Uudet rakastuksen kohteet

Olen tehnyt paluun juurilleni. Tämä kaikki liittyi siis siihen elämäntaparemonttiin, josta jo täällä olikin juttua, mutta en nyt aio taas jauhaa mun laihtumisprojektista. Sanon vaan sen, että mun vaateostokielto pätee edelleen. Aion kokeilla kohta jalkaan kokoa pienempää, mutta vielä en halua masentaa itseäni. Mutta ne uudet vanhat rakkaudet:

1) Liikunta
Tässä uusin juttu on Zumba. Suosittelen tosiaan, että jos teillä on mahdollisuus, kokeilkaa! Hyvän ohjaajan tunnilla palaa oikeastikin kaloreita ihan huomaamatta ja zumban idea on, että kaikilla on hauskaa eikä niinkään, että kaikki osaisivat täydellisesti. Itse kun tanssineena henkilönä osaan nuo lantion irtonaisuudet ym. naureskelin ekat tunnit joillekin "säheltäjille" ja panikoin siitä, miltä itse näytän. Tässä zumbassa on kuitenkin sekin hyvä puoli, että olen oppinut vain päästämään siitä tunteesta irti. Entä sitten, jos näytän vähän tyhmältä? Kyllä jotkut muutkin näyttää! Eli tanssi on taas palannut elämääni tavalla tai toisella, kuten myös hiihto, jota rakastan näköjään edelleen, kun lapsenakin.

2) Lukeminen
Liimaan nenän nykyään kirjaan aina ennen nukkumaanmenoa. Se auttaa nukahtamaan, tarjoaa seikkailuja mielikuvituksessa ja näin ollen virikkeitä aivoille. Oiva rauhoittumistapa minulle.

3) Kutominen
Näpertäminen on minulle aina ollut tosi kiva harrastus ja kutomisen olen löytänyt uudelleen. Puikkojen kilinä rauhoittaa minua ja samalla voi katsella telkkaria tai kuunnella musiikkia. Itselle olen jo tehnyt sukat ja säärenlämmittimiä kaksin kappalein ja innostus jatkuu. Ohjelmassa on seuraavana pipo.

4) Musiikki
Olen taas alkanut kuunnella musiikkia uudestaan enemmän kuin katsomaan vain televisiota. Televisio menee nykyään mulla kiinni viimeistään klo 24 arkisin ja muutenkin olen yrittänyt taas oppia sen huudattamisesta turhaan poissa.

5) Ruoan laittaminen ja sen ravintoarvoon kiinnittäminen
Nautin enemmän ruoasta nyt, kun teen sen tosiaan aina alusta loppuun itse. Nautin siitä, että ruoka ainakin minua ja Housuboyta miellyttää, joten näytän olevan siinä hyvä. Tällainen ruoka auttaa mua jaksamaan paljon paremmin ja muistamaan taas, kuinka hyvin minut on kotona opetettu terveelliseen ruokaan.

6) Shoppailuhimojen hillintä
Elämä ei ole ainoastaan uusia vaatteita, joten olen päättänyt, että kun kaapistani jo löytyy kaikkea ja vähän liikaakin, voisin alkaa panostaa enemmän rahaa laatujuttuihin. Ostan vain vaatteita, joita en voi unohtaa ja ennen kuin laihdun ainakin vaatekoon verran, en osta mitään muuta, kuin alusvaatteita tai legginsejä, toppia yms. halppisjuttuja. Aion jatkossakin tietysti ostaa niin sanotut perusjutut edullisesti, kun niitä kuitenkin tarvii uusia tiuhaan, mutta pyrin jatkossa mieluummin panostamaan laatuun kuin määrään. En ollut kenkäfriikki lukion alussa, shoppausfriikki aina. Nyt kuitenkin haluan oppia taas arvostamaan muitakin - syvällisempiä - asioita.

That said...
Kävin Nellyn nettikaupassa kuolaamassa näitä kaunokaisia :D

Tämän haluaisin ehdottomasti, sopii kaikenlaisille vartaloille!

Söpöilymekko :)

Jos pääsen kokoon 36, haluan tän mekon ihan ehottomasti biletykseen Sex and the City -tyyliin.

Maximekko, josta tykkäisin tositosi paljon!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Ai niin! Mitä laitetaan päälle, jos on viikonloppukurssi, jossa kuuluu olla mukavat, lämpimät möyryämisvaatteet, jotka sitten pitäisi näppärästi vaihtua drinkkiasuksi paikalliseen pubiin. Oon miettinyt jättihuppari ja leggareita. Sitten vois vaihtaa sen hupparin johonkin juttuun siihen leggingsien päälle. Saappaat jalkaan. Ideoita?

NYNNY

Olen elämäni aikana ollut aika nynny. Hyvin harvoin repäisen missään. Rajuin tempaukseni on varmaan edelleenkin Dragon Khan -vuoristorata Espanjan PortAventuran huvipuistossa. Siis tuolla->

En myöskään ole koskaan törsännyt baarissa yli varojeni, ostanut viimeisillä roposillani kenkiä/ vaatteita, vaikka se tarkoittikin puurokuuria (aina uhittelen näin tekeväni, mutta järki vie voiton). Ajan yleensä aina rajoitusten mukaan ja kelien ollessa huonot, hiljennän satasen alueella vauhtia mielestäni järkevämpään ja sopivampaan. Olen siis nynny tässäkin suhteessa. (Siskoni Artesaanitanssija tuhisee tässä vaiheessa vieressäni ja kyselee 'Pitääkö mun ajaa? Minä voin kyllä ajaa, jos sinä et uskalla!' Minusta autolla voi ajaa rajoitustenkin mukaan - alinopeutta en aja, jollei ole ihan turvallisuussyistä pakko). En koskaan karannut teini-iässä arestista enkä koskaan ole juonut itseäni känniin niin, että olisin ollut suuremmassa vaarassa. Pahin temppu, jonka olen vanhemmilleni tehnyt on varmaan tatskan ottaminen - 20-vuotiaana. En harrasta extreme-lajeja (tosin niiden tarjonta on kotipaikkakunnallani aika huono) vaan samoilen mieluummin metsissä ja lähtisin mieluummin vaeltamaan Lappiin kuin bilettämään Sunny Beachille. Niin ja vietin mieluummin iltaa ystäväni kanssa hänen luonaan Aarrearkun megapussin kanssa kuin lähikaupungin baarin nurtsilla viinapullon kanssa. Vaihtariajan voisi kai melkein laskea urheaksi tempuksi ja minunlaiselle kotihiirelle ja isin ja äidin tytölle se sitä olikin, mutta toisaalta ei se siltikään ole kovin iso juttu - koti on kuitenkin aina aika lähellä lentäen. Englannin opiskelijalla olisi paljon rahakkaampia ja eksoottisempia vaihtoehtoja tarjolla, mutta minä haluan olla aineenopettaja.

Olen siis nössö - ja ylpeä siitä. En koe koskaan menettäneeni mitään ja elämäni on ollut parasta aikaa. Olen ollut onnellinen ja onnekas lähes kaikessa, mihin olen ryhtynyt enkä juuri koskaan ole jäänyt mistään paitsi. Toki on joskus inhottavaa olla se porukan järkipuhe, joka on tylsin ja toppuuttelee muiden hauskoja (joskin pelottava typerän kuuloisia) tempauksia. Ja osittain jotkut ystävistäni tuntuvat olevan hieman katkeriakin siitä, että minulla harvoin on huono rahatilanne ja pystyn lainaamaan heille tai että en ole sotkeutunut mihinkään typerään. Useimmat kuitenkin varmaan arvostavat sitä, että olen luotettava. Ja vaikka nössö olenkin, olen yleensä aina mukana menossa Sille Keikalle, Siihen Tyttöjen Iltaan tai Sille Reissulle ja usein myös olen mukana Olkapäänä, kun sitä tarvitaan.

Kaikki tämä Nynnypuhe tulee siitä, että en osaa päättää, mitä tekisin tukalleni. Tykkään siitä nyt tällaisena kuin se on, mutta haluaisin silti jotain muuta. Haluaisinkin nyt lukijoiden mielipiteitä, koska te olette paljon neutraalimpia kuin ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt suurimman osan elämästäni. Sanon nyt, että eka on perheeni lemppari ja toka on Hosuuboyn lemppari. Oma lempparini on viimeisenä. Ai niin! Kaikki eivätnäytä ihan luonnollisilta, koska tein nämä jutut InStylen makeover-kokeilulla.

Whaddya think?

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Tänään -4

Ei, tämä ei ole meidän pakkasasteet: tää on mun painoni putoamisluku! Siis kuinka helposti se on loppujen lopuks lähtenyt! Kävin tänään hiihtolenkin jälkeen vaa'alla ja reilu neljä kiloa on lähtenyt (, kun mun tukka on kuiva, tiedän, kuinka lähellä -5kg olen). Joulun jälkeen olen siis tapsan tansseista lähtien katsonut, mitä suuhuni laitan. Makeannälkään olen ostanut aina vain tyyliin pari niitä pientä lakritsapatukkaa (0,25e/ fazer) ja aina ennen ostoksiani olen pakottanut itseni miettimään vartin, haluanko todella todella paljon. Ja liikuntaa olen lisännyt elämääni: ti käydään jumpassa, ke salilla ja to ja su mulla on aina sähly (tuo tosin on ollut jo viimeiset neljä vuotta). Pe tai la pyrin käymään hiihtämässä kotipaikkakunnalla tai Oulussa, riippuu kummassa olen. Oulussa on ihan paska hiihtää verrattuna kotipaikan hiihtokeskukseen).

Mutta että näin! Vielä pitäs siis 10kg lähteä, että olisin takaisin siinä ihannepainoindeksissä, mutta enää ei tunnu yhtään niin mahdottomalta! Olen aivan pilvissä. Ja tässä ne positiiviset vaikutukset elämääni:

-kaikki ei vituta/ väsytä/ masenna
- vastoinkäymiset ei tunnu enää läheskään yhtä vaikeilta
- ylipitkät päiväunet ovat jääneet PALJON vähemmälle
- ei ole pitkiin aikoihin ollut ällöttävää turvonnutta oloa
- jaksan hymyillä paljon enemmän
- jaksan tehdä kaikkea muutakin paljon enemmän
- odotan innolla sitä aikaa, kun haluan ostaa taas vaatteita (oon päättänyt, että en osta uusia, ennen kuin pääsen takaisin edes yhtä koko alemmaksi)
- on paljon kivempi löhötä hyvällä omatunnolla päivän liikuntareenin jälkeen, kun tietää, että ei vaan löhöä vaan on myös tehnyt jotain

Ja kaikista ihaninta: mun iho paranee. Liikunta tosissaan auttaa ja varsinkin ulkoliikunta. Kerronpa teille, että jos teillä on illalla bileisiin lähtö, niin mikään hinkkaus, puunaus, kasvokuorinta tai -naamio ei auta luomaan sellasta ihanaa hehkua kasvoille kuin piipahdus hikilenkillä: kasvot loistaa ja poskilla on terve puna. En ole tarvinnut läheskään niin paljon tuskastelua peilin edessä ennen juhlimaan lähtemistä, kun on käynyt liikkumassa (ja suihkussa) ennen pynttäytymistä.

Eihän ihmisen onnellisuus painosta tai vaatekoosta ole kiinni, tai siis niin kaikki sanoo, mutta minun on :D olen ollut vielä lukiossa kokoa 34 ja nyt olen kokoa 40, enkä tunne oloani mukavaksi - päinvastoin. Kerronpa teille, että kun on kokoa 34 ainoa vaatemalli, jota täytyy vältellä, on mammatoppi. Ja se on taas tällä hetkellä melkein ainoa paitamalli mun kroppaan. Ei ole konsti eikä mikään pukeutua hienosti, jos on hoikka, mutta tämä pienikin ylipaino vaatii jo taitoa. Jos vain saisin sen vanhan itseni takaisin, voisin taas heittää päälleni topin ja farkut ja olla oikein onnellinen siitä, että yksinkertaisetkin vaatteet näyttäisivät taas kivoilta. Puhumattakaan siitä, miten paljon paremmin jaksan, kun elämässäni on muutakin kuin opiskel/ työ, ruoka ja nukkuminen.

Ihanaa ja reipasta viikonloppua kaikille! (ja kyllä, kirjotin just tällasen ärsyttävän ylipirteän liikunnan mainostuspuheen tänne, deal with it ;)

Mistä kunnioitus riippuu?

Olen tässä tehnyt havaintoja tuolta asiakaspalvelupuolelta. Olen itse kosmetiikan suurkuluttaja, mutta olen myös opiskelija. Tämä asettaa siis tiettyjä rajoitteita. Siitä huolimatta en osta kosmetiikkaa halvemmalla esim. Prismasta, koska en ole vielä löytänyt Prismaa, jossa kosmetiikkaosasto olisi niin hyvässä kunnossa, että sieltä jotain löytäisi (paitsi ehkä sen MaxFactorin ripsarin). Teen paljon ostoksia Stockmannilla syystä. Mieluummin ostelisin Pukumiehestä tai esim. emotionista, koska ne ovat a) edullisempia ja b) palauttavat rahaa S-tilin muodossa. Stockmann on silti palvelualttein näistä kolmesta. KICKS löytyy myös kotipaikkakuntani läheisyydestä. Siellä olen saanut aina palvelua, mutta valitettavasti suurin osa tuotteista on naurettavan kalliita verrattuna muihin liikkeisiin.

Noh, olen huomannut, että kaikissa näissä kauneusalan erikoisliikkeissä/ osastoilla saa PALJON aiemmin palvelua, jos tulee liikkeeseen laittautuneena. Ilman meikkiä (vaikka myönnänkin, että se on aika karmivan näköistä varmaan) en saa juuri koskaan huomiota. Ihminen, joka ei käytä juuri silloin meikkiä ei aio ostaa mitään? Kun olen liikkeellä pynttääntyneenä, saan katsella rauhassa tasan viisi sekuntia. Paitsi emotion-myymälässä, jossa pynttäytynyt äitini vei etusijan myyjän silmissä. Loppujen lopuksi kuitenkin äitini osti paljon vähemmän tuotteita kuin minä. (Tosin ei olisi pitänyt mennä ehkä tukemaan liikettä ollenkaan, mutta myyjä pahoitteli kyllä tekemisiään.)

Minusta kaikkien ei tarvitse meikata. Eikä minusta sen kuulu vaikuttaa siihen, miten meitä palvellaan. Joinakin päiviniä olen vain päättänyt lähteä hyvin vähissä meikeissä kaupungille viettämään aikaa ja tekemään mahdollisesti hankintoja. Vaikka rakastankin itse laittautumista ja pidän tästä hömpästä jopa blogia, ei sen minusta kuulu sanella elämää - puhumattakaan ihmisarvosta. Liikkeeseen tuleva au naturel -asiakas voi jopa olla hyvin arka ja kaivata apua elämänsä ensimmäisen meikkilaukun sisältöön? Siksi toisekseen en ole vielä rikas, mutta jossain vaiheessa minulla pitäisi olla keskisuuret tulot, joilla voin ostaa enemmänkin vähän arvokkaampaakin kosmetiikkaa. Tuolloin valitsen varmaan aika huolella, mihin rahani vien - aikaisempien kokemusten perusteella.

Eniten ehkä tämä mietityttää nyt, kun tuolla opetusharjoittelussa olen pyörinyt ja siellä jo lukioikäiset nuoret saattavat heittää hyvinkin ankaraa kritiikkiä ihmisen ulkonäöstä. Useinkin kyseessä on minusta ollut jopa tavallista kivemman näköinen ihminen tai vähintäänkin ihan kiva. Silti puututaan hyvinkin ilkeästi juuri ulkonäköön, vaikka siihen ei olisikaan syytä. Se syyhän kaivetaan sieltä. Housuboy on erittäin vihainen joskus, jos itse sorrun edes minkäänlaiseen ulkonäkökritiikkiin ketään muuta kuin itseäni kohtaa - ja on oikeassa. Ei meitä ole tehty arvostelemaan toisia tai olemaan ilkeitä. Olen melko varma, että kenenkään vanhemmat eivät olisi lukiolaisestaan ylpeitä, jos näkisivat heidät tositoimissa. Ja silti se asenne yleensä opitaan jostain muualta (sieltä vanhemmilta siis). Olen tehnyt yhden lupauksen tälle vuodelle: lupaan vähentää entistä enemmän muiden ihmisten arvostelua. Olen jo onnistunutkin: zumbassa maanantaina en enää katsellut, kuinka muut liikkuvat vaan keskityin visusti omaan tekemiseen ja hyvään oloon - ja paljon parempi se silloin olikin.

Life on the fast lane - and the slow one

Hui, anteeksi poissaoloni! Olen ollut (oikeesti) ensin tosi kiireinen ja sitten tosi tosi väsynyt. Joulun alla olin kaikista pahin ja siitä sitten alkoi olo pikku hiljaa paranemaan antamisen ilon ja muiden juttujen ansiosta.

Nuorin siskonikin pääsi täysi-ikäisyyteen ennen joulua ja sitä juhlittiin synttäreillä sekä tapsan tansseilla baarissa :) siskoni on siis varsinainen kaunotar ja sen kyllä huomaa näistä kuvista :)

Joka tapauksessa ennen joulua vietin todella paljon aikaa yksin tai Housuboyn kanssa kouluhommia ja joululahjoja tehden. Siskoni saivat kummatkin villasukat. Tässä on nuorimmaisen villasukat, mutta keskimmäisen sukat on tehty samalla kaavalla ja ainoastaan valkoisen tilalla on violetti väri, josta sitten kudoin hänelle vielä pipon.

Piposta ei ole harmi kyllä kuvaa, mutta se on perusmallinen joustoneulepipo, jossa silmukat olivat aika löysiä ja malli hiukan väljä. Tein siihen violeteilla paljeteilla isonmallisen kukan samanmalliseen kangaskuvioon, jonka sitten ompelin pipoon kiinni. Olin todella tyytyväinen tuotoksiini. Nyt joulun jälkeen tein sitten itsellenikin sukat, jotka ovat pääpiirteittäin samat, mutta varsi on pitkä ja valkoisen tilalla on viininpunainen väri. Osaan oikeasti tehdä muitakin kuvioita, mutta kahdella värillä tätä on kiva neuloa.  Pipo-ohje löytyykin sitten täältä.

Muihin asioihin: teen tällä hetkellä kevään opetusharjoitteluani, jonka jälkeen kaikkien pedagogisten opintojeni pitäisi olla pulkassa ja mulla pitäisi opeopintojen puolesta olla pätevyys. Mulle nämä pedagogiset ovat edenneet PALJON helpommin ja loogisemmin kuin omat pääaineopintoni. Mielestäni kasvatustieteessä on se kiva puoli, että se ei oikeastaan ole (mielestäni) tieteen ala, vaan hienosteltua maalaisjärkeä ja jargonia sekoitettuna :D Kaikki asiat voi melkein päätellä järjellä ja turhalla höpöttämisellä pääsee hyvin pitkälle (eli täysin minun alaani). Mutta on sekin fakta, että tentit ja luennot on järjestetty melko loogisesti kuten tekeminenkin. Ja kurssitehtävät ovat hyvin maanläheisiä ja tähtäävät teorian ja käytännön yhdistämiseen tässä opettajaksi kasvamisen prosessissa.

Rakastan opettamista! Olen niin innoissani, että kuvittelen muka vaikuttavani näihin nuoriin jotenkin. Ei se toki vielä ole kovinkaan totta, mutta idealistina vielä pysyn ja sillä hyvä :D mulle saa aiheesta pottuilla, koska tiedän kerjääväni sitä tällä kommentilla. Jotenkin silti tuntuu, että nuorilla on pahempi olla, he eivät jaksa kiinnostua asioista ja esim. lukion 2. luokan ihmiset (jotka ovat jo kohta täysi-ikäisiä) angstaavat paljon paljon enemmän kuin omana aikanani (ja siitä ei siis tosiaan ole kovin kauan - omasta mielestäni). Olen tosiaan yrittänyt miettiä kaikki syitä tähän, mutta taidan jättää pohdinnat toistaiseksi omaan tietooni.

Housuboyn kanssa muutettiin uuteen kämppään lokakuussa. Muuten kiva, mutta lämmitys ei olohuoneessa toimi, ja pohjoisessa on ollut vielä kylmempää kuin etelässä. Pikkuhiljaa olemme nyt investoineet pieniä juttuja kämpään ja sisustamme sitä, koska remontista saamme rahat vuokranantajalta rahat aina takaisin, joten se on kivaa. Itse suunnittelen kesäksi tapettien uusimista ja Housuboy nyökkäilee vieressä eikä ota kantaa :D

Olen nyt vieläpä polulla laihtumiseen ihan tosissaan: ostin vihdoin pitkästä aikaa sporttipassin ja olen käynyt tällä viikolla jumppaamassa ja tänään menen hiihtämään (on vapaapäiväni). Painohan ei ole vielä pudonnut, mutta siihen pitääkin tehdä oikeat jutut: syödä oikein ja mielellään sekä airobista että lihaskuntoliikuntaa yhteen. Kaikki olisi helpompaa, jos olisin koko ajan samassa paikassa (eli kotipaikkakunnalla), mutta Oulussa kaikki on vaikeampaa: hiihtoladulle on yli kilsan kävely (kotona tarvii vain mennä ovesta ulos), täällä on yliopistoliikunta, kotona on edullinen ja loistava kuntosali. Syöminen terveellisesti on paljon helpompaa taas Oulussa: täällä en viitsi vaivautua mussuttamaan herkkuja yksin, se on paljon kivempaa toisen ihmisen kanssa. Mutta herkuista on ollut siltikin helpompi vähentää asennoitumalla oikein. Kesästä lähtien olen laihtunut 2,5 kiloa. Olisin voinut laihtua enemmänkin - ja se on minulle oikeastaan rohkaiseva ajatus, sillä tuon eteen ei ole juuri tarvinnut tehdä mitään. Nyt kunnon elämäntapamuutos toisi minulle paljon enemmän iloa kuin kiikkuminen ylipainon rajalla.

Kirjoittelen lisää (toivon) kuluvina päivinä. Ei vain tee mieli postata samalla tavalla, kun ei ole kameraa täällä Oulussa, jolla laittaa kuvia piristämään pelkkää tekstiä.

Hauskaa alkavaa vuotta kaikille!