisiä Parhaan Ystävän kanssa (Lontoon reissu on mainittu! Ihanuutta ajatuskin!!) Paras Ystäväni sai kuitenkin paremmat bileet Apiksen keikalla, sillä herrat soittivat lähes kahden tunnin keikan. Toivon samaa myös Semmareiden klubikeikalta Virgin Oilissa parin viikon päästä.

Moni on kysynyt, mitä nyt teen eri tavalla, kun olen alkanut saada tuloksia laihdutuksella. Yksinkertaisesti liikun enemmän ja syön vähemmän roskaa. Kyllästyin olemaan ikuinen laihduttaja lopullisesti, kun ystäväni Muotibloggaajan kanssa käymämme keskustelu meni näin:

Muotibloggari: "Mun kaveri meni naimisiin Kemin Lumilinnassa. Se oli siistiä. Kaikilla vaan oli jotku kelkkahaalrit päällä, mutta oli tosi niiden näköset häät."
Minä (vilkaisten Housuboyta): "No hyi, mikä junttien riemuvoitto jokku kelkkahaalarit! Me ainaki mennään naimisiin jossain Balilla, missä kukaan ei tosiaan tarvi muuta ko bikinit päälleen korkeintaan, eikä tarvi palella!"
Muotibloggari: "No sitten sun pittää olla kymmenen vuotta laiharilla ennen sitä!"

Tajusin heti, että ystäväni tarkoitti enemmänkin ikuisuusprojektiani kuin sitä, että pitäisi minua valtavana. En tosiaankaan suuttunut vaan sisuunnuin itselleni. Lisäksi tajusin, että valitin painostani aivan liikaa ja tein aivan liian vähän. En minä ollut mikään olosuhteiden uhri, olin itseni uhri. Olikin kaksi vaihtoehtoa: lopeta valitus tai tee asialle jotain. Ja koska tiesin, etten voi olla onnellinen siinä koossa, piti alkaa tosissaan tehdä jotain. Simple as that.

Ja sitten vielä: huomenna pidän viimeisin auskultointituntini ja jännitän sitä ihan hirveästi, koska olen kasannut itselleni paineet maailmanhistorian upeimman tunnin pitämisestä. Olen niin perfektionisti kyllä, että käytän varmaan kaikki kesälomanikin opettajana kerätäkseni mahtavia ideoita tunnilleni! Wish me luck!

Ihanaa loppuviikkoa toivottelee,
Sho(e)paholic

Eikä elämä koskaan jatka siitä, mihin se viimeksi jäi

Shoppailukieltoni on pitänyt paria poikkeusta lukuunottamatta: olen sortunut vain yhteen iki-ihanaan "huppariin", jossa elän tällä hetkellä. Noh, siitähän ei ole nyt kuvaa, koska jätin kameran Ouluun, kun lähdin hiihtolomaksi töihin kotipaikkakunnalle. Mutta, huppari oli kokoa S ja meni mulle tosi hyvin ja näyttää tosi kivalta, joten kunhan mahdun kokoon S kerran, niin eihän se silloin haittaa? Olen joka tapauksessa nyt pudottanut 5 kg. Aika kivuttomasti tämä menee!

Kaikista paras neuvoni nyt kaikille on se, että JUURI MISTÄÄN EI TARVI LUOPUA - älkää miettikö olevanne dieetillä, vaan syövänne normaalisti. Itse tarkkailen vain ruokarytmiäni: syön säännöllisen usein ja kerralla vähän vähemmän (olen aina ollut tosi pikkuruokainen). Pidän repussa/ laukussa mukana hätävaraomppuja ja banaaneja verensokerin laskemisen ja pikkunälän torjumiseksi. Liikuntaa olen lisännyt ihan huimasti, mutta tuloksia saisi aikaan vähemmälläkin. Innostuimme Äidin kanssa hiihtämään viikonlopun mahtikeleissä 25km, mikä on minulle todella hyvin. Pidimme hyvän kuntoliikuntavauhdin yllä ja varmasti rasvaa paloi siinäkin :) Tämän alkuviikon olen ollut kipeänä - siksipä ehdin blogianikin päivittelemään Finrexin-kuppi kädessä. Liikuntakärpänen on kyllä vienyt mennessään, sillä tällä hetkellä kiukuttaa niin vietävästi istua sisällä ja kitua tän flunssan kourissa ilman liikuntaa. Aion tosin vielä käydä illalla ihan pienen happihypyn lähikaupassa, koska päänsärkyyn saattaa auttaa tuollainen ja kuumetta ei enää ole onneksi.

Muihin asioihin: kun oma elämä alkaa kaikin puolin nyt pudota oikeisiin uomiinsa, eli opetusharjoittelusta saanut nyt loistavan välipalautteen, töitä saa tehdä, kunto nousee kohisten ja paino tippuu pikku hiljaa saaden olon henkisesti positiivisemmaksi ja fyysisesti energisemmäksi ja kevyemmäksi, niin muualla elämässä tapahtuu ikäviä asioita. En juuri saa täällä muiden asioita levitellä, joten sanonpa vain, että hyvinkin lähipiirissä tapahtuu useammalla taholla parisuhteiden päättymistä, jotka riipivät minunkin sydäntäni. Kun voisi vain jakaa ystäviensä tuskasta osankaan, mutta eihän sitä voi kantaa toisen puolesta.Olen ihan hirveää murehtijatyyppiä: kuvittelen aina, että siskoilleni tapahtuu jotain baari-illan tuoksinnassa. Märehdin aina kaikki maailman asiat etukäteen ja menetän yöunetkin usein niiden takia - enkä voi asialle mitään. Yritän aina hengitellä, ajatella positiivisesti ja käskeä itseäni lopettamaan, mutta ei. Jonakin päivänä kuolen vatsahaavoihin :D

Tässä kaiken kiireen keskellä olemme haaveilleet Housuboyn kanssa matkasta. Totesin juuri kuitenkin työhommista kuultuani, että tarjottu työsopimus onkin aiempaa pidempi ja lomailen seuraavan kerran ehkä jouluna tai syyslomalla. Syysloma kelpaisi meille kummallekin ja nyt kai Luleåsta alkaa lentää halpalentoyhtiö, joka olisi lähinnä meitä ja lentäisi todella edullisesti vaikka mihin. Ja tämä shoppailuaddikti haaveilee Nizzasta - ei mikään muodin mekka, mutta aurinkoa kaipaa nyt tämä hipiä tällaisen värjöttelytalven jäljiltä. Olisi niin ihana tehdä iltalenkit rantabulevardilla "köyhien" paatteja ihaillen.

Heitän teille tähän loppuun vielä haasteen! Olen nyt itse ollut joulusta asti shoppailukiellossa, mikä on pätenyt kaikkeen uuteen vaatteeseen, joka ei ole kokoa S/ 36. En siis saa ostaa, ennen kuin laihdun. Olen kuitenkin huomannut, että tämä kielto on järkeistänyt omaa shoppailuanikin todella paljon. Mietin joka kerta vähintään vartin, voinko ostaa, tarvinko, ja minkä kanssa pitäisin. Toistaiseksi olen ostanut joulun jälkeen vain sukkahousut (nylonit, pakollinen ostos), kaulakorun ja hupparin. Nyt ennen lämpimintä kevättä ehdotankin, että itse kukainenkin pitäisi tätä shoppaustaukoa ja vaatekaappien kevätremonttia.

Säännöt:
-älä tee heräteostoksia! Mikäli jokin vaate on mielestäsi IHANA, laita se varaukseen ja hae vasta seuraavana päivänä, jos se todella todella jää vaivaamaan. Muussa tapauksessa älä osta.
- Käytä rahaasi vain välttämättömiin vaatehankintoihin (sukkahousut, jokin rikkimennyt vaate, joka on korvattava)
- aseta itsellesi tavoite, johon asti säästät (mulla se on 15.4. Helsingin viikonloppu), jolloin saat luvan kanssa lähteä sitten törsäämään kunnon shoppailupäiväksi säästämiäsi roposia (mua ainakin motivoi tämä eniten)
- mieti samalla todella, onko olosi parempi/ huonompi/ samanlainen, jos ostat enemmän tai vähemmän tavaraa kuin ennen

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! :)